Yhdeksän vuotta Raikua

Raiku täyttää tänään 9 vuotta. Päivän kunniaksi se pääsi kotinurkille kadunvarsia haistelemaan - sen mielilenkki. Ja vielä läheiselle peltoaukealle etsimään myyriä ja haukkumaan myyränkoloihin, kuten sen omituinen tapa on. Tässä vasta etsimässä

Silloin tällöin Raiku innostuu leikkimään Tassun kanssa. Vetoleikki on molempien suosikki

Raikusta ei oikein saa sellaista ryhdikästä komeilukuvaa, Raiku nyt vaan ei ole sellainen. Tassu saa Raikun synttäripäivityksessä edustaa komeilua Raikun puolesta. Ei Raiku välitä, sillä on erinomaisen terve itsetunto. Ei tarvitse pullistella.

Tassu 2 v. ja synttäritreenit

Raikun mielipide Tassun synttäristä

Tassu täyttää tänään kaksi vuotta ja sen kunniaksi (?) mentiin Joan hallille. Rakennettiin pieni rallirata jossa oli askeleet taakespäin, sivulla seisomaan nousu,  pari käännöstä, hyppy ja spiraali. Raiku teki ensin ja sillehän tämä oli helppo nakki. Tehtiin sitten vielä oikealla seuraamisia, puolenvaihtoja ja muuta, ja Raiku oli taitava ja innokas. Vähitellen se alkaa osata.

Tassukin vietiin radalle ja sekin meni varsin hyvin. Sivulla seisomaan nousu onnistui heti namin avulla, askeleet taaksepäin, hyppy ja spiraalikin menivät ihan mallikkaasti, aika vähällä välipalkalla vielä. Radan jälkeen tehtiin hyppynouto, tokohyppy ja jotain pientä. Hyppynoudon jälkeen se istui eteen mutta pudotti kapulan saman tien. Tätä täytyy kuitenkin pitää edistyksenä (tai sattumana).

Treenin jälkeen mentiin jäälle viettämään Tassun synttäribileet eli riehumaan Närrin kanssa. Kuvia ei tullut otetuksi mutta muutama poro- ja lammaspaimennuskuva parin viikon takaa.

Tassu hoitelee lammaslauman kulkua takana yhdessä kasvattajansa ja emänsä kanssa

Takaisin aitaan

Emäntä kulkee edellä ja Tassu hoitelee sivustaa - tai pyrkii emännän luo

 ä

Otetaan mittaa porosta

Tassu voitti!

Tassu paimenpoikana

 
Käväistiin Tassun kanssa Pellossa harjoittelemassa porojen ja lampaiden paimennusta Saajomannun porotilalla. Kahtena päivänä kumpanakin kaksi kertaa poroilla ja kerran lampailla eli paljon treeniä saatiin. Ensimmäinen porojen tapaaminen alkoi liinassa. Kuljettiin vähän poroja kiertäen ja Tassu otti pari ryntäysyritystä, jotka päättyivät siihen, että kouluttaja Minna Mäntyranta-Mustonen heitti pahasti huutaen sauvan Tassun eteen, mistä Tassu tietenkin säikähti. Jatkettiin vähän aikaa ja liinasta käskettiin päästää irti. Kaikki meni hyvin, kuljeskeltiin poroaitoja tokkaa kiertäen, jolloin se aina lähti liikkeelle. Sitten Tassu innostui ja otti ja lähti jahtaamaan poroja aivan täysillä aitaa ympäriinsä, täysin kuurona. Tämä toki koettu ennenkin, parinkin porokoiran kanssa. Yksi katsojista sai Tassun pysähtymään ja kun se tuli luokse, sitä piti häätää pois huutaen ja kääntää sille selkää ja sellaista. Tassu yritti kovasti mielistellä mutta kiellettiin sanomasta sille mitään, lähdettiin vaan uudestaan kulkemaan. Monta kertaa sen jälkeen Tassu pysähtyi käskystä yritettyään lähteä jahtiin, mutta sitten emäntä sekunniksi herpaantui ja taas lähti Tassu kirmailemaan, mutta lopetti kun karjuin rumia sanoja. Loppu menikin sitten ihan mallikkaasti. Toinen kerta samana päivänä oli ihan lyhyt muistutuskierros ja siinä Tassu toimi hallitusti mutta ei kovin aktiivisesti.

Toisena päivänä Tassun itseluottamus oli taas kasvanut, mutta kuuliaisuus jäänyt pysyväksi! Tassun tehtäväksi annettiin viedä yksi erillään seissyt poro tokkaan, ja se tekikin sen, mutta todella ärhäkästi poroa kohti hyökkäillen. Porolle jäi jotain hampaankoloon ja kun tuli sopiva tilanne se lähti hyökkäämään Tassun päälle. Tassu painatti karkuun minkä pääsi ja kauas toiseen aitaan, ja vähän aikaa sitä piti huudella että tuli takaisin.  Lopun aikaa se kulki aika vieressä haukkuen kyllä ponnekkaasti poroille. Viimeiselle kerralle mentäessä Tassu oli  selvästi reflektoinut edellisiä kertoja ja löytänyt sisäisen paimenkoiransa. Se toimi todella hienosti, kiersi tokkaa, ajoi porot liikkeelle ja sitten pysähtyi, haki tokasta poistuneen sinne takaisin (kovaa juosten ja haukkuen, mutta tämä oli toivottua toimintaa tässä tilanteessa). Se toimi sekä itsenäisesti että yhteistyössä ja oli kuin olisi ollut ihan oikeakin poropaimen! Tassu sai kouluttajalta vuolaat kehut,  suuri vietti ja valtava toimintakyky jota ei lannistanut mikään, erittäin vahva ja nopeä koira - hyvä kunto, jonka salaisuutta en viitsinyt paljastaa. No tiedä hänestä mutta hienoa oli nähdä miten koira kahdessa päivässä muuttui aivan huimasti.

Lampailla tehtävänä oli kuljettaa katrasta kapeaa tietä pitkin lumipenkkojen välissä edes ja takaisin. Tässä koira käskettiin heti päästää narusta. Aloitettiin kulkemalla katraan perässä ja Tassu hoiti hommaa ponnekkaasti nousten välillä sivulle (tilan oikea paimenkoira hoiteli toista sivua). Tassu piti lampaat hyvin kasassa ja komensi pois yrittäneet takaisin. Takaisin tullessa minut käskettiin katraan eteen ja Tassu jätettiin yksin taakse. Se yritti välillä tulla sieltä mutta pysyi sauvapaineella kontrolloituna tontillaan. Aika hieno. Toisena päivänä sama juttu, ja nyt Tassu jo pysyi takana avittaen samassa treenissä ollutta emäänsä pitämään niskuroivat lampaat yhdessä koossa. Lammastreeni oli sillä tavalla helppo, että lampailla ei ollut mitään mahdollisuutta oikeesti hajota metsiin, kun tieltä ei päässyt mihinkään, mutta varmaan ensikertalaiselle sopiva harjoitus.

Kaikkineen hauska kokemus. Kuvia ehkä vähän myöhemmin kun kuvaajat saavat kuvansa käsitellyiksi.

Kotimatka Pellosta oli sitten vähän dramaattisempi. Pudasjärven T-risteyksessä tuli toinen auto perään ja meidän auto vaurioitui todennäköisesti lunastuskuntoon. Onneksi kenellekään ihmiselle tai eläimelle ei käynyt säikähdystä kummempaa. Kotiin tultiin vakuutusyhtiön maksamalla vuokra-autolla, oma matkasi hinausauton kyydissä Ouluun.

Tassu vs. konekarhu Reino

Tassu vietiin tänään vappuhulinoihin tapaamaan konekarhu Reinoa Kiteelle. Tassun toiminta ei oikeastaan ollut yllätys: Tassu oli alusta loppuun ihan tosissaan, pani kaikkensa peliin ja lähti taistelumielellä karhua vastaan. Testaaja kehuikin Tassun toimintaa vuolaasti. Arvostelurivi oli tällainen:

Koiran reaktio hajujälkeen: voimakas, lähtee jäljelle
Reaktio nähdessään pedon: siirtyy omistajan ja pedon väliin
Haukkutyöskentely: aloittaa haukun heti, haukkuu hetkittäin kohti
Koiran toimintakyky pedon liikkuessa: suuri
Rohkeus: keskitasoa (ajoittainen katsekontakti)
Taistelutahto: suuri: tekee valehyökkäyksiä
Väistöliikkeet ja ketteryys: erittäin nopea
Työskentelykestävyys: suuri
Palautuminen: palautuu viiveellä

