Jälki, esine ja agi

Kesällä on hyvä aika pitää pitkä treenitauko, kun treeniolosuhteet olisivat hyvät. Kolmen viikon tauon jälkeen on vähän puuhattu, vaihtelevalla menestyksellä. Torstaina käytiin agilityssa, jossa oli takaakiertorata. Ilma oli helteinen, mutta Raiku teki loppuun asti ihan reippaasti. Radan aikana kävi lopullisesti selväksi, että monimutkainen tekniikka niistoineen ja sen sellaisineen ei ole meitä varten: aina kun yritin jotain mutkikasta, Raikun vauhti hidastui jase tuli epävarmaksi. Syy lienee selvä: ohjaaja tulee epävarmaksi, ei tiedä minne mikin käsi, jalkaterä, olkapää ja takapuoli suunnataan, joten miten Raikukaan voisi tietää, mitä siltä halutaan. Kun sitten tehtiin "perusohjauksella", vaikeatkin kohdat menivät sujuvasti. Raiku on hyvin herkkä ohjaukselle eli tekee juuri niin kuin ohjataan, joten sen saa tekemään vähemmilläkin kikoilla, jotka kuitenkin tähtäävät kolmosten radoille...

**
Eilen käytiin jälkitreeneissä. Ensin oli esineruutu. Ekalla lähetyksellä Raiku eteni viitisen metriä ja jäi seisomaan. Kutsuin takaisin, vaihdoin lähetyspaikkaa, vähän hetsasin ja lähetin uudestaan, ja sitten hakikin esineen 45 metristä takanurkasta, ja toi laukalla. Ei siis ihan katastrofi, mutta ei mitenkään erityisen hyväkään.

Jälki oli kilometrin mittainen, metsää ja heinittynyttä hakkuuaukiota. Jana oli huono,sekoili ja nosti takajäljen. Sitten ajoi ihan hyvin, kunnes hakkuuaukolla kadotti jäljen, mutta nosti uudestaan, tosin jälkeenpäin jäljen tekijä sanoi, että jätti yhden lenkin siellä kokonaan jäljestämättä. Sitten sitä alkoi polku vetää. Alueella oli näkyvissä siellä täällä marjastajia, lienevätkö siitä jossain vaiheessa kulkeneet vai mikä oli. No, kun se otettiin pois polulta, se taas etsi jäljen ja jatkoi matkaa. Polut vetivät sitä koko ajan. joten uusia etsimisiä seurasi toisiaan. Lopputulos oli kuitenkin, että viisi keppiä nousi, mukaanlukien viimeinen. Mutta on se sinnikäs! Hetkeksikään se ei lakannut etsimästä hukkaamiaan jälkiä vaan teki todella intensiivisesti töitä. Mikä sen sitten sai jäljen monta kertaa hukkaamaan, jäi arvoitukseksi. Pitää yrittää ponnistautua tekemään vähän enemmän jälkiä, maastovaihteluita ja pituuksia. Ja polkujen ylityksiä.

Esineruutu ja tottista, ja vähän muutakin

Tänään mentiin raunioradan kentälle tottistelemaan ja esineruutuilemaan. Esineruutu oli ehkä noin 30x20, vähän ryteikköisessä maastossa. Kaksi esinettä takarajan lähellä. Raiku tuotiin ensimmäisenä etsimään. Näytin sille purkissa olevaa hau-hau koiranmakkaraa ja lähetin ruutuun. Lähti vauhdilla, löysi esineen ja toi vauhdilla! Sai makkaransa ja päätin, että lopetetaan tähän kun meni niin hyvin. Raiku kuitenkin oli toista mieltä ja rupesi itsekseen lähtemään ruutuun. Otin sitten perusasentoon ja lähetin uudestaan, ja samanlainen toiminta! Olisikohan viime kesänä syntynyt esineruutusolmu auennut? Ollaan useita kertoja tehty ihan alkeistreeniä, yksi esine Raikun nähden noin 50 metrin päähän, samaa reittiä takaisin ja Raiku hakemaan. Niitä se on tehnyt innolla ja nyt onnistui ihan oikeassakin ruudussa. Toivottavasti se nyt alkaisi olla tässä.

Tottis aloitettiin seuraamiskaaviolla, jonka teki tosi hyvässä kontaktissa koko ajan. Sitten estenouto, oikein hyvä sekin, paitsi että aavistuksen varasti. Liikkeestä istu, maahan ja luoksetulo kanssa hyviä, tosin vähän varasti luoksetulossakin. Siinä välissä vein eteenmenopalkan, ja tehtiin vähän voittajan kaukoja läheltä, pitkillä siirtoväleillä kahden sarjoissa, ne meni hyvin. Vielä käytiin raunioradan ketteryysesteillä, tikapuut, keinulauta ja metalliputki ja sitten eteenmeno. Hyvä seuraaminen, lähti täysillä ja meni maahan heti käskystä, siitä vapautus palkalle. Raikulla oli tosi hyvä vire, ehkä johtuen pienestä sään viilenemisestä.

Aihkikin pääsi esineruutuun, ja sille teki vaikeuksia edetä tarpeeksi syvälle, mutta ahkerasti se teki töitä ja lopulta löysi esineenkin. Aihkinkn kanssa tehtiin kettisesteitä ja se muisti vielä senkin, että keinulaudalla pysähdytään kahden asekeleen jälkeen vaikkei ole estettä vuosikausiin tehnyt. Hetken heittelin lelua ja sitten se suuntasi lelu suussaan autolle ja hyppäsi peräkonttiin. Sillä kyllä tuo äänenkäyttö on mennyt ihan mahottomaksi, mutta innoissaan se on.

Torstaina käytiin agilityssa, viimeisen kerran ennen kesätaukoa. Radassa oli takaakiertoja ja pimeitä putkikulmia. Kun oltiin ehditty uimaan ennen tuntia, Raiku jaksoi oikein reippaana. Radan alkua viilattiin, siinä piti tehdä ensin ranskalainen (koira lähetetään selän taakse hypylle) ja sitten takaaleikkaus. Ranskalainen meni hienosti, takaaleikkauksessa emännällä oli jatkuvasti väärä käsi. Noottia tuli siitä.

Yhtenä iltana oltiin tokoilemassa, oli aika kuuma ja Raiku vähän vetelä. Saatiin kuitenkin pari ihan kohtalaista ruutua ja hyviä kaukoja. Luoksarissa Raiku on alkanut tarjota seisomisen sijaan maahanmenoa, varmaan se on huomannut, että siitä emäntä tulee oikein iloiseksi. Siis enemmän pelkkää seisomista ja läpijuoksuja.

Jonain iltana tallasin Raikulle jäljen, noin varmaan 800 metriä, kuusi keppiä, ensin kuusimetsää, sitten mäntyä ja loppu tien vartta. Jana hyvä, mutta metrin edettyään oli lähteä takajäljelle. Mikähän siinäkin oli. Yhden kepin ohi olisi mennyt, mutta pysäytin. Muuten ajoi sitten ihan tavallisesti.

Siinä ne taisi olla. Aihki humputtelee aina jotain kun Raikukin. Se on aina niin tärkeänä. Aika usein sillä on joku pieni etsintätehtävä, esineitä tai namipurkkeja, niistä se selvästi tykkää. Reipas se vielä on, vaikka jo kohta 12 täyttääkin.

Vähän jotain

Hellesäät ovat pahasti verottaneet koulutusintoa. Jotain on kuitenkin puuhailtu parin viime viikonkin aikana. Agilityssa pari kertaa, mutta paahtavassa kuumuudessa Raiku ei oikein tahdo jaksaa. Se tekee kyllä ja ihan ohjauksen mukaisestikin, mutta vauhti on aika vähissä. Uiminen ennen treenejä voisi auttaa, mutta kun ei ole ehtinyt. Toisaalta se selvästi tykkää agilitysta kun haluaa kuumuudesta huolimatta tehdä eikä ryhdy rettelöimään.

Tottelemista eri muodoissaan on kanssa tehty muutamana iltana, kerran jopa Linnunlahden kentällä. Siellä tottiseste ja hyppy sujuvat kohtalaisesti, useimmiten tekee oikein, ja ihan innokkaastikin. Ruutua on taidettu tehdä kerran, silloin se ei kauhean hyvin taas sujunut. Aina välillä näyttää, että Raiku olisi älynnyt, sitten taas ei. Varmaan useammin treenaaminen auttaisi. Voittajan kaukoissa voi jo ottaa vähän matkaa ainakin maa-seiso ja istu-seiso -vaihtoihin. Luoksarissa molemmat pysäytykset onnistuvat, mutta nyt (vasta) se on alkanut ennakoida niitä. Läpijuoksut ovatkin jääneet vähän vähälle, täytyy yrittää muistaa. Jäävät ovat ainakin tällä hetkellä aika varmat. Nouto on selvästi mielentilalaji, hyvällä fiiliksellä se on nopea ja innokas, vähän huonommalla aika vaisu. Pitäisi varmaan korottaa palkkaa jos se motivoisi. Laukauksia pitäisi treenata enemmän, Raikun seuraaminen herpaantuu selvästi ammuttaessa. Paljon siis pitäisi.

Yhden kerran tein sille jäljen Jaamalle, yhtä rinnettä alas ja toista ylös, välillä metsätien reunaa ja sitten yli. Se on hyvä jälki, vain yksi keppi jäi matkan varrelle kun se ajoi vähän sivussa. Sitten tehtiin esinepisto, esine noin 50 metrin päässä, ei ollut ongelmia. Aihki haki oman esineensä välissä vähän lähempää, ja Raikulle vielä toinen esine kauemmas, meni ja tuli oikein innolla. Aihkilla on selvästi positiivinen vaikutus Raikun esinemotivaatioon.

Saisivat säät edes vähän viiletä tästä jatkuvasta 30 asteesta niin omakin treeni-into voisi lisääntyä :)

Agilitya

Vaikka jo luulin helteiden hellittäneen enkä kiiruhtanut ennen agituntia uittamaan Raikua, liian kuumana se säätä piti agilityn harrastamiseen. Alkuun se kyllä oli innoissaan, mutta kun puoli rataa oli tehty kolmeen kertaan kaikkine takaakiertoineen ja persjättöineen, sen vauhti alkoi hiipua. Jatkettiin kuitenkin niin, että sille laitettiin aina noin viiden esteen perään namikuppi ja kummasti se piristi Raikun suoritusta. Päästiin kaikki koukerot 20 esteen radassa lopulta ihan kunniallisesti ja loppusuoralla Raiku irtosi tosi vauhdilla huomattuaan suoran päässä namikupin. Mutta kyllä se on vähän sitä mieltä, että poropaimenet työskentelevät vain talvela, kesät viettävät pihalla loikoillen.

Pari viikkoa sitten Taivaanrannan kurssilla otettiin agilityradoista kuvia, ja niinpä Raikunkin agilityharrastuksesta on nyt ensimmäisiä kuvatodisteita. Kaikki kuvat on ottanut Johanna Raki.

Hellepäivän agia

Lämpötila edelleen +25 vaikka kello oli jo kuusi. Päätin tormistautua ja lähdettiin sen verran aikaisin, että koirat kerkesivät käydä uimassa ennen harkkoja. Siitä huolimatta Raiku käveli uinnin jälkeisen lenkin läähättäen hyvin hitaasti. Huono merkki, joka ei pitänytkään paikkaansa. Radalle lähtiessään Raiku oli suorastaan riehakas. Rata oli tämmöinen:

Alku mentiin ihan kerralla ja hyvällä vauhdilla puomin loppuun asti. Siihen oli käsketty viimeistään pysäyttää, koska sen jälkeen tehtiin irtoamisharjoitusta putkesta hypylle 7. Ohjaaja vei hypyn taakse namialustan, ja Raikuhan irtosi. Sain jäädä putken alkuun seisomaan ja huutamaan käskyä kun Raiku eteni. No, radan keskellä ollut pyöritys ei sitten niin sujuvasti mennytkään, aina olivat sekä käskyt että muu ohjaus myöhässä. Kepit piti tehdä vasemmalta, mitä ei olla harjoiteltu juuri yhtään. Ohjaaja käski palkata joka välissä ja sitten joka toisessa, ja kyllähän Raiku ihan selvästi alkoi pujotella. Loppuradan jälkeen vielä vähän hiottiin välistävetoja ja tehtiin irtoamiskohta ilman nameja. Muuten meni hyvin, mutta minä olin edelleen koko ajan myöhässä. Eli hyvin Raiku jaksoi helteestä huolimatta. Oliko sitten motivaatio, tuttu kenttä, uiminen vai kaikki tai jokin muu. Mene tiedä.

Sunnuntaina Aihkikin pääsi agiradalle, mikä unohtui kirjata. Yhdellä tauolla otin Aihkin ja tehtiin radanpätkiä minihypyillä, putkia, keppejä ja keinua. Aihkilla ei ollut motivaatio-ongelmia, kauhealla räyskällä säestettynä se painalsi rataa niin kovaa kuin pääsi ja ihan ohjauksen mukaisesti. Pallonkiilto silmissä, ja saihan se sen sitten lopulta. Se on jotenkin liikuttava.

Agin jälkeen lenkkeiltiin víelä Ylämyllyn maastoissa ja koirat kävivät uudelleen laavulla uimassa. Tuomet, kielot, mustikat ja mansikat jo kukkivat.

Agia, tokoa, tokoa, agia

Eli käytiin Kiteellä Taivaannastassa kahtena päivänä koulutuksissa. Kumpanakin päivänä oli sekä agia että tokoa, lauantaina ensin agia, sunnuntaina ensin tokoa. Tokossa koulutti Hertta Mikkonen, agissa Maiju Parviainen.

Lauantain tokossa aloitettiin ohjatulla seuraamisella, vähän voittajaluokan malliin. Raiku teki ihan hyvin, vinkkejä saatiin sivuaskeleitten ottamisesta. Sitten ruutua, ensin läheltä niin kuin ollaan tehty, mutta kouluttaja oli sitä mieltä, että se ajautuu sinne ruutuun vähän sattumalta. Tehtiin niin, että Hertta kävi ruudussa pallon kanssa ja lähetys vähän kauempaa, pallo kun koira ruudussa. Sitten lähetys tyhjään ja pallo lensi sivusta. Ohjeeksi tehdä myös tällaisia näyttöjä, että se oppii menemään suoraan ruutuun. Täytyy kokeilla. Voittajan luoksari tehtiin puolittain kokonaisena, eli molemmat pysäytykset. Seisomaan jäi kuin seinään, maahanmeno vähän epävarmempi, mutta yhdellä käskyllä meni! Ja tämän se oli tehnyt vain kerran ennen, ihan erillisenä. Loppuun Hertta tarkisti kaukot. Tehtiin ihan läheltä ja kaikki muut kelpasivat paitsi seiso-maa, jossa se etenee. Etenemisen estämiseen ei kuulemma ole muuta tietä kuin namiohjaus, joten kai se on sitten siihen lopultakin ryhdyttävä. Muuten Raikun tekniikkaa kehuttiin. Kun Raiku oli jo aamulla tehnyt aglitya ja lämpötila oli +25, ei juuri muuta tehty, Raiku alkoi jo olla aika kypsä.

Sunnuntaina tehtiin tokoa heti aamusta. Aloitettiin avon hypyllä, ensin haisteli hypyn takana ja istui vasta toisella käskyllä, seuraavalla kerralla tälläsi istumaan ennen käskyä. No joo. Sitten siirryttiin tunnariin, ensin kuten ollaan tehty. Vieraat olivat ympyrässä ja oma niitten takana ruohikossa, vieraitten väleissä nameja. Namien syönnin jälkeen käsky omalle, hyvin nosti. Seuraava kierros niin, että nameja ei ollut ja oma oli melkein samassa ympyrässä kuin vieraat. Raiku haisteli hetken vieraitten välejä ja meni nostamaan oman! Olisikohan se alkanut älytä. Näin käskettiin jatkaa, välillä nameja väleissä, välillä ei, ja tuoda omaa vähitellen samaan rinkiin vieraitten kanssa. Sitten tehtiin jääviä, joissa istumisen seisoi ekalla kerralla, mutta sitten kaikki ok. Loppuun tottiksen eteenmenoa, pallo oli viety etukäteen. Hienosti eteni, suoraa linjaa. Sitten tehtiin niin, että pallo oli Hertalla joka kutsui Raikua, ja minä käskin maahan juuri vähän ennen. Onnistui sekin. Vielä yksi eteenmeno näkyvälle pallolle, seuraamisessa edisti ihan mahottomasti, mutta sillä nyt ei ole väliä. Hertan mielestä Raikun voittajaliikkeet ovat hyvällä alulla :)

Agissa oli pitkiä ja vaikeita ratoja. Lauantaina Raiku teki agia aamulla, ihan reippaasti. Tehtiin kahdessa osassa 30 esteen rata, jossa takaakiertoja ja saksalaisia ja muita. Kerran onnistuin tekmään takaakierrosta persjätön ihan tosta noin vaan. Loppusuoralla oli hyppy, kaksi suoraa putkea ja okseri ja kun kouluttaja meni vinkuketun kanssa suoran päähän, Raiku kehitti tosissaan vauhtia. Sunnuntaina oltiin ensin tokoiltu, lämpöä oli edelleen +25, ja Raiku päätti, että nyt tämä trenaaminen meni jo liiallisuuksiin. Tehtiin sitten vaan keppejä, pari rengasta ja hyppysuora, johon se vielä innostui vinkuketun avustuksella.

Hyvä koulutus, etenkin tokoon saatiin sekä hyviä vinkkejä että vahvistusta sille, että ei olla tehty juttuja ihan pieleen. Eli jatketaan harjoitusta, tosin ei nyt ihan lähipäivinä :)

Tottista, tokoa ja agimöllitkin

Tänään aamulla Linnunlahden kentälle, joka oli melkein kuin iso järvi. Tehtiin kahdessa setissä, ensin tottista, sitten tokoa.

Tottiksessa Raiku ensin paikallamakuuseen Urhon tehdessä seuraamista ja luoksetuloa. Jossain vaiheessa Raiku oli noussut seisomaan: ehkä silloin kun Urhoa palkattiin tai kun isoja rekkoja kulki kentän laitaa? No, meni takaisin maahan käskystä. Sitten Raiku seuraamaan. Alussa Raiku lähti hyvin mutta pysähtyi noin kymmenen askeleen kohdalla. Kolmannella kerralla seuraaminen sitten lähti sujumaan ja olikin hyvää, tehtiin pitkä suora ja sen perään maahanmeno ja luoksetulo, toki välissä palkaten. Hyviä molemmat. Kokeenomainen eteenmeno, lähti todella kovaa ja ihan suoraan, maahan toisella käskyllä, mutta muuten siis täydellinen. Hyppynoudossa sille kävi ponnistusvirhe takaisin tullessa ja se romahti nokilleen maahan ja estekin heilui. Ei otettu uudestaan vaan siirryttiin estenoutoon. Kapula meni lätäköön, sitä ei oikein meinannut löytää, muuten hyvä. Sitten takaisin hyppynoutoon niin, että Kaisa kutsui toiselta puolelta, ei ollut Raikulle jäänyt hyppykammoa. Viimeisellä kerralla Kaisa antoi sille kapulan suuhun, vähän se oli hämillään, mutta teki oikein hyvän hypyn kapula suussa. Oli hyvä tottissetti näin kauden avajaisiksi.

Tokosetti oli vähän enemmän säätämistä. Tehtiin ensin kaukoja, aloitettiin avon kaukoilla, joissa vähän ennakoi, muuten hyvä. Ennakointia säädettiin istuttamalla k-a-u-a-n, sitten vapautus takapalkalle. Maa-seiso, istu-seiso,  seiso-istu oikein hyviä, tehtiin kaikki ilman perusasentoja "lennosta". Ruutua  väännettiin kanssa, milloin löysi ruudun, milloin ei. Sekin onnistui paremmin kun lähetin lennosta. Tunnaria niin että hajuttomien välissä nameja, oma piilotettuna vähän kauemmas. Kerran yritti alkaa nostella vieraita mutta estin, hyvin löysi sitten oman. Lopuksi vielä juoksutusta ja siinä maahan -käskyjä. Kolme kertaa jäi seisomaan ja vasta toisella käskyllä maahan, sitten onnistui ja siihen lopetettiin. Raiku alkoikin olla jo vähän uupunut.

Illalla suunnattiin vielä Napakan agimölleihin. Raikua selvästi painoi aamun treenit ja ekan radan alku oli tosi tahmaista, ensin se kiersi yhden hypyn kahdesti ja sitten päätti mennä ottamaan lisävauhtia putkesta. Loppurata ilman virheitä mutta aika löysästi. Toisella radalla päästiin melkein loppuun kun jätin Raikun selän taakse, jolloin se meni putkeen väärästä päästä. Minun tyyppivirheeni.

Agimöllien jälkeen peräämme juoksi minulle tuntematon nuori nainen, joka kysyi onko Raiku menossa lähiaikoina tokokokeeseen. Hän oli ollut katsomassa edellistä koetta ja halusi tulla kertomaan, miten ihanaa sitä oli ollut katsoa, kun Raiku oli niin "täydellisen iloinen" ja muutenkin "täydellinen", ja meidän yhteistyö niin hyvää. Sanoi, että harvoin näkee niin iloista tokosuoritusta kuin Raiku silloin. Hauskaa :)

Aihki on ollut jotenkin nuupallaan jo muutaman päivän. Linnunlahden kentällä otin sen kuitenkin autosta ja tehtiin pieniä seuraamisia joista heittelin Raikun vinkulelua. Aihki normalisoitui: räyskäsi ja haukkui, juoksi lelulle ja lelun kanssa, leikki ja sitten kuljetti lelun autoon talteen. Täytyy seurailla sitä, jotenkin se ei ole ihan ennallaan. Kun 12 alkaa olla mittarissa, alkaa selvästi vanhuus näyttäytyä. Ja Aihkihan on elänyt kiihkeästi, itseään säästelemättä.

Synttäri ja hyppyratatreeni

Raiku täytti eilen täydet viisi vuotta. Aikuisen ikä ja kyllä sen aina välillä huomaakin. Yksi esimerkki: seitsemän kertaa viikon sisällä Raiku on lähtenyt avoimella peltoaukealla jäniksen perään. Seitsemän kertaa olen huutanut seis, ja seitsemän kertaa se on pysähtynyt kuin seinään jäniksen jatkaessa juoksuaa pitkin avointa peltoa! Ikä ja tottelevaisuuskoulutus?

Raikun synttäriposeeraukset kanavan rannalla. Talviturkki on jo aiemmin heitetty samaan kanavaan.

Tänään käytiin taas agilityharkoissa treenaamassa tällaista hyppyrataa:

Radassa oli pituuden tilalla muuri, eivätkä mittasuhteetkaan ihan piirustuksen mukaisia tainneet olla. No, joka tapauksessa edettiin reipasta vauhtia ja ilman virheitä kepeille asti. Sitten piti hypyllä 13 tehdä "saksalainen" eli päällejuoksu persjätöllä, ja sitä piti hioa. Lopulta, siis lopultakin tajusin, mikä aina menee pieleen, eli ohjaan liian kaukana esteestä, jolloin Raiku ohjautuu oikealle puolelle vaikka pitäis vasemmalle. Tämän jälkeen onnistui!

Muita ongelmakohtia radassa ei ollutkaan, juostiin se toiseen kertaan ihan virheittä alusta loppuun. Keppikulma tosin oli hankala, siinä piti melkein pysäyttää. Lopussa sitten vetoleikkiä vinkulelulla. Raiku selvästi innostuu kun radassa on pätkiä, joissa voi revittää, tai sitten kontakteja. Kivaa oli taas, kun ohjaajakin oli ohjauksineen kartalla.

 

 

Rataa toisinpäin

Tällä viikolla agilityssa on sama rata kuin viime viikolla, mutta toisinpäin. Näin päin se ei ihan niin vaikea ollutkaan, tai sitten viime viikon harjoitus auttoi. Ennen rataa tehtiin kuitenkin rengasta erikseen: ensin muutaman kerran kutsuttuna, sitten sivulta ohjattuna pari kertaa renkaan vierestä ja sen jälkeen kolme kertaa oikein! Vähän vielä treeniä parin muun esteen kanssa niin eiköhän se siitä. Rata meni sitten näin:

Heti alussa "ranskalainen" (ohjataan koiranpuoleisella kädellä hyppyyn selän taakse) onnistui kuin vettä vaan ja Raiku kehitti vauhtia niin että en meinannut putken jälkeiselle valssille ehtiä. Hypyille 10-11 ohjaaja käski tehdä ensin sylikäännön ja perään valssin, ja se toimi.

Muita ongelmia radassa ei sitten ollutkaan ja Raiku teki innokkaasti koko ajan. Se innostuu aina kontaktiesteistä ja kohdista, joissa on suhtkoht suoraa menoa - niissä se kehittää minulle aivan liian kovaa vauhtiakin.

Tottelemista, jälkeä ja agiakin

Tänään mentiin raunioradan maastoon ja kentälle puuhaamaan. Raikulle tehtiin jälki ja tokoiltiin, ja Aihki sai etsiä maalimiehen raunioilta. Aloitettiin pienellä tokosessiolla, ihan ekaksi kuitenkin pk-estenouto. Raiku odotti käskyä hyvin, ja esteen toisella puolella oli kuulemma selvästi aikonut kiertää mutta sitten muistikin. Tämä hyvä! Pari tasamaanoutoa, ihan kohtuullisia. Sitten tokopuolelle tunnariin. Ensin Raiku sai syödä namit hajuttomien kapuloiden välistä. Sitten vein oman vähän matkan päähän hajuttomista ja lähetin Raikun etsimään. Meni ensin hajuttomille, haisteli ne läpi ja sitten haki oman! Se meni just kuin pitää. Ehkä tunnari vähän edistyy? Lopuksi ruudulle. Eka lähetys niin että ruudussa oli nameja, meni tietenkin. Toka lähetys niin että kävin näyttämässä, meni edelleen, mutta näyttämisen aikana käänteli päätään vähän paineistuneena. Miksiköhän? Lopuksi niin että avustaja kävi näyttämässä, onnistui parhaiten. Kun pysäytin ruutuun palkkaamista varten meni maahan :) Päätettiin lopettaa siihen, mutta kun kuljettiin ruudun ohi, Raiku meni sinne, joten palkkasin. Sitten ihan vierestä käskin ruutuun, silloin näytti kuin sillä olisi lopultakin pieni valo syttynyt päähän. Ehkä.

Raikun jälki kulki jäkäläisessä mäntymetsikössä. Jana ok, ekan kepin nosti etsittyään sitä vähän aikaa. Sitten jäljesti aika kauan ilman keppien nostamista ja lopulta oli selvää, että se oli kadottanut jäljen. Jäljen tekijällä oli vain hämäriä muistikuvia jäljen kulusta, joten ei auttanut muu kuin yrittää saada Raiku nostamaan se jostain uudestaan. Kolme kertaa Raiku päätyi kohtan, jossa se oli kadottanut jäljen, mutta siinä oli jo niin paljon kuljettu ettei se löytänyt oikeaa jälkeä. Edettiin sivusuunnassa ensin yhteen suuntaan, sitten takaisin ja koko ajan Raiku teki töitä, ilman lisäkäskyjä ja herpaantumatta. Sitten se nosti kepin. Siitä jatkoi toiselle kepille ja jäljen loppuun hyvin keskittyneesti. Vaikka jälki menikin osin pieleen oli kuitenkin hienoa nähdä, miten Raiku teki uupumatta töitä löytääkseen sen uudestaan.

Aihkin maalimies oli raunioiden takana metsikössä puoliumpparissa. Olin taas suunnilleen lähtökuopissa kun löytöhaukku alkoi kuulua. Oli se vaan taas niin polleaa!

*********

Torstaina käytiin takkuamassa tekniikkarataa agiharkoissa. Se oli tämmöinen:

Eli saksalaisia, takaakiertoja, jaakotuksia ja muita pyörimisiä. Kolmea ekaa estettä yritettiin eri tavoilla monen monituista kertaa kunnes onnistuin ohjaamaan takaakierron kautta niistoperjätöllä Raikun kepeille. Aan jälkeiset hypyt olivat myös osoittautua liian vaikeiksi, aina olin väärässä kohdassa väärinpäin. Lopulta niistäkin selvittiin, ja Raikulla alkoi olla luovutusfiilis, se kun ei ymmärtänyt mitä sen pitää tehdä. Sellaisessa tilanteessa se lannistuu - ei ryhdy rettelöimään kuten Aihki aikanaan, vaan kertakaikkiaan lopettaa. Onneksi san sen kuitenkin liikkeelle ja puomi oli jälleen erinomainen motivaattori, vauhti löytyi uudestaan ja rata meni sujuvasti, jopa 15 esteen jälkeinen persjättö. Lopussa Raiku oli taas ihan normaali, taisteli vinkulelusta innokkaasti. Huhhuh.

Reipas Raiku & rengas

Raiku on tehnyt rengasta agilityssa ehkä noin kymmenen kertaa, viimeksi puolitoista vuotta sitten: koirakoulun rengas on ollut koko sen ajan rikki. Tänään se oli ilmaantunut radalle ensimmäiseksi esteeksi. Aloitettiin siis tekmällä rengasta pari kertaa kutsumalla, oli se muistissa. Sitten radalle, edelleen rengas kutsumalla.

Radan alku meni hienosti ihan hypylle 12 saakka ja ysihypylle onnistuin tekemään jaakotuksen hyppyjen keskivälissä ja sekin onnistui. Hyppyä 12 sitten pitikin jyystää, kun en millään meinannut onnistua "saksalaisessa", aina ohjasin Raikun joko kiertämään, hyppäämään edestä tai jäämään oikealle puolelleni. Ehkä viidennellä kerralla olimme oikeassa asennossa jatkamaan, ja loppurata meni taas ilman ongelmia. Rengasta se ei osannut vauhdissa hypätä, mutta kun Niina meni renkaan taakse kutsumaan sitä, saatiin kaksi onnistunutta renkaanläpihyppyäkin. Ei rengas varmaan ylitsepääsemätön ongelma ole, kun Raiku kuitenkin osaa tekniikan. Paljon treeniä vaan.

Kepit tehtiin kolmeen kertaan kun kokeiltiin erlaisia ohjauksia niiden jälkeiselle hyppy - putki -yhdistelmälle. Joka kerralla se haki ensimmäisen välin ja pujotteli hyvää vauhtia - kättä tarvittiin enää vain vierelle kulkemaan. Hyppysuoralla sen vauhti oli suorastaan kova - ei nyt tietenkään sellainen räjähtävä kuin joillakin koirilla, mutta aikamoisen kiihdytyksen se teki.

Kiemuraista agirataa

Tänään oli taas oikein kunnon pyöritystä agiradalla. Jaakotuksia ja muita takaperin lähetyksiä vähän joka välissä:

Heti alkuun piti ensin niistää ja sitten pyörähtää jaakotukseen. Sitä tehtiin joitakin kertoja kunnes onnistui, ja sitten kaksi kertaa niin että Niinallekin kelpasi. Kepit Raiku oikein haki! Ja senkin kahteen kertaan. Keppien jälkeen kuutoshypylle piti taas ehtiä jaakottamaan, kolmannella yrityksellä sekin onnistui. Loppu olikin sitten ihan piece of cake ja Raiku hyppi reippaasti menemään. Se ei agilityssa koskaan hauku tehdessään, mutta heti kun se huomaa että meni väärin, eli rata keskeytyy jotenkin toisin kuin maaliin, räyskä alkaa. Mistähän se tajuaa, milloin lopetetaan onnistumiseen, milloin ohjaajan mokaan?

Raiku oli taas reippaana, ei mitään lannistumista vaikka tahkottiin alkuakin moneen kertaan. Se on heittänyt pohjavillansa varmaan olettaen että kevät jo tulee, joten sen täytyykin näillä kylmillä liikkua reippaasti pysyäkseen lämpimänä. Mitään takkia sille ei voi ajatellakaan, siitä seuraisi vain täysi halvaantuminen.

Treenimöllit

Agilitytunnilla oli tänään möllikisat. Ensin kisattiin rata ja sitten se treenattiin. Radassa ei ollut mitän kauhean ihmeellistä, enemmänkin se oli sellainen juoksurata - toki heti alussa toisella esteellä takaakierto, mutta siinähän ei meille ole enää mitään haastetta, sen verran paljon sitä on tehty. Raiku lähti liikkeelle oikein reippaasti ja pitkästi yli puolen välin mentiin virheettä, jopa kepit. Sitten vähän, ihan vähän herpaannuin ja niin Raiku valitsi A:n hypyn sijasta. Milloinkahan minä opin, että kontaktien lähistöllä täytyy olla erityisen tarkkana? No loppurata meni taas ilman virheitä, joten ihan hyvä. Ennen rataa Niina opasti, että kisaradalle ei koskaan saa mennä hakemaan tulosta eikä varmistelemaan vaan katsomaan mitä asioita vielä pitää treenata - ja tehdä rata täysillä ja kaikilla riskeillä. Ehkä koiran jättämäminen ohjaamatta kriittisessä paikassa ei kuitenkaan kuulu tähän? Treeniin otettiin kohta, jossa pussin jälkeen käännyttiin tulosuuntaan hypylle ja siitä taas vastakkaiseen suuntaan hypylle ja putkelle. Tässä näkyi taas se, että jos ohjaan putkelle ulkokautta, Raiku ei tahdo mennä sinne vaan jää pyörimään. Kumma juttu. Mutta tämäkin varmaan ratkeaisi treenaamalla ulkokautta ohjaamista. Tämän kohdan lisäksi tehtiin rata vielä kertaalleen, joten emäntäparka sai kyllä juosta. Raiku tykkää tällaisista vauhtiradoista, sen into pysyi koko treenin ajan.

Agilitya torstain tapaan

Ratana taas monenlaista pyöritystä ja vähän suoraakin. Ei mitään erityistä teemaa, ellei sitten takaakierroista eri suuntiin jatkaminen:

Ykköshypyltä putkelle me edettiin kertaheitolla, mikä oli hämmästyttävää kun siinä piti tehdä päällejuoksu sekä kakkosella että kolmosella (+persjättö). Mutta niin Raiku vaan sukkelasti sujahti putkeen! Vaikein kohta oli putkesta 15 putkeen 18, ohjauksessa piti edetä suoraa linjaa, mutta ajauduin aina liian kauas ja koira perässä. Myös loppuosa putken jälkeen oli hankala, päälleuoksupersjättöä ja valssia piti pyöriä. Loppuun kuitenkin päästiin ja Raiku olisi vielä ollut valmis jatkamaankin. Se raukka on kyllä joutunut oppimaan pienistä kulmista hyppäämisen ja yllättävät käännökset kun ohjaus on useimmiten aina juuri sen verran myöhässä. Pitemmillä suorilla Raiku on alkanut tosissaan kiihdyttää ja sellaisissa kohdissa irtoaakin tosi hyvin, etsii putket hankalistakin kulmista niin että minun ei tarvitse juosta ohjaamaan sitä kuonosta pitäen.

Raiku alkaa jo olla ihan taitava aglitykoira. Emännällä vaan ei ole mitään innostusta kisaaman: treenaaminen  on tosi hauskaa mutta kisa-ajatuskin saa kaiken hauskuuden katoamaan. Me siis treenataan :)

3 x jaakotus + vähän tokoa

Agilitytunnilla treenattiin tänään uudenlaisia jaakotuksia, joissa uutuutena oli ohjaaminen koiran puoleisella, ei vastakkaisella kädellä. Radassa näitä jaakotuksia oli kolme.

Ensimmäinen jaakotus oli heti aloituksessa, ja toinen neloshypyllä. Rata aloitettiin siten kuviolla jaakotus, valssi, jaakotus ja molemmat jaakotukset koiranpuoleisella kädellä. Tätä kuviota väännettiin muutama kerta, mutta sitten se onnistui useita kertoja ihan tosta noin vaan :) Raikulle siinä ei taaskaan ollut mitään ongelmaa, se kääntyy just niin hyvin kuin sitä ohjaa. Kolmas jaakotus oli kasihypyllä ja siinä jo oltiin niin professionaaleja uuden jaakotuksen kanssa, että onnistui kerrasta ja vielä uusinnassakin. Muuten rata olikin sitten kivaa jouksurataa, ja lopun kiemuratkin Raiku teki tosi sutjakkaasti, koko ajan hyvässä vauhdissa. Oli hauska rata, kerrankin sellainen uusi tekniikka jonka myös oppi ja joka selvästi toimi :)

***

Maanantaina käytiin Tokmannilla tokoilemassa. Raiku teki taas avoimen settiä. Seuraaminen oli alkuun vähän tahmeaa, huonosti viritelty selvästi, mutta Raiku paransi loppua kohti, mikä tietty on ihan positiivista. Luoksari hyvä, hetken kyllä arpoi lähtisikö ekalla käskyllä vai ei, mutta lähti kuitenkin. Pysäytys hyvä, ehkä vähän ennakoi. Kaukot kokonaisena, hyvä. Noudossa ensin varasti ja käskin takaisin. Sitten ei varastanut, mutta alkoi epäröidä palautuksessa, hidasteli ja pysähtyi kun ei tiennyt tekikö oikein vai ei. Otettiin sitten yksi pelkkä palautus niin että Kaisa piteli Raikua ja laittoi kutsuttaessa kapulan suuhun. Näin saa aina hyvän vauhdin. Loppuun vähän ruutua, ensin purkille, sitten ilman. Meni ilman purkkiakin, mutta ei kyllä tainnut tajuta mitä on tekemässä. Paikallamakuussa taas alun onglma: tuijotteli Urhoa -> ei kontaktia -> maahan toisella käskyllä ihan vinoon. Paikallaolossa itsessään ei olut ongelmaa. Olisi pitänyt muistaa tehdä "katso koiraa" -harjoitusta, se toimii aina.

***

Tänään vielä agilityn jälkeen pari noutoa, joissa ensin varasti, sitten odotti käskyä. Tämä on selvästi ihan herrassaan. Ja kun kerran aloitettiin, tehtiin yksi hyvä luoksari ja yhdet kaukovaihdot takapalkalla. Raiku jaksoi hyvin, kun tokoilemalla pystyi siirtämään inhottavaa autoon menoa.

Oikea-aikaisia valsseja

Tänään agilityssa oli kohtalaisen helppo rata, jossa oli vain muutamia hankalampia ohjauskuvioita.

Neloshypyltä vitoshypylle, putken jälkeen 11 hypylle ja 16-17 hypyt: valsseja, joissa ajoitus ja rintamasuunta piti saada sellaisiksi, että koiran kaarros olisi mahdollisimman pieni. Pieni kaarros ei Raikulle ole ongelma, se ohjautuu todella hyvin jos sitä ohjataan oikein. Ja siinähän se juttu sitten on. Jokaisessa kohdassa ensimmäisellä kerralla valssi oli joko liian myöhäinen tai rintamasuunta oli väärä tai molemmat, jolloin viesti koiralle oli, että jatketaan suoraan eteenpäin kun piti viestiä, että vaihdetaan suuntaa.

No, kun Niina suunnilleen kädestä pitäen näytti valssin kohdan ja rintamasuunnan, ne menivätkin ihan täydellisesti, Raiku kääntyi todella pienellä kaarteella. Muuta erityistä radassa ei ollutkaan. Raiku lähti radalle vähän laiskasti, mutta innostui koko ajan enemmän ja lopussa vauhti oli jo tosi hyvä. Ilmeisesti sitä pitäisi vähän enemmän kannustaa radalla, koska aina kun Niina huusi kehuja ohjauksen onnistumisesta, Raikun vauhti ja into paranivat. Aika yksinkertaista?

***

Aihki ja Raiku ovat ulkoilleet näin talvella (kun ei le pelkoa vaikkapa jänisten perään lähtemisestä) paljon täällä esikaupunkialueen poluilla ja kävelyteillä ilman hihnoja. Ne kukevat sellaisen kymmenen metrin päässä edellä ja jos menevät kauemmas, ne kutsutaan takaisin. Yhtenä iltana näin että polun mutkaan ilmestyi nainen ilman koiraa. Kutsuin koirat ja molemmat kääntyivät heti ja juoksivat luokse. Käskin sivulle, ja molemmat kääntyivät istumaan vasemmalle puolelle. Nainen tuli kohdalle ja koirat istuivat paikoillaan. Totesi, että kylläpä on ihanan tottelevaisia koiria. Niin että vuosien hikoilu ja välillä tuskailukin tottelevaisuuskentillä ei ole mennyt hukkaan! No, ettei pääsisi ylpistymään: vastaantulevat koirat ovat kyllä edelleen vähän toinen juttu ...

Raiku Reipas tekee saksalaisia

Agilitytunnin teemana olivat tänään saksalaiset ja päällejuoksut. Rata olikin sitten yhtä takaakiertoa ja muuta pyörimistä.

Heti alkuun tehtiin jaakotus, ja se onnistuikin hienosti. Sen sijaan sitten putken jälkeinen saksalainen ei meinannut mitenkään sujua, aina olin väärässä kohdassa, väärinpäin ja Raiku väärällä puolella. Noin viidennellä kerralla se ihan vahingossa meni niin kuin kuuluu. Sitten ei isompia ongelmia ollutkaan, päällejuoksua ysiputkelta 11 hypylle piti ottaa muutamia kertoja kun olin niin saksalaisten lumoissa että olin sitä siihenkin vääntämässä.

Raiku oli tänään niin kuin viime viikollakin vauhdikas ja innokas. Sitä ei yhtään haitannut että jouduttiin hinkkaamaan. Se odotteli vähän ihmettelevä ilme naamallaan kun emäntä kuivaharjoitteli käännöksiä ja rintamasuuntien vaihtamisia tai vaihtamatta jättämisiä, ja aina lähti yhtä innokkaasti matkaan kun ohjauskuvio oli selvitetty. Raikulle pyöritys ei ollut ollenkaan hankalaa tai ikävää, se hyppi ja juoksi niin että hiekka pöllysi. Väliajoilla se alkaa herkästi haukkua, mutta maahan käskemällä se lopettaa. Selvästi muutenkin tekemisen välillä maahan käskeminen nostaa sen virettä tokossakin, joten täytyy yrittää muistaa.

Kiemuroita ja pommeja

Agilityrata oli tänään niin hankalan näköinen, että melkein päätin olla menemättä treeneihin. Mentiin kuitenkin, eikä se sitten itse kentällä ihan niin paha ollutkaan

Radan teemana olivat "pommit" eli lähinnä peräkkäin olevat putket, joihin ei menty peräkkäin eikä muutenkaan loogisista kohdista. Tosin kaikenlaista muutakin oli, takaakiertoja, pakkovasseja ja päällejuoksuja, mutta nehän alkavat jo olla ihan peruskauraa. Raikulle rata ei selvästikään ollut mitenkään vaikea, sitä eivät "pommit" houkutelleet vaan se teki nätisti ihan sitä mihin sitä ohjattiin. Noin viisi estettä kerrallaan päästiin kunnes ohjaus vei koiran hyppäämään väärältä puolelta tai ohjaaja oli vielä edellisellä esteellä koiran jo juostessa jossain edellä. Raikulla oli kuitenkin hyvä fiilis eikä se ottanut yhtään pulttia toistoista. Kannatti kumminkin mennä, selvittiin ihan kunnialla.

Treenien jälkeen lähdettiin vielä lenkille Aihkikin mukana. Päätin oikaista, ja toisenkin kerran oikaista, ja niinpä sitten harhailtiin yli kaksi tuntia Ylämyllyn metsäpolkuja ja mökkiteitä. Mutta mikäs oli harhaillessa, täysikuun valaistessa lumisia metsiä.

Juoksentelua agiradalla

Tänään alkoivat taas agiharkat joulutauon jälkeen. Ihan mukavan mutkikas rata oli heti kättelyssä

Radan alku esteet 1-4 olivat heti koitua kohtalokkaiksi. Neljä kertaa yritin keilaus, valssi, linjaus, valssi -ohjausta ja Raiku oli aina missä milloinkin. Sanoin että ei se osaa tällaista, me mennään eteenpäin. Koutsi otti Raikun, vei ekan hypyn taakse, käski sivulle ja odottamaan ja sitten keilasi ja valssasi ja pyöri ja Raiku teki kerralla oikein, vieläpä innostuneesti. Se oli siis jälleen kerran joku muu, joka ei osannut. No muuten radassa ei ollut mitään ylivoimaista, vähän linjauksia, takaakierto ja yks persjättö + takaaleikkaus, mutta niistä selvittiin vähintään toisella yrittämällä. Raikulla oli taas vaihteeksi vauhtipäivä, joten ihan mukavaa sen kanssa oli pyöriä.

Vedetään välistä

Agilityssa oli tänään välistävetorata: välistävetoja kolmella vierekkäisellä esteellä tehtiin kolmeen kertaan. Oli siinä sitten myös kaukolähetyksiä putkeen (kaksi putkea vierekkäin), takaaleikkausta ja päällejuoksuakin. Päällejuoksu on alkanut sujua, olen itse alkanut oppia sen ja Raikuhan tekee kun ohjataan. Suurin ongelma on takaaleikkauksissa, niitä Raiku ei ymmärrä, aina se pyörähtää esteen takana vaikka ohjaisin kuinka oikein. Joitakin kertoja yritettiin ja taisi se viimeisellä kerralla olla suunnilleen siedettävä. Välistävedot ihan kohtuullisesti, tosin Raikun vauhti kyllä todella hiipuu tekniikkakohdissa. Mutta kun lopetettiin, Raiku olisi selvästi vielä halunnut jatkaa.