Lomamatkalla ja peltojäljet

Käytiin koirien kanssa Kolarissa pienellä lomamatkalla. Yhdet peltojäljet tehtiin, muuten koirat viettivät paratiisilomaa isolla aitaamattomalla pihalla, jolta Tassukaan ei kertaakaan poistunut omia aikojaan. Käytiin metsissä lenkeillä ja muun ajan Raiku ja Tassu leikkivät ja leikkivät. Sen lisäksi Tassu pyydysteli perhosia, hyttysiä ja ensimmäisen illan juoksi matalalla lennelleiden pääskysten perässä kunnes huomasi homman turhaksi. Koirat kohtasivat myös villieläimiä: ensimmäisenä aamuna Tassu alkoi kauhean haukun saunan portaitten alle. Ensin kuulin myös sihinää ja sitten näin kyyn luikertelevan portaitten alta. Onneksi sekä Tassu että paikalle kiiruhtanut Raiku molemmat perääntyivät ja tulivat suosiolla sisälle siksi aikaa kun kyyparka listittiin. Toinen villieläinkohtaaminen tapahtui kärpän kanssa, joka oli eksynyt ulkovajassa kallellaan olleeseen katiskaan. Kärpälle ei käynyt yhtä huonosti kuin kyylle, se päästettiin vapauteen kauhean räyskän saattelemana. Tassu myös tappoi ja ilmeisesti myös söi ensimmäisen pikkujyrsijänsä - poiskaan se ei sitä antanut eikä siitä enää pitkällisen käsittelyn jälkeen näkynyt karvaakaan pihalla. Poroja nähtiin onneksi vain auton ikkunasta, meteli autossa lähes halkaisi ihmisen tärykalvot. Kyllä Raiku niitä vanhalta muistilta koko ajan ahkerasti skannaili, mutta onneksi ei lähistöltä löytänyt. Yhtä jänistä Raiku ajoi aika pitkään. Metsät olivat kuitenkin Tassulle täysin outoja ja ehkä vähän pelottaviakin joten se ei lähtenyt metsästysretkelle vaan pysytteli emännän lähellä (naruun otettuna), kovasti kiihkoissaan kyllä.

Ne peltojäljet tehtiin ihan pihan viereisellä lyhytruohoisella pellolla. Tassun jälki oli sellainen savupiippumallinen eli kaksi kulmaa, pituutta noin 40-50 metriä. Nameja alussa joka askeleella, välillä useampia ilman, kulmissa ei nameja. Jälki vanheni peräti neljä tuntia, koska heti tekemisen jälkeen alkoi neljän tunnin kova sade. Vähän arvelutti, mutta kun oli tehty niin lähdettiin kokeilemaan. Samalla kokeiltiin upouusia jälkivaljaita, joihin Tassu ei kiinnittänyt mitään huomiota. Jee kaikkien Raikun kanssa koettujen valjasvaikeuksien jälkeen. Tassu bongasi jäljen heti, namit olivat mukavasti pehmenneet ja se ajoi enimmäkseen hyvin keskittyneesti. Pari kertaa se kyllä huomasi jotain liikettä jäljen sivuilla ja aikoi sinne mutta kun ei päässyt jatkoi jäljestämistä. Kulmissa ei mitään ongelmaa ja siististi ajoi nameja syöden eikä kiihdyttänyt tyhjilläkään askelilla.

Raikun jälki ei ollut paljoakaan pitempi mutta siinä oli enemmän kulmia. Peltojälki ei ole koskaan ollut Raikun juttu ja tämäkin oli varsinaista haahuilua ja sinne tänne kulkemista. Kulmat vähän sinne päin ja neljästä kepistä vain kolme löytyi. Loppupurkille kuitenkin löysi.

Jälkien päälle tein pienen esine-etsinnän tai siis esineen hakemisen. Koirat puuhun, esine noin 20 metrin päähän ja koirat vuoronperään hakemaan. Raiku tietenkin osasi, haki ja toi reippaasti. Tassu lähti kovaa mutta harhautui vähän sivuun ja bongasi ötökän mutta heti toisella käskyllä lähti uudestaan etsimään, löysi ja toi kovaa ravia perille asti.

Muutama kuva koirien kesäparatiisista. Tassu viihtyi vaikka kuinka kauan matalarantaisessa Vaattojärvessä lätkytellen vettä ja saalistaen vesikirppuja

Pihaleikkejä kuvattuna suunnilleen keskiyöllä

 

Raiku epäili että lähistöllä on poroja, kuten todennäköisesti olikin

Vaattovaaran laella

Sireenit olivat vasta alkaneet kukkia

Viikon puuhailuja

Viime viikonloppuna käytiin kokeilemassa tokokokeessa, eikä siitä juuri enempää mainittavaa. Raiku oli kuin nukkuneen rukous ja pisteet sen mukaisia. Nollille menivät liikkeestä istuminen (!) kun jäi seisomaan ja ruutu, jossa harhaantui kymmenen senttiä ruutunauhojen ulkopuolelle. Kaikista muista liikkeistä saatiin pisteitä, mutta aika huonosti. Positiivista kuitenkin, että toi metallikapulan ja oman kapulan tunnaririvistä eikä edennyt kaukoissa kuin seiso - maa siirtymässä vähän. Mutta nekin suoritukset olivat aika ponnettomia ja epävarmoja. Me kuitenkin voitettiin luokka, saatiin paras nollatulos seitsemästä koirasta ja kassillinen palkintoja. Se kai se on tärkeintä?

Torstaina mentiin Kiihtelysvaaran tietä lammen maisemiin jälkeilemään. Tassulle tein puolikaaren kangasmetsään, ehkä noin 40 metriä ja aina välillä joitakin namittomia askeleita. Jälki vanheni puolitoista tuntia jona aikana Tassu riehui lammen rannassa Takun kanssa ja emännät joivat kahvia. Kannoin Tassun jäljen päähän (ei sitä tosin enää kauaa pysty kantamaan, sen verran iso se jo on) ja Tassu nappasi jäljen heti. Se ajoi alkuun hihna kireällä, melkein mahallaan kun jarruttelin, söi hyvin nameja. Tyhjät askeleet menivät siinä missä namitetutkin. Loppupuolella vetäminen alkoi vähetä ja se söi aika tarkastikin. Jäljen päässä oli iltapäiväruoka, joten kerrankin onnistuin periaatteessa "koiran tulee ansaita ruokansa". Se oli hyvä jälki todella hyvällä motivaatiolla.

Raikun jäljentekijä oli kuljeskellut metsässä sinne tänne muistamatta juuri mitään. Janaa etsittäessä Raiku selvästi jo bongasi jäljen ja olisi lähtenyt, joten lähetyksessä se sitten menikin kovaa ja nosti jäljen heti. Muutamia kertoja se vähän joutui tarkentelemaan ja alkujäljelle jäi yksi keppi nostamatta. Loppua kohti se ei enää tarkennellut vaan meni kuin juna, nosti keppejä ja selvitti kaikki omituiset kiemurat ihan tuosta vaan. Kun jäljentekijäkään ei muistanut mistä jälki meni, jäljestettiin ihan Raikun varassa. Emännälle hyvä harjoitus :)

Tänään käytiin rallissa, pieni rata jossa avoimen kylttejä ja niiden lisäksi muutama voittajan käännös (molemmat kääntyvät yhtäaikaa oikeaan ja yhtäaikaa vasempaan, miten se voikin olla itselle niin vaikeaa). Raiku oli alkuun aika nukuksissa mutta kun huomautin, paransi huomattavasti, ihan normaalille tasolleen. Avoimen rataosuudella ei mitään ongelmia, hyvin se teki.

Tassu pääsi kanssa kentälle kun treenissä oli vain kolme koiraa. Sillä oli ihan häiriötäkin, rallikyltit ja niitä poistavat ihmiset. Alkuun vähän yritti niitten perään, mutta kun alettiin leikkiä, unohti ne kokonaan. Tehtiin vauhtinoutoleikkiä metallikapulalla, kovaa meni ja tuli, kapula suussa. Kotona yksi sen lempileluista onkin varrellinen teräskattila ... Vähän perusasentoa ja yhden askeleen seuraamisia. Niissä se meinaa turhautua ja silloin on haukku herkässä. Tehtiin kuitenkin jonkun aikaa ihan hyvinkin. Edessä ollessaan se osaa mennä maahan, pitäisi varmaan yrittää sivullakin. Ei kyllä oikein ymmärtänyt kun heitin pallon palkaksi maahanmenosta, pitää sekin näköjään opettaa. Ja osaa se pyöriä itsensä ympäri namilla avustettuna, tärkeä taito.

Torstaina otettiin kuviakin Tassun ja Takun leikeistä. Raiku osui kuviin aina kita ammollaan, Nukka ei edelleenkään halua ystävällisiä välejä Tassun kanssa, tosin ei kimppuunkaan enää yrittänyt, joten kyllä sekin siitä. Siis kuvia:

Takku ja Raiku laiturilla, Tassu alapuolella

Tassu

Takku ja Tassu

Tassulla on aina kiire

Raiku ei hauku ja korvatkin ovat pystyssä

Nukka

Raikulle viimeinen sana

Tokoiluja

Tänään ihanteellisessa kesäsäässä (18 astetta ja puolipilvistä) Linnunlahden kentällä. Tassu hommaili ensin noutoleikkiä, joka sujuukin jo oikein hienosti: heitän kapulan, Tassu juoksee kovaa, ottaa kapulan ja juoksee kovaa kohti ja vaihtaa kapulan patukkaan. Tehtiin näitä muutama, aina leikkiä välissä. Pentuluoksetulo, vauhtia ei puuttunut. Eteenmenoa narupallolle jonka toinen vei - meni pallolle ja tuli takaisin kun kehuttiin. Ihan se ei tätä vielä ole älynnyt. Hetki seuraamista imuttamalla. Sitten Tassu alkoikin vaikuttaa valmiilta lopettamaan, janokin oli kova. Hyvin se tulee leikkiin ja vaikka välillä tekisikin mieli alkaa haistella maata se silti leikkii mieluummin. Ainakin vielä (sanoo realisti).

Raiku teki voittajasettiä. Metalli hyppynä ok, kohtalainen tasamaana. Ruutua monta lähetystä eri suunnista, ne olivat kaikki todella hyviä, meni suoraan maahan. Pari ruudun loppuosaakin. Tunnari muuten hyvä, mutta vauhti huono ja se luovutuspaikka. Raiku on niin kauhean epävarma tunnarista. Luoksarissa alkoi ennakoida. Kaukoissa homma hajosi: seisomasta istumisessa alkoi tarjota maahanmenoa uudestaan ja uudestaan. Onkohan sitä vähän hinkattu? Hyvällä vireellä teki kuitenkin koko setin. Huh taas. Näillä mennään.

Treenin jälkeen Tassu sai vähän aikaa leikkiä Takun kanssa ja Raikukin innostui yhteisleikeistä. Muuten Tassun katukävelyt ovat huimasti edistyneet. Polkupyörät, lastenvaunut ja jalankulkijat ohittuvat ihan coolisti, rullaluistelijat vielä vähän terävöittävät Tassua mutta niistäkin päästään kun sanon että katsoo vain. Koirat sen sijaan ...

Tokotunnilla

Treenattaviksi liikkeiksi valittiin ensin seuraaminen, luoksari ja ruutu. Tehtiin kokeenomaisesti ei ilman palkkaa. Seuraaminen ihan kohtalaista, juosten käännöksissä väljeni ja askelsiirtymiä käskettiin hioa, niissä perusasento jää taakse ja Raiku siirtyy vähän hitaasti. Lähdön perusasentoa ei saisi hyväksyä vinona myöskään. Mutta vire oli hyvä, Raiku teki innokkaasti. Luoksarissa molemmat stopit vähän löysiä, täytyy treenata taas enemmän palkkaamalla kumpaakin erikseen. Ruutu oli hieno. Juoksi kovaa suoraan keskelle, meni maahan ja pysyi siinä kunnes käskettiin seurata. Ihan loppuseuraamiseen käskettiin kiinnittää huomiota, Raiku kuulemma näyttää siltä, että johan tämä tehtiin.

Toisella setillä tehtiin merkin kiertämistä. Olen nyt päätynyt siihen, että merkki kannattaa Raikulle opettaa kiertämällä ja vain joskus ottaa pysäytys takana. Raiku oli aika kiinni käden liikkeissä ja runsaan palkkaamisen jälkeen myös kädessä. Muutama tosi onnistunut tehtiin, kiersi myös kahta merkkiä kahdeksikkona, siitä se selvästi innostui. Loppuun paikallaistuminen joka ihan moitteeton, sitten häiriköityä paikkamakuuta. Kaiken muun kesti paitsi sen, että toinen ihminen meni sen viereen ja käski istumaan. Huomautuksen jälkeen ei enää sortunut.

Tassu harjoitteli vain autossa odottamista ja lenkillä eksymistä. Lähti pusikkoon haukkumaan lintuja ja Raikun kanssa jatkettiin polkua pitkälle jyrkän mutkan taakse niin kauan kuin haukkua kuului. Sitten pysähdyttiin. Hetken päästä haukku kuului selvästi polulta, juoksenteli sitä edestakaisin. Lopulta haukku loppui ja oli pitkään hiljaista, sitten eksynyt pentu alkoi hätäänytneenä itkeä. Kutsuin, ja sieltä tuli Tassu niin kovaa kuin pääsi. Kun löysi taas jengiin, piti pitkään selittää ja pyöriä jaloissa. No, tuskin se paljoakaan oppi, vähän päästä oli uudessa pusikossa haukkumassa, tosin tuli huomattavasti nopeammin sieltä pois.