Kyllähän Tassu loppua kohden enemmän pyöri minun ympärilläni, mutta kun karhu tuli aivan lähellä, Tassu kieEikä se missään vaiheessa lopettanut työskentelyä eikä sen intensiteetti laskenut. Hampaitaan se esitteli karhulle koko ajan. Testaaja totesi, että Tassu pyrki katsekontaktilla kiinnittämään karhun huomion itseensä jotta minä pääsisin pakoon ja minua vasten hyppimällä kertomaan, että lähde nyt jo pois tyhmä ihminen. Testaaja totesi myös, että ei taida olla arjessa kaikkein helpoin koira tämä, kun on tällaisilla ominaisuuksilla (rohkeus, taistelutahto, itsenäisyys) varustettu. No ei ole. Mutta on hauska koira ja oli hauska testi.

Pari videonpätkää, ensimmäinen ihan alusta ja toinen ihan lopusta. Kuvannut Kirsti Hassinen.

Tassu ja konekarhu osa 1
Tassu ja konekarhu osa 2

Ja muutama kuva, myös Kirsti Hassisen ottamia. Alimmassa Tassu esittelee hammaskalustoaan.

Tassu 1 v.

Tassu täyttää tänään vuoden. Synttärikuvat on otettu omalla takapihalla yläviistosta, harmaan sumuisena päivänä. Tassu ei juurikaan pidä kuvaamisesta. Jos se huomaa kameran kohdistuvan itseensä se vakavoituu ja mieluummin poistuu paikalta. Pitäisi varmaan kuvata useammin kuin kerran puolessa vuodessa. Synttäripoika synttäripäivänään:

Tassu on ihastuttava ja hauska koira.  Se oppii nopeasti, on aina innokas leikkimään ja tekemään yhdessä. Se on rohkea ja erittäin sinnikäs siinä mihin se ryhtyy tai mitä se tahtoo, niin hyvässä kuin välillä ei-niin-hyvässä. Hankalinta siinä on riistavietti joka vie nuoren ja hyväkuntoisen koiranpojan jalkoja joskus vähän liiankin kovaa ja kauas. Muihin koiriin se suhtautuu alkuun periaatteella hyökkäys on paras puolustus, mutta aika pian se alkaa leikkiä jos olosuhteet sallivat. Kerran tässä tavattiin sattumalta parivuotias porokoiratyttö ja se molemminpuolinen huuto, hampaiden välkytys ja muu räyhä mitä ne alkuun pitivät olisi kyllä pelästyttänyt kenet muun tahansa paitsi ei porokoiraihmistä. Hetken räyhättyään ne alkoivat leikkiä ja leikkivät ja riehuivat tunnin täydessä sovussa.

Vaikka on Tassun synttäri, yksi kuva Raikustakin. Katolta on tullut niin paljon lunta, että se ulottuu melkein kaksimetrisen aidan tasalle. Siinä on hyvä tarkkailla ympäristöä - ja ilmoittaa yhteishaukulla kaikesta epäilyttävästa. Siis kaikesta mikä liikkuu. Ja liikkuuhan sitä.

Lampaita katselemassa

Käväistiin Kerimäellä lammasaidassa. Tassu vietiin ensin. Se kiinnitettiin pitkään nailonliinaan ja mentiin isoon aitaukseen jossa oli puolentusinaa lampaita. Tassu aloitti haukun ja teki syöksyjä lampaita kohti. Sitä vähän pelotti ja kauheasti kiinnosti. Kuljettiin siinä ja opettaja käski viedä Tassua lampaiden sivuitse. Aina välillä Tassu kulki melko rauhallisesti mutta kun lampaat alkoivat liikkua se teki syöksyn, mutta samalla se selvästi huomasi, jos jotkut lampaat jäivät eri paikkaan ja syöksyi niitä kohti. Opettajan mielestä sillä oli selvästi jonkinlainen idea siitä, että kaikkien lampaiden pitäisi olla yhdessä kasassa. Sitten lampaat siirrettiin pienempään aitaukseen ja mentiin sinne. Ensin Tassu rupesi makoilemaan maassa, kierähti selälleen kun opettaja silitteli sitä. Aidan raosta työnsi utelias pässi päänsä ja Tassu haisteli sitä ensin, sitten räsähti. Kierreltiin pienessä aidassa aika lähellä lampaita ja Tassu ottaantui aika hyvin lampaiden läheisyyteen. Edelleen sitä vähän jänskätti mutta reippaasti ja ilman rempomista se kiersi hyvinkin läheltä lampaita liinassa. Opettaja oli kovin tyytyväinen Tassuun. Se on hyvin nuori ja melko kiihkeä mutta sillä on selvä idea eikä se ole pelokas.  Siitä saattaisi saada paimenen jos sitä kouluttaisi.

Raikusta olen poropaimennustapahtumien perusteella ollut sitä mieltä, että sillä ei ole sitä mitä paimentaminen edellyttää. Tämä vahvistui tänään. Raiku kiersi liinassa lampaita, mutta kiersi vain koska minä käskin ja joka välissä yritti tehdä hyökkäyksen lauman keskelle. Mitään muuta ideaa sillä ei ollut. Kun pysähdyttiin, se istui niin kauan kuin käskin sen istua ja samalla haukkui ja kun käsky päättyi, yritti hyökätä, todennäköisesti päästäkseen jahtaamaan lammasparkoja. Raikun vahvuudet ovat kyllä aivan muualla kuin paimenhommissa.

Mielenkiintoista oli ja oli myös hauska nähdä muita koiria. Siellä oli aika paljon lappalaiskoiria, paimensukuisia ja porokoiria. Suurin osa niistä selvästi pelkäsi ja väisteli lampaita tai ei kiinnostunut niistä vähääkään, ei sitten millään. Ja oli siellä bordercolliepoikakin, joka teki kaikkensa ollakseen huomaamatta että aidassa oli jotain muutakin kuin sen emäntä, alusta loppuun, ja kun portti avattiin se juoksi kovaa vauhtia autolle. Ja toinen bordercolliepoika, joka siirteli suvereenisti lampaita emäntänsä ohjaamiin suuntiin. Niin ne ovat keskenään erilaisia, bordercollietkin.

Tuskin mennään toista kertaa, koska en pidä lammaspaimennusta eettisesti kovinkaan kestävänä harrastuslajina - varsinainen paimennustyö on sitten ihan eri juttu. Lampailta ei voi kysyä haluavatko ne treenata huvikseen harrastelevia koiria toisin kuin vaikkapa maalimiehiltä. Mutta oli hauksa kuitenkin kerran nähdä, miten Tassulla joku  pieni lamppu päässä syttyi kun se näki katraan. Vaikka se oli kiihkeä, se ei ollut hillitön vaan rauhoittui todella hyvin aina kun toimintaan tuli tauko. Kiihkeyttä olisi mahdollista koulutuksella ja kokemuksella hillitä, mutta paimennusvaloa ei voi sytyttää koiran päähän, jos sieltä puuttuu se lamppu kokonaan.

Lomamatkalla ja peltojäljet

Käytiin koirien kanssa Kolarissa pienellä lomamatkalla. Yhdet peltojäljet tehtiin, muuten koirat viettivät paratiisilomaa isolla aitaamattomalla pihalla, jolta Tassukaan ei kertaakaan poistunut omia aikojaan. Käytiin metsissä lenkeillä ja muun ajan Raiku ja Tassu leikkivät ja leikkivät. Sen lisäksi Tassu pyydysteli perhosia, hyttysiä ja ensimmäisen illan juoksi matalalla lennelleiden pääskysten perässä kunnes huomasi homman turhaksi. Koirat kohtasivat myös villieläimiä: ensimmäisenä aamuna Tassu alkoi kauhean haukun saunan portaitten alle. Ensin kuulin myös sihinää ja sitten näin kyyn luikertelevan portaitten alta. Onneksi sekä Tassu että paikalle kiiruhtanut Raiku molemmat perääntyivät ja tulivat suosiolla sisälle siksi aikaa kun kyyparka listittiin. Toinen villieläinkohtaaminen tapahtui kärpän kanssa, joka oli eksynyt ulkovajassa kallellaan olleeseen katiskaan. Kärpälle ei käynyt yhtä huonosti kuin kyylle, se päästettiin vapauteen kauhean räyskän saattelemana. Tassu myös tappoi ja ilmeisesti myös söi ensimmäisen pikkujyrsijänsä - poiskaan se ei sitä antanut eikä siitä enää pitkällisen käsittelyn jälkeen näkynyt karvaakaan pihalla. Poroja nähtiin onneksi vain auton ikkunasta, meteli autossa lähes halkaisi ihmisen tärykalvot. Kyllä Raiku niitä vanhalta muistilta koko ajan ahkerasti skannaili, mutta onneksi ei lähistöltä löytänyt. Yhtä jänistä Raiku ajoi aika pitkään. Metsät olivat kuitenkin Tassulle täysin outoja ja ehkä vähän pelottaviakin joten se ei lähtenyt metsästysretkelle vaan pysytteli emännän lähellä (naruun otettuna), kovasti kiihkoissaan kyllä.

Ne peltojäljet tehtiin ihan pihan viereisellä lyhytruohoisella pellolla. Tassun jälki oli sellainen savupiippumallinen eli kaksi kulmaa, pituutta noin 40-50 metriä. Nameja alussa joka askeleella, välillä useampia ilman, kulmissa ei nameja. Jälki vanheni peräti neljä tuntia, koska heti tekemisen jälkeen alkoi neljän tunnin kova sade. Vähän arvelutti, mutta kun oli tehty niin lähdettiin kokeilemaan. Samalla kokeiltiin upouusia jälkivaljaita, joihin Tassu ei kiinnittänyt mitään huomiota. Jee kaikkien Raikun kanssa koettujen valjasvaikeuksien jälkeen. Tassu bongasi jäljen heti, namit olivat mukavasti pehmenneet ja se ajoi enimmäkseen hyvin keskittyneesti. Pari kertaa se kyllä huomasi jotain liikettä jäljen sivuilla ja aikoi sinne mutta kun ei päässyt jatkoi jäljestämistä. Kulmissa ei mitään ongelmaa ja siististi ajoi nameja syöden eikä kiihdyttänyt tyhjilläkään askelilla.

Raikun jälki ei ollut paljoakaan pitempi mutta siinä oli enemmän kulmia. Peltojälki ei ole koskaan ollut Raikun juttu ja tämäkin oli varsinaista haahuilua ja sinne tänne kulkemista. Kulmat vähän sinne päin ja neljästä kepistä vain kolme löytyi. Loppupurkille kuitenkin löysi.

Jälkien päälle tein pienen esine-etsinnän tai siis esineen hakemisen. Koirat puuhun, esine noin 20 metrin päähän ja koirat vuoronperään hakemaan. Raiku tietenkin osasi, haki ja toi reippaasti. Tassu lähti kovaa mutta harhautui vähän sivuun ja bongasi ötökän mutta heti toisella käskyllä lähti uudestaan etsimään, löysi ja toi kovaa ravia perille asti.

Muutama kuva koirien kesäparatiisista. Tassu viihtyi vaikka kuinka kauan matalarantaisessa Vaattojärvessä lätkytellen vettä ja saalistaen vesikirppuja

Pihaleikkejä kuvattuna suunnilleen keskiyöllä

 

Raiku epäili että lähistöllä on poroja, kuten todennäköisesti olikin

Vaattovaaran laella

Sireenit olivat vasta alkaneet kukkia

Juhannuskuvia

Juhannusaattona retkeiltiin lammen rannalla laavulla. Kamerakin oli mukana.

Suolammen rantaa kaivettiin yhdessä ja erikseen

Tassu astui kelluvalle sammalmättäälle, joka alkoi pettää

Tästä seurasi joutuminen veden varaan ja kapuaminen jyrkkää reunamaa rannalle

Mistä puolestaan seurasi näin surkean näköinen pentu, joka kuivatteli itseään aluskasvillisuuden seassa

Tassukin harjoitteli penkin jalkaan sidottuna olemista ihmisten paistaessa nuotiolla makkaraa

Kulkijoita vastarannalla. Raiku pitää vahtia vanhemman koiran velvollisuudella.

Tokoiluja

Raviradan parkkiksella oltiin. Tassu sai aloittaa. Tein sille pienen jäljen nurmikolla, jonka piti olla nurmikko mutta joka muuttuikin yhtäkkiä hiekkamaaksi. Jäljellä oli Tassun ruokanappulaa, josta se tykkää joka paikassa - jos se nyt ahneuksissaan edes huomaa mitä suuhunsa laittaa. Tassu muisti mikä juttu oli ja jäljesti kyllä hienosti kun ottaa huomioon että jälki kulki suunnilleen hiekalla. Vähän se nyt kulki namien ohi, mutta suunta oli koko ajan eteenpäin, nenä maassa ja perille päästiin. Sitten leikittiin taisteluleikkiä, Tassu alkaa murrata oikein tosissaan heti kun se ottaa lelusta kiinni. Äärettömän ahne ja taisteluhaluinen. Heittämisestä se ei selvästikään kauheasti innostu ainakaan vielä. Leikin välissä pari perusasentoa, joissa piti hyvin kontaktia. Loppuun luoksetulo, jossa appari piteli Tassua kiinni ja kun se vapautettiin, se tuli kyllä maailmanennätysvauhtia.

Raiku teki voittajan liikkeitä periaatteella tehdään ensin kaikki väärin, sitten voi tehdä oikeinkin. Luoksarissa ensimmäinen läpijuoksu vaikka piti pysähtyä, ruutuun meni hyvin mutta kun toisella kerralla tein koko liikettä, lähti perään kun käännyin ruudun edessä. Kaukoissa pysyi suunnilleen paikoillaan, mutta kaksi käskyä maa - seiso ja seiso -maa. Otettiin sitten ihan läheltä, ne tietenkin hyviä. Tunnarissa ekalla nosti ensimmäisen mikä eteen tuli. Uudella yrityksellä haisteli hyvin, jolloin toi oman. Liikkeestä maahan sentään kerralla kunnolla. Seuraaminen alkuun tosi löysää, mutta paransi kun aloin tehdä nopeita käännöksiä. Näillä mennään.

Jokapäiväisessä elämässä Tassulle on kovasti opetettu edestä ja takaa suhahtavien polkupyörien, lenkkeilijöitten ja muitten kulkijoitten sekä koirien ohittamista ilman haukkumista. Jos ehdin ajoissa sanomaan "Tassu katsoo", se ottaa kontaktin ja jättää haukkumisen. Pari kertaa se on itsekin tarjonnut kontaktia sellaisessa tilanteessa, joten jatketaan harjoituksia. Helpoksi tämän tekee se, että Tassu on erittäin kontaktihakuinen pentu, sen saa tulemaan eteen istumaan ja napottamaan silmiin vain sanomalla sen nimen. Lenkillä vapaana ollessaan se tulee heti kovaa vauhtia luokse kun kutsuu, vaikka se olisi Raikun kanssa jotain hommaamassa, ja näyttäisi siltä että sillä on pieni idea jo siitäkin, mitä seis tarkoittaa. Itseluottamus sillä lisääntyy koko ajan, se saattaa tehdä ihan omia pieniä kierroksia hyppelehtien kivien ja kantojen yli. Hauska pentu se on.

Kuvapäiväkirjaa

Auringonpaiste on houkuttanut kuljettamaan kameraa, ja Tassun elämää on tullut kuvatuksi paljonkin.

Yhtenä iltana käytiin Kukkipuussa. Alkukankeuden jälkeen Tassu leikki kaksivuotiaan Takun kanssa

Takku ja Tassu

Nukankin Tassu tapasi, mutta se tapaaminen ei ollut kovin soopuisa, joten samaan kuvaan ei erillään pidettyjä koiria saatu.

Yhtenä iltana käytiin kanavalla. Välillä Tassulla oli kova kiire - jonnekin.

Välillä taas piti istua ja ihmetellä suurta maailmaa

Raikun kanssa uskaltaa vaikka minne

Kuoppa, jota isoisoisä Aihki kaivoi rantaviivaan monina vuosina

Vanha neiti Una ei aina ole kovin ihastunut karvoille tunkevasta Tassusta

Raunioradan läpi kuljettaessa Tassu oikein innostui akrobaattisista olosuhteista

Raiku suorittaa valvontatehtäviä