Ralli- ja porokoiratokoilua

Eilen rallissa oli ohjatut treenit, teemana takapään käyttö erityisesti oikealla. Ja tämä erityisen vaikeaa. Aloitettiin puoltavaihtavilla käännöksillä, jotka onnistuvat namilla mutta ei ilman. Ihan lopussa onnistui oikeallakin puolella niin että käsi oli aika korkealla, joten ehkä jonain päivänä. Oikealla seuratessa tehtiin pientä neliötä mutta aika laiskasti Raiku takapäätään käytti. Loppuun seiso - maa -jumppaa, se meni tietenkin läheltä hyvin. Muuten se oli oikein reipas ja yritti kyllä kovasti.

Tälle päivälle oli varattu Joan halli porokoiratokolle, neljä porokoiraa, puolitoista tuntia. Kaksi settiä, joista toinen Raikun, toinen Tassun kanssa. Tassu teki settinsä ensin. Lähinnä se taas reuhasi lelun kanssa, juoksi hakemassa kapulaa ja reuhasi lelun kanssa. Kokeiltiin tokohyppyä mutta kun korkeuslautoja vähennettiin siinä sen nenän edessä se päätteli että tässä on jotain vaarallista ja alkoi haukkua ja kiertää hyppyä. Saatiin kuitenkin muutama ihan hyvä hyppy edestakaisin palkaten ja eiköhän se seuraavalle kerralle ole unohtanut hypyn vaarallisuuden. Muutaman kerran perusasentoon, sen se osaa kyllä hienosti ja ihan vaan askelseuraamisia. Liikkeestä seisomista imutuksesta, toisella kerralla älysi, että se seisominen on se juttu ja seisoi tarpeeksi kauan että sain pallon heitetyksi sen taakse. Tehtiin yksi ruutukin sinne viedylle lelulle ja se meni hyvin - Tassu on siten ensimmäinen porokoiristani joka lähtee myös "kuolleelle" lelulle eli sitäkin voi nyt käyttää. Pari kertaa se aikoi ryhtyä haistelemaan maata mutta sain sen aika helposti siitä pois. Innoissaan Tassu oli, ei olisi millään lähtenyt hallista vaan teki nelivetojarrutuksen ovella. Ainakin se tykkää "treenaamisesta" vaikka ihan kauheasti se ei ole edistynyt oikein missään. Kuvittelen opettavani ensin vain asennetta ja sitten joskus jotain muutakin :)

Raiku teki vuorollaan ensin hyppynoudon (varasti) ja sitten kylmiltään tyhjään ruutuun - ja sinne meni ja suoraan maahan! Tehtiin vielä toinen ja palkan jälkeen siitä vielä loppuosa, jossa varmistin namilla lähelle tulon, se kun jää tosi kauas seuraamaan muuten. Loppuun kokeiltiin ohjattua noutoa, seuraaminen ja merkille jättö ja yksi kapula muutaman metrin päässä suoraan vasemmalla. Lähti hyvin kapulalle mutta oli sitä mieltä että siellä olisi pitänyt olla namialusta ja vasta useammalla käskyllä otti kapulan. Toisella toistolla ei ongelmia tässä eli ihan hyvä. Kolmannelle laitettiin kapula toisellekin puolelle mutta ohjasin sille vanhalle ja hyvin meni. Vielä yksi tunnari, jossa toi oman mutta todella epävarmasti ja kysellen. Hyvät treenit kaikkineen.

Treenin jälkeen lenkkeiltiin vielä toista tuntia Pärnävaaran maastossa ja kotiin tuli kaksi hyvin uuvuttunutta koiraa.

Hallisssa rallia

Rallissa tehtiin tänään pientä rataa jossa oli puolenvaihtoja ja oikealla pujottelua ja kaksoissaksalaista. Puolenvaihdot niin että molemmat kääntyvät oikealle meni hyvin kun muistin antaa pyörimiskäskyn, sen Raiku nyt osaa jo molemmilla puolilla. Kaksoissaksalaisessa ei ole koskaan ollut ongelmia ja pujottelu oikealla meni kanssa yllättävän hyvin. Jotain kaikkea pientä muutakin tehtiin. Palkkasin Raikua lopuksi lelulla ja se oli vähän pihalla kun rallissa se on tottunut pelkkään namiin. Miksiköhän? Yhdellä ryhmäläisellä oli lukukoirakoulutuksesta tehtävänä kirjata havaintoja koirien stressistä treeneissä. Raiku olikin oikein hyvä havainnointikoira - se osoitti kaikkia stressin ja rauhoittelun merkkejä mitä koira vaan osaa: pään puristelua, huulten lipomista, korvien kääntelyä, pientä läähätystä ja niin edelleen. Tämä kaikki tapahtui aina kun jokin piti toistaa vaikka en millään tavalla osoittanut että ei mennyt oikein (paitsi tietenkin osoitin, jollain tavalla jonka Raiku osaa tulkita jostain pienestä), ja sitten tietenkin jos sanoin että oho ei ihan mennyt tai jos se vain epäilikin että oli tekemässä virhettä. Havainnoitsijan mukaan se kuitenkin aina palautui tosi nopeasti ja teki iloisesti, ja kun alettiin leikkiä se oli täysin rentoutunut. Tässä ei ollut mitään uutta, sellainenhan Raiku on, mutta oli hauskaa kun joku katsoi oikein systemaattisesti. Kaikista treenin koirista Raiku näytti eniten ja selkeimmin mielialojansa, se onkin täysin avoin ja hyvin ilmeikäs koira.

Toisen kierroksen treenille jäi neljä minuuttia / koira, joten otin Tassun halliin. Ensin rempomista sinne tänne, haukahtelua ja kaikenlaista härväämistä mutta kun vedin maagisen esineen eli narupallon taskusta, kaikki unohtui ja se alkoi taistella todella kovasti. Kokeilin kerran laittaa kädenkin sen silmien päälle eikä sillä ollut murinaan ja vetämiseen mitään vaikutusta. Muutaman kerran pyysin sen perusasentoon ja siihen se pyörähti tosi hienosti, vähän imutusseuraamista, seisomista imutuksesta ja peruuttamalla ja taas lelun repimistä. Lopuksi se sai sosiaalista palkkaa kun kaikki ryhmästä kutsuivat sitä vuoronperään luokseen ja antoivat namia. Se juoksi innoissaan ihmisen luota toisen luo, onneksi se suhtautuu ihmisiin täysin ystävällisesti. Siinä se neljä minuuttia meni. Kärsivällisyyttä Tassulla ei ole vielä teelusikallistakaan muuhun kuin leikkimiseen (ja jäljestämiseen) ja se kyllä huomaa joka ainoan rasahduksen ja reagoi niihin välittömästi. Mutta ainakaan vielä sillä ei ole minkäänlaisia väistelyn tai koomailun merkkejä (toisin kuin Raikulla Tassun ikäisenä). Ryhmäläiset nauroivat että kun Tassu tuli halliin, halli oli siitä hetkestä kokonaan Tassun, niin itsevarmalta se näytti :)

Treenin jälkeen käytiin lenkillä porokoirarouva Lakun ja emäntänsä kanssa. Laku on aika ärtsy tapaus ja ajaa Tassua pois, mutta se ei Tassua juurikaan hetkauta. Uudestaan ja uudestaan se on Lakun luona vaatien sitä leikkiin tai uhitellen sille muuten vaan. Pari kertaa se onnistuikin saamaan Lakun tekemään muutaman leikkieleen mutta enimmäkseen Laku yritti väistellä ympärillään syöksyilevää Tassua. Samalla tavalla Tassu tekee Nukalle, joka myös yrittää väistellä hillitäkseen itseään ryhtymästä tappeluun. Näyttää kuitenkin siltä että kun Tassu tahtoo jotain, se myös tahtoo eikä tahtomisessaan lannistu.

Jälkiä jälkiä

Taas hienossa sykyisessä säässä Selkien suunnilla jälkeilemässä ja etsimässä esineitä. Tassua ei tällä kertaa laitettu esineruutuun vaan sen kanssa leikittiin vetoleluilla. Hannele meni metsään jonkun matkan päähän ja kutsui Tassua, leikitti ja sitten minä kutsuin ja leikitin. Tassu juoksi innoissaan toisen luota toisen luo, mutta heti kun se sai lelun suuhunsa se lähti poispäin rallaamaan omiaan. Tuli se aina toisella lelulla leikkimään mutta selvästi sillä on nyt sellainen ajatus, että kun lelu on saatu kaapatuksi, sen kanssa pitää lähteä jonnekin kauemmas. Kaikkineen treeni oli kuitenkin onnistunut. Tiellä tehtiin vauhtiluoksetulo ja pari pientä seuraamista imuttamalla ja lelu palkaksi.

Raiku sai mennä ihan ruutuun. Se oli leveää mutta ei kovin syvä, ylämäkeä ja kaksi pientä muovista esinettä + hanska. Raiku lähti vähän laiskasti, kiersi ruudun eikä löytänyt mitään. Lähti kuitenkin vielä uudestaan ja toi hanskan. Lähetin vielä mutta ei olisi enää mennyt. En luovuttanut (enkä hermostunut) vaan lähetin vielä uudestaan. Meni vähän matkaa ja alkoi puuhata muuta mutta uudestaan käskemällä eteni kuitenkin ja löysi muoviesineen takarajalta. Tätä ei ole monesti tapahtunut että se menee vaikka ei huvittaisikaan, edistystä siis.

Raiku ajoi jäljen ensin. Jälki meni ihan tien reunaa, pari kertaa tien yli toiseen reunaan ja lopussa pelkällä hiekalla. Tarkoituksena oli että kepit olisivat tällaisella jäljellä kova juttu mutta vielä mitä. Alkuun jäljesti puolitoista metriä metsän puolella, ensimmäinen keppi jäi siihen. Toisen nosti, kolmas jäi ja neljännen minä huomasin enkä päästänyt yli vaikka olisi mennyt. Loppupurkilleen pysähtyi. Vaikka jälki oli suunnilleen hiekalla se ajoi pää pystyssä ja kuitenkin ihan alkua lukuun ottamatta ihan tarkalleen jäljen päällä, tien ylityksetkin täsmälleen oikein. Outo juttu. Takaisin tullessa etsitettiin sillä ne nostamatta jääneet kepit ja kyllä ne kaikki siitä tien vierestä sitten löytyivät.

Tassun jälki vanheni puolitoista tuntia. Se lähti jyrkkää rinnettä ylös, ylhäällä vähän kierteli ja tuli jyrkkää rinnettä alas. Jäljen nosto parin metrin päästä, vähän siinä pyöriskeli, ehkä ylämäkeen on vaikea nostaa jälkeä? Sitten ajoi taas aivan jäljen päällä nenä maassa ja sen verran kovaa vauhtia että välillä piti vähän toppuutella. Välipurkeille pysähtyi hyvin ja söi sinne tänne tiputeltuja namejakin. Alamäkiosuu oli tosi jyrkka ja maasto muuttui siinä aivan matalaksi jäkäliköksi. Tassu alkoi ajaa tosi tarkkaan, se vähän epäröikin ja hetken näytti siltä että sen itseluottamus ei riitä, mutta kyllä se vaan senkin selvitti. Sillä ei ole tainnut koskaan ollakaan jälkeä, jossa maastopohja olisi yhtäkkiä muuttunut niin täysin erilaiseksi. Kulmissa ei mitään ongelmia eikä muutenkaan. Se alkaa olla jo aika taitava.

Lopuksi sitten taas kaavan mukaisesti Raiku, Tassu ja Närri juoksivat ja riehuivat sellaisen puolisen tuntia kestäneen lenkin ajan. Koirien mielestä varmaan treenien paras kohta.

Viikoittaiset jäljet

Tänään mentiin Selkien suunnille jälkeilemään. Paikassa on korkeita mäkiä ja sekametsää, jäkäläisiä rinteitä ja varvikkoa. Ensin tietenkin tehtiin esineitä. Tassu aloitti ja nyt ei mennyt ihan putkeen. Ensin se etsi hyvin mutta ei löytänyt. SItten näytöllä, löysi mutta ei lähtenyt tuomaan. Sitten heiteltiin esinettä ihan lähelle ja heti kun se nosti otin lelun ja se juoksi siihen. Yksi on, että se on oppinut että kun on tuonut esineen joutuu autoon. Täytyy jättää tämä hautumaan. Raiku sen sijaan teki todella hienon esineruudun, haki kaksi esinettä ja molemmat kovaa vauhtia. Mikähän sille nyt on tullut.

Tassun jälki oli noin 300 metriä, meni aika jyrkkää rinnettä ylös ja kierteli siellä. Vanheni tunnin. Nostatin jäljen noin kolmesta metristä, ensin se haisteli takajäljen ja sitten lähti hyvin määrätietoisesti etenemään oikeaan suuntaan. Liina kierällä se meni mutta ei ryysimällä vaan tasaista tahtia matalalla nenällä iahn tarkkaan jäljen päällä. Kahdesta kulmasta toinen ihan täydellinen, toisessa teki tarkistuskierroksen. Kahdesta välipurkista ensimmäiselle pysähtyi, toista haisteli mutta olisi jatkanut matkaa. Sama loppupurkilla. Sillä on tosi kova jälkimotivaatio, selvästi laji josta se tykkää. Pitä talvella muistaa opettaa kepit ihan erikseen.  Jos vielä muutaman jäljen saisi tehdyksi ennen lumien tuloa.

Raiku jälki meni yhtä rinnettä ylös ja alas ja toista ylös ja alas. Nosto jyrkkään ylämäkeen oli ihan nappiin. Maasto oli välillä jäkälää, välillä tavallista metsänpohjaa. Välillä se joutui olemaan tosi tarkkana mutta loppua kohti se ajoi taas niin itsevarmana että jätti viidestä kepistä kolme metsään. Pitää taas alkaa kiinnittää huomiota tähän keppiasiaan.

Treenin jälkeen lenkkeiltiin taas Närrin ja Soljan kanssa. Raiku ja Närri päättivät yhteistuumin että Tassulle pitää näyttää sen paikka ja jahtasivat sitä, panivat sen uudelleen ja uudelleen selälleen ja ärisivät sille. Aina kun ne lopettivat Tassu hyppäsi jomman kumman päälle vaatimaan lisää. Sille ei olisi kyllä tehnyt yhtään pahaa vähän lannistua, se kun todella kuvittelee itsestään vaikka mitä. Mutta Tassua ei ihan vähällä lannisteta.

Viikottainen ralli-ilta

Tänään tehtiin nopeatahtinen puolenvaihtojen treeni. Puolenvaihtaminen takaa ja jalkojen välistä alkavat sujua jo melkein mallikkaasti, samoin samaan suuntaan kääntyvän puolen- ja suunnanvaihdon sain toimimaan pyöri -käskyllä. Oikealla tarvitsee vielä namiohjauksen mutta kaikkineen näyttää pientä edistystä tapahtuneen. Pujottelu ja spiraali oikealla menivät jo ihan sujuvasti. Ehkä Raiku vielä jonain päivänä on kuosissa korkkaamaan voittajaluokankin. Innokas se tänään oli, teki puolenvaihdoksia tosi terävästi ja seurasi kontaktissa oikeallakin ilman namivahvistusta.

Kun oli käyty lenkillä Tassu sai vähän aikaa reuhata hallin pihalla. Aloitettiin leikillä ja vauhtinoudoilla, joita se ihan pokkana teki 600 gramman kapulalla kun pikkukapula on kadonnut. Kahden lelun leikkiä ihan hyvin. Muutaman askeleen imutusseuraamisia joita aloin palkata leikillä koska Tassun mielestä seuraaminen on tylsää ja se yrittää koko ajan karata tekemään jotain kivampaa. Tuntui toimivan, täytyy jatkaa niin että se oppii odottamaan leikkiä seuraamisen palkaksi. Paikalla istumista treenattiin takapalkalla mutta kyllä se oli vaikeaa. Ehkä parikymmentä sekuntia arvasin istuttaa ettei mene takapalkalle omia aikojaan. Peruutinkin pari askelta ja Tassu pysyi paikoillaan vilkuille välillä takapalkkaa. Mutta oikeesti se haluaa sellaista yhteistoimintaa jossa saa juosta, taistella ja muutenkin riehua. Sellaista kun tehdään se on todella innokkaasti mukana.

Eläintenpäivän jälkiä

Aamusta taas Jaamalle, Hirvirannan suuntaan jälkiä tekemään. Liikkeellä oli runsaasti muitakin ja oli vaikea löytää paikkaa, missä ei olisi ollut neljää, viittä autoa näkösällä. Tehtiin kuitenkin jäljet. Tassulle noin 100 metriä männikköä ja vanhaa hakkuuaukkoa. Raikulle männikköä, korkeaa ruohoa ja sellaista, ehkä jotain 700 metriä. Ennen jälkiä Raiku, Tassu ja Närri hetken remusivat ja sitten menivät esineille.

Tassulle esine vietiin noin 30 metriin niin, että näki viejän paluun ruudusta. Se lähti kovaa, etsi hienosti ja lähti tuomaan täyttä laukkaa mutta loppuosa oli taas sama: muutamaa metriä ennen perille pääsyä pudotti esineen ja jäi syömään mustikoita. En kuitenkaan nyt tästä tee ongelmaa, mustikat loppuvat ennen pitkää, sille vahvistuu ajan kanssa noudon ja tuomisen ajatus. Esineen etsinnän idea sillä nyt on ja kova motivaatio sen löytämiseen. Ehkä perille tuominen tuntuu siitä vaan tylsältä.

Raikun esine oli takarajalla noin 50 metrissä. Sekin näki kun esineen viejä palasi ruudusta ja menikin rivakasti, löysi helposti ja palasi rivakasti. Hyvät esineruudut siis.

Tassulle tehtiin sellainen kolmen metrin vino jana ja se nosti jäljen heti. Alkujäljestys oli vähän rauhatonta poukkoilua,  mutta aika nopeasti se sai jäljen kuvan päähänsä ja alkoi jäljestää ihan jäljen päällä, hyvää vauhtia mutta ei rempoen. Molemmille välipurkeille pysähtyi ja loppupurkin jälkeen olisi vielä halunnut jatkaa. Se ajaa jälkeä kyllä jo aivan hämmästyttävän hyvin kun ottaa huomioon että se on tehnyt vasta kaikkiaan vähän toistakymmentä jälkeä.

Raiku jäljesti alkumatkan harvinaisen matalalla nenällä joten kepit nousivat eikä sen tarvinnut pyöriskellä edes kulmissa. Kun tultiin hakkuuaukolle kasvaneeseen korkeaan ruohikkoon, tuuli toi sivusuunnasta jonkun hajun, jota se rupesi haistelemaan niin että oli kokonaan unohtaa jäljestämisen. Palasi kyllä käskystä jäljelle mutta yksi keppi siihen ruohikkoon jäi. Loppupurkinkin ohi oli menossa mutta tyssäsin siihen. Mikä lie haju Raikun pään sekoittanut.

Sitten koirat saivat vielä pitkän lenkin ja Tassu sai juosta Närrin kanssa. Sellaisia maailman eläintenpäivän huveja.

P.S. Juuri ennen esineruutua näin Tassun nostavan jalkaa ensimmmäisen kerran. Sitten myöhemmin lenkin aikana se taas kyykistyi. Mutta siitä se alkaa, pennun muuttuminen isoksi pojaksi.

Rallissa: Raikulle voittajan rataa, Tassulle riehumista

Rallissa oli tänään pitkästä aikaa rata, joku voittajaluokassa ollut kilpailurata. Heti toisena kylttinä oli puolenvaihto takaa, sitten pujottelua ja kaikenlaista oikealla puolella, puolenvaihto jalkojen välistä, vasemmalla monta kylttiä ja vielä lopuksi puolenvaihto käännöksessä jossa molemmat kääntyvät yhtäaikaa oikealle. Oikealla seuraaminen alkaa jo sujua ihan kohtalaisesti mutta kaikki muut oikealla tehtävät kyltit tein nami kädessä, ihan vaan innostuksen ja onnistumisen takia. Itselle vaikea on puolenvaihto jossa molemmat kääntyvät yhtäaikaa oikealle (tai vasemmalle), se on hankala hahmottaa. Raiku teki radan kahteen kertaan, ihan hyvässä vireessä molemmat. Käytosruudussa se istui kaksi minuuttia vierellä ihan rauhassa. Toivon kipinää ilmassa. Tosin joitakin oikealla tehtäviä juttuja on jotka ei vielä ole onnistunut edes namin kanssa, mutta yksi kerrallaan on hankalia liikkeitä selätetty. Oikealla myötäpäivään pyöriminen on jo ihan helppo temppu vaikka olin varma että se ei tule koskaan onnistumaan.

Toinen kierros tehtiin niin, että hallissa olivat kaikki koirat ja kukin teki mitä teki. Otin sitten Tassun sille kierrokselle. Aika vaikea sen oli keskittyä kun hallissa puuhasi kolme sille vierasta koiraa, mutta aina sen sai niitten tuijottamisesta (ja välillä haukkumisesta) lelulla leikkimään. Silloin se unohti kaiken muun. Tämä hyvä. Leikittiin siis taisteluleikkejä, pari kertaa sain sen perusasentoon ja pari kertaa tekemään maahanmenon, pari kertaa tehtiin 30 sentin hyppyäkin, ensin poispäin namialustalle, sitten sieltä takaisin eteen istumaan. Palkkailin sitä pitkästä aikaa myös koirien katsomisesta ilman haukkumista, se muisti että muutaman palkan jälkeen kannattaa tulla kontaktiin. Ihan loppuun Tassu harjoitteli tolppakoiran elämää kun raivattiin rallirata. Istui ihan hiljaa koko ajan.