Rallissa tehtiin tänään pientä rataa jossa oli puolenvaihtoja ja oikealla pujottelua ja kaksoissaksalaista. Puolenvaihdot niin että molemmat kääntyvät oikealle meni hyvin kun muistin antaa pyörimiskäskyn, sen Raiku nyt osaa jo molemmilla puolilla. Kaksoissaksalaisessa ei ole koskaan ollut ongelmia ja pujottelu oikealla meni kanssa yllättävän hyvin. Jotain kaikkea pientä muutakin tehtiin. Palkkasin Raikua lopuksi lelulla ja se oli vähän pihalla kun rallissa se on tottunut pelkkään namiin. Miksiköhän? Yhdellä ryhmäläisellä oli lukukoirakoulutuksesta tehtävänä kirjata havaintoja koirien stressistä treeneissä. Raiku olikin oikein hyvä havainnointikoira - se osoitti kaikkia stressin ja rauhoittelun merkkejä mitä koira vaan osaa: pään puristelua, huulten lipomista, korvien kääntelyä, pientä läähätystä ja niin edelleen. Tämä kaikki tapahtui aina kun jokin piti toistaa vaikka en millään tavalla osoittanut että ei mennyt oikein (paitsi tietenkin osoitin, jollain tavalla jonka Raiku osaa tulkita jostain pienestä), ja sitten tietenkin jos sanoin että oho ei ihan mennyt tai jos se vain epäilikin että oli tekemässä virhettä. Havainnoitsijan mukaan se kuitenkin aina palautui tosi nopeasti ja teki iloisesti, ja kun alettiin leikkiä se oli täysin rentoutunut. Tässä ei ollut mitään uutta, sellainenhan Raiku on, mutta oli hauskaa kun joku katsoi oikein systemaattisesti. Kaikista treenin koirista Raiku näytti eniten ja selkeimmin mielialojansa, se onkin täysin avoin ja hyvin ilmeikäs koira.
Toisen kierroksen treenille jäi neljä minuuttia / koira, joten otin Tassun halliin. Ensin rempomista sinne tänne, haukahtelua ja kaikenlaista härväämistä mutta kun vedin maagisen esineen eli narupallon taskusta, kaikki unohtui ja se alkoi taistella todella kovasti. Kokeilin kerran laittaa kädenkin sen silmien päälle eikä sillä ollut murinaan ja vetämiseen mitään vaikutusta. Muutaman kerran pyysin sen perusasentoon ja siihen se pyörähti tosi hienosti, vähän imutusseuraamista, seisomista imutuksesta ja peruuttamalla ja taas lelun repimistä. Lopuksi se sai sosiaalista palkkaa kun kaikki ryhmästä kutsuivat sitä vuoronperään luokseen ja antoivat namia. Se juoksi innoissaan ihmisen luota toisen luo, onneksi se suhtautuu ihmisiin täysin ystävällisesti. Siinä se neljä minuuttia meni. Kärsivällisyyttä Tassulla ei ole vielä teelusikallistakaan muuhun kuin leikkimiseen (ja jäljestämiseen) ja se kyllä huomaa joka ainoan rasahduksen ja reagoi niihin välittömästi. Mutta ainakaan vielä sillä ei ole minkäänlaisia väistelyn tai koomailun merkkejä (toisin kuin Raikulla Tassun ikäisenä). Ryhmäläiset nauroivat että kun Tassu tuli halliin, halli oli siitä hetkestä kokonaan Tassun, niin itsevarmalta se näytti :)
Treenin jälkeen käytiin lenkillä porokoirarouva Lakun ja emäntänsä kanssa. Laku on aika ärtsy tapaus ja ajaa Tassua pois, mutta se ei Tassua juurikaan hetkauta. Uudestaan ja uudestaan se on Lakun luona vaatien sitä leikkiin tai uhitellen sille muuten vaan. Pari kertaa se onnistuikin saamaan Lakun tekemään muutaman leikkieleen mutta enimmäkseen Laku yritti väistellä ympärillään syöksyilevää Tassua. Samalla tavalla Tassu tekee Nukalle, joka myös yrittää väistellä hillitäkseen itseään ryhtymästä tappeluun. Näyttää kuitenkin siltä että kun Tassu tahtoo jotain, se myös tahtoo eikä tahtomisessaan lannistu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti