Sunnuntain jälkiä

Sunnuntaina käytiin taas jäljestämässä, Hirvirannan maastoissa. Maastovalinta ei ollut täysin onnistunut kun joka mutkassa oli auto tai pari ja ihmisiä marjastamassa, pyöräilemässä tai juoksulenkillä. Tehtiin kuitenkin jäljet näistä juolimatta. Sekä Raikun että Tassun jäljet alkoivat tasaisesta mäntykankaasta ja jatkuivat tien yli tiheään, matalaan männikköön. Jäljet vanhenivat vähän yli tunnin missä välissä kaavan mukaan esineruutu. Tassu haki ensimmäisen rivakasti ja toikin, mutta toisen kanssa jouduttiin ongelmiin: ensin aloitti mustikansyönnin ja vasta kun olin kävellyt sen kanssa ruudun puoliväliin, lähti etsimään. Löysikin, mutta jäi ruutuun leikkimään. Ja sitä rataa. Raiku etsi kaksi esinettä hitaasti ja toista ei edes niin varmasti. Sellaiset esineruudut tällä kertaa. Oli niistä opittavaakin.

Esineruudun tekemisen aikana Raikun jäljen päälle oli ilmestynyt kaksi marjastajaa kulkemaan siksakkia ihan siinä missä jälki meni. Lähtivät kuitenkin pois ennen ajamista. Raiku nosti jäljen hyvin ja ensimmäinen keppikin löytyi heti. Marjastajien sotkemalla kohdalla se meni ihan sekaisin ja otettiin se nostamaan jälkeä uudestaan tieltä, jolle jäljen tekijä oli onneksi tehnyt ylityskohdan merkin. Vähän vaikeasti jälki nousi, mutta sitten Raiku ajoi todella varmasti kovasti mutkittelevan jäljen ja nosti jokaisen kepin.

Tassulla oli vaikeuksia jäljen nostamisessa. Merkkasi kyllä oikealla kohdalla mutta ei ollut varma ja pinna petti - alkoi haukkua ja rapsuttaa ja muuta sellaista. Vein sen sitten ihan jäljen päälle ja siitä se sai jäljestä kiinni. Pitää helpottaa janaa, lyhentää ja loiventaa. Tassun jäljellä oli yli puolessa välissä pieni pehmolelu ja siitä jonkin matkan päässä keppi ja lopussa purkki, ei muuta. Tassu ajoi hyvin varmasti liina kireällä, sillä ei selvästikään ollut mitään vaikeuksia seurata jälkeä. Pehmolelulle se pysähtyi ja meni maahan! Kepin se merkkasi mutta olisi jatkanut. Siis pehmoleluja tai sellaisia ja niitten päälle keppejä, jos sellaista kokeilisi. Mutta hienosti ajettu se oli.

Viikolla käytiin taas Napakan rallitunnilla. Ohjelmassa oli hyrrää, jonka Tassu osaa sekä jalkojen välissä kävelyä ja siinä käännöksiä, nämä myös näyttivät miellyttävän Tassua. Kun muut treenasivat hyrrää otin kentälle Raikun saadakseni Niinalta ohjeita 360 asteen pyörimiseen oikealla ja oikealle. Näytin mikä on ongelma ja sitten Niina kokeili - ja Raikuhan kääntyi oikein sutjakkaasti! Ongelma on siinä, miten pidän kättäni eli ei ranne suorana vaan jotenkin muuten (jäi tietenkin vähän hämäräksi).

Yhtenä kauniina kesäiltana kulkeuduttiin jonkun pienen (?) järven rantaan. Tassu kahlaili ja pyydysteli vesikirppuja vaikka kuinka kauan. Raiku istui ja ihaili käuniitä maisemia.

Sadejälkiä

Vuoroon tuli kaatamalla vettä ja vuoroon aurinko paistoi lämpimästi kun mentiin Jaamalle jälkeilemään. Siinä paikassa on käyty viimeksi vuosi sitten ja sinne oli ilmaantunut uusi avohakkuuaukko ja ne vanhat olivat yllättäen korkean (ja märän) horsman peitossa. Tehtiin jäljet kahden sadekuuron välissä ja sitten esineille horsmapellon läpi. Ruutu oli täysleveä mutta ei varmaan ihan täyspitkä, esineet kummassakin kulmassa. Tassu lähetettiin ensin. Tällä kertaa se eteni aika verkkaisesti ja pyäshteli haistelemaan kaikenlaista, mutta löysi esineen aika pian ja palautus oli vauhdilla kun lähdin juoksemaan pakoon. Päätin sitten vielä kokeilla toistakin ja lähetin toisesta kulmasta. Eteni taas vähän verkkaisesti mutta eteni kuitenkin ja löysi esineen! Jes. Tämän palatus oli vielä arvelevampaa, olisi selvästi mieluummin jäänyt esineensä kanssa ruutuun, mutta toi kuitenkin. Raiku sai ensin katsella Närrin ruutua (jotta säästyisi yksi rämpiminen horsmien seassa). Se lähti jolkottelemaan ja meni aika kauan ennen kuin pääsi etenemään takarajalle ja löysi esineen. Toista lähdettiin etsimään yhdessä (ja keräämään merkit), sillä tavalla sekin löytyi.

Tassun jälki vanheni vähän yli tunnin sateitten ja paisteitten vuorotellessa. Nostossa se merkkasi jäljen mutta sitten vähän haahuili. Kun sai jäljestä kiinni, lähti etenemään liina kireällä. Yhdessä kohdassa se uudelleen hairahtui jäljeltä mutta aika nopeasti nosti sen uudelleen. Tassu jäjesti hyvin, nenä maassa ja hyvää vauhtia, yhtä harhautumista lukuun ottamatta hyvin varmasti, mutta ne kepit. Kolmelle ensimmäiselle (merkatulle) pysäytin sen ja siitä huolimatta ei halunnut näyttää keppiä. Sillä oli oikein tuskainen ilme, että miksi ei saa vain jäljestää. Neljännen merkkaamattoman kepin se sitten ilmaisi istualla ja haukkumalla, viimeisestä taisi vähän mennä ohi. Loppupurkin se merkkasi mutta ei se siihenkään olisi jäänyt. Täytyy alkaa kokeilla erilaisia variaatioita - vain yksi keppi jäljen loppupuolella, todella paljon keppejä tai keppien sijasta leluja. Tai jotain.

Raikun jälki ehti vanheta yli kaksi tuntia ja kun se lähti matkaan, vettä tuli kaatamalla. Nosti jäljen, mutta hukkasi heti. Haahuiltiin aika kauan kunnes se taas löysi sen ja nosti yhden kepinkin. Sitten se hukkasi sen lopullisesti tai vaihtoehtoisesti se kutsuttiin pois jäljeltä kun arveltiin että ei jälki siellä mene. Joka tapauksessa se etsi ja etsi kunnes löysi oravan puusta ja vähän sen jälkeen palkkapurkkinsa. Todennäköisesti jäljestä ei lähtenyt juuri mitään hajua siinä sateessa tai sitten haju oli levinnyt pitkin metsää. Kovasti Raiku kuitenkin teki töitä - ja sai palkkansa mikä Raikun perspektiivistä lienee se tärkein juttu.

Kesäloman kunniaksi on joinain aamuina treenattu läheisellä nurmikentällä. Tassulle on opetettu seuraamista patukka kainalossa ja nopeasti se oppi, että patukkaan saa hypätä jess -käskyllä mutta ei muulloin. Tällä tavalla se seuraa aika nätistikin, ainakin vähän matkaa. Raikulle on yritetty opettaa 360 asteen käännöstä oikealle sen ollessa oikealla, mutta vieläkään se ei sitä ole tajunnut. Namin kanssa siirtää takajalkojaan, mutta ilman namia lähtee vain peruuttamaan. Optimistina uskon, että vielä jonain päivänä tai vuonna tämäkin onnistuu :)

Päivitystä

Tänään käytiin jäljillä Selkiellä. Ensin esineruutu, joka ensimmäisen kerran pitkästä aikaa oli malliltaan leveä, ja tämähän sotki Tassun pään ihan kokonaan. Lähti hyvin etsimään, mutta kun ei löytänyt, alkoi puuhata kaikenlaista muuta. Menin sen kanssa ruutuun mutta ihan esineen viereen piti mennä ennen kuin huomasi sen. Tehtiin näkölähdöllä, mutta ei oikein toiminut sekään. Kun esine lpulta jätettiin aika lähelle, löysi sen ja jäi ruutuun makaamaan sen kanssa. Tuli kyllä kun kaikki poistuivat näkyvistä. Pitää alkaa tehdä leveitä ruutuja ja laittaa useampi esine, että löytäminen helpottuu. Pitkään se tällä kertaa haisteli toisen kulmamerkin lähellä mutta kun siinä ei ollut mitään, turhautui. Vähän lyhyt inna sillä on. Raiku sen sijaan länkötteli ruutuun, löysi esineen ja toi reippaasti.

Tassun jälki vanheni puolisentoista tuntia ja kulki sekametsässä, pienen mäen laitoja. Alku oli vähän haparoiva, mutta ensimmäisen kepin jälkeen alkoi reipas meno ja vetäminen. Kepit oli merkattu ja Tassu pyvähtyi kyllä kaikille paitsi yhdelle, mutta olisi mieluiten jatkanut saman tien matkaa. Yhdelle kepille meni heti maahan. Muuten ajoi todella tarkkaan ja innolla. Raikun jana oli kummallinen, lähti takajälkeä tielle asti, siellä haisteli jotain ja kun kutsuin takaisin tuli laukalla ja alkoi saman tien jäljestää oikeaan suuntaan - se siis tiesi koko ajan mihin jälki menee mutta päätti käydä vaan jotain tarkistamassa. Raikun jälki kulki pitkän matkaa jäkälällä, siinä ajoi tosi tarkkaan. Nosti kaikki kepit. Se on kyllä varsin luotettava jäljestäjä.

Pari viikkoa sitten käytiin Raikun kanssa Lieksassa korkkaamassa rally-tokon mestariluokka. Tulosta ei saatu, emäntä mokasi kaksi kylttiä ja kahdella kyltillä oli tehtävä jota Raiku ei osaa. Näitten lisäksi kaikenlaista pientä. Päivä oli kuuma ja Raiku kulki läähättäen vierellä, kovin harvoin kontaktissa. Mutta vaikka tulosta ei tullut, rata tuntui hyvältä ja sai ajattelemaan, että kyllä me varmaan vielä toisenkin kerran mennään mestaria kokeilemaan. Jos vaikka treenaisi niitä liikkeitä.

Tassu on treenaillut erilaista tottelemista vaihtelevalla menestyksellä. Välillä se tekee ihan keskittyneestikin, kuten kurssilla jossa oli alokkaan rata, jonka Tassu selvitti innokkaasti joskaan ei nyt ihan virheettömästi. Seuraamisessa ollaan edistytty tilanteeseen jossa Tassu seuraa-käskyllä ampaisee puolitoista metriaä edelleni ja alkaa sieltä pitää kontaktia. Josko jonain vuonna oltaisiin samalla kohdalla ja Tassu kontaktissa. Vinoestenouto loivalla harjoitusesteellä alkaa jo sujua varsin hyvin, myös paluu, samoin hyppynouto.

Junahhusaattona käytiin kiertämässä Ala-Koitajoen kuuden kilometrin luontopolku. Se oli kaunista suojelumetsää. Mukana oli myös Una 14 v. Kovin montaa kuvaa ei tullut kuitenkaan otetuksi. Retkikaverit ihmisten tauolla.

Tassu - Taimiston Ahnas Susi

Raiku - ei sutten sukua

Islanninlammaskoira Una, 14 vuotta

Koitajoki keskiyöllä juhannuksena

Jälkiä Ukkolaavun lähistöllä

Tänään mentiin Ukkolaavun maastoihin jälkeilemään. Ensin tehtiin jäljet ja sitten perinteen mukaisesti kahville ja Tassu ja Takku riehumaan ja Raiku haukkumaan. Tassun jälki vanheni ehkä noin puolitoista tuntia, Se oli laatikkomallinen, neljä keppiä, havumetsässä, ei kauhean pitkä. Jäljen nsoto ok, vähän tarkisteli takajälkeä mutta kääntyi itse. Keppejä ei tällä kertaa oltu merkitty mutta hajustettu vähän ekstraa. Ensimmäiselle kepille se pysähtyi mutta olisi jatkanut. Toiselle meni ensin istumaan ja sitten alkoi haistella ympäristöä. Kolmannelle meni maahan, samoin viimeiselle joka oli palkkapurkin päällä. Ajoi intensiivisesti paitsi kun jostain kuului koiran haukku, sitä piti vähäksi aikaa jäädä kuuntelemaan. Kaikkineen tosi hyvä jälki. Raikun jälki oli melko lyhyt, kuusi keppiä ja tarkoitus ennen kaikkea saada se ilmaisemaan kepit. Ja tällä kertaa onnistui, se nosti jokaisen kepin! Jäljen se ajoi raikumaisesti, sellaista lönköttelevää tahtia mutta tarkasti.

Jälkien jälkeen tehtiin vielä pieni esineruutu. Tassulle samalla kaavalla, yksi esine takarajalla ja näki kun ihminen tuli ruudusta. Kovaa meni, hetken etsi ja toi kovaa vauhtia. Kokeiltiin veilä näkölähdöllä toista (kenkälusikka), löysi helposti mutta pudotti matkalle. Raiku vähän häiriintyi kun ennen sitä Takun kanssa oli leikitty lelulla ruudussa ja oli se Tassun kenkälusikankin haju vielä siellä. Siinä Raiku pyöri kauan ja oli jo luovuttaa mutta sain sen jatkamaan ja sieltä löytyi lopulta rukkanenkin. Oli kivat treenit kauniissa kesäillassa - luntakaan ei satanut.

Jäljet (2) Jaamalla

Tänään käytiin Jaamalla jälkeilemässä ja esineruutuilemassa. Esineruutu tietenkin ensin. Se oli kapea ja syvä, ehkä noin 50 metriä ja esine takakulmassa. Tassulle samalla kaavalla kuin viimeksi, näki kun ihminen tuli ruudusta. Lähti taas täysillä, etsi hetken täysillä ja palautti täysillä. Tosin taas autoin palautusta vs. ruutuun leikkimään jääminen lähtemällä juoksemaan. Tämä kaava näyttää nyt toimivan, joten jatketaan sitä edelleen että Tassulle vahvistuu ajatus siitä, mitä on tarkoitus tehdä.
Raikunkaan esineruutu ei ollut ihan toivoton. Tosin alkuun jäi haahuilemaan jonkun hajujen kanssa ihan etureunaan, mutta pienellä huomautuksella lähti etenemään, oikein juoksikin, ja löysi esineen helposti takarajalta. Tuominenhan ei Raikulle ole ongelma. 

Jäljet vanhenivat pari tuntia. Raiku ajoi ensin, sellainen melko suora jälki, jossa kuusi merkittyä keppiä. Ensimmäisen nosti hyvin, sitten kahdelle piti huomauttaa ja loput nosti itse. Hyvin se tällä kertaa ajoi, lyhyt janakin oli ihan ongelmaton.

Tassu ajoi Raikun jälkeen, eli vielä vähän vanhemman jäljen. Janalle lähti kauhealla vauhdilla ja nosti takajäljen. Huomasi se sen sitten hetken päästä itsekin ja lähti oikeaan suuntaan. Parin ensimmäisen kepin kohdalla piti vähän toppuuttaa mutta sitten se alkoi ilmaista niitä. Tosin se meni maahan keppien päälle ja alkoi siinä ryömiä, mutta kyllä ne kepit sieltä löytyivät. Ajoi aika kovaa vauhtia, ja ihan jäljen lopussa jokin sitten hairaannutti sen, ehkä siinä oli kuljettu, mutta kyllä se tsemppaamalla löysi jäljen uudestaan ja pääsi loppuun.

Välissä tehtiin hetki tottelevaisuuttakin. Raikun kanssa rallin mestariliikkeitä (!) ja Tassun kanssa namitettuja voittajan käännöksiä ja oikealla seuraamista. Kyllä sekin vähän jo vasemmalle pyrkii, mutta namin avulla pysyy oikealla ja ihan hyvällä paikalla. Se näyttää näistä tykkäävän kun pyöritään ja tehdään koko ajan kaikenlaista.

Jälkikausi avattu

Kaksi viikkoa aiempia vuosia myöhemmin päästiin aloittamaan jälkitreenit. Otettiin pitkällä kaavalla, jälki, esineruutu ja vähän tottelevaisuuttakin Pärnävaaran maisemissa.

Esineruutu oli ensimmäiseksi. Ruutu oli aika pieni, ensin alaspäin ja sitten ylös. Esine takakulmassa. Tassu näki ihmisen tulevan ruudusta, mutta ei esineen viemistä. Se lähti täyttä vauhtia, kierteli ruutua vähän liiankin kovaa ja meni monta kertaa ihan esineen läheltä. Kävi kerran lähetyspaikallakin mutta jatkoi samaa vauhtia uudestaan ruudun kiertämistä ja löytyihän se sieltä. Palautti myös kovaa vauhtia. Se oli ihan supersuoritus ja toista ei sitten tehty.

Raikun esineruutu puolestaan oli pelkkää räpellystä, lähti reippaasti mutta ei edennyt tarpeeksi kauas, palasi ja toisella lähetyksellä jäi seisomaan aika eteen. Lähdin vähän matkaa ruutuun, mutta edelleenkään se ei oikein irronnut. Vasta kun menin ruudun puoliväliin Raiku eteni takanurkkaan ja löysi esineen.

Tottelevaisuudessa Raiku ensin treenasi Närrin kanssa paikkamakuuta - tosin siihen Raiku ei treeniä tartte. Sitten tehtiin vähän seuraamista, pk-luoksetuloa ja loppuun eteenmeno. Siinäkään Raiku ei alkuun edennyt mihinkään, satuin kerran treenatessa kieltämään kun lähti ihan vinoon ja nyt sitten arveli että ei voi mennä ollenkaan. Se on semmoinen. Tassu teki ensin maahanmenoja ilman seuraamista pallopalkalla, tästä se tykkää. Siitä sitten vauhdista muutamien askelten seuraamisia, nyt oli hyvä ilme ja vähän jopa edisti. Luoksetuloa ja yritettiin löytää tapa, jolla se tulee kovaa loppuun asti. Lopuksi Tassullekin vietiin eteenmenoon pallo ja siitä se tykkäsi - saa juosta kovaa.

Jäljet aloitti Tassu. Tassun jälki kulki männikössä, vähän alamäkeen koko ajan. Jana oli hieno, varmaan ensimmäisen kerran nosti jäljen noin 5 metrin janalta ja lähti suoraan oikeaan suuntaan. Keppejä oli viisi, kolmen ohi olisi mennyt mutta pysäytin - ehkä olisi pitänyt ennen jälkeä vähän muistutella keppejä. Tassu meni maahan kepin eteen, mutta päätti ilmeisesti että se ei ole riittävä ilmaisu ja joka kepille myös haukkui. Kerran se vähän harhaantui mutta muuten seurasi todella hyvin jälkeään. Hyvä alku :)

Tänään ei ollut Raikun päivä jäljelläkään. Ensin janalla se ei meinannut bongata koko jälkeä, sitten vähän harhaili ja lopulta kyllä oli selvästi jäljellä mutta kuudesta kepistä kulki ihan pokkana viiden yli. Loppupurkille kyllä pysähtyi. Siinä jäljessä olivat kaikki Raikulla koskaan olleet ongelmat, joten tästä kohti parempaa. Merkattuja keppejä ja selkeitä janoja. Ehkä se siitä.

Oli kivaa treenata ihan melkein lämpimässä säässä. Ja loppuun koirat saivat vähän aikaa mekkaloida metsikössä ja parkkipaikalla.

Parit treenit

Menneellä viikolla käytiin maanantaina rallytreeneissä. Raiku tekin erilaisia voittajan kylttejä yksittäin, puolenvaihtoja käännöksillä ja ilman, seuraamista oikealla ja muuta. Ainut mikä ei onnistu on mestariluokan liike, jossa koira istuu oikealla, ohjaaja ottaa askeleen vasemmalle ja koiran pitää siirtyä samanaikaisesti uudestaan oikealle perusasentoon. Raiku ei vaan osaa käyttää takapäätään siihen suuntaan. No, se on vasta mestariluokan liike ja sinne on vielä matkaa.

Tassu teki alkuun pujottelua ja ihan hyvin tekikin, se näyttää olevan sille mieluisaa. Vähän oikealla seuraamista, siinä ottaa kyllä etäisyyttä mutta seuraa innokkaammin kuin vasemmalla, miksiköhän? Loppuun treenattiin liikkeestä istumaan ja siitä kutsusta seuraamaan. Muuten Tassu älysi jutun, mutta se haukku! Jäätiin sitten hinkkaamaan sitä ja lopulta saatiin pari suoritusta ilman haukkumista. Ihmeen paljon Tassu kuitenkin kestää toistoja joista ei edes palkata.

Yhtenä iltana käytiin Linnunlahdella, jossa kenttää on kovin vähän kun sitä ei juurikaan ole aurattu. Raikun kanssa yksittäisiä ralliliikkeitä takapalkalla, takapalkasta Raiku jaksaa vuodesta toiseen vaan innostua. Vähän tottisjääviä ja yksi eteenmeno pysäytyksellä, ne oli kaikki hyviä. Samoin nouto. Sitä on tehty viime aikoina todella harvoin ja varmaan siksi tekee paluunkin vauhdilla.

Tassu reenasi merkin kiertoa, josta myös yritin saada alkuhaukkua pois. Kutsuin sen aina pois kun haukku alkoi ja neljännellä kerralla teki haukkumatta. En tiedä ymmärsikö se mitä haettiin. Pari noutoa ilman palautusta, siinäkin haukahdus on aika herkässä. Vähän seuraamisia ja yksi rallin puolenvaihtokäännös, namin avulla ei edes huomannut että sellaisen teki.

Yhtenä päivänä yritettiin aamulenkillä ottaa yhteispotrettia. Ei siitä oikein kunnollista tullut. Ilmeet ovat lähinnä järkyttyneitä tällaisesta yllättävästä käänteestä kesken lenkin.

On treenattu

Joka sorttia on harrasteltu, on vaan jäänyt kirjaamatta. Raiku on enimmäkseen tehnyt ralliliikkeitä vaihtelevalla menestyksellä. Se osaa kaikki liikkeet yksitellen mutta kun niitä tulee paljon peräkkäin erilaisia, sen aivot alkavat mennä solmuun. Se yrittää kyllä kovasti mutta tekee sitten ihan hassuja asioita kuten että kaikkein tutuimmalla sivulle -käskyllä istuukin oikealle puolelle naama väärään suuntaan.

Tassu puolestaan on treenannut seuraamista, joka onnistuu hyvin sisähalleissa mutta ulkokentällä nokka alkaa kovin herkästi mennä maata kohti. Sisähalleissa sen seuraaminen on välillä jo tosi hyvääkin ja ollaan tehty sitä vähän rallimallilla jalkojen välistä pujotellen, pyörähdyksiä ja puolenvaihtoja, oikealla seuraaminenkin on sen mielestä ihan luonnollista. Merkin kierrossa on edistytty, menee jo monesta metristä kiertämään eikä enää välttämättä haukukaan. Tänään tehtiin hyppynoutoa, jossa lopulta sain sen hyppäämään takaisinkin kapula suussa. Matalaa a-estettä se menee mielellään.

Aktivointikurssi päättyi ja viimeisellä kerralla sain sen naksutelluksi pahvilaatikkoon. Tiukille se kyllä otti, joka kerta kun kriteeriä nostettiin Tassu turhautui ja aloitti haukun, mutta antoi sitten periksi ja alkoi ensin läpsiä laatikkoa, sitten asetella jalkojaan sinne ja lopulta se siellä oli. Viimeisellä kerralla ei enää tarvinnut niin paljon haukkua muita koiriakaan ja tarjosi yhtä mittaa itse perusasentoa. Kurssilla tehtiin myös pieni älykkyystesti, Tassu pääsi valioluokkaan, joka oli toiseksi korkein. Tehtävä jossa piti pyyhkeen alta löytää nami meni Tassulta ihan hänekseen, se kun luuli että kyseessä on kepin ilmaisuharjoitus ja meni koko ajan maahan pyyhkeen eteen. Muut tehtävät se sitten suoritti minimiajassa.

Kerran käytiin jäljellä. Raiku jäljesti osittain hiekkakuopalla, osittain metsässä. Metsään jäi yksi keppi, hiekalla se teki todella tarkkaa työtä. Tassu jäljesti alkuun hienosti, kepeille ei kyllä olisi halunnut pysähtyä. Jossain kohdassa jäljen paikkeilla oli kulkenut ehkä jänis ja Tassu oli väkisin lähdössä niille jäljille. Sain sen kuitenkin nostamaan oman jälkensä uudestaan ja sitten se jo meni kepeillekin maahan. Tassun esineruutu on edistynyt, menee tulee kovaa vauhtia ja tuo esineen perille asti, jos sitä ei ala kehua kun se on tulossa vaan lähtee vähän poispäin ruudusta. Raikun esineruutu on selllainen kuin on, menee hitaasti, pysähtelee mutta lopulta kuitenkin tuo. Viimeksi jäi ruutuun haukkumaan mutta kun en reagoinut mitenkään, lähti parin minuutin haukkumisen jälkeen etsimään esinettään. Voi hyvänen aika.

Metsälenkeillä koirat välillä innostuvat yhteishommiin. Yleensä nämä hommat päättyvät siihen, että keppi on Tassulla ja Raiku - yllätys yllätys - seisoo ja haukkuu.

Haasteellisia jälkiä

Pitkästä aikaa jälkiharjoittelua, Jaamankankaalla parin eri-ikäisen hakkuualueen maastoissa. Ennen jälkiä tietenkin esineruutu, joka sekin oli hakkuualueella, jossa kasvoi metrin, parin korkuista puskaa. Raiku lähetettiin ensin. Se lähti lönkötellen ja katosi sitten pusikkoon. Odoteltiin aikamme ja sieltä se sitten tuli esine suussa. Ei mikään rakettisuoritus, mutta esine löytyi ja palautui. Ei otettu toista. Tassu näki esineruudusta tulevan ihmisen ja se lähtikin täyttä laukkaa, löysi esineen takarajalta nopeasti ja lähti tuomaan. En kehunut enkä kehottanut mitään vaan lähdin juoksemaan poispäin ja niinpä Tassu toi esineen kovaa vauhtia käteen asti. Toinen ihan pieni näytöllä ja samalla strategialla, tosi hyvä. Tämä menetelmä siis saattaisi toimia ja ratkaista palautusongelman.

Raikun jälki kulki matalassa ja rytekköisessä männikössä. Nosto oli hyvä ja Raiku ajoi reippaasti ja nosti ensimmäisen kepin. Sitten se ajoi ja ajoi, ei keppejä ja jäljentekijä alkoi epäillä että se ei kulje oikeaan suuntaan. Otin sen sitten pois, mentiin eri kohtaan ja kehotin etsimään jäljen. Raiku etsi ja etsi, vaihdettiin paikkaa ja kuljettiin tien suuntaisesti uudestaan ja uudestaan. Lopulta Raiku nosti kepin ja pyysin sitä jatkamaan. Olimme ilmeisesti siitäkin kulkeneet, koska Raiku teki tosissaan töitä pystyäkseen seuraamaan jälkeä - joka meni juuri sinne, mistä Raiku oli jo kerran otettu pois. Voi rähmä - mutta loppujäljen se ajoi tarkkaan, nosti vielä yhden kepin ja tuli loppupurkille. Milloin sitä oppisi?

Tassun jälki oli aika tuoreella hakkuualueella, joka oli sille selvästi vaikea. Nostossa meni ensin vähän takajälkeä mutta sitten lähti oikeaan suuntaan. Kepit oli merkattu, mutta turhaan, jokaisella kepillä se pysähtyi ja kävi maahan. Yhden ohikin meni metrin verran ja palasi takaisin ilmaisemaan. Jossain kohdassa Tassu sitten kerrassaan kadotti jäljen, sen tiesi siitä että se lähti tulosuuntaan ja sitten pysähtyi ja haukahti. Hakkuuaukealla ei ole maamerkkejä, joten ohjasin Tassun vain uudestaan tulosuuntaan ja pyysin etsimään jäljen. Ja sieltä se löytyi, äkkiä Tassu selvästi ajoi jälkeä ja löysi aika pian kepinkin, sitten viimeisen kepin ja palkkapurkin. Hyvä treeni Tassulle vaikeassa maastossa, ja erityisen hienoja keppien ilmaisut.

Lopuksi koirat riehuivat Närrin kanssa ja olivat kotona aivan uuvuksissa.

Hellepäivän huveja: jälkiä, esineitä ja tottelemista

Illansuussa mentiin Pärnälle tekemään jälkiä ja tottelemisia. Tehtiin jäljet ja aiottiin mennä kentälle kun huomattiin että siellä oli Josepan yöjälkikisat. Mentiin Joan hallin pihalle kun siellä ei ollut ketään. Raiku teki pitkästä aikaa voittajan tokoa: vähän seuraamista alkuun, sitten ruutu joka ihan virheetön, ohjattu nouto joka muuten täydellinen mutta luovutusasento vähän kaukana. Kumpaakaan ei olla tehty kuukausimääriin joten siihen nähden aika hyvä. Lopuksi tunnari jossa vähän kosketteli vääriä mutta nosti oman hienosti. Sitten seuraamisesta peruuttamista, sekin hieno. Niin sai Raiku lopettaa helteisellä kentällä. Tassua kielsin kentälle mentäessä tiukasti haukkumasta ja vetämästä ja kehuin kun kulki hiljaa ja nätisti. Kentällä aloitettiin pienellä seuraamisella joka menikin oikein hyvin, siitä kahden pallon leikkiä. Seuraavaksi Tassulle laitettiin namikuppi ruutuun ja se seurasi lähetyspaikalle oikein pontevasti ja koko ajan kontaktissa. Meni se ruutuun tai siis namikupille kovaa, vähän haukkua siinä tuli. Kapulahommia jotka olikin hyviä, otti kapulan kädestä, juostiin ja se toi käteen mutta en ottanut vaan vähän vedettiin ja taas Tassu sai juosta kapula suussa. Selvästi tykkäsi. Lopuksi vähän leikkiä palloilla ja Tassukin sai lopettaa.

Välillä käytettiin koiria uimassa ja kun mentiin jäljille olikin kokeen esineruutu tehty Tassun jäljen päälle. Raikun jälki oli siinä aika lähellä joten ajettiin se alta pois ennen kisaajien tuloa. Jälki ei ollut pitkä mutta siinä oli seitsemän merkittyä keppiä. Kolme nousi hyvin, sen jälkeen Raiku alkoi vetää ja olisi mennyt neljännen yli. Käskin takaisin ja heti nosti kepin, joten kyllä se sen oli huomannut, ei vaan viitsinyt pysähtyä. Loput kepit nousivat taas ihan ok. Täytyy varmaan joku aika merkitä kepit että Raiku huomaa ettei niitten yli ole menemistä.

Vaihdettiin sitten aluetta ja Tassulle tehtiin uusi jälki. Ennen jäljen ajoa tehtiin esineitä ja Närri ajoi oman jälkensä, joka ei ollut sattunut kisa-alueelle. Tassu lähetettiin ruutuun niin että se näki Hannelen tulevan sieltä. Ruudussa oli neljä esinettä. Tassu eteni hurjaa vauhtia, löysi esineen takarajalta, alkoi tuoda sitä, löysi toisen matkan varrelta, vaihtoi siihen ja jäi ruutuun leikkimään. Aina siis sama juttu: etsii innokkaasti, löytää helposti mutta ei palauta. Pitää keksiä jotain että palautukset alkaisivat sujua - tehdä vaikka juoksua hakemaan esine ihmiseltä. Raikun esineruutu oli sitten niin felgmaattinen että ei meinannut tulla mitään. Pitkän hiipimisen, pysähtelyjen, poistulojen yms. jälkeen se sitten yhden esineen löysi.

Tassun jäljen kakkosversio oli tehty todella pahaan maastoon, jossa vaihtoehtoina olivat rysikkö, jyrkkä kallio tai tien varsi ja jäljen tekijä oli valinnut viimeisen. Tehtiin noin viiden metrin jana, ei mitään ongelmaa. Ensimmäiselle kepille meni heti maahan. Kohta ensimmäisen kepin jälkeen tuli hiekkainen kohta ja siinä Tassulta meinasi usko loppua. Onneksi siinä oli keppi, ja sen jälkeen Tassu taas sai jäljestä kiinni, jäljesti tien laitaa ja lopuksi vähän ylämäkeä metsään takaisin. Loppua kohti keppi-ilmaisu ei oikein olisi kiinnostanut mutta kyllä se jotenkuten siitä selvisi. Oli selvästi Tassulle vaikea jälki mutta hyvin se sen ajoi, liina kireällä melkein koko ajan. 

Kaiken tämän jälkeen koirat vielä riehuivat kymmenisen minuuttia mutta sitten alkoi puhti loppua.

Mejä 2 ja muuta

Tänään mentiin taas vetämään veristä sientä Jaamalle. Suunnilleen samanlaisia jälkiä kuin viimeksi, nyt vanhenivat puolitoista tuntia. Sillä välillä tehtiin esineruutua. Raikun ruutu oli kuten ennenkin: ensimmäisen esineen etsi täyttä laukkaa ja nopeasti. Toiselle kun lähetin, eteni kolme metriä ja jäi siihen. En sanonut mitään ja vähän päästä vähän eteni mutta palasi takaisin. Lähetin uudestaan, taas meni vähän matkaa ja jäi paikalleen. Siitä kuitenkin sitten lähti etenemään ja lopulta meni laukkaa ja löysi esineen. Tästä superpalkka. Tassulle tehtiin liian vaikea treeni, lähetettiin ruutuun niin että se ei nähnyt esineen viemistä. Se juoksenteli sinne tänne ja alkoi leikkiä kepeillä kun ei oikein tiennyt mitä piti tehdä. Tehtiin näytöllä ja sitten haki täysillä ja toikin. Tästä opiksi.

Tassu ajoi jälkensä ensin. Se kiihdytti itseään taas jäljelle mentäessä haukkumalla ja sellaisella. Alkumakauksen tutki tarkkaan ja sitten lähti etenemään liina kireällä, aika tarkasti jäljen päällä. Ensimmäisellä makauksella vähän etsimistä että löysi jäljen jatkon ja sitten vastaan tuli kauhea mörkö, valtava muurahaispesä. Sitä piti haukkua ja sille murista ja siinä vähän meinasi jälki kadota, mutta kyllä se sen nosti ja pääsi murkkupesän ohi lopulta ihan pokkana. Lopun jäljestä se ajoi hyvin, nyt jo vähän rauhallisemmin ja aika tarkkaan. Sorkalla se ei edelleenkään huolinut loppupalkkaa, mutta kun oli tultu jonkin matkaa poispäin jäljestä, kelpasi cesarkin.

Raiku haisteli lähdön ja lähti ajamaan ensin hitaasti, sitten kiihtyen kuten se tekee ihmisjäljelläkin. Tarkkaan se ajoi, toisessa kulmassa oikaisi makauksen ohi ja viimeisellä suoralla ajoi vähän sivussa mutta sorkalle päätyi. Loppupalkan jälkeen Raiku sai kantaa sorkan autolle ja oli se aika polleaa. Kaiken tämän treenaamisen jälkeen lähdettiin Närrin kanssa lenkille ja siinä metsä rymisi kun kaikki treenistressi piti purkaa.

Perjantaina käytiin rallitreeneissä. Itse en oikein keskittynyt rataan ja niinpä Raikukin oli vähän kuutamolla, teki ihan outoja virheitä. Paljolla palkalla ja itsekin vähän paremmin keskittymällä saatiin kuitenkin ihan hyvä treeni.

Tassu pääsi treenaamaan tyhjässä hallissa, vain Katja häiriönä. Ensin piti kuitenkin haukkua, se taitaa kiihtyä kaikesta treenaamisesta jo etukäteen niin että täytyy aloittaa räyhä. Aika pian se kuitenkin oli treenimoodissa, tehtiin seuraamisia ja jotain takapalkalla, oli ihan hyvin mukana. Sitten hyppy, jossa ensimmäisen teki koko ajan haukkuen. En palkannut vaan tehtiin uudestaan - ei haukkunut ja teki oikein kauniin hypyn, mutta palkkaamisen jälkeen alkoi hyppiä vasten, sen verran se tästä järkyttyi. Sitten vielä luoksetulo, menin kauemmas kuin aikaisemmin ja Tassu tuli kovaa vauhtia eteen istumaan. Loppuun kahden pallon leikkiä. Kun Tassun saa siitä ympäriinsä haukkumisesta ja rempomisesta pois, se tekee jo aika kauankin ihan keskittyneesti.

Jälkiä (2)

Tallasin jäljet jälleen Jaamankankaalle. Raikun jälki lähti hakkuuaukealta ja jatkui metsään, Tassun alkoi metsästä ja jatkui hakkuuaukealle. Kuusimetsässä ei juurikaan ollut aluskasvillisuutta, kuivaa lehteä vaan. Tarkoitus oli tehdä ihan pieni lenkki ennen jälkien ajoa. No, minä tein hyvin pienen lenkin, koirat jokseenkin pidemmän. Eivät ne neljää minuuttia kauempaa olleet, mutta tulivat kielet vyön alla etsien viimeisiä lumilaikkuja. Tehtiin sitten pieni esineruutu hengityksen tasaantumista odotellessa. Raiku löysi ensimmäisen helposti ja toi, toinen oli taas niin vaikea. Eteni kaksi metriä. Kutsuin takaisin. Eteni metrin. Lähetin uudestaan ja hyvin verkkaisesti eteni ja löysi. Tassu meni vauhdilla, löysi heti, mutta jätti sinne. Usealla yllytyksellä lopulta toi läheistölle. Mitenkähän tätä pitäisi alkaa purkaa?

Tassu ajoi jälkensä ensin. Se nosti jäljen epäröimättä, pitää varmaan alkaa vähän pidentää janaa nykyisestä yhdestä metristä. Alussa oli muutamia nameja, mutta ei se niistä ollut kiinnostunut, ajoi tarkkaan ja liina kierällä. Jäljellä oli neljä puulootaa, jokaisen merkkasi mutta olisi mennyt ohi. Taitaa pitää niitä jonain ihme kiusantekona. Kun tultiin metsästä hakkuuaukon laitaan, Tassu pysähtyi skannaamaan ympäristöä ja olisi lähtenyt jonnekin muualle jos olisi päässyt. Odottelin jonkin aikaa ja sitten Tassu nosti jäljen uudestaan. Hakkuuaukea ei sille sinänsä tuottanut mitään ongelmia, ajoi ihan yhtä jäljen päällä kuin metsässäkin. Ihan hyvä.

Raikun jana oli hyvä, tosin vain kymmenisen metriä. Sillä oli selvästi alkuun vähän vaikeuksia hahmottaa puolitoista tuntia vanhaa jälkeä, haeskeli sellaisella parin metrin säteellä ja meni siinä kahden kepin sivuitse (toisen huomasin itse). Metsässä se sitten alkoi ajaa liina kireällä ja siellä nousivat kaikki kepitkin.  Lopuksi Raiku ja Tassu intoutuivat oikein pitkään juoksemiseen ja painimiseen ja sitten alkoikin jo hämärtää.

Pari kuvaa viikonlopulta

Esineitä

Jaamankankaalla tehdyn lenkin lomassa tehtiin esineruutua. Ruutu oli pieni, noin 20x20 - ei jaksa itsekseen isompaa tallata. Vein kaksi esinettä, kamman ja pienen muovisen laatan ruudun takakulmiin. Raiku meni ensin Tassun odottaessa puuhun sidottuna - se osaa odottaa ihan hiljaa toisin kuin Raiku. Ensimmäisellä lähetyksellä Raiku juoksi täysillä ja löysi heti esineen. En palkannut vaan lähetin toiselle. Meni kaksi metriä ja pysähtyi. Kutsuin takaisin ja lähetin uudestaan, meni takareunalle ja pysähtyi sinne tuijottamaan. Käänsin selän ja meni hetki ja Raiku tuli takaisin esine suussa. Siitä sitten Cesaria purkista. Ei se kyllä ikinä maailmassa tule etsimään kahta esinettä vielä liivi päällä.

Tassulle samat esineet samoissa paikoissa ja Raiku puussa haukkumassa. Tassu lähti kuin raketti ja löysi aika helposti ensimmäisen esineen. Otti suuhun ja jäi seisomaan. Jälleen käänsin selän ja kutsuin ja sieltä se tuli kampa suussa, toi parin metrin päähän ennen pudotusta. Tassu sai tästä Cesarinsa, mutta päätin kokeilla vielä toista esinettä. Tassu lähti juosten, ei yhtä lujaa kuin ensimmäiselle mutta ihan reippaasti. Joutui tekemään vähän enemmän töitä löytääkseen, mutta koko ajan etsi ja piti tarkkaan ruudun rajat. Löydön jälkeen sama homma, piti kääntyä ja olla lähdössä poispäin ennen kuin se lähti tuomaan. Mutta toi kuitenkin taas parin metrin päähän. Esineen etsimisen Tassu on selvästi älynnyt, kunhan palautus tulisi varmaksi. Tylsät esineet jotka eivät houkuta leikkimään toimivat näköjään hauskoja paremmin.

Jälkiä! (1)

Päästiin lopultakin aloittamaan uusi jälkikausi, aloitus Jaamalla kuten aika usein ennenkin. Tassulle tehtiin sellainen parinsadan metrin jälki jossa taisi olla yksi selvä kulma. Jäljelle laitettiin kolme sellaista puulootaa, joiden kanssa on muualla vähän treenailtu. Jälki kulki mäntykankaalla, välillä varvikkoa, välillä jäkälää. Istutin ja rauhoitin Tassun ennen lähetystä ja se nostikin jäljen metriseltä janalta ilman sitä viimesyksyistä pyörimistä. Alussa oli Froliceja ja se söi ne varmaan kaikki. Yhdessä kohdassa jonkun muun haju meinasi alkaa viedä mutta kun en päästänyt palasi omalleen. Alue on suosittua ulkoilualuetta joten siellä saattoi olla koirankin hajuja. Ensimmäisen puulootan yli Tassu olisi kävellyt mutta otin takaisin ja sitten sen merkkasi sen ja kun menin avaamaan lootaa, meni maahan. Toisen ja kolmannen kohdalla se pysähtyi ja meni maahan taas kun aloin avata lootaa. Vähän se oli hämillään että mitä nämä lootat nyt täällä jäljellä tekevätt, mutta varmaan toistoilla alkaa toimia. Sitten jossain vaiheessa keppiä lootan päälle jne. Hyvin Tassu ajoi, kerran hetken tarkasteli, muuten kulki liina kierällä ihan jälkeä pitkin.

Raikun jälki oli vähän pitempi ja mutkikkaampi, neljä keppiä. Jana parikymmentä metriä, siinä meni vinosti ja oikaisi, oli selvästi bongannut jäljen jo vähän edempää. Alussa myös ajoi vähän sivussa mutta korjasi ensimmäiselle kepille. Sitten se eteni,  kiihdytti vauhtia, nosti kaikki kepit ja päätyi loppupurkille. Ihan se jäljesti niin kuin aina ennenkin.

Pieni esine-etsintäkin tehtiin. Tassulle vietiin ruutuun nahkainen patukka - virhe. Tassu lähti täysillä, risteili hetken kovaa vauhtia, löysi helposti ja jäi ruutuun heittelemään patukkaa ja leikkimään sen kanssa. No saatiin se sieltä ja sille vietiin esineeksi muovinen heijastinnauha. Sen kanssa ei jäänyt leikkimään vaan alkoi tuoda, tosin pudotti aika kaukana. Tassun ongelma ei ole etsiminen eikä löytäminen vaan tuominen. Täytyy yrittää keksiä jotain.

Raikukin meni vauhdilla ruutuun, löysi esineen ja toi. Tämä toimii niin kauan kuin Raikulle ei yritetä laittaa etsintäkolmioita selkään...

Tästä se lähtee, taas uusi jälkikausi.

Parit treenit

Pariin kertaan on käyty vähän jotain tekemässä. Raikun kanssa enimmäkseen sitä, että Raiku istuu edessä ja sen pitäisi tulla oikealle puolelle perusasentoon. No ei tule. Menee joko vasemmalle tai 90 asteen kulmaan. Tai jotain muuta vastaavaa. Oikealla seuraamisessa se vähän jätättää ja jos jää vähäänkin, vaihtaa vasemmalle. Näillä mennään. Sunnuntaina sitten kyllästyin ja tehtiin ihan muuta: hypyn kautta ruutuun, hypyn kautta merkille ja muuta mikä ei ole minkään lajin mikään varsinainen liike. Raiku oli ihan innoissaan, sitä alkaa varmaan jo ahdistaa se yksi liike vaikka se kyllä kiltisti yrittää ymmärtää ja joskus selvästi sattumalta onnistuukin.

Tassukin on jatkanut kaikkea samaa eli pieniä seuraamisia, riehumista kapulan kanssa, leikkimistä ja jotain. Hyppyä koitettiin sunnuntaina, mutta ekalla kerralla kentän vierestä kulki nuorisojoukko, oli pakko tuijottaa ja unohtaa miksi on jätetty istumaan hypyn taakse. Toisella yrittämällä kentän päähänä laskeutui varis ja taas piti tuijottaa. Onneksi kuitenkin kummallakin kerralla vain tuijottaminen riitti. Hyppyytettiin sitten edestakaisin namilla, se menikin hyvin ja Tassu innostui niin ettei huomannut läheltä kulkenutta ihmistäkään. Osan aikaa Tassu oli liinassa, osan aikaa vapaana ja vapaana ollessaankin oli koko ajan kuulolla. Mutta edelleen Tassun hommat ovat aika sellaista riehumista, pitäisi keksiä miten pääsisi eteenpäinkin.

