Häiriöitä ja ratoja

Eilisessä voivoitokossa teemana olivat erilaiset häiriöt. Ensin luokestuloa namiradan läpi, sitten samaa stopeilla. Raiku ei herkuista välittänyt, tuli kapean herkkuradan läpi joka kerta mihinkään vilkaisemattakaan. Sitten häiriköityjä paikallamakuita . Koirien edessä vedettiin narussa kissanruokakuppia, vingutettiin ja heiteltiin palloa edestä ja takaa, juostiin ja kierreltiin. Korviansa Raiku veti taakse, mutta oli koko ajan paikallaan. Lopuksi kontaktiharjoitus häiriköitynä, sivulla istuessaan se kyllä kääntelee päätään. Aika varma sillä paikallaanolo näyttää olevan.

Rallissa rata, jossa oli paljon erilaisia istumisia ja houkutuksessa jättimäinen angry birds -pehmohahmo. Ei Raiku siitä välittänyt, eikä muistakaan leluista joita oli houkutuksena. Se nyt ei ole kiinnostunut "kuolleista" leluista ylipäätään. Hyppyyn kokeilin viime kerran "missä" -kysymystä eli kun lähestyttiin hyppyä kysyin missä hyppy ja sinne meni, ja oli aivan riemuissaan älyttyään. Vaikeaa oli ja on yleensäkin sivulta istumasta eteen istumaan siirtyminen, ei millään tahdo saada asentoa suoraksi. Ehkä tätä pitäisi treenata muulloinkin?

Kymmenen minuuttia rallirataa

Raiku oli taas ihan reippaalla päällä ja hyvin kuulolla. Radassa oli erilaisia avoimen kylttejä, nyt sujuu jo ihan ongelmitta sivulla istumasta seisomaankin (ja koiran kiertäminen). Ainoa missä taas oli ongelmaa oli hyppy. Se on hankala, kun siihen lähetetään läheltä aika suoraan sivulle ja seuraamisesta. Ensin Raiku ei ollenkaan ymmärtänyt, jäi vaan pyörimään. Rupesin sitten kyselemään, että missäs se hyppy on, ja hetken Raiku pyöritteli päätään ja bongasi sen! Aika hauska. Seuraavilla kerroilla sujuikin, kun se jo tiesi. Mutta miten saada se älyämään ensimmäisellä käskyllä? Treeniä?

Maanantaina vähän tokoiltiin Metlan parkkiksella. Tuuli oli kova, asvaltti osin jäinen, osin vetinen ja kaiken seassa hiekoitussoraa. Ja pimeää. Raiku ei oikein ollut fiiliksissä kuten ei niissä oloissa emäntänsäkään. Tehtiin kuitenkin ruutua, jonka lähettyvillä oli erilaisia härpäkkeitä. Ensin aika läheltä, sitten vähän kauempaa, toisesta suunnasta jne. Ihan kohtalaisesti Raiku ruutuun meni. Vähän seuraamista, mutta vähän vaisua eikä olisi selvästikään halunnut istua siihen märälle ja soraiselle asvaltille. Hyvä luoksari ja vähän kaukoja. Ensi viikolla vielä voivoi-kurssi, sitten pidetään joululomaa tokosta.

Leikkiä ja seuraamista

Eilen voivoi-kurssilla teemana oli leikki ja seuraaminen. Ensin kuitenkin kolmen minuutin piilopaikallamakuu, josta ohjaaja ei löytänyt huomautettavaa. Sitten pari sellaista, joissa yksi koira kutsuttiin kesken kaiken rivistä. Ei edelleenkään ongelmaa, Raiku näytti vähän siltä, että olipas noloa, eikös se tiennyt mitä piti tehdä. Sitten omalla vuorolla ensin leikkiä, ja ohjaaja kehui että Raiku leikkii tosi hyvin, haastaa ja on aktiivinen. Seuraamisessa emäntä ei sitten kovin monta kehua saanut. Miksikäs minä hyväksyn edistämisen, miksi sen että se lähtee ennen minua, miksi vinot perusasennot, miksi autan koiraa enkä haasta sitä? Sitten piti seurauttaa pientä neliötä ja antaa Raikulle tehtäväksi korjata seuraamispaikkaansa. Ja minun käskettiin keskittyä. Muutaman ringin jälkeen ohjaaja innostui, että no nyt se korjasi, ja vielä toisenkin kerran. Minä en kyllä huomannut, mutta uskotaan sitten. Toisella kierroksella sai valita yhden jäävän ja me otettiin istu. Ensin peruuttamalla, koiralle pitää aina ensin kertoa mitä ollaan tekemässä. Sitten normaaleja, jotka olivat hyviä. Sitten vielä seuraamista, ihan lyhyitä matkoja, joissa Raiku nyt olikin tosi skarppina, koska minäkin keskityin (näin sanottiin). Tämä kelpasi. Yleensä ohjaajan kanta oli se, että koiraa ei pidä juuri koskaan seurauttaa pitkiä matkoja vaan paria kolmea askelta sinne tänne, eteen, taakse, vinoittain sivullepäin ja ympäri. Seuraamisen pitää koiralle tarkoittaa sivulla olemista, liikuttiin miten vaan. Kun se sen oppii, se seuraa vaikka kymmenen kilometriä ilman sellaista treeniä.

Rallissa oli taas avoimen rata. Tehtiin ekalla vuorolla Raikun kanssa vain muutamia kylttejä, sivulla istumasta seisomaan nousua, pujottelua, pyörähdys ja hyppy. Se hyppy on hankala, koska siihen täytyy lähteä seuraamisesta, hyppy on sivussa ja ohjaajan pitää kulkea suoraa linjaa. Yritin ensin käsiohjauksella, mutta siitä tuli aika levotonta. Kehotettiin jättämään käsi pois - annoin jo kylttiä lähestyttäessä monta hyppykäskyä, ja sehän onnistui. Raiku irtosi hypylle joka kerta. Toisessa setissä tehtiin sitten koko rata, eikä siinä ollut enää ongelmia, tosin seuraaminen välillä aika väljää ja sitten myös perusasennot. Niistä piti vähän huomautella. Mutta oli kiva rata ja kivaa muutenkin.

Rallattelua

Rallitokossa taas avoimen rata, jossa oli vähän mitäkin; istumasta seisomaan ja koiran kierto, pyörähdys, kaksi spiraalia ja houkutus. Ekalla kierroksella tehtiin takapalkoilla, muutama kyltti ja vapautus. Raiku ei enää ole ihan niin ulapalla rallissa, se on alkanut jo tottua siihen, että kaikenlaista voi tapahtua: pyörimisiä, sivulta eteen tulemista, istumasta seisomaan nousua ja kaikenlaista kiertelyä. Takapalkka antaa aina lisää intoa, joten sitä kehiin. Tosin takapalkka nostaa kierroksiakin, jolloin esimerkiksi perusasennot ovat vähän sinnepäin, kun Raiku odottaa koko ajan vapautusta. Toisella kierroksella tehtiin vain yksittäisiä liikkeitä vähän sieltä täältä, niitä mitkä on vaikeimpia kuten saksalainen täyskäännös, pyörähdys ja sellaisia. Hyvin Raiku tekee, ei siinä mitään.

Torstaina käytiin treenaamassa ihan uudessa paikassa, Tiedepuiston parkkihallin kolmannessa kerroksessa, jossa vissiin Susirajan lappalaisilla on joku lupakin treenata. Ennen aloittamista Raiku oli vähän ihmeissään paikasta, mutta kun alettiin treenata, se ei ollut moinaankaan. Tehtiin ruutua, joka tällä kertaa löytyi hienosti ilman mitään ongelmaa, kaukoista seiso - maata, joka taisi onnistua ja epäonnistua yhtä monesti, metallia, jota ei ottanut suuhunsa kuin pakottamalla, mutta sitten juoksi se suussa ihan reippaasti, yksi luoksari ja tosi hieno tunnari. Lopuksi paikallamakuu Lakun ja Wilhon kanssa, joita molempia palkkailtiin koko ajan ja minä olin piilossa. Ei mitään ongelmaa. Vähän outoa sellaisessa paikassa kyllä oli treenata, mutta plussana se että ei kuraa ja paljon valoa.

Maanantaitokot

Raviradan parkkiksessa, tosi kylmässä, suoraan järveltä puhaltavassa tuulessa. Suunnitelmana tehdä ruutu, tunnari ja kaukoista seiso - maa. Ruutu oli alkuun taas vähän kateissa, meni nauhan viereen mutta ruudun ulkopuolelle. Tehtiin sitten kuitenkin hyviä lähetyksiä ihan läheltä ja eri suunnistakin. Seiso - maa -treeniin pantiin tassut kiinni lautaan makuulla ja siitä seisomaan ja alas, ja jos lauta vähänkin liikahti, ei palkkaa. Monta hyvää suoritusta, aika monta huonoakin. Mutta lopulta taas alkoi oikein tietoisesti (?) siirtyä maahanmennessään taaksepäin, siihen lopetettiin. Yhtään ei lannistunut vaikka palkkaa ei välillä tullutkaan, jatkoi vaan ihan samalla vireellä. Tunnarille lähti vähän ylivireessä ja töni tassuillaan kapuloita. Sen seurauksena juuri oma joutui pois rivistä ja Raiku lähti tuomaan väärää. En sanonut mitään, ja puolimatkassa se pudotti väärän, meni uudestaan kapuloille ja nyt malttoi etsiä oman. Se siis tietää tasan tarkkaan mitä pitää tehdä, mutta olipa hieno huomata että se korjasi itse. Toinen yritys olikin sitten ihan priimaa tavaraa. Siihen sitten lopetettiin, kun niin oli päätetty. Kerrankin. Superpalkka odotti treenin jälkeen; juoksemista ja painimista Närrin kanssa.

Rallia

Rallissa tänään ensin ylempien luokkien liikkeitä: puolenvaihto takaa ja edestä. Eli siis koira seuraa vasemmalla, sitten se edelleen seuraten siirtyy ohjaajan takaa / edestä seuraamaan oikealle. Puolenvaihto takaa onnistui jotenkin namilla vetämällä, mutta edessä tehtävä tuntui lähes mahdottomalta. Raiku aina otti ja teki pyörähdyksen akselinsa ympäri vaikka koiran pitäisi koko ajan olla etenemissuunnassa. En kyllä yhtään ymmärtänyt, miten sen oikein voisi opettaa. Oikealla seuraaminen sen sijaan alkaa olla Raikusta jo sellaista, mitä koira voisi harkita harjoittavansa, ainakin jos on nami nokan edessä. Siinä käskynä kom, kun seuraamiskäskyllä se aina vääntäytyy vasemmalle.

Radassa oli taas kaikenlaista, pyörähdys ja monenlaisia käännöksiä. Vaikein oli hyppy, joka oli kolme metriä sivusuunnassa lähetyspaikasta, mutta ei juurikaan edempänä eli koiran piti seuraamisesta löytää itselleen käytännössä näkymätön hyppyeste "kuolleesta" kulmasta. Ohjaajan piti vaan jatkaa suoraa linjaa eli koiraa ei voinut mennä matkaan auttamaan. Kyllä se muutamalla toistolla ja namilla hypyn takana muutaman kerran onnistui, mutta oli selvästi hankala. Liekö tollaisia kulmia oikeissa kokeissa?

Kaukokäsky

Voivoikurssilla tänään kaukokäskyjä. Piti ensin näyttää ohjaajalle läheltä. Sitä ennen piti tunnustaa syntinsä, että on antanut koiran tehdä väärin kaikki nämä vuodet. No, sitten näytettiin. Kaikki muut vaihdot kelpasivat puhtaina paitsi seiso - maa. Että muut vaihdot, jopa seiso - istu kelpasivat oli suorastaan hämmästyttävää (tosin ne tehtiin ihan läheltä). Sitten saatiin neuvoja ongelmavaihtoon. Namilla nokasta, ensin koira rauhalliseksi seisomassa (ei siis käskyä silloin kun tavoittelee namia vaan vasta kun luopuu), sitten rauhallisesti namilla hissiliike. No, tiedetään, mutta kun laiskuus. Niitä tehtiin muutama kunnes minä onnistuin toimimaan ohjaajan mielestä kelvollisesti. Toisella kierroksella jatkettiin niin, että Raikun etutassujen edessä oli ponnarieste. Ensin käsi- ja namiavulla ja kelvatettiin vain sellaiset, joissa tassut eivät koskettaneet ponnaria, vaan maahanmeno suuntautui taaksepäin. Lopuksi ilman namiapua ihan vaan käskyllä ja jopas, kolme täysin onnistunutta vaihtoa! Tämä(kin) on siis kiinni siitä, että koiralta vaadittaisiin oikea suoritus eikä hyväksyttäisi sinne päin olevaa. Aina välillä tekee hyvää mennä kurssille...

Back on track

Eli palattiin jälleen treenihommiin viikon (!) treenaamattomuuden jälkeen. Raviradan parkkikseen, jossa on auringonkirkas halogeenivalaistus meneillään olevien ravien takia. Raiku aloitti ruudulla, johon oli viety nami valmiiksi. Kun muita esineitä ei ollut lähistöllä, ruutuun menossa ei ollut mitään ongelmaa. Tehtiin vain kerran. Sitten metallia, yksi hyvä nouto patukkaan, toinen läheltä sivulle. Ei se siitä tykkää, mutta on nyt kuitenkin tehnyt. Vähän seuraamista merkkien ympäri. Sitten kaukoja, seiso - maa ihan läheltä ja alkoian se tehdä sitä etenemättä, mutta en usko että se on enää paikattavissa. Muut vaihdot hyviä, myös tosi kaukaa. Loppuun tunnari, jossa ensin toi väärän (kapulat olivat liian lähekkäin). Kiitin ja lähetin uudestaan - meni ja toi, ei siis jäätynyt! Toisella yrityksellä toi oman, tosin sekoitteli niitä vieraita, mutta antaa sen nyt olla. Siinä se tällä kertaa, jatketaan harjoituksia. Muutaman kerran raveista kuuluvat äänet vähän veivät huomiota, mutta ei pahasti,

Viikko paketissa

Maanantaina käytiin Linnunlahden kentällä. Siellä ei näytä tuolloin olevan kenenkään vuoroa, mutta samaan aikaan treenaamaan tuli joukko maleja isäntineen. Vähän arvelutti, olivat aika lähellä ja huusivat koirilleen, mutta ei Raiku välittänyt, oli kuin niitä ei olisi ollutkaan. Ruutu oli ihan hukassa, pitää palata vähän takaisinpäin että löytyy. Hyvää seuraamista, luoksari ensin ihan löysä mutta kun siitä ei palkattu, toinen hyvä. Tunnarissa taas epävarmuutta, haisteli ja merkkasi oman, mutta jäi siihen seisomaan. En sanonut mitään ja hetken mietittyään nosti oman. Merkkiä, jossa ensin jäi merkin eteen, mutta lopulta meni pari kertaa taakse ja palkattiin oikein paljon. Muuta ei taidettu tehdä, oli vähän kylmäkin.

Torstaina sitten Joan voivoi-kurssilla. Ensin liikkeenä hyppy niin että koira jätettiin vinoon hypyn taakse ja kutsuttiin sieltä. Sitten tehtiin hyppynoutoa, jossa kapula piti heittää oikein vinoon. Ekalla kerralla tuli taas vanha virhe eli varasti. Sitä korjattiin niin että heitin ja hain itse, sitten heitin, palkkasin ja nouto. Hyvin haki vinostakin. Toisena treenattavana oli ruutu, joka oli edelleen kadoksissa. Ohjeeksi välillä ihan läheltä, näytöllä ja kaikkea vaihtelevasti. Viimeiseksi jääviä, joissa ohjaajalla ei ollut huomautettavaa.

Perjantaina rallia. Ensin treenattiin mestarin liikkeitä, peruuttamista edessä loppuasentona seisominen. Jotenkin se meni. Sitten oikealla seuraamisesta käännös niin että koira jatkaa seuraamista vasemmalla. Oli emännälle vaikea liike. Rata oli avoimen kylteillä, siinä ei mitään erityistä, pujottelu hitaalla kävelyllä missä Raiku meni istumaan.

Tänäänkin lenkin jälkeen vähän puuhattiin, yksi tunnari jossa ei ongelmia, yksi luoksarin seisominen, joka hyvä ja sitten kaukoja, jotka oli vähän niin ja näin. Seuraamisessa etsittiin pysähdyksen jälkeistä perusasentoa ja tulihan se sieltä lopulta.

Tällä viikolla sitten vähän vähemmän, ei ole voivoi-tokoa eikä ralliakaan.

Treenailuja

Viime viikolla torstaina raviradan (pimeällä) parkkiksella. Tehtiin taas vähän kaikkea ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Ruutuja jotka löytyivät, seuraamisissa taas pysähtymisten perusasentoja jotka tahtovat väljetä, kaukoja kaukaa enemmän tai vähemmän onnistuneesti, tunnari ja merkkiä. Tunnarissa iski taas epävarmuus, tarkisteli ja tarkistelu, sotki kapuloita ja jäi sitten seisomaan. Uudella käskyllä nosti ja toi oman. Toivottavasti ei ollut enne jälleen alkavista vaikeuksista. Metallia ei sitten ensimmäisellä kerralla taas nostanut. Hain kapulan mitään sanomatti ja heitin uudestaan. Vaikeaa sille oli sitä ottaa suuhunsa, mutta otti kuitenkin ja toi perille. Ei varmaan muuta.

Perjantaina käytiin rallissa. Alkuun palasia mestariluokan liikkeistä kuten peruuttaminen vierellä. Muuten hyvä, mutta tässä lajissa pitäisi jäädä seisomaan peruutuksen jälkeen. Mahtaako Raiku ikinä pystyä siihen, kun sen mielestä tässäkin liikkeessä lopetetaan perusasentoon. Minkä se kerran oppii on sen mielestä sitten ikuisesti niin ja vain niin. Toisena erikseen treenattavana oli puolenvaihto seuraamisessa jalan alta pujotellen. Se menikin ihan yllättävän hyvin. Ratatreeni otettiin pätkissä takapalkalla, joka alkuun nosti Raikun kierroksia vähän liikaakin, mutta piti suorituksen kuitenkin innostuneena. Se kun on alkanut tehdä rallirataa vähän laimeasti, eli palkkaus ei ole ollut oikea.

Pari kertaa syksyn aikana on ollut kamerakin mukana lenkillä.

Viikon tokot

Maanantaina treenailtiin Linnunlahden kentällä. Vähän kylmää oli, mutta sellaistahan se taas vuorostaan. Raiku teki perussettiä, ruutua ilman opastusta (hyvä), tunnaria (hyvä), hyppynoutoa (hyvä) ja luoksarista seisomisen (oikein hyvä). Metallikapulaa laitoin sille suoraan suuhun, en edes yrittänyt heittää, ja pakollahan se sinne piti tunkea. Sitten tuli kyllä edestä sivulle ihan kiltisti. Niin ja oikein hyvä merkki ja seuraamista, jossa taas vaadittiin kunnollisia perusasentoja pysähtymisissä.

Tänään oltiin toista kertaa Joan voivoi -kurssilla, teemana ohjattu nouto. Raikulle päätettiin yrittää merkin kautta eli ensin lähetys merkille ja siitä vasemmalle noutamaan lelu. Kaksi kertaa se meni hienosti merkille, mutta ei millään ollut uskoa että siitä pitää edetä lelulle vaikka appari vingutteli sitä. Sitten alkoi luistaa merkistä, meni vähän matkaa ja jäi siihen vispaamaan häntää. Ohjaaja kielsi antamasta uutta käskyä tai muutenkaan auttamasta, koska se selvästi tiesi mitä siltä haluttiin, ja kun se ei itse korjannut, se kutsuttiin vaan pois ja lähetettiin uudestaan - eikä perusasennostakaan saanut palkata. Toisella meni merkille ja sama kuvio toistettiin kolme kertaa; ensin vähän matkaa ja hännänheilutusta, uudella hienosti merkille. Sain määräyksen olla enää koskaan menemättä mukaan Raikun vedätysyrityksiin. Pitää pysyä tiukkana :) Toisella kierroksella luoksetulon pysäytystä, se oikein hyvä, samoin läpijuoksu. Raiku teki molemmaat kauheaa vauhtia touhottamalla. Ja koko ajan kaikki nauroivat Raiku kun on niin "suloinen" kun se on niin tohkeissaan. Suloinen?

Kurssin ohjaaja oli voittajan kokeessa liikkurina ja kehui kovasti Raikua ja sen tekemisen halua ja osaamista ja varmuutta sen tekemisessä, missä sillä ei ole yhtään epävarmuutta. Ongelma on kuulemma vain siinä, että sen on sallittu venkuroida, ja oppivaisena koirana se on alkanut tehdä sitä. Että kunhan vaadin siltä sen mitä se oikeesti osaa, tulosta alkaa tulla. Jep.

Ja jatketaan

Eli tänään mentiin taas Linnunlahden kentälle. Ajattelin on pro ja tehdä palauttavat treenit mutta sitten päädyttiin ihan tavallisiin paitsi että ryhdyin toimiin (jämäkästi) Raikun toistuvien tyyppivirheiden paikkaamiseksi. Aloitettiin ruudulla, jonka lähistölle laitettiin keltaisia tötsiä, ja niillehän se meni. Piti käydä näyttämässä ruutu ennen kuin osasi sinne. Tällaista treeniä siis lisää. Metallin suhteen päädyin pakkonoutoon, eli kapula suuhun ja kahden asekeleen tuominen. Kyllä se sille oli metallin juontia, mutta teki kuitenkin kolme toistoa - toisin kuin aikoinaan Aihki, joka ei väkisin eikä pakottamallakaan ottanut metallikapulaa suuhunsa.  Ei siis enää mahdollisuutta arpoa ottaako vai eikö ota. Seuraamisessa huomiota istumispaikkaan, joka on lipsunut kauemmas ja kauemmas. Yksi tunnari, se sujuu!!! Pitäisi ehkä opettaa tuomaan suoraan sivulle. Luoksarissa vain seisomisen stoppi takapalkalla, se hyvä.

Viime viikolla aloitettiin kuuden kerran tokokurssi. Siellä harjoiteltiin merkille menoa. Raiku selvästi muisti ne muutamat merkkitreenit, joita joskus ollaan puuhattu, ainoa oli, että merkin taakse ei saanut laittaa namia eikä lätkää, vaan koira vaan vietiin / lähetettiin merkille, palkattiin ensin merkin noteeraamisesta ja opetettiin etsimään sitä katseella. Tänään tehtiin sitten myös merkkiharjoitus ja sepä onnistuikin ihan täydellisesti.

Treenin jälkeen Raiku sai leikkiä Närrin kanssa ja kyllä ne painattivatkin. Se on varmasti se paras palkka.

Voittajaa kokeilemassa

Tänään sitten lopulta mentiin kokeilemaan tokon voittajaluokkaa. Tulosta ei tullut, mutta hauska kokemus se oli. Näin se meni:

Paikallamakuu 10
Seuraaminen 7. Askelsiirtymissä pomppi ja perusasennot aika vinoja. Kontakti kuitenkin pysyi koko ajan
Liikkeestä istuminen 8. Hypähti istumaan vinoon,
Luoksetulo 8.5. Vähän venyivät pysäytykset, mutta ei ollenkaan pana
Ruutu 0. Meni ruudun lähellä olevien luoksarimerkkien väliin ja oli selvästi sitä mieltä, että ruudussa ollaan.
Hyppynouto 7. Luovutusasento kaukana ja vinossa
Metalli 0. Ei sitten tällä kertaa ottanut suuhunsa ollenkaan
Tunnari 8.5 (jee!!). Liikutti yhtä kapulaa vähän, mutta Tarkisteli rauhallisesti ja toi oman oikein reippaasti. Luovutusasento vähän vino.
Kaukokäskyt 0. Ensimmäistä siirtymää (istumaan) ei tehnyt, loput teki mutta eteni mittansa verran.
Kokonaisvaikutus 8.

Kokeesta jäi hyvä fiilis, mennään kyllä toisenkin kerran. Raikun vire ei yhtään laskenut, se teki koko ajan hommia touhukkaasti ja iloisesti, ihan loppuun asti.

Reippaat treenit

Koska lahjattomat treenaa, mentiin tänään(kin) Linnunlahden kentälle, joka yllättäen oli tyhjä. Raiku ei alkuun oikein näyttänyt innostuneelta, mutta into nousi jotenkin sitä mukaa kun treeni edistyi. Tarkoituksena oli tehdä ihan jotain pientä ja palkata paljon, eli taskussa oli pussillinen lihapullan puolikkaita. Kaksi sellaista vietiin ruutuun ennen Raikun ottamista kentälle. Aloitettiin kuitenkin hyppynoudolla, josta se tykkää ja joka sen mielestä pitää palkata leikillä. Sitten ruutuun, joka löytyi pimeähköllä kentällä ihan hyvin. Toisellekin lähetykselle nami ruutuun, mutta myös loppuosa. Ruudussa maahanmeno on vähän hidas, mutta muuten ihan hyvin. Kaukot kaukaa, niin hyvät kuin se nyt tekee (siis ei täydelliset). Luoksarissa niin kova vauhti, että vähän stopit venyivät. Tunnari tehtiin yhdellä kapulalla joka piilotettiin ruohoon - näin palautuskin on vauhdikas. Joka välissä lensi lihapullan puolikkaita ja Raiku olisi selvästi tehnyt enemmänkin, mutta kerrankin osasin lopettaa. Treenin jälkeen se sai vielä leikkiä Närrin kanssa, joten ei pahat harjoitukset ollenkaan.

Jälleen tokotreeniä

Tällä viikolla on palattu tokoilun pariin. Taisi mennä toista kuukautta ilman tokon treenaamista ja kyllä se on vähän näkynyt. Ruutua on pitänyt etsiä vähän uudestaan, mutta tänään teki jo oikein hienon. Luoksetulon stopit venyvät. Tunnari on onnistunut, mutta jälleen sain Raikun epävarmaksi: oli tuomassa omaa ja menin ja kysyin apparilta että onko se oma. Raiku pysähtyi siihen ja pudotti kapulan - se arveli että jokin oli mennyt pieleen, jolloin ei voi enää tehdä mitään. Hyvä minä. Vähän päästä tehtiin uudestaan, kaksi käskyä lähtöön ja hyvin epävarma tuonti, mutta oikein valittu kapula. Metallissa palautusvauhti ihan onneton ja luovutus vähän kaukana suu auki. Jos yrittää toistoa ei nosta ollenkaan. Kaukot ovat menneet normimeiningillä, vähän se etenee, mutta ei voi enää mitään. Näillä mennään.

Ralliakin on käyty treenailemassa, nyt siirrytty avoimen liikkeisiin. Niissä ei vielä ainakaan ole tullut mitään ylitsepääsemätöntä vastaan. Treeneissä rata tehdään aina kahdesti, mutta yksi näyttäisi riittävän Raikulle, toinen on jo vähän plääh. Ehkä pitäisi toinen kerta tehdä niin että palkkaa suunnilleen joka kyltillä oikein kunnolla keskeyttäen radan.

Rally-tokokilpailussa

Tänään sitten käytiin virallisissa rally-tokokilpailuissa. Radalla oli Raikulle vaikeista liikkeistä pujottelu juosten ja saksalainen täyskäännös. Siihen oli sisällytetty vähän joka sorttia, spiraali, 270 asteen ja 360 asteen käännökset molempiin suuntiin, liikkeestä eteen istuminen ja kolmen asekeleen seuraamiset. Ennen tadalle menoa Raiku oli selvästi ylivireessä, pomppi, haukahteli ja keuli askelseuraamisissa. Saksalaisissa pyöri edestakaisin. Radalle lähdössä sama meno, eli lähti keulimaan, mutta onneksi vähän yli metrin seuraamisen jälkeen oli heti istuminen ja askelseuraamiset, jolloin Raikun vire asettui normaaliksi. Rata sujuikin sitten hienosti, juoksupujottelu ja saksalainenkin menivät ihan sujuvasti. Itselle vaikeinta oli koko ajan yrittää muistaa, missä on minkäkin kyltin suorituspaikka, kyltin vieressä vai edessa, ja kumpi on vasen ja kumpi oikea. Loppujen lopuksi ei kuitenkaan tullut yhtään virhettä eli pisteitä 100/100 ja sijoitus toinen (kaikkineen melkein 40 koiraa). Arvostelulomakkeeseen oli kirjoitettu "Rauhallinen ohjaus, erinomainen suoritus". Palkintopussissa oli muun muassa heijastin, joka tulkin tarpeeseen kaikkien entisten kadottua.

Kenraaliharjoitus ja Aihkikin radalla

Tänään rallytokoryhmässä pidettiin kenraaliharjoitus, radan suoritus kokeenomaisesti. Ihan putkeen ei mennyt, mutta olisi se hyväksytty ollut. Saksalainen täyskäännös ei onnistunut, Raiku kiepsahti sivulle oikealta. En kuitenkaan uusinut, uusiminen ei ole Raikun juttu. Muutenkaan se ei ollut ihan täysillä mukana, mikä lie ollut.

Koska aina on kaksi kierrosta, päätin ottaa Aihkin toiselle. Voi hyvänen aika sitä haukkumista ja muuta melua, jota se piti radan alussa. Sitten se asettui tokomoodiin, ja olikin kyllä hyvä! Sen seuraaminen on parhaimmillaan edelleenkin paljon intensiivisempää kuin Raikulla, tosin sen intensiteetti (tai varmaan vire?) sitten on aina nopeammin lopahtanut paljon alemmas kuin Raikulla koskaan. Ja ihan pokkana se teki rallyliikkeitä vanhasta tokomuistista, ei mitään ongelmia spiraaleissa, pujotteluissa eikä edes istumisessa kun ohjaaja kiertää. Palkaksi heitetyn patukan kanssa riehui kuin mikäkin pahainen nuorukainen. 

Rallia rallia

Viime aikoina on treenattu pääasiassa rallia, koe kun uhkaavasti lähestyy. Tänään testattiin miten välineiden laatu vaikuttaa suoritukseen: löysin kaapin periltä vanhan, lyhyehkön ja kevyen nahkahihnan, joka otettiin varsin rallytreeniin matkaan. Ja kas, ohjaaminen oli paljon helpompaa, kun ei tarvinnut miettiä missä kohdassa joko kompastuu naruun tai kiristää sitä hätäpäissään. Myös Raiku teki jutut selvästi paremmin kun minä en säheltänyt pitkän ja raskaan narun kanssa. Välineurheilua siis tämäkin. Tehtiin rataa, jossa oli muutama avoimen kyltti, mutta ne olivat Raikulle ihan tuttuja tokosta: paikallaan käännöksiä ja sellaisia. Rata olikin ensimmäisellä kerralla suorastaan täydellinen, ei yhtään virhettä. Toisella kierroksella Raikua häiriköitiin oikein urakalla ja kyllä se pari kertaa hairahtui. Liikkeestä eteen tuleminen ja edessä seuraaminen ovat viime treeneissä alkaneet sujua, mutta tiedä häntä sitten. Se on edelleen näissä liikkeissä vähän hämillään.

Tänään rallin jälkeen käytiin metsässä ja sitten vielä pitkästä aikaa vähän tokoiltiin Sarkivaaran tienhaarassa, ihan Ilomantsintien varressa. Metallinouto (piiitkästä aikaa) oli aika hyvä, paluuvauhti enemmän ravilla kuin laukalla, mutta ei muuta vikaa - otti epäröimättä suuhunsa. Kaukoissa piti pari kertaa antaa kaksoiskäsky, teinkin tosi kaukaa ja alkoi jo hämärtääkin. Luoksari hieno, seuraaminen vähän väljää mutta muuten ok - ja tunnarissa varma suoritus! Voittajaluokan korkkauspääätöksen ajankohta alkaa lähetä, joten ehkä pitäisi taas ryhdistäytyä.

Tottista

Pärnällä. Raikulle koko tottissetti ampumisineen ja ilmoittautumisineen. Ampumiseen reagoi taas alkamalla yliyrittää, edisti ja teki niin täysillä, että kun lopetettiin se oli ihan läähätyksissä. Liikkeet menivät muuten ihan hyvin, mutta liikkeestä maahan vaati tällä kertaa kaksi käskyä ja eteenmenossa kolme käskyä maahanmenoon. Kaikki noudot tosi hyvät ja vauhdikkaat molempiin suuntiin, seuraaminen hyvässä kontaktissa. Seurautin kaikki siirtymätkin eikä se herpaantunut. Ihan sitä tuli hyvälle tuulelle.

Esineruutu ei sitten niin hyvin mennytkään. Ensin oli kuin ei olisi lainkaan ymmärtänyt mitä pitää tehdä eli autettiin näytöllä. Toista esinettä lähti hakemaan, mutta puolivälistä kääntyi takaisin. Autoin (tai painostin) ottamalla pari askelta ruutuun, jolloin lähti etenemään ja esineen palautus hyvällä laukalla. Päätin sitten, että sen nyt vaan on tehtävä ja lähetin kolmannen kerran. Se menikin yllättäin parhaiten, eteni reippaasti ilman lisäkäskyä ja toi esineen. Ei voi ihminen ymmärtää mitä sen päässä liikkuu.

Aihkikin pääsi esineruutuun ja ponnekkaasti toi kaksi esinettä ruudun puolivälistä. Palkaksi heittelin vähän patukkaa ja se oli aivan onnessaan. Treenin jälkeen Raiku pääsi juoksemaan ja leikkimään Närrin kanssa, joten ei ilta sillekään varmaan ihan kauhea ollut.

Rallia ja muuta

 Rallytokoa on treenattu viikon mittaan parikin kertaa. Tänään oli pyörimistreenit, joista peräti video kertomassa miten meni. Kohdat, joissa pitää uusia kyltti ovat kaikki ihmisen mokia: väärä suorituspaikka tai sellaista. Mutta ainakin Raikulla heiluu häntä, jos se on se mistä pisteitä kisassa kertyy :)

https://www.youtube.com/watch?v=sphnSAEX7wU&feature=youtu.be

Rallaamisen lisäksi on tehty pieniä tokotuksia lähinnä iltalenkkien yhteydessä. Tunnareita, jotka useimmiten onnistuvat hienosti, kerran kymmenestä ottaa väärän ja tietää sen itsekin, koska pysähtyy puolimatkaan ja pudottaa kapulan suustaan. Toisella kerralla sitten tekee aina oikein - eikä lamaannu! Kyllä se kai siitä. Kaukoja vähän, seuraamisia ja sellaista. Yhtenä iltana tein eteenmenon ihan kylmiltään ilman mitään valmisteluja ja se oli hieno.

Aihki täytti tällä viikolla 13 vuotta. Vähän se on hidastunut, mutta vielä kulkee parinkin tunnin iltalenkin ilman muita ongelmia kuin jatkuva namien kerjääminen. Syntymäpäivänsankaria kesän mittaan otetuissa kuvissa

Kilometrin jälki

On se pitkä matka kulkea koiran perässä. Ja vielä pidemmäksi sen tekee, kun koira kesken kaiken lähtee jäljestmään alueella liikkuneitten mustikanpoimijoitten jälkiä. Parin tunnin vahnan jäljen nosto ei ollut ihan huippuluokkaa, mutta ei ihan huonokaan. Kolme ensimmäistä keppiä se jätti ihan huoletta maahan vaikka kulki päältä. Hukkaantumisen jälkeen se jäljentekijän muistelujen avulla nosti oman jälkensä uudestaan ja siitä pitäen nousi kolme keppiäkin, paitsi se johon oli takertunut etana, sitä ei voinut ottaa suuhun, mutta ilmaisi se sen. Jälki mutkitteli ja kulmia oli varmasti ainakin kymmenen. Hyvin Raikun motivaatio kyllä riitti märässä metsässä, jäljen hukkaamisen jälkeenkin, ja kaikissa kiemuroissa. Aika monta kertaa se tarkisteli aika laajoiltakin alueilta, mutta aina se jälkensä sitten löysi ja loppukepille päästiin. Itsellä oli usko mennä monta kertaa kun jälki vaan jatkui ja jatkui ja jatkui. Vaikka Raiku selvästi selviäisi kilometrin jäljestä, itselle voi olla liian haastava paikka, siis koemielissä ...

Jäljen jälkeen piti vielä kokeilla tunnaria. Laitoin ympyrään aika kauas. Se meni kovaa vauhtia, haisteli rauhassa kapulat ja nosti oman muihin koskematta. Vieläkään en oikein usko, että se sen osaisi, mutta alkaa se vaan siltä näyttää. Vähän tehtiin kaukojakin, mutta sitten alkoi metsä hämärtyä liikaa.

Korjausjälki

Tiistain surkeasti menneen jäljen jälkeen mentiin tänään Josepan jälkiryhmän treeniin kattomaan jäljestääkö se enää ollenkaan. Mäntymetsää (selkeää), kuusi keppiä, pituus noin 800-900 metriä, satoi hiljakseen melkein koko ajan. Jälki vanheni puolitoista tuntia. Nosto hyvin epävarma, tarkisteli takajälkeä ja sellaista. Mutta itse jälki sitten ihan täydellinen. Kulki hyvää vauhtia, välillä piti jopa toppuutella, tarkalleen jälkeä eikä kertaakaan pyörinyt vaikka jäljessä oli kulmia ja kiemuroita vaikka kuinka. Kaikki kepit nousivat. Huh. Kyllä se vielä jäljestää.

Koko pk-setti

Tänään otettiin oikein pitemmän kaavan päältä pk-treeniä: esineruutu, tottista ja jälki.

Esineruutu oli syvä suikale ja koska treenikaverit eivät uskoneet, että liivit lamaannuttavat Raikun, sille laitettiin Närrin sellaiset. Kulki pää maata viistäen ruudulle, jonne oli ihan Raikua varten ihan etureunaan kolme esinettä. Ensimmäiselle se hiipi ja toi vasta pyynnöstä. Toiselle vähän reippaammin, siis käveli ja toi ilman eri pyyntöä. Kolmannelle piti mennä jo vähän kannustamaan, mutta tuli sekin sieltä. Neljäs takalaidalta niin, että appari meni näyttämään ja jäi seisomaan esineen luokse. Raiku meni esineelle kävellen, mutta toi sen laukaten! Ihmeitten aika.

Tottis aloitettiin muodikkaasti "patoamalla". Käskin Raikun istumaan, kävelin patukka kädessä vähän matkaa, palasin ja panin patukan piiloon. Raiku lähtikin ilmoittautumiseen aivan tohkeissaan ja sama jatkui seuraamisessa, se suorastaan edisti ja piti herkeämätöntä kontaktia. Sille ammuttiin normaalit kaksi laukausta ja se vaan kiihdytti tahtiaan niin että juoksussa se poukkoili vierellä. Jäävät hyvät ja noudot suorastaan hienot. Tarkoituksena oli vielä tehdä tunnari, mutta jätettiin se kuitenkin sitten tekemättä. Todennäköisesti viisas päätös (joka ei tietenkään ollut minun).

Jälki ei sitten ihan putkeen mennyt. Nosto hyvä mutta ensimmäisen kepin jälkeen ensimmäisen kerran hairaantui jäljeltä lähellä menevälle tielle, ne sitä vetävät. Sitten jyrkkä rinne alas hiekka-alueelle selvästi vähän jäljen sivussa, missä se tarkisti tosi pitkään ennen kuin löysi jäljen uudestaan. Seuraavalla kepillä se otti jonkun hyvin vahvan riistan hajun, mistä ei meinannut luopua sitten millään, seisoi valppaana ja tuijotti pusikkoon. Etsitytin jälkeä vaikka kuinka kauan, hetken se haisteli ja taas nosti päänsä ja jäi tuijottamaan pusikkoon. Sitten se löysi jäljen, jäljesti hetken ja oli taas lähdössä ihan jonnekin muualle, otti riistanajon askeleitakin. Taas odotettiin. Lopulta se nosti jäljen ja ajoi sen loppuun. Ihme kumma minulla oli 4/6 keppiä taskussa kun lopetettiin. Tällä kertaa näin, mutta perille kuitenkin päästiin.

Helletreeniä

Tänään aamupäivällä Linnunlahden kentällä. Tehtiin vain täsmätreeniä melkein 30 asteen paahteessa. Kaksi ruutua viritelty, ensimmäisessä ei palkkaa vaan menin palkkaamaan kun oli maassa - ruutu löytyi ihan helposti. Toisessa ruudussa oli valmiina palkka, sinne kun oli ensin tehty metallilla hyppynouto, joka ihan ok. Toinenkin ruutu löytyi hyvin. Häiriökontakteja, joissa häiriköityi vähemmän kuin viimeksi. Niin se harjoitus auttaa. Loppuun tunnari ympyrämuodostelmassa. Haisteli tarkkaan ja bongasi oman :)

Aihkille nämä helteet alkavat olla jo melkein liikaa. Sitä ei voi lenkittää kovin pitkään, kun se alkaa näyttää uupuneelta ja laahustaa vaan perässä, mutta kovin lyhyt lenkki ei riitä Raikulle. Ratkaisuna tietenkin Raikun treenaaminen milloin missäkin metsätien levikkeellä tai metsäautotiellä kun Aihki on jo laitettu autoon. Ollaan tehty useita onnistuneita tunnareita, ei yhtään epäonnistunutta. Ehkä uskaltaisi jo alkaa  hioa luovutustakin. Ralliseuraamisia, tavallisia seuraamisia ja sen sellaista. Yksi esinetreenikin tehtiin. Vein kaksi esinettä Raikun nähden noin 50 metrin päähän ja lähetin. Ensimmäinen oikein mallikkaasti, kovaa vauhtia ravaten. Toiselle lähti ja taas pysähtyi kymmenen metrin päähän ja jäi siihen. Istahdin kannolle, ja Raiku tuli luokse. Lähetin uudestaan ja istuin kannolle. Raiku lähti, ei vauhdilla mutta eteni ja kierteli aluetta pitkään. Kannolta en nähnyt sitä kunnolla ja yhtäkkiä se olikin siinä esine suussaan. Sain lopultakin murretuksi strategian, jolla se yrittää olla tekemättä ei-kivaa tehtävää. 

Jos helteet jatkuvat, Raikuparka joutuu treenaamaan joka ikinen ilta. 

Viikon tokot ja rallit

Keskiviikkoaamuna mentiin reippaasti Linnunlahdelle heti yhdeksältä. Tehtiin normisettiä. Alkuun pieniä seuraamisia, häirittyä kontaktia (ja kyllä, häiriintyi) ja sellaista. Sitten ruutuun, johon oli Raikun tietämättä viety namia. Hyvin se löysi ruudun vaikka siinä oli matalat merkit ja se oli nurmikolla. Toinen samanlainen vähän ajan päästä ja siitä loppuosaan. Ekalla kerralla lähti taas kun tein käännök sen ruudun edessä, sitä sitten hiottiin. Luoksari kokonaisena ja  hyppynouto ihan hyvät. Tunnari just melkein täydellinen! Paikallaolossa Urho teki kaukokäskyjä samassa rivissä. Kun vaihdettiin ja Raikun piti tehdä kaukoja, se vaan makasi. Ponnekkaasti osoitti, että ei mene tuohon halpaan kun kerran on kyse paikallamakuusta. Lopulta ensin ihan läheltä ja sitten kaukaakin alkoi tehdä kun älysi, että tässä nyt tosissaan tehdäänin kaukoja.

Tänään rallitokoa. Vaikeinta Raikulle oli ja on ollut aiemminkin liike, jossa tullaan liikkeestä eteen istumaan ja sitten ohjaaja alkaa ottaa askeleita taaksepäin koiran seuratessa edessä. Raiku yrittää väkisin sivulle, edestä kun kuuluu mennä sivulle eikä mihinkään muualle. Ylimääräisellä istu -käskyllä homma alkoi kuitenkin pelittää. Käännökset ja pyöritykset hyviä. Ja syyskuun lopun rallytokokokeeseen on nyt sitten ilmoittauduttu.

Rallytokon, lenkin ja uimisen jälkeen vielä tunnaria, joka oli hyvä, tosin vähän sotki riviä, mutta oman toi. Väliin vähän kaukoja ja luoksaria ja toinen tunnari ympyrämuodostelmassa. Toi oman.

Rallia ja tokoa

Aloitettiin uusi rallytokokurssi. Tehtävänä ihan normi alokkaan rata, ainoana ongelmana hallin +32 asteen lämpötila. Siitä huolimatta Raiku teki iloisesti ja keskittyneesti, keitettyä maksaa palkkanaan. Tällä kertaa palkkasin monta kertaa kesken radan heittelemällä nameja ilmaan, selvästi kannatti. Ohjaaja kehui, miten iloisesti se teki :)

Eilen aamulla suunnattiin Linnunlahdelle tokoilemaan. Helletilanne oli sama, mutta hyvin Raiku teki. Ihan tavallinen voittajan setti, ihan samalla tavalla teki kuin viime aikoina on tehnyt. Tunnarissa ensimäisellä meni hyvin, haisteli mutta ei kerrassaan osunut omalle jolloin otti jonkun. Pudotti sen ja jäi seisomaan. En sanonut mitään ja sitten kääntyi ja löysi oman. Toinen kerta ok. Ainoa, että se tarvitsee vahvistuksen heti oman nostettuaan, eli pitää ryhtyä tekemään ihan lyhyeltä matkalta että tuo oman ilman vahvistusta. Ruutuun meno oli hyvä, loppuosassa taas varasti kun kuljin ruudun suuntaisesti. Lisää treeniä siis siihen.

Aamupäivän tokoo

Mentiin heti aamutuimaan Linnunlahdelle vähän tokoilemaan. Helle edelleen haittasi, mutta jotain tehtiin. Kaukoilla aloitettiin, seiso - maa edelleen etenee, ja miten ei etenisi, kun en ole saanut aikaiseksi opettaa oikein. No, katotaan. Ruutu: hieno meno pimeään ruutuun, mutta mokasin käskyt ja meni vähän hämilleen. Seuraavalla jäi puoleenväliin kyselemään että mitä tässä oikein halutaan. Yksi namialustalle, jonka viemistä ei nähnyt, hyvä ja sitten vielä yksi kokonainen, sekin hyvä. Luoksari suorastaan hieno. Tunnarissa meni kapuloille, jäi vähäksi aikaa seisomaan paikoilleen ja etsi sitten oman. Koska suoritus ei ollut täydellinen, otettiin toinen kerta, ja se sitten oli. Liikkeestä istuminen ilman ongelmia ja loppuun vähän askelsiirtymiä. Kokeita ei täälläpäin ihan heti ole, joten jatketaan treenaamista. Muuten sen ehkä voisi jo ilmoittaa?

Treeni raunioitten kentällä

Lähdettiin tutustuttamaan nuorta Takkua raunioiden ihmeisiin ja samalla vähän treenaamaan. Aloitettiin ketteryytelineillä, joista Raiku tykkää, ja hyvinhän ne. Sitten ruutuun, jossa ensimmäisellä kerralla vähän varasti (en arvannut kuitenkaan kutsua takaisin) ja ilmeisesti tajusi sen, kun eteni kävelyvauhtia mutta meni ruutuun. Laitettiin nami, jolloin hyvä vauhti. Kolmannella kerralla hyvin ruutuun, maahan ja loppuosa ilman ennakointia. Väliin vähän askelsiirtymiä, A-estenouto (hyvä), tasamaanouto jossa tuonti patukkaan ja sitten tunnari. Reippaasti kapuloille, haisteli ihan rauhassa aika pitkään ja otti oman. Vieläkin se hämmästyttää - osaako se sen oikeesti nyt? Pari tunnarin pitoharjoitusta ja se oli siinä.

Aihkikin otettiin kentälle tekemään ketteryysesteitä, hyvin menivät. Juoksentelua pöydältä toiselle. Vähän innostettuna juoksi matalan A-esteenkin yli ilman vaikeuksia. Lopuksi heiteltiin patukkaa kunnes otti sen suuhunsa, meni autolle ja hyppäsi takakonttiin. Niin se on, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Esineitä ja vähän erilainen jälki

Josepan pienryhmän jälkitreeneissä Selkiellä. Pyysin Raikulle noin 700 metriä pitkän jäljen, jonka ajaisin sen kanssa ilman jäljentekijää, siis ihan kahdestaan. Kuusi keppiä ja muuten ihan mitä vaan. Jälkien vanhenemista odotellessa ajettiin vähän matkaa eteenpäin metsäautotietä tekemään esineruutua. Ruutu oli kumpareisessa maastossa, täysikokoinen. Aihki sai riekkua mukana ruudun tallauksessa, mistä se oli kovin tohkeissaan. Tosin kun heitin sille kepin, se meni suoraan autolle ja hyppäsi keppeineen takakonttiin. Esineet olivat ruudussa takakulmissa ja yksi keskellä, Raikulle pyysin vielä kaksi lisää keskikohdille. Kaksi koiraa teki ennen Raikua ja ruutu näytti selvästi vaikealta. Vähän epäilytti lähettää Raikua, mutta se etenikin hyvin takakulmaan ja toi esineen. Kehuin ja lähetin toisesta reunasta uudestaan. Meni vähän matkaa ja meinasi tulla uskonpuute, mutta vähän tsemppasin ja lähti etenemään ja löysikin keskivaiheilta toisen esineen, siitä iso palkka. Tämä hyvä.

Palattiin takaisin ja ensin nuori Rumba ajoi tallaamani jäljen. Olin aika ihmeissäni, kun muistin sen alun aivan toisenlaiseksi, mutta kun oli merkkejä ja koira ajoi niin sitten vaan luulin olevani jotenkin seonnut, mikä ei olisi tavatonta. Raiku eteni vuorollaan janalla hyvin, mutta alkoi ajaa väärään suuntaan. Otin pois ja lähti etenemään kohti tietä. Kutsuin pois, kyselin neuvoja tiellä jäljen alkua katsovalta jäljen tekijältä, ja lähdin kulkemaan neuvottuun suuntaan, Raiku ihan ulalla. Ihmettelin, että mitä kauheaa sille on tapahtunut, kun ei  löydä jälkeä. Kuljettiin aikamme ja vähän päästä katsoin, että ihan kuin se jäljestäisi. Sitten nousi keppi. Jatkettiin ja yritin "lukea" koiraa, näytti jäljestävän. Muutaman kerran nosti päänsä ja korjasi, selvästi yhdessä kulmassakin. Tuntui kuitenkin, että mentiin ympyrää, eikä minulla ollut aavistustakaan missä oltiin, kun toinen keppi löytyi. Vähän päästä kolmas ja neljäs. Tultiin lähelle tietä, ja Raiku meni sinne. Kutsuin pois ja se jatkoi noin kymmenen metrin päässä tiestä tien suuntaisesti. En ollut huomannut kysyä, mihin jälki päättyy, joten roikuin vaan liinan perässä ja yritin päätellä jäljestääkö se vai ei, kunnes tultiin taas tielle, jonka reunasta Raiku nosti viidennen kepin. Päättelin, että siihen se loppui ja palkkasin. Lähdettiin tietä takaisin ja vastaan tuli jäljen tekijä, joka ilmoitti, että olimme esineruudulta tullessamme ajaneet väärälle levikkeelle, ja Raiku oli ohjattu toisen koiran janalle, josta jälki lähti vastakkaiseen suuntaan kuin Raikun jälki. Se siis nosti jäljen oikein, mutta kun ei päässyt sinne, alkoi jäljestää takajälkeä tielle. Jossain vaiheessa se sitten törmäsi omaankin jälkeensä (tai ehkä jopa löysi sen?) ja alkoi kulkea sitä. Janat olivat onneksi aika lähekkäin, joten tehtävä ei ollut ihan mahdoton.  Aika pätevä suoritus Raikulta. Ennen kaikkea emännältä: uskalsin lähteä sen perään vaikka jäljen aloitus oli niin kummallinen. Ja selittyi se Rumbankin oudontuntuinen jälki: se oli ohjattu toisen koiran janatreenin merkille. En siis ollutkaan seonnut!

Kaikesta tästä innostuneena tein vielä tunnarin odotellessamme viimeistä koiraa jäljeltään. Laitoin kapulat ympyrään, palasin Raikun vierelle, käännyin hetkeksi selin kapuloihin, sitten käännyin ja annoin käskyn. Meni juoksujalkaa, haisteli ja otti oman! Alan jo uskoa, että se saattaa osata, eli nyt pitää ruveta treenaamaan pitämistä ja luovutusta, se roikuttaa tunnaria suussaan toisesta päästä, ihan kuin sillä olisi tupakka huulien välissä. Mutta tämä on pientä.

Vähän tokoo

Helleaamua lähdettiin viettämään tokoillen raviradan parkkikselle. Koska oli helle, tehtiin vaan aika vähän. Seuraamisesta askelsiirtymiä, jotka alkavat olla ok. Ruutua: meni vähän kaarrolla mutta oikeasta sivusta oikeaan paikkaan. Palkka kun ruudussa maassa. Kolmannella kerralla yritin loppuosaakin, kaksi kertaa lähti ennen käskyä. Vahvistettiin maassaoloa ja sitten onnistui. Yksi metallinouto hetsattuna, lelusta kapulaan ja siitä leluun, ihan hyvä. Ja sitten se tunnari. Aloitus kokeenomaisesti, käännyin ympäri, sitten käsky Meni vähän löntystäen, haisteli kapulat ja valitsi oman!!! Nyt jos ei tarvitsisi kuin enää vahvistaa? Loppuun paikkamakuu jossa kolme urosta. Raikua selvästi vähän ahdisti uusi vieras uros vaikka se oli ihan kiltti kultsu ja se kääntyi aavistuksen verran poispäin koirasta. Muuten ei mitään hämminkiä.

Ovat Raiku ja Aihki kesällä muutakin tehneet. Esimerkiksi odottaneet tolppiin sidottuina makkaran paistumista Jaamankankaan laavulla Unan kanssa (huom. Unan suun asento)

Tavanneet Aihkin kasvattajan Kirstin koiria

ja viettäneet aikaa vesien rannoilla

Viimeinen rallitunti ja Viikon Tunnarit

Tänään oli viimeinen rallytokokurssin kerta. Ratana avoimen luokan juttu, ihan uutena pyörähdys, joka on vähän kuin koiratanssista - koira pyörähtää akselinsa ympäri ohjaajan kulkiessa suoraan. Ei ollut Raikulle vaikea. Vaikeutta oli ohjaajalla taas spiraaleissa ja Raikulla tehtävässä, jossa ensin pysähdytään, sitten ohjaaja kääntyy 90 astetta, pysähtyy, ottaa askeleen ja kutsuu koiran, joka on koko ajan istunut alkuperäisessä paikassa. Lähti joko mukaan tai ennakoi. Tätä pitää treenata, pitäähän sen istua kun sanotaan, teen minä mitä tahansa. Tämä kurssi loppui tähän, katotaan sitten jatkoa.

Tällä viikolla on tehty tunnareita seuraavasti:
Maanantai, iltalenkin jälkeen: yksi, oikein.
Tiistai: ei tunnaria
Keskiviikko iltalenkin jälkeen: yksi, oikein
Torstai, kaatosateessa jälkitreenien jälkeen: yksi, oikein
Perjantai, rallitokon ja lenkin jälkeen: yksi, oikein.

Siis neljä kertaa peräkkäin tunnari oikein. Jos tämä nyt olisi mennyt sen päähän, niin sitten varmaan joku muu on sieltä kadonnut. Vaikkapa ruutu, jota ei ole tehty moneen viikkoon?

Ukkosjälki

Tänään taas Josepan jälkiryhmässä Jaamalla. Pyysin jälkeä, jossa olisi paljon kulmia ja yksi terävä kulmakin. Heti kun jäljet oli poljettu tuli ukkonen, kaatosade ja rakeitakin. Aikamme odotettiin autoissa, sitten lähdettiin lähellä asuvan ryhmäläisen kotiin kahville. Puolitoista tuntia siinä odoteltiin, sitten sade vähän hellitti vaikka ukkonen vielä jyrisikin. Ajettiin takaisin metsään ja päätettiin, että jokainen ajaa samaan aikaan oman jälkensä ennen uuden ukkoskuuron alkua. Ja niin jouduttiin Raikun kanssa ihan kaksin metsään ihan oudolle jäljelle. Huh. Samalla alkoi uudestaan sataa. Nosto oli vähän haparoiva ja Raiku tarkisteli sinne tänne. Sitten se lähti ajamaan, mutta edelleen tarkistellen. Edettiin kiemurrellen ja olin ihan varma, että se ei ole koko aikana ollut jäljellä kun keppejäkään ei noussut ja menimme mielestäni ympyrää. Kulmia oli paljon, ja yhdessä kohdassa se kääntyi lähes tulosuuntaan. Sitten lopulta kun olin jo aikeissa viedä sen pois metsästä harhailemasta se nosti kepin. Jatkettiin yhtä epämääräisen tuntuisesti kunnes se nosti toisen, kolmannen ja neljännen kepin ja sitten tuli vielä loppupurkillekin. Ilmeisesti kaksi ensimmäistä keppiä jäi nostamatta. Koko ajan satoi ja salamoi ja ukkonen ryskäsi melkein kohdalla, mutta ei se Raikua näyttänyt haittaavan. Oli opettavainen jälki - ei ehkä niinkään Raikulle kuin emännälleen. Kun se jäljestää niin se oikeesti jäljestää, on se vaan uskottava.

Rallirataa

Ahkeran treeniviikon päätti rallytokotuntinen. Tehtiin avoimen luokan rataa, eli sai tehdä ilman hihnaa. Rata oli mukavan vaihteleva, ja kun taskussa oli juuri keitettyjä maksapaloja, Raiku oli ihan liekeissä. Emäntäkin onnistui olemaan tarkkana, joten tehtiin rata kaksi kertaa varsin hyvin spiraaleineen, houkutuksineen ja kaikenlaisine käännöksineen ja pyörimisineen.

Rallin jälkeen käytiin lenkillä ja sitten tunnaria. Ensimmäisellä ei meinannut lähteä ja kun sitten meni, haisteli kapulat, kosketti omaa ja jäi siihen seisomaan. Onneksi vain hetkeksi, nosti oman ja toi. Siis toinen yritys seurauksena. Nyt lähti hyvin, haisteli ja nosti oman. Hyvä. Vielä kolmas tarkistukseksi, ja se oli sitten ihan täydellinen. Ei se näköjään auta muu kuin vain tehdä näitä.

Oppikirjajälki

Josepan jälkiryhmän treeneissä tällä kertaa jälki kuivassa mäntymetsässä. Pituus noin 700 metriä, kuusi keppiä, noin 15 m jana. Vanheni vähän toista tuntia, ilma täysin tuuleton. Suoritus: jana suora, nosto täsmällinen ja jälki tarkkaan, kaikki kepit ja kulmat. Siinä ei ollut mitään korjattavaa.

Esineruudussa 8 esinettä, neljä takana ja neljä keskellä täysmittaista ruutua. Lähti hyvin ja nosti ensimmäisen esineen takakulmasta. En palkannut ja lähetin uudestaan. Vähän hitaammin eteni, mutta nosti esineen ruudun keskeltä, toi laukalla ja sitten palkkasin. Se oli hyvä esineruutu, meni kerrankin ihan kuin päässäni suunnittelin :)

Ja lopuksi vielä pienen lenkin jälkeen mikäs muu kuin tunnari. Ja tällä kertaa vain yksi tunnari, se kun meni kerralla oikein. Meni kapuloille, haisteli, nosti oman ja toi. Jee!

Tottista

Tänään päästiin ekaa kertaa Linnunlahden kentälle jälkiryhmän tottiksiin. Kentällä treenasi iso joukko muitakin koiria ja vilskettä ja meteliä piisasi. Yksi treenaavista ryhmistä ampui ainakin parikymmentä kertaa. Raikulle, joka on tottunut treenaamaan niin, että yksi koira kerrallaan on kentällä, tämä oli selvästi outo ja vähän huolestuttavakin tilanne. Kaikesta huolimatta Raiku tottisteli ihan hyvin, ei parhaimmillaan mutta ei mitenkään huonostikaan, eivätkä ampumiset haitanneet sitä ollenkaan. Tehtiin seuraamista, jääviä, luoksetuloa, eteenmenoa ja lopuksi vielä estenoudot ja paikallamakuu. Palkkasin paljon taistelulla, joka aivan selvästi nosti Raikun virettä. Vähän sitä näytti stressaavan kun estenoutojen aikana sakemannit haukkuivat melkein vieressä kumeilla äänillään, mutta silti ne menivät kerralla niin hyvin ettei tarvinnut jäädä hinkkaamaan. Pitäisi käydä useammin tällaisissa treeneissä, joissa kaikkialla tapahtuu koko ajan jotain, eikä aina vaan rauhallisissa paikoissa ja tutuissa porukoissa. Yksi kuitenkin unohtui, se tunnari. Tämä oli sitten tunnariton treeni.

Treenin jälkeen mentiin kanavalle lenkille ja kuljettiin raunioradan poikki. Laitoin koiria ketteryystikkaille, ja vielä se Aihkikin tassujensa koordinoinnin tikapuilla selvitti. Samoin teräsputken ja keinulaudan. Ja oli kyllä todella tohkeissaan.

Jälki joka melkein katosi

Hannelen kanssa jälkeilemässä. Raikulle kohtalaisen pitkä jälki kohtalaisen hankalaan maastoon, jyrkkiä nousuja ja laskuja, ryteikköjä, tienvartta ja sen sellaista. Nosti jäljen hyvin, mutta kadotti aika nopeasti kun jälki siirtyi polulta metsään. Löysi aika pitkän etsimisen jälkeen uudestaan, sitten ajoi ihan hyvin vähän aikaa, kunnes taas tultiin polun pohjalle ja se lähti vaan seuraamaan sitä ja päätyi haahuilemaan tielle. Kutsuin takaisin ja annoin sen vapaasti etsiä jälkeä, jonka kulkua jäljentekijäkään ei muistanut. Siinä se pyöri kunnes katosi näkyvistä. Jostain kuului ritinää ja pyysin Raikua odottamaan. Mäen alta se löytyi seisomassa keppi suussa. Siitä jatkettiin ja taas se ylitti tien vaikka jälki meni tien laitaa. Otin takaisin ja sitten jälki taas löytyi ja loppuun ajoi hyvin. Kolme keppiä kuudesta tältä jäljeltä löytyi. Mutta ei se luovuttanut vaikka jälki katosikin useamman kerran. Se on aina kiva nähdä.

Esineitä etsittiin näytöllä niin, että palkka vasta toisen jälkeen. Meno oli reipasta molemmilla kerroilla. Ehkä täytyy tätä vähän aikaa jatkaa.

Ja esineruudun ja jäljen välissä - tunnaria. Vire oli taas liian korkea, ryntäsi kapuloille ja otti ensimmäisen suuhun sattuneen. Korjasi kyllä kun huomautin eikä onneksi lannistunut. Vasta kolmannella kerralla se haisteli, jolloin tietenkin toi oman. Neljäs oli ihan täydellinen, siitä sitten hyvä palkka. Voi huh.

Juhannuksena tavattiin sukulaiskoiria, Pipari, Mansi ja pentu Unna.

Jälkitreeneissä

Tänään käytiin taas Josepan jälkitreeneissä. Raikulle tehtiin jälki, joka kulki välillä metsässä, välillä tienvarren ojassa ja välillä tien laidassa. Se oli sellaista siksakkia metsän, ojan ja tien välillä. Kuusi keppiä. Nosto hyvä, ensimmäinen metsäosuus ihan normaali. Ensimmäisellä tie-ojaosuudella kulki tien laitaa ja keppi oli ojassa, palasi parin metrin päästä. Ensimmäinen metsään siirtyminen hyvin, toisella kerralla kulki vaan eteenpäin, sitten pysähtyi, mietti ja palasi nelisen metriä takaisinpäin ja jatkoi metsään. Kaikki kepit nousivat ja viimeisellä tie - oja osuudella oli jo tosi varmaa työtä. Hauska toisenlainen jälki.

Jälkien vanhetessa tehtiin kaksisteen mitäs muuta kuin tunnaria. Kahdella ensimmäisellä lähetyksellä roiskaisi kapuloille ja otti ensimmäisen suuhun sattuneen. Kahdella viimeisellä teki taas täydellisen suorituksen. Varmaan vaan lisää ja lisää treeniä.

Jäljen jälkeen tehtiin esineruutua palaamalla alkuun: Raiku puuhun, esine kauas metsään, Raiku esineelle. Todella nopeaa ja innokasta, mutta en palkannut vaan kehuin vaan ja vein Raikun seuraavaan puuhun ja uuden esineen vielä kauemmas. Näitä me nyt aiotaan tehdä; esine näytöllä ja palkka vasta toisesta esineestä. Joo.

Jälki soralla ja muuta

Tänään Pärnällä ajatuksella vähän jotain. Ensin etsittiin esineitä. Kapea pitkä ruutu, paljo esineitä, myös aika edessä. Raiku haki ensimmäisen aika laiskasti aika edestä. Kehuin vaan ja lähetin uudestaan. Meni vielä laiskemmin, mutta toi toisenkin. Sitten iso palkka. Voi voi.

Jälki oli kokonaan sora- ja hiekkapohjalla. Aika lyhyt, neljä keppiä. Vanheni vähän yli tunnin, tuuli oli todella navakka. Jana aika lyhyt, eteni suoraan ja nosti jäljen heti. Ajoi tarkkaan nenä sorassa, teki kulmat ja ylitti vanerisillan. Ei yhtään epäröintiä ja kaikki kepit nousivat. Olisi ajanut pidempäänkin, oli vähän hämmästynyt kun jälki loppui. Kyllä sen kanssa täytyy alkaa tehdä tällaisia haastaviakin jälkiä, niin ei ala hutiloida kun joutuu oikein miettimään.

Kun ajatuksena oli vähän jotain, mentiin vielä esteille. Ensin 50 askeleen edestakainen seuraaminen, joka hyvää työtä. Sitten hyppy- ja estenouto, molemmat kerran kun niissä ei ollut mitään hinkattavaa. Eikä sitten treeniä ilman tunnaria :) Tällä kertaa täydellinen suoritus, meni reippaasti, haisteli kapulat, otti oman ja toi reippaasti. Kun tietäisi mikä tähän vaikuttaa, tähtien konstellaatiot vai mikä? Loppuun vielä eteenmeno etukäteen viedylle pallolle. Ainoa vika eteenmenossa on seuraamisen edistäminen, muuten tosi hyvä.

Se oli se vähän jotain. Aihki kävi tauotta haukkuen tyhjentämässä esineruudun, tai siis kuljettiin ruutua yhdessä ja Aihki noukki esineitä, tavattoman tohkeissaan.

Jälkitreenit

Tänään Josepan jälkitreeneissä. Ensin esineruutu, joka oli aika onneton. Ekan esineen etsi ja toi vähän laiskasti, toista ei sitten millöön vaan heittäytyi näyttämään hakatulta ja mistään esineistä koskaan kuulemattomalta. No, huonossa treenissä oli se etu, että saatiin ihan varteen otettava vinkki miten kannattaa jatkaa. Tai aloittaa...

Jälki vanheni puolisentoista tuntia, kulki männikössä, väillä suon laidassa ja välillä ihan kuivalla jäkälällä. Jana vähän huono, eteni kovasti vasemmalle viistoon, mutta nosto hyvä. Yksi keppi jäi nostamatta, muuten oikein hyvä ajaminen. Yhdessä risukossa pyöri ja etsiskeliii jälkeä, siihen se keppi jäi. Ihan normisuoritus Raikulta.

Palkkaamattomuustreeni

Urhomudin emännän päätöstä seuraten Raikulle tehtiin tänään voittajaluokan palkkaamattomuustreeni. Liikkeitä tehtiin "tuomarin" määräämässä järjestyksessä liikkuroituina ja ihan koemeiningillä muutenkin:
Ruutu: ruudun reunoissa oli uudenlaiset merkit ja niitä piti vähän ihmetellä. Toisella käskyllä ruutuun, seisomaan ja maahna ja loppuosa liikkeestä hieno.
Luoksari: tosi hyvä. Note to myself: pysähtymiskäskyt pitäisi antaa vähän aikaisemmin.
Seuraaminen: Alussa tosi hyvää, sitten meni bortsu kävelytiellä ihan lähellä ja vähän herpaantui mutta tsemppasi uudestaan. Mukana juoksu, hidas käynti ja askelsiirtymät. Ne oli hyvät! Ei pomppinut ja taka-askeleetkin ihan suoraan.
Liikkeestä istu: ei mitään huomautettavaa
Metalli: palautus ravilla ja ote kapulasta tosi huono, mutta toi perille
Kaukot: Seiso - maa -vaihdossa eteni kymmenisen senttiä, muuten täydelliset ja jopa oikealta matkalta.
Tunnariin se sitten hajosi. Typerästi päätin, että nyt sitten laitetaan supertakapalkka, mistä luonnollisesti seurasi, että Raiku lähti supervireessä, otti ensimmäisen, otti toisen jne. ja juoksenteli ihan vimmassa edestakaisin. Joo. Sitä sitten jauhettiin kunnes saatiin edes jollain tavalla kunnollinen suoritus.
Paikallamakuussa Hannele häiriköi, kutsui tulemaan, rapisutteli hiekkaa, kierteli ympärillä ja sellaista. Raikun häntä vispasi niin että pöly lensi, mutta paikallaan pysyi.

Kaikkineen treeni oli rohkaiseva. Raiku pystyi tekemään koko setin ilman palkkaa, eikä lannistunut vaan heilutti häntää loppuun asti. Kyllä sillä ehkä jopa kakkostuloksen olisi saanut.

Esineitä ja omia

Tänään lenkin jälkeen pieni esineruutuharjoitus. Ruutu oli syvä mutta melko kapea. Ensimmäisellä lähetyksellä kovaa vauhtia taakse, josta esine ja kovaa vauhtia takaisin. Toinen lähetys akoi kovaa vauhtia mutta sitten hyytyi. Pysähteli ja katseli ympärilleen, mutta lähti sitten uudestaan etenemään. Etemi esineen lähelle ja pyöri siinä pitkään, sillä oli selvästi haju. Lopulta löysi ja palautus tosi rivakka. Siis kohtalaisen hyvä suoritus. Aihkin kanssa piti kulkea melkein esineen viereen, se eteni noin viisi metriä kerrallaan. Eläkekoiralle sallitaan.

Tunnareita on taas väännetty. Kun en palkannut häseltämisestä (ei etsinyt vaan otti vaan jonkun) enkä siitä, että jäi seisomaan ja odotti että otan askeleen, ei sitten meinannut lähteä ollenkaan. Uhkasin autoon menolla ja sitten onnistui, meni kapuloille ja oikein etsi sitä omaa ja pääsi takapalkalle. Kyllä on tiukassa, miten se voikin keksiä niin monia tapoja yrittää olla tekemättä tunnaria?

Aihki nyrhittiin taas kesäkarvaan. Ihoa vasten oli jälleen paksu huopakerros

 Raiku sen sijaan on heittänyt pohjavillansa ihan normaalisti ja saa siis pitää turkkinsa

 
Aihki ja Raiku komennettiin poseeraamaan. Tulos:

Helleviikko

Hellettä on pitänyt, joten treenaaminen on jäänyt vähän vähemmälle. Keskiviikkona uimalenkin jälkeen vähän ensin seuraamisia ja muita virittelyjä, sitten pääasiaan eli tunnariin. Tehtiin seitsemän. Taas sama kaava: välillä oikein hyvä, välillä jäi seisomaan kapuloiden viereen ja vasta kun otin askeleen, nosti oman. Lopetettiin onnistuneeseen ja vielä vähän heittelin ja noudatutin omaa.

Torstaina mentiin jälkiharkkoihin Jaamalle. Hellettä edelleen kolmisenkymmentä astetta. Raikun jälki kulki ensin metsässä, sitten hakkuuaukealla. Taisi olla neljä kulmaa ja kuusi keppiä. Nosto ja jana hyvät, sitten unohtui haistelemaan ilmeisesti alueella olleen juoksunartun jälkiä. Käskin tiukasti ja lähti etenemään. Eka keppi nousi, toisen metsässä olleen jätti ihan pokkana, oli kulkenut suoraan yli. Hakkuuaukealla joutui vähän jo pinnistelemään etenkin kulmissa, joissa tarkisteli aika paljon. Yhden kepin jätti sinnekin, mutta loppukeppi ja siis kolme muuta nousivat. Täytyy miettiä jotain näihin keppien jättämisiin.

Jäljen ja pienen lenkin jälkeen tehtiin vielä - tunnaria. Kaava oli sama kuin edellisenä päivänä, joten lakkasin palkkaamasta niistä tunnareista, joita ei oma-aloitteisesti nostanut. Lopulta toimi: ensimmäisestä käskystä laukaten kapuloille, haistelua, oman nosto ja laukaten takaisin. Siihen lopetettiin, ja vastaisuudessa palkan saa vain täydellisestä suorituksesta. Tai ainakin tämä on suunnitelma ...

Kesäillat ovat kauniita:

 

 

 

Vaihteeksi rallytokoa (+5 tunnaria)

Rallitokossa tänään ensin aloluokan ja sitten avoimen rata, molemmat kahteen kertaan. Avoimen radassa uutena hyppy, sivuaskelia ja perusasennosta seisomaan sekä eteen tuleminen. Ekan radan jälkeen sain kommentin, että pitää liikkua nopeammin koska hitaassa etenemisessä koira hidastaa lisää. Ninnpä sitten tehtiintosi reippaasti, ja kyllä, Raiku oli koko ajan skarpisyi mukana, eron ihan tunsi. Uudet liikkeet olivat sille ihan helppoja, osa tokosta, osa muuten. Yhdellä kyltillä unohdin mitä piti sanoa ja sanoin putkeen istu, sivu, tänne. Raiku siirtyi eteen haukkumaan, se olikin ihan oikea reaktio emännän sekoiluun :)

Treenin ja lenkin jälkeen tunnaria periaatteella elämä on tunnistusnoutoa. Viisi toistoa kahdessa eri paikassa ja erilaisissa muodostelmissa. Kaksi kertaa teki sen, että meni kaouloille, haisteli ne ja jäi seisomaan. Kummallakin kerralla otin askeleen, jolloin nosti oman. Muut kolme onnistuneita. Otin käyttöön takapalkankin, sinne sillä oli tullessa kiire. Siispä,tähänkin takapalkkaa. Hassu koira. Suuntautui liike minne tahansa ja piti tehdä mitä hyvänsä, takapalkka toimii. Jotta jatketaan.

Tokoatokoatokoa

Siis eilen raviradan parkkiksessa. Aloitettiin paikkamakuulla, ja jäätiin näkyviin kun ei piiloja ollut tarjolla. Aika oli sitten sitäkin pidempi, varmaan lähemmä 10 minuuttia. Sinä aikana Närriä palkkailtiin ja se vietiin rivistä. Solja tuli tokoilemaan luoksetuloja koirien ja ihmisten väliin. Takana ollut ruutu lähti tuulessa liikenteeseen. Raiku pysyi paikoillaan.

Liikkeinä ensin ruutu. Lähetys pimeään ja pallopalkka perää, kaksi kertaa. Sitten namialustalle ja käsku maahan, kaksi tätäkin. Lopuksi muös loppuosa, jossa taas ensin nousi kun tein käännöksen. Vahvistettiin makaamista ja lopuksi seuraaminen. Vielä yksi lähetys namialustalle. Tämän jälken pitkä seuraaminen palkatta, ohjattuna + askeleet. Vähän väljeni ajoittain, kontakti pysyi kuitenkin koko ajan. Ennen tynnRia nostatukseksi pk-luoksetulo, tunnari ensin kaksi kertaa niin että vieraat matkan varrella ja oma piilotettiin näkyisästi pusikkoon. Ei ongelmia. Sitten oma rivistöön ja rivistö piiloon pusikkoon. Toi oman! Vielä kerta kiellon päälle,  rivistö vähän vähemmän piilossa, onnistui edelleen. Taas näyttäisi toiveikkaalta.

Tänään iltalenkillä kaksi oman kävyn etsintää käpykasoista. Hyvin etsi ja löysi. Tarkoituksena opettaa sille, että tätä nyt vaan tehdään ja että omien kohteiden etsiminen on ihan normaalia päivärutiinia. Katotaan.

Tokokoulutuksia

Viikonloppuna oltiin Kiteellä Taivaannastassa harrastamassa tokoa. Sää ei suosinut, 30 asteen helteet molempina päivinä. Raiku ei oikein tahdo toimia niin kuumalla, kuten ei emäntänsäkään. Mutta jotain yritettiin. Tunnariongelmaa selitin, ja neuvoksi saatiin etsiä yhtä piilosta niin, että vieraat ovat matkan varrella ja niitten yli juostaan. Vähitellen oma ja vieraat lähenevätä. Tehtiin pari tällaista treeniä, ja menivät ihan hyvin, mutta jotenkin en usko, että tämä on ratkaisu. Ruutua tehtiin eri suunnista namilätkälle, eihän siinä ole mitään vaikeutta. Myös ruudun loppuja tehtiin ja neuvoksi varastamiseen saatiin se, että käännös ruudun edessä tehdään löysästi ja pyöreästi. Loppuosat onnistuivatkin näin ihan hyvin. Metalli näytettiin ensin kokeenomaisesti, ekalla kerralla kapula hukkui ruohoon, toisella hyvin vastahakoinen tuominen. Sitten patukalla hetsattuna, jolloin todella hyvä. Kehitettiin tekemään leikinomaista. Kaukojen seiso - maa vaihtoa pitäisi tehdä namilla että oppisi oikean tekniikan, saa nähdä jaksanko. Peruutuksen sivupomppua voisi poistaa ottamalla askeleet vähän oikealle. Takapalkkaa peruutuksessa ensin vähän ihmeteltiin, mutta sen teho on kiistaton. Muita askelsiirtymiä jopa kehuttiin.

Viikonloppuun kuului myös yksi rallirata. Oiekin kovasti keskityin enkä mokannut yhtään kylttiä! Raiku teki helteestä huolimatta innostuneesti, taitaa alkaa päästä erilaisten pyörimisten jyvälle. Edestä sivulle takaa kiertäen onnistuu, jos annan käsimerkkiä ennen suullista käskyä, muuten kiepsahtaa tokotyyppisesti. Myös pujotteluseuraaminen alkaa mennä sujuvasti. Harjoitus kannattaa!

Tunnaria on muuten tehty melkein joka päivä, joko kävyillä tai kapuloilla. Koulutuksessa minua moitittiin siitä, että annan Raikulle periksi jos sitä ei huvita. Pitää vaatia. Niinpä oma käpy tai kapula on nyt vaadittu ja jos pitää mennä kovasti auttamaan, ei pidä palkata, eikä vielä seuraavastakaan vaan vasta toisesta onnistuneesta suorituksesta. Olivat sitä mieltä, että ei Raiku niin ohjaajapehmeä ole, se on vaan opetettu vedättämään. Tiedä häntä. Mutta tunnarit se on nyt tehnyt vaihtelevalla menestyksellä kun en ole antanut vaihtoehtoja, kokeillaan nyt vuorostaan siis tätä. Ja sitten jotain toista.

Yksi ryhmäpaikallaolo koulutuksessa tehtiin. Kouluttaja kiersi koiria, lauleskeli, teki kärrynpyöriä aivan edessä ja sen sellaista. Raiku näytti olevan pikkuisen ihmeissään, mutta ei aikonutkaan nousta.

Helteet ovat ohi, joten jatketaab harjoituksia.

Eilen ja tänään

Eilen oltiin jälkeilemässä Särkivaaran metsissä. Raikulle tehtiin ihan normijälki, aika kuumakin oli. Jana noin 30 metriä, ikä noin puolitoista tuntia. Jana hieno, eteni aivan suoraan, nosti jäljen, mutta kävi vähän matkaa takajäljellä. Muutenkin hyvä, kaikki kepit nousivat, kulmat täysin epäröimättä, vauhti oikein passeli helteelle. Enkä taaskaan kysellyt jäljentekijältä vaan keskityin katsomaan koiraa, josta kyllä selvästi näkee onko se jäljellä vai ei.

Tänään rallytokossa avoimen luokan rata. Uusina tehtävinä pujottelu edestakaisin, spiraali juosten, kahdeksikko, jossa vieressä leluja houkutuksena ja uudenlaisia käännöksiä. Sitten sellainen istu, seiso, kierrä koiran ympäri. Siinä ekalla kierroksella Raikulla oli vähän vaikeuksia ymmärtää, että perusasennosta noustaan seisomaan paikalleen, mutta toisella kertaa piti sitä jo ihan tavallisena. Raikulle rata ei ollut vaikea, minä mokailin kyllä useammallakin kyltillä. En osannut lukea katsoa, milloin koiran pitää istua käännöksen tai pyörityksen j.lkeen, milloin jatkaa istumatta ynnä muuta. Mutta olen toiveikas, että vielä minäkin opin.

Helletokoa

Illallakin oli vielä +24, joten tehtiin vähän kevyempi setti. Alkuun askelsiirtymiä taaksepäin, joissa Raiku pomppaa ja usein jää seisomaan. Treenikaveri ehdotti kokeilla takapalkkaa, koska Raiku on takapalkkakoira. Ja jälleen se toimi! Tein vain yhtä askelta, Raiku somasti vierellä ja perusasentoon. Eli siis otetaan tässäkin takapalkka käyttöön. Yksi ruutu ilman mitään apuja, ei ongelmaa, jäi seisomaan ja menin ruutuun palkkaamaan. Loppuosaa erikseen, taas nousi kun käännyin ruudun edessä, eli sitä pitää treenata. Hieno luoksari. Sitten se tunnari. Kapulat korkean penkan päälle, lähti hyvällä asenteella, mutta jäi kapuloitten viereen seisomaan. Innostin, ja toi väärän. Meni kuitenkin uudestaan ja toi oikean. Toinen samanlainen, tällä kertaa jopa haisteli ja toi oikean. Huhhuh sentään. Metallin noutoa valmisteltiin patukkaleikillä, siitä suoraa noutoon, ja olikin hyvä, laukalla toi ihan eteen istumaan asti. Paikallamakuussa häiriönä oli Närri, joka teki vain lyhyen ja sitten vietiin pois rivistä. Bonuksena vielä kaksi satunnaista lenkkeilijää käveli koirien takaa niitten ohi ihan läheltä. Hyvä harjoitus kaikkineen.

Ralli ja jälki

Perjantaina käytiin rallytokossa. Tehtävänä oli alokasluokan rata, paljon pyörimisiä sekä pujottelu ja spiraali. Tektiin kahteen kertaan, molemmat ilman virheitä. Raiku oli oikein innostuneessa vireessä, vielä seuraavankin harjoituksen ajan. Emännänkin kyltinlukutaito paranee hitaasti.

Tänään tehtiin sellainen aika lyhyt jälki. Tunnin vanha, kuusi keppiä, hellettä. Jälki kulki rinnettä ylös ja alas. Noin 15 metrin jana, eteni suoraan ja nosti jäljen heti oikein. Viime kesän janasekoilut ovat siis talven aikana mystisesti ratkenneet. Yksi keppi jäi, muuten ei mitään vaikeuksia, mikä johti loppua kohden kiihtyvään ja kiihtyvään vauhtiin niin että melkein jouduin juoksemaan.

Aihki etsi Unan jäljeltä namipurkkia. Saikin etsiä aika kauan, mutta kun sillä on mieleinen tehtävä, sen motivaatio pysyy edelleen.

Tokoilta

Seuraamista tehtiin käskytettynä, ihan kelvollista. Askelsiirtymissä taakse perusasento ihan vino, siihen huomiota. Ruutu. Ensin näytöllä, sitten yritys koko liikkeenä. Muuten hyvä, mutta lähti perään ennen käskyä. Vahvistettiin sitten ruudussa pysymistä. Loppuun näytöllä. Luoksari käskytettynä, se hieno. Kaukot käskytettyinä, oikein hyvät. Metalli hyvin varovainen ja paluu hidas, mutta toi perille asti. Hyvä liikkeestä istuminen, myös käskytettynä. Tunnaria tehtiin kolmella kapulalla jotka olivat korkean vallin päällä. Molemmilla kerroilla toimi. Näin siltä saa painetta pois? Paikallamakuussa Oili tokoili Raikun ympärillä, teki noutoja, luoksetuloja ja lopulta seuruuta melkein Raikun karvoja hipoen. Pysyi :)

Parkkistottiksen jälkeen vielä Linnunlahden kentälle, vaikka kello oli jo puoli kymmenen ja oltiin aloitettu seitsemältä. Raiku oli jo selvästi uupunut, mutta armoa ei annettu vaan mentiin pk-esteille. Ja kyllä se teki, vaikka selvästi ei enää olisi huvittanut. Molemmat estenoudot kerran, ei mitään ongelmia. Se oli turnauskestävyystreeniä se.

Rallailua

Käytiin taas rallitokoilemassa. Yksi yli 20 kyltin rata ja yksi lyhyt. Nami kädessä pyörivissä liikkeissä, sillä tavalla Raiku käyttää takapäätään hyvin. Tokokoiralle vaikeaa näyttää olevan, kun se tulee liikkeestä eteen istumaan eikä siitä seuraakaan perusasento vaan takaakierto tai askeleita taaksepäin tai jotain muuta. Aina se on kiepsahtamassa perusasentoon kun vasta avaan suutani. Radat meni oikein hyvin, ja itsekin alan osata lukea kylttien symboleja, mikä on tässä lajissa se vaikein.

Aihki kulkee mukana ja on tyytyväinen kun treenejä ennen ja niitten jälkeen tehdään sellaiset vähän pienemmät lenkit. Vaikka kyllä se taas yksi päivä kävi ihan vauhdilla jänispaistia yrittämässä.

Jälki ja esineruutu

Tänään käytiin Josepan jälkiryhmässä treenaamassa. Ensin esineruutu, joka oli täyssyvä mutta ei täysleveä. Epäätin haetuttaa Raikulla vain yhden esineen, sen se haki oikein reippaasti takareunasta. Se bäytti siltä, että olisi halunnut mennä uudestaan, mutta pysyin päätöksessä, joten harjoitus oli täysin onnistunut.

Jälki vanheni pari tuntia. Tuuli oli aika kova ja pyörivä. Jana noin 15 metriä, ja se oli täydellinen! Ei mitään haahuilua tai pyörimistä vaan eteni suoraan ja nosti jäljen heti. Jes! Itse jäljestä ei ole paljon kerrottavaa: Raiku jäljesti. Jäljen pituus oli puolisen kilometriä ja Raiku eteni reippaasti ja varmasti. Kulmia oli paljon, ei edes tarkistellut. Yhden kepin se nosti edettyään ehkä vähän jäljen sivussa kolmisen metriä kepin ohi kun yhtäkkiä kääntyi takaisin ja kävi nostamassa kepin. Kaikkia kepit siis nousivat. Se oli ihan täydellinen suoritus :)

Raiku täytti tänään kuusi vuotta. Koira parhaassa iässä.

Vähän kaikkea

Perjantaina käytiin rallissa. Radat olivat pelkkiä kääntymisiä ja pyörimisiä. Eka rata ihan hyvä, mutta sitten Raikun pää taisi seota ja vire laski. Namien avulla kuitenkin selvittiin. Ohjelmaan pyörimisiä. Sellaisen kuulin, että syyskuussa Joensuussa olisi kisat. Hmm.

Lauantaina ei treenattu vaan käytiin Kolin metsissä kuljeskelemassa.

Sunnuntaina sitten pyöriskeltiin kartioitten ympäri ja ämpäri  eri suuntiin nami kädessä. Sillain tosi hienosti. Kaipa se täytyy tämäkin taito ihan opettaa. Sunnuntaina myös eka jälki nurmelle. Aika lyhyt mutta kuusi kulmaa ja keppiä. Tuuli oli aika kova ja jälki vanheni tunnin. Alussa Raiku oli ihan ulalla, mutta löydettyään kepin (numero kaksi) se alkoi jäljestää hyvin ja nosti loput kepit, selvitti kulmat ja pääsi perille. Nurmikko ie ole koskaan oikein ollyt Raikun jäljestysheiniä.

Tänään tokoa. Alkuun leikkiä, hyvää seuraamista, jopa askelsiirtymät alkoivat muistuttaa oikeita. Ruutu ensin näytöllä, sitten tyhjään ja seisomaan, siitä palkka. Luoksarissa ensin ennakoi ihan hirveästi, mutta sitten teki tosi hyvän. Sen kanssa täytyy aina ottaa samalla tavalla, on oppinut liikkeen kokomaisena, osista menee ihan sekaisin. Tunnari oli onneton. Se jätetään nyt tauolle ja etsitään joku aika vain yhtä piilotettua omaa. Kaukot hyvät, tehtiin koko setti kerralla, ei edennyt. Loppuun paikallamakuu ja vähän rallipyöritystä.

Nyt ei pariin päivään treenejä, alkaa jo mennä vähän liiallisuuksiin.

Vapputreeniä

Mitäs sitä vapunaattona muutakaan kuin Linnunlahden kentälle treenaamaan. Tänään oli sitten vaihteeksi onnistumispäivä: pk-hypyn paluu kerralla hieno, ruutu löytyi ihan ilman mitään, luoksetulon stopit kuin seinään ja hyvä vauhti väleissä. Estenoudolla ensin varasti, mutt kun Kaisa ottikin kapulan, seuraavalla odotti rauhassa. Metallinoutoa tokohypyllä, ei ongelmaa siinäkään. Hyvät kaukot pitkältä matkalta. No, se tunnari sitten vähän tasoitti tilannetta. Kapulat olivat kaadetun agilitypöydän (sellainen sinne on jätetty) takanaa. Ekalla oli ottanut oman, mutta sitten jättänyt sen, ja uudella käskyllä otti väärän. Siinä sitten vähän säädettiin. Toisella otti mitä sattuu, ja taas säädettiin. Sitten tehtiin pari vain oman piilotusta samaan paikkaan, etsi ja toi. Taas kuusi kapulaa pöydän taakse ja kun appari nosti käden merkiksi oikean nostamisesta, pyysin tuomaan. Meni hetki ja Raiku tuli hypäten pöydän yli :)

Paikallaolossa olivat Urhon kanssa kolme minuuttia. Alkuun rivissä oli myös hetken nuori Närri, jonka ohjaajansa  sitten toi pois. Pojat jatkoivat. Hyvä treeni. Loppuun tehtiin vielä kaikilla kolmella koiralla yhtäaikaa. Raiku teki jäävät ja rallitokoliikkeitä. Ei yhtään häiriintynyt, vaikka hyvä kaveri Närri hommaili ihan lähellä. Treenin loputtua saivatkin Närrin kanssa painattaa ympäri kenttää ja niin keskittyneitä leikkiin olivat, että eivät edes huomanneet vähän matkan päässä nököttävää jänistä!

Tottelua rallilla ja ilman

On joitakin kertoja käyty tottelemista treenaamassa. Aina välillä pakka hajoaa: ruutu katoaa, tunnarikapuloita ei voi haistaakaan, tottiksessa ei voi tehdä hyppynoudossa paluuhyppyä, luoksarin seisomisstoppi - mikä semmoinen on? Sitten taas löytyy. Kun tunnarikapulat asetetaan ympyrään rivin sijasta, kaikki ongelmat katoavat palatakseen taas rivimuodostelmassa. Mitä ihmettä sen päässä oikein liikkuu?! Pari kertaa ihan täydellisiä eteenmenoja, hienoja kaukoja ja hyviä noutoja. Metalli palautuu reippaasti hyppynoutona ja noutoon varastamista ei enää ole tapahtunut. Estenouto (tällä hetkellä...) varma liike. Mutta Raiku tekee koko ajan innokkaasti, leikkii ja napsii nameja, ja yrittää kovasti. Se on niin hassu jos joku liike ei onnistu ja otetaan uudestaan ja uudestaan. Kun lopulta onnistuu, se näyttää vilpittömän huojentuneelta ja vispaa takapäätään, että huhhuh, lopultakin. Hyvin se on alkanut kestää toistojakin,  yrittää kovasti ymmärtää.

Rallitokossa oli taas hauskaa. Tehtiin kaksi 12 kyltin rataa, joissa oli spiraalia, pujottelua, ympyröitten tekemisiä, ja monenlaisia kiertämisiä, siis joko koira kiersi ohjaajaa tai ohjaaja koiraa. Pikkuisen Raiku on koko ajan kysymysmerkkinä, että mitä tämä tällainen melkein-toko oikein on, kun välillä tuntuu ihan tutulta ja sitten menee aikas kummalliseksi. Rallitreeneissä näkee, miten yksioikoisesti sitä on tullut treenatuksi vaikkapa seuraamista. Aihkin kanssa aikanaan treenattiin pujotteluja ja kahdeksikkoja ja muuta, Raikuparka on joutunut tyytymään suoriin ja käännöksiin. Mutta hyvin se tekee ja kuuntelee, kuuliainen kun on, tänäänkin ihmisosapuoli teki kaikki mokat. Oli sellainenkin liike, jossa ensin pysähdyttiin perusasentoon, koira jää siihen kun ohjaaja kääntyy, ottaa askeleen, pysähtyy ja kutsuu koiran sivulle. Raiku teki työtä,käskettyä, yhtään kyselemättä.

Rallia!

Aloitettiin tänään Raikun kanssa rallytokon kolme kuukautta kestävä kurssi. Sepäs olikin hupaisaa. Tehtiin kolme noin kymmenen kyltin rataa, monenlaisia käännöksiä, kiertämisiä ja sen sellaista. Raiku oli innoissaan ja kun kerran on sallittua tai jopa vaadittua kehua koiraa suorituksen aikana, niinkehuttiin sitten oikein kunnolla. Ainoa mitä Raiku tämän päivän tehtävistä ei osannut oli täyskäännös niin että koira kiertää selän takaa. Se sille on jäänyt opettamatta, Aihki sen kyllä osaa. Se siis tällä kertaa kotiläksyksi. Sen sijaan vaikkapa susoraan seuraamisesta eteen istumaan tuleminen meni kerralla tyylikkäästi. Saatiin oikein kehujakin, joten tietenkin oli kivaa. Harmillisesti viikon päästä työt haittaavat harrastusta, mutta sitten taas jatketaan. Hupaisa laji.

Kahtena päivänä on tehty tunnariakin, kolme toistoa kumpanakin kertana, ja kaikki oikein! Kapulan hajustustakin jo vähensin ylimääräisestä koiranmakkarasta ja silti se toi oman. Haistelee tällä hetkellä tosi nätisti, ei edes koske vieraisiin. Ihan siltä näyttää, että tunnarin suurin ongelma olisi takanapäin.

Tokoo tokoo

Tällä kertaa raviradan parkkiksessa. Närri teki luoksetuloa paikallamakuun aikana ja muutenkin häiriköitiin, ei ongelmia. Ruutu löytyy ilman ennakkotoimia tosi hienosti, siellä pysymistä pitäisi ruveta treenimään - sitten varmaan ruutu katoaakin, sanoo aina uusia ongelmia odottava. Luoksetulossa ensin palkka seis, toosi hyvä, sitten seis - maa, hyvä, loppuun läpijuoksu. Edelliskertojen pysäytysten venymisiä ei nyt ollut. Kaukoissa kateissa maasta istumaan, miten jäänytkin treenaamatta. Tunnarissa kahdella ekalla otti väärän, mutta toisella jo itsekin tajusi ja meni vaihtamaan oikeaan. Kolmas ja neljäs kerta onnistuivat, otti oman. Tämä kuitenkin etenee, pitäisi vaan treenata useammin että saisi varmuutta. Metallikapulan pitämistä yritettiin vahvistaa, mutta se treeni jäi vähän puolitiehen. Yksi kokonainen nouto metallilla tehtiin, paluu ravilla, muuten hyvä.

Parkkistokoilu olikin taas ihan kivaa, kun tuota luonnonvaloa piisasi, ja lämpötila oli sopivasti nollassa, joten ei ollut kuraa.  Olisi se varmaan aika luksusta joskus treenata lämpimässä hallissa...

Treenin jälkeen Raiku sai taas leikkiä Närrin kanssa. Se oli selvästi kivaa.

Edistystä ja taantumusta

Metlan parkkiksessa. Ruutu hieno, juoksi pimeään ruutuun, joka oli vielämaika pimeässä nurkassa, ilman näyttöjä tai mitään. Rupesin kokeilemaan pysäytystäkin, se oli hyvä kolmannella kerralla. Luoksarin seisomaan pysäytys sen sijaan on päässyt huononemaan ja huononemaan, sitä sitten hinkattiin. Moneskohan toisto oli, kun se lopulta alkoi näyttää vähän entisen kaltaiselta. Mitenkähän aina käy jotenkin näin? Kaukot välillä todella upeat, välillä tarvitsi kaksi käskyä, mutta tekniikka kyllä alkaa olla kohdillaan noin muuten. Tunnari sitten. Ekalla kerralla otti väärän mutta ei lannistunut vaan meni uudestaan ja toi oikean. Jes. Tokalla kerralla otti oman, mutta sille kaveriksi toisenkin. Kolmannella kerralla nappisuoritus, joten siihen lopetettiin. Pitäisi ehkä treenata vähän useammin kuin kerran viikossa. Metallinouto loistava. Alussa paikkamakuu, jossa Närri häiriköi. Viime aikoina on noussut ennen käskyä sivulle, ja maassaoloa on vahvistettu. Nyt piti antaa kolme sivukäskyä. Oppivainen koira. Kaikkineen kuitenkin hyvä treeni, vaikka jotkut jutut olivatkin jotenkin taantuneet. Mutta muistellaan niitä edistyneitä.

Valoa tunnarin päässä

Viikon aikana on tehty kolme kertaa tunnaria. Ebsin olohuoneessa, lähetys toisesta huoneesta kolmelle kapulalle. Kuudesta kerrasta neljällä oikea, matot kasassa ryntäilystä. Sattumaa? Toisen kerran sunnuntaina Kuhasalon parkkipaikalla täysikuun valossa. Neljä kapulaa, viisi lähetystä, neljällä kerralla oikea. Oikein haisteli ja valkkaili. Kolmannen kerran tänään Metlan parkkiksella. Kaisa vei neljä kapulaa kulman taakse, kaksi lähetystä, molemmilla oli haostellut ja toi oikean! Ei enää sattumaa? Oma oli kyllä joka kerralla vähän ekstraa makkarahöystetty, mutta silti.

Muuten tänään normisettiä. Luoksarin stopit vähän venyivät, kaukoissa vain maa-seiso, pari kertaa tosi kaukaa, paranivat koko ajan niin että viimeinen ihan täydellinen. Ruutu pimeänä, ei ongelmaa, ekalla kerralla lähti jo ennen käskyä! Metallinouto hetsattuna, hyvä palautusvauhti. Alussa ja lopussa leikkiä patukalla, ja intoa oli, niin leikkiin kuin muuhunkin. Ehk se vielä...

Sinnikkäästi

treenataan voittajaluokan erikoisliikkeitä. Viime viikolla tosin käytiin Linninlahden kentälläkin, ja ohjelmaan saatiin pk-noutoja. Ne olivat oikein hyviä, niissäkään ei enää varastanut kapulan perään, joten siinä kohdassa vuosien uurastus alkaa tuottaa tulosta. Samoin ruudussa on pientä edistystä, useita kertoja on löytänyt ruutuun ilman etukäteisopastusta, tosin ei ihan aina, mutta liike alkaa olla jossain hahmossa. Tunnari ei sitten juurikaan edisty, tosin väärän nostamisen jälkeinen lukkoon meneminen on voitettu kanta. Viimeksi otettiin tunnari aika alkuun, kun Raiku oli hyvässä vireessä, mutta kävikin niin, että se oli LIIAN vireessä ja koko juttu meni ihan koheltamiseksi. Piti siis alkaa LASKEA virettä, ällistyttävää. No, kaukosulkeiset tekivät tehtävänsä ja pari kertaa Raiku oikein erotteli kaouloitten hajuja ja otti oikean. Vastapainoksi sitten kerran keräsi kolme ensinnä nenän eteen sattunutta suuhunsa. Hohhoi. Täytyy yrittää keskittyä niihin pariin onnistuneeseen...

Kaikkineen suunnilleen valmiita liikkeitä olisivat luoksari, istuminen, molemmat noudot, kun metallikin menee suuhun ja tulee laukalla luokse. Seuraamisen hienoudet ovat vähän jääneet, niitä pitäisi. Liikkeestä istuminen onnistuu. Kaukot noin suunnilleen, vähän kyllä taitaa edetä,seiso-maa -siirrossa. Siis ruutu, tunnari ja kaikki hienosäätö, niin ehkä jonain päivänä.

Ja jatkuu

Siis tokotreeni. Tänään vähän rikottiin kaavaa ja pidettiin ensin pelkkä leikkisetti eli taistelua patukan kanssa, treenikaveri oli käynyt leikkikoulutuksessa ja niitä,oppeja kokeiltiin. Sitten Raiku autoon "patoamaan" jotakin? No, leikki tosi innokkaasti mikä oli kivaa.

Treenattiin samoja liikkeitä, ruutu tällä kertaa ensin näytöllä, vaikka viimeksi löysikin suoraan pimeään ruutuun. Ei pidä ahnehtia. Luoksetulot ja kaukot entisellään. Noutoa ilman takapalkkaa, eikä varastanut kapulalle! Yksi tuonti niin että Raikua pidettiin pannasta kutsuun asti, oli vauhtia ja hyvä luovutuskin. Tunnarissa käyttöön uusi menetelmä, joka on kehitelty vähän vahingossa. Maahan kuusi vierasta kapulaa, kolme ja kolme ja välissä vähän tyhjää. Sitten Raikua hetsattiin, pidin pannasta ja heitin oman siihen väliin. Kolme toistoa, joka kerta pidin vähän pidempään enne vapautusta, ja joka kerta etsi ja toi oman hirmuisen innoissaan. En tiedä oppiiko se näin (ja miten tästä edetään liikkeeseen), mutta nyt oli tekemisessä jo ainakin asennetta.

Aihki sai etsiä kolmea esinettä hangesta. En edes huomannut, että se oli löytänyt pienen kotelon ja käskytin vaan etsimään. Siellä se etsi seuraavaa edellinen vielä suussaan.