Jälki pimeässä

Ihan täysipäiseksi en itseäni tuntenut lähtiessäni illalla pimeään, kylmään ja kovaan tuuleen jälkiharkkoihin. Raikulle oli tehty pitkä (ehkä noin 600 m?) jälki jka alkoi männiköstä, ylitti kaksi tietä ja jatkui hakkuuaukealle. Jälki vanheni ehkä noin tunnin. Jana oli noin 15 metriä ja sen Raiku selvitti erinomaisesti, eteni suoraan ja varma nosto. Alkupuolella jälki kulki polun viertä ja polulla oli jotain, mitä piti parikin kertaa käydä haistelemassa. Siitä kun selvittiin, loppujälki olikin hienoa työskentelyö: vauhti oli hyvä (liina kireällä koko ajan), häntä huiski ja kepit nousivat. Tuuli oli sen verran kova sivusuunnassa, että paria keppiä se etsi aika pitkään haistellen maata - hyvä keppimotivaatio sille on ihan huomaamatta kehittynyt. Teiden ylitykset eivät merkinneet mitään, vaikka toisella tiellä olimme ennen jäljen tekoa käyneet lenkkeilemässä ja jälki ylitti sen kohdan. Kun loppupalkkapurkki löytyi, Raiku vispasi koko takapäätään, niin innoissaan se oli. Tähän jälkeen on hyvä lopettaa, jos vaikka lumet satavat maahan.

Aihkikin pääsi hommiin, etsimään Kaisaa hakkuuaukolta. Se oli ihan täpinöissään ja teki entisenlaisen etsinnän: etsi laajalta alueelta, mutta nopeasti tarkensi ja löytöhaukku alkoi kuulua kun itse olin vielä ihan toisessa suunnassa, siellä missä olin Aihkin edellisen kerran nähnyt vilahtavan. Ei ole Aihkin aisteissa, muistissa eikä toimintakysyssä vielä mitään vikoja :)

Viikolla

On hommailtu vähän jotakin. Sunnuntaina pikkuisen tokoiltiin yläasten pihalla, avoimen kaukoja, luoksaria ja sellaista. Torstaina käytiin agilityssa tekemässä ohjajan sanoin "helppoa" rataa:


 Heti ykköseltä kakkoselle laadittu ohjaussuunitelma oli kelvoton, siinä käskettiin niistää koira kakkosen takaa. TOimikin hyvin. Seuraava vaikeus oli ysiputkelta kymppihypylle, missä me fuskattiin ja tyydyttiin valssiin, joka johdatti keppien päässä väärälle puolelle. No ei se mitään. Raiku oli taas ihan vauhdikas ja kun eka kierros oli harjoiteltu toinen kerta tehtiin kokeenomaisesti, ja siitä tulikin nollarata :)


Tänään käytiin raviradan parkkiksella tokoilemassa ja ajamassa jälkeä viereisellä nurmella. Tokoliikkeinä tehtiin vähän seuruuta, ihan ok, yksi nouto jossa lähti palauttamaan laukalla, jolloin palautus leluun. Kaukoja, avoimen sujuivat hyvin,ihan edestä maa-seiso ja istu-seiso. Sitten tehtiin ensimmäinen ruutu ainakin kahteen vuoteen, eli aloitettiin ihan alusta, lähetys namialustalle, ei siinä mitään, mutta tuskin Raiku tajusi mitä oli tekemässä. Jotain vielä? No ainakin piilopaikallamakuu mudi Urhon kanssa, kolme minuuttia, ei mitään ongelmaa.

Jälki oli vanhentunut vähän vajaa tunnin. Nosto vähän löysä ja sitten alkoivat ongelmat toisensa jälkeen. Ensin Raiku alkoi syödä jäniksenpapanoita ja eteni niitten perässä ihan muualle kuin jäljelle. Siihen piti puuttua, sitten ajoi vähän matkaa ja kulmassa lopetti, katseli ympärilleen ja haaveili ties mitä. Jatkoi taas vähän matkaa ja meni hastelemaan sähkötolppaa. Taas vähän matkaa, ja raviradalla ajavaa lanauskonetta piti jäädä ihmettelemään. Sitten lähistöllä kulkikin ihminen jota piti tuijotella. Mutta kun Raikulle ei annettu muita vaihtoehtoja se lopulta ajoi jäljen loppuun, selvästi skarpaten kun jälki siirtyi jäätyneelle hiekalle. Kaikki kepit kyllä nousivat. Sillä on aina ollut vaikeuksia pelto- ja nurmijäljillä, näkee liian kauas ja häiriintyy pienimmästäkin. Pitää varmaan ruveta namittamaan jos sen vie pellolle tai nurmelle.

Metlan parkkiksessa

Käytiin vähän tokoilemassa. Raiku teki ensin pitkähkön seuraamisen ja sen jälkeen pieniä käännösharjoituksia takapään asennon suoristamiseksi. Luoksarin pysäytyksiä takapalkala ihan ok, suora luoksetulo taisi unohtua. Parit kaukosiirtymät ilman käsimerkkiä aika läheltä, hyviä. Eteenlähetystä ja maahanmenoa, hyviäpä nekin. Liikkeestä seisominen, ei ongelmaa taakse menossa. Kukapa olisi uskonut vielä vuosi sitten, kun ei meinannut sivullekaan päästä ilman että se liikkui. Lopuksi piilopaikallaolo Urho-mudin kanssa, minuutin välein kävin palkkaamassa, ei todennäköisesti olisi tarvinnut.

Aihki on toipunut taudistaan: juoksenteli pallon perässä ja jokaiselle tokoliikeyritykselle haukkui haukkumistaan :)

Jälki kuusikossa

Vaikka Aihki onkin jo selvästi paremmassa kunnossa, sitä ei kauhean pitkille lenkeille viitsi viedä. Niinpä Raikulle pitää keksiä ekstraa toimintaa, joka tänään oli jälki. Jälkeä ei olla tehtykään syyskuun alun kokeen jälkeen. Tein jäljen samalpohjaiseen kuusikkoon, kolme kulmaa, muuten pyöriskelyä sinne tänne. Jälki vaheni tunnin verran. Janaa parikymmentä metriä. Jana meni muuten hyvin, mutta lähti takajälkeen, ja korjausyrityksen jälkeenkin yritti sinnikkäästi uudestaan.  Mikähän sekin, ei ole ikinä aiemmin takajälkeen lähtenyt. Kun se lopulta lähti oikeaan suuntaan, se ajoi tosi hyvin, kulmissakaan ei pyörimistä. Yhdessä kohdassa olin sitä mieltä, että se ajaa ihan väärin, otin sen pois ja yritin ohjata toiseen suuntaan, mutta se hakeutui uudestaan samaan paikkaan, joten lopulta uskoin ja huomasin että oikeinhan se ajaakin. Milloinkahan sitä oppii? Hyvä on kuitenkin huomata, että Raiku ei lannistu vaikka sitä sekoitetaan miten, viedään pois jäljeltä ja muuta, se vaan jatkaa jäljen etsimistä ja jäljestämistä. Kuusi keppiä jäljellä oli ja kuusi keppiä se nosti. Pitää vielä muutama jälki ehtiä ennen lumien tuloa.

Jäljen jälkeen Raiku sai etsiä namipurkia pieneltä kaistaleelta ja hyvin se löytyi ja tuotiin. Myös Aihki pääsi etsimään omaa namikuppiaan. Hyvin löytyi sekin, mutta saamansa opin mukaisesti Aihki jäi ilmaisemaan sitä haukulla.

Lauantaitottelua ja sairautta

Mentiin Linnunlahden kentälle iltasella tottelemaan. Raikun vire oli erinomainen, joten tehtiin oikein pitkän kaavan mukaan. Ensin pk-estenoudot, molemmat suunnilleen täydellisiä, joten jätettiin siihen. Pari noutoa, palautus leluun, hyviä. Pitkä seuraaminen, jossa paikka ja kontakti just oikeat :) Sitten ryhdyttiin uusiin liikkeisiin. Ensin luoksetulon pysäytystä, tekee sitä hassua loikkahyppyä pysähtymiskäskyn jälkeen, mutta pari ihan hyvääkin teki. Avon hyppyä erilaisissa osissa, ei mitään ongelmia. Avokaukot jees, aloitin aika kaukaa pelkällä käskyllä ja nousi oikein rivakasti. Kaikki jäävät, ensin takapalkalla, sitten ilman. Istuminen oli ensin vähän hakusessa, mutta löytyi sitten. Luoksetulon loppupaikkaa treenailtiin Pärssisen ohjeilla, vähän Raiku on edelleen ihmeissään mitä siltä halutaan, mutta jokunen ihan hyväkin. Ja kun kerran vauhtiin oli päästy, tehtiin vielä eteenmenon maahanmenojakin, ne oli kanssa oikein hyviä. Kyllä se tästä :)

Aihki kävi eilen eläinlääkärillä, kun meni ihan vetämättömäksi ja kieltäytyi ottamasta suuhunsa mitään. Verikokeet osoittivat, että maksa ja munuaiset ovat ihan kunnossa, eikä niissä muutakaan vikaa ollut. Samoin sydän oli priimakunnossa. Röntgen sitten näytti syyn syömättömyyteen ja vetämättömyyteen: suolistossa oli kasa pieniä teräviä luita, jotka olivat aiheuttaneet suolistotulehduksen. Liekö löytänyt jostain jonkun grillatun broilerin jämät vai mitä. Sai lääkkeitä ja ruokavalioksi suositeltiin perunankuoria ja tankoparsaa. Nyt illalla otin senkin vähäksi aikaa kentälle, ja jo se reippaasti teki pieniä pyrähdyksiä vinkupallon perään ja aloitti ankara komennushaukun - sen kuulemisesta en olisi koskaan uskonut ilahtuvani :)

Agirataa

Tänään käytiin taas viikottaisella agitunnilla. Ratana oli tämmöinen:

 
Alku oli vähän hankala, mutta kun sai ohjauksen oikeaksi, Rakuhan selvitti sen ihan noin vaan. Sillä oli taas hyvä vauhti ja into päällä. Muutama kerta tehtiin takaaleikkausta hyppyjen12 ja 13 välillä, ja lopulta kun sain itseni kulkemaan varpaat seinää kohden, takaaleikkauksesta tuli tosi hieno. Muita ongelmia radassa ei ollut, paitsi että unohdin oikean suunnan muutamaan kertaan. Kepit menevät hyvin kun pidän kättä Raikun pään korkeudella, ehkä siitä vielä jonain päivänä edetään ihan itsenäiseenkin suoritukseen. Raikua on tavallaan helppo ohjata, se lukee ohjausta todella tarkkaan, mutta myös sitten sitä huonoa.

PIritta Pärssisen tokokoulutuksessa

Tänään mentiin eilisen tokokokeen tuomarin koulutukseen. Jokaisella koiralla oli 2x15 minuuttia. Ensimmäisellä jaksolla treenattiin oikeaa luoksetulon asentoa, se kun Raikulla on hukassa, mikä sitten näkyy noudoissakin. Alkuun tehtiin siten kuin silloin kun aloitettiin: Raiku kutsuttiin jälkojen välissä olevaan leluun. Sitten niin, että Raiku tuli eteen istumaan, jonka jälkeen heti lelu jalkojen välistä. Sitten harjoiteltiin eteen tuloa sivulta: jalat vähän harallaan, askel taakse, samalla kutsu tänne ja lelu jalkojen välistä. Näitä kehotettiin tekemään sekalaisissa järjestyksissä, ja myös kutsua vinoista suunnista läheltä. Sitten kun nämä onnistuvat, samat harjoitukset noutokapula suussa, ja lopputuloksena pitäisi olla tiivis ja suora edessä istuminen kapulan kanssa tai ilman. Ongelma on kouluttajan mukaansyntynyt liian nopeassa siirtymässä lelupalkasta suoraan eteentuloon. Kun näiden harjoitusten jälkeen oli vielä vähän aikaa, katsottiin avon kaukot. Käytin takapalkkaa, ensin läheltä ja sitten vähän kauempaa. Sitten käskettiin tekemään ilman käsimerkkejä ja kas, ei mitään ongelmaa! Kehotettiin vaihtelemaan matkaa ja jättämään välillä käsimerkki pois, välillä antamaan sanallinen käsky ja käsimerkki, ja välillä tekemään pelkällä käsimerkillä.

Toisella setillä katsottiin luoksetulon pysäytystä ja tottiksen eteenmenon maahanmenoa. Luoksarin pysäytyksen näytin ensin takapalkalla. Matka oli normaalipituinen ja pysäytysmerkki puolivälissä. Annoin pysähtymiskäskyn ja Raiku otti kaksi iloista hyppelyloikkaa ennen pysähtymistä. Sama toisella kerralla. Sitten käskettiin antamaan pysähtymiskäsky lähempänä ja silloinhan Raiku pysähtyikin kuin seinään. Tätä kehotettiin jatkamaan niin, että pysähtymiskäskyä aletaan vähitellen antaa kauempana itsestä. Mitään  ongelmaa ei kouluttaja tässä nähnyt. Lopuksi harjoiteltiin vielä eteenmenon maahanmenoa. Tällä kertaa namialusta vietiin eteen ja lähetin koiran puolivälistä ja kohdalla käsky maahan. Toimi. Sitten lähetys sivulta ja käsky suunnilleen heti kun oli lähtenyt, ei ongelmaa. Matkaa pidennettiin ja käsky lähellä namikuppia, edelleenkään ei ongelmaa. Tästä sitten jatketaan namipurkki kauemmas, maahankäskyjä milloin missäkin ja välillä tietenkin suoria lähetyksiä purkille.

Kouluttaja totesi, että Raikun kouluttaminen on helppoa, kun se on niin tottelevainen ja suoraviivainen koira, joka ei sen kummempia mieti vaan tekee sen minkä osaa. Semmoinenhan se :) Ja tuli taas uusia ajatuksia ja uutta treeni-intoa, eli hyvä koulutus.

TK1 Raiku

Raiku kävi tänään kolmannessa alokasluokan tokokokeessa Mutalan koulun kentällä. Tuomarina oli Piritta Pärssinen. Tällä kertaa tämmöinen rivi:

Luoksepäästävyys 9.5
Paikalla makaaminen 7
Seuraaminen kytkettunä 9.5
Seuraaminen taluttimetta 8
Liikkeestä maahanmeno 9,5
Luoksetulo 9.5
Liikkeestä seisominen 9.5
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 10
Yhteensä 174, sijoitus 2/7 --> TK1

Paikalla makaamisen alkaessa Raiku kävi niin ylikierroksilla, että sitä ei saanut kontaktiin, jolloin meni maahan viiveellä, jäi vinoon ja lopussa ennakoi perusasennon ja vielä haukahti. Onneksi Raiku oli ensimmäisenä suoritusvuorossa, joten sen hyvä vire jatkui. Hihnassa seuraamisessa tuomari kehui paikkaa, jee. Ilman hihna seuraamiseen Raiku lähti vähän huonosti ja jatko oli sitten tahmeaa. Maahanmenossa, seisomisessa ja luoksetulossa jotain kauneusvirheitä. Estehypyssä se (taas) varasti, liikkui vähän käskyn jälkeen ja ennakoi perusasennon. Tuomari oli aika tiukka. Kokonaisvaikutuksen perustelu oli koiran hyvä vire ja hyvä yhteistyö

Tämän vuoden kokeet on hyvä lopettaa tähän. Avoimen liikkeistä Raiku ei osaa luoksetulon pysäytystä eikä estehyppyä, ja kaukotkin ovat aika epävarmat, joten niitä nyt sitten ensi kevääseen.

Vähän mitäkin

Kaikenlaista pientä on tullut parin viime viikon aikana puuhatuksi, on vaan unohtunut kirjata Agilityssa on käyty tekemässä erilaisia kuvioita vaihtelevalla menestyksellä: jaakotuksia (voihan jaakotus!) saksalaisia, niistopersjättöjä, kolmen esteen sarjoissa takaakiertoja ja välillä sitten ihan melkein suoriakin pätkiä. Kyllä vakeinta on ohjaajalla, Raikuhan tekee jos vaan ymmärtää mtä ohjaajan sekavat ohjausviestit tarkoittavat.

Pari kertaa on vähän totteluakin harjoiteltu. Kerran käytiin ottamassa pk-esteet, ei niissä mitään. Yhtenä iltana porokoiraporukassa (joka koostui kolmesta porokoirasta, mudista ja villiksestä) oikein hyvää seuraamista, jääviä ja nopeita noudon palautuksia - Kaisa piti Raikusta kiinni ja kun kutsuin se sai kapulan suuhunsa ja ryntäsi kohti lelua. Muutama kerta on kokeiltu luoksarin pysäytystä takapakalla, toimii ainakin lyhyellä matkalla. Samoin avon kaukot, lyhyellä matkalla ei ongelmia, mutta jos aloittaa kauempaa, ei nouse istumaan. Vähitellen kauemmas siirtyen sitten nousee ja näissä tekniikka on kohdillaan.

Pari kertaa Raiku on noutanut namipurkkia metsästä, vauhti on kova molempiin suuntiin. Tästä sitten joskus edetään taas normaaliin esineruutuunkin. Jälki pitäisi tehdä, mutta pimeät illat eivät oikein innosta.

Viime viikolla käytiin Kolilla, mutta koirista ei montakaan kuvaa tullut otetuksi. Aihkista ei mitään kuvia saakaan, se kulkee jatkuvasti keppi suussa tai makaa jossain sitä keppiään silppuamassa, ja sitä nyt on 11 vuoden mittaan tullut kuvatuksi enemmänkin. Raiku poseerasi korkealla kivellä:















Raiku ja Mansi (5.5 kk) Lakkalan pihapiirissä

Aihki illan hämärtyessä

Ja vielä täysikuu Käränkälammen yllä