Yhtenä iltana metsälenkin jälkeen tehtiin alkeisesine-etsinnät eli koiran nähden vietiin lelu noin 30 metrin päähän ja lähetettiin heti etsimään. Raiku lähti kovaa mutta juoksi esineen ohi ja alkoi sitten haahuilla päätyen lopulta seisomaan minun ja esineen puoliväliin. Annoin uuden käskyn, eteni jolkottelemalla mutta löysi esineen. Niin raikumaista. Tassua istutin vieressä kun sen esinettä vietiin ja kun viejä tuli pois. Tassu istui ihan rauhassa, erittäin keskittyneenä. Kun se lähetettiin se meni täyttä laukkaa ja löysi esineen heti. Meinasi jäädä leikkimään sen kanssa ihan itsekseen, mutta kun lähdin juoksemaan poispäin, se tuli perässä esine suussa. Palkaksi sitten leikittiin esineen (patukka) kanssa. Sille varmaan kannattaa laittaa etsittäväksi esine, jonka kanssa voi leikkiä, niin hyvin tämä palkka toimi.

Jälkiä Jaamalla

Lumi tuli ja meni, joten vielä pääsi jälkimetsälle. Mentiin Jaamankankaalle, ihan tien päähän, melkein Höytiäisen rantatöyräälle. Samalla kaavalla mentiin: jälkien vanhetessa esineitä pienessä metsikössä. Tassulle näytöllä, meni hyvin mutta vapautin melkein heti kun oli alkanut tuoda joten kokeiltiin toista. Ei olisi kannattanut. Meni esineelle ja jäi siihen katselemaan ympäristöä. Lähdin menemään kohti, jolloin nappasi esineen ja juoksi perässä ulos ruudusta, esinekin suussa. Ei siis ihan pieleen. Raiku meni ihan reippaasti ruutuun, etsi enineen ja toi sen reippaasti. Siis hyvä.

Tassun jälki, joka oli 24. tätä sorttia sen elämän aikana, kulki kuusikossa, parisataa metriä, kaksi purkkia ja yksi keppi kokeeksi. Jäljen nostossa noin metri janasta se hetken pyöri, tarkisteli vähän takajälkeä mutta päätteli pian oikean suunnan. Jäljen ajo oli niin kuin se Tassulla on: nenä koko ajan maassa, liina kireällä mutta ei rempomista vaan tasaista vauhtia. Purkit se merkkasi mutta olisi jatkanut, samoin kepin. Pysäytin ja ihan mielellään se namit syö, jälki vaan vetäisi enemmän. Kulmissa sillä ei ole mitään ongelmia, varmaan koska se ajaa niin nenä maassa että se ei edes huomaa että jälki kääntyy. Jos tämä oli tämän vuoden viimeinen jälki (lumen toivossa) niin tähän oli hyvä lopettaa. Keväällä täytyy jo vähän lisätä haasteita.

Raikun jälki oli varmaan noin 800 metriä. Nosto hakkuuaukolta, ei ongelmia. Jälki kulki ensin hakkuuaukkoa, sitten metsään, hakkuuaukolle, tien yli metsään ja vielä seuraavalle hakkuuaukolle - hakkuuaukkoja Jaamalla kyllä piisaa. Yhden kepin se olisi jättänyt, mutta otettiin takaisin ja nostatettiin. Tarkkana Raikukin joutui hakkuuaukoilla olemaan, moneen kertaa tarkisteli mihin jälki menee mutta aina löysi aika nopeasti. Hyvä siis tämäkin.

Kun samalla kaavalla mentiin, lopuksi tehtiin pieni lenkki ja Tassu juoksi ja riehui Närrin ja vähän Raikunkin kanssa. Kaikkiaan hyvä treenisessio siis, kun Närrikin ajoi hienosti oman monimaastoisen jälkensä.

Lumijälkiä

Muutama sentti räntälunta maassa mutta mentiin Jaamalle jälkitreenaamaan. Se olikin ihan mielenkiintoista kun saattoi katsella miten tarkkaan tai epätarkkaan koira kulki lumessa näkyvillä jäljillä. Aloitettiin kuitenin esineillä, pienehkö ruutu kuusikossa. Tassulle Hannele meni ruutuun lelun kanssa ja heitti sen maahan. Tassu meni hurjalla vauhdilla, otti esineen ja alkoi tuoda sitä, pudotti kun otin narupallon esille. Se meni juuri siten kuin oli suunniteltu joten jätettiin siihen. Raikulle esine oli takareunassa ja se etsi sen ihan selvästi jäljestämällä, palautus oikein reipas.

Tassun jälki kulki kuusikossa, muutama kulma ja kaarteita, pituutta ehkä parisataa metriä. Jäljellä ei ollut nameja ollenkaan, mutta kolme välipurkkia. Nosto meni ihan ok, Tassulla on niin kova hinku jäljelle että se ei oikein  pysty keskittymään. Ajoi liina kireällä ja ihan tarkalleen jäljen päällä. Kerran se meni haistamaan jotain sivusta, mutta palasi  heti jäljelleen. Purkit se merkkasi mutta olisi jatkanut ellen olisi alkanut kehua. Loppupurkille sitten ihan pysähtyi. Tassu ajaa edelleen koko ajan nenä ihan maassa joten kulmatkaan eivät tuota sille mitään ongelmia. Eikä lumi. Ja intoa riittää.

Raikun jälki kulki ensin pienessä metsikössä, sitten tien yli toiseen metsikköön. Vähän Raikun jäljen tekemisen jälkeen siihen ensimmäiseen metsikköön meni joku mies kuljeskelemaan, joten oli siellä sitten harhakin. Tällä kertaa Raiku ei kuitenkaan harhaantunut vaan piti oman jälkensä vaikka mies oli kulkenut Raikun jäljen yli, vähän aikaa sen päälläkin. Tiellä jälki meni vähän matkaa tien laitaa, ja sen päältä oli kyseinen mies sitten ajanut autollaan. Siinä Raiku hetken oikein mietti, seisoi ja käänteli päätään ihmetellen minne se jälki katosi. Nosti kuitenkin autonpyöränjälkien alta ja loppu olikin ihan normimenoa. Yhden kepin se jätti, merkkasi kyllä mutta keppi oli peittynyt lumeen enkä älynnyt kannustaa, mutta muut kepit nousivat. Raiku ajoi ihan koko jäljen ihan täsmälleen askelten päällä. Taitava se on jäljestämään.

Treenien jälkeen koitti taas ainakin varmasti Tassun mielestä paras osio kun se pääsi riehumaan bestiksensä Närrin kanssa. Metsä rytisi ja lumi pöllysi kun ne painattivat menemään.

Jälkiä jälkiä

Taas hienossa sykyisessä säässä Selkien suunnilla jälkeilemässä ja etsimässä esineitä. Tassua ei tällä kertaa laitettu esineruutuun vaan sen kanssa leikittiin vetoleluilla. Hannele meni metsään jonkun matkan päähