Taas hienossa sykyisessä säässä Selkien suunnilla jälkeilemässä ja etsimässä esineitä. Tassua ei tällä kertaa laitettu esineruutuun vaan sen kanssa leikittiin vetoleluilla. Hannele meni metsään jonkun matkan päähän ja kutsui Tassua, leikitti ja sitten minä kutsuin ja leikitin. Tassu juoksi innoissaan toisen luota toisen luo, mutta heti kun se sai lelun suuhunsa se lähti poispäin rallaamaan omiaan. Tuli se aina toisella lelulla leikkimään mutta selvästi sillä on nyt sellainen ajatus, että kun lelu on saatu kaapatuksi, sen kanssa pitää lähteä jonnekin kauemmas. Kaikkineen treeni oli kuitenkin onnistunut. Tiellä tehtiin vauhtiluoksetulo ja pari pientä seuraamista imuttamalla ja lelu palkaksi.
Raiku sai mennä ihan ruutuun. Se oli leveää mutta ei kovin syvä, ylämäkeä ja kaksi pientä muovista esinettä + hanska. Raiku lähti vähän laiskasti, kiersi ruudun eikä löytänyt mitään. Lähti kuitenkin vielä uudestaan ja toi hanskan. Lähetin vielä mutta ei olisi enää mennyt. En luovuttanut (enkä hermostunut) vaan lähetin vielä uudestaan. Meni vähän matkaa ja alkoi puuhata muuta mutta uudestaan käskemällä eteni kuitenkin ja löysi muoviesineen takarajalta. Tätä ei ole monesti tapahtunut että se menee vaikka ei huvittaisikaan, edistystä siis.
Raiku ajoi jäljen ensin. Jälki meni ihan tien reunaa, pari kertaa tien yli toiseen reunaan ja lopussa pelkällä hiekalla. Tarkoituksena oli että kepit olisivat tällaisella jäljellä kova juttu mutta vielä mitä. Alkuun jäljesti puolitoista metriä metsän puolella, ensimmäinen keppi jäi siihen. Toisen nosti, kolmas jäi ja neljännen minä huomasin enkä päästänyt yli vaikka olisi mennyt. Loppupurkilleen pysähtyi. Vaikka jälki oli suunnilleen hiekalla se ajoi pää pystyssä ja kuitenkin ihan alkua lukuun ottamatta ihan tarkalleen jäljen päällä, tien ylityksetkin täsmälleen oikein. Outo juttu. Takaisin tullessa etsitettiin sillä ne nostamatta jääneet kepit ja kyllä ne kaikki siitä tien vierestä sitten löytyivät.
Tassun jälki vanheni puolitoista tuntia. Se lähti jyrkkää rinnettä ylös, ylhäällä vähän kierteli ja tuli jyrkkää rinnettä alas. Jäljen nosto parin metrin päästä, vähän siinä pyöriskeli, ehkä ylämäkeen on vaikea nostaa jälkeä? Sitten ajoi taas aivan jäljen päällä nenä maassa ja sen verran kovaa vauhtia että välillä piti vähän toppuutella. Välipurkeille pysähtyi hyvin ja söi sinne tänne tiputeltuja namejakin. Alamäkiosuu oli tosi jyrkka ja maasto muuttui siinä aivan matalaksi jäkäliköksi. Tassu alkoi ajaa tosi tarkkaan, se vähän epäröikin ja hetken näytti siltä että sen itseluottamus ei riitä, mutta kyllä se vaan senkin selvitti. Sillä ei ole tainnut koskaan ollakaan jälkeä, jossa maastopohja olisi yhtäkkiä muuttunut niin täysin erilaiseksi. Kulmissa ei mitään ongelmia eikä muutenkaan. Se alkaa olla jo aika taitava.
Lopuksi sitten taas kaavan mukaisesti Raiku, Tassu ja Närri juoksivat ja riehuivat sellaisen puolisen tuntia kestäneen lenkin ajan. Koirien mielestä varmaan treenien paras kohta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti