Tänään oli taas oikein kunnon pyöritystä agiradalla. Jaakotuksia ja muita takaperin lähetyksiä vähän joka välissä:
Heti alkuun piti ensin niistää ja sitten pyörähtää jaakotukseen. Sitä tehtiin joitakin kertoja kunnes onnistui, ja sitten kaksi kertaa niin että Niinallekin kelpasi. Kepit Raiku oikein haki! Ja senkin kahteen kertaan. Keppien jälkeen kuutoshypylle piti taas ehtiä jaakottamaan, kolmannella yrityksellä sekin onnistui. Loppu olikin sitten ihan piece of cake ja Raiku hyppi reippaasti menemään. Se ei agilityssa koskaan hauku tehdessään, mutta heti kun se huomaa että meni väärin, eli rata keskeytyy jotenkin toisin kuin maaliin, räyskä alkaa. Mistähän se tajuaa, milloin lopetetaan onnistumiseen, milloin ohjaajan mokaan?
Raiku oli taas reippaana, ei mitään lannistumista vaikka tahkottiin alkuakin moneen kertaan. Se on heittänyt pohjavillansa varmaan olettaen että kevät jo tulee, joten sen täytyykin näillä kylmillä liikkua reippaasti pysyäkseen lämpimänä. Mitään takkia sille ei voi ajatellakaan, siitä seuraisi vain täysi halvaantuminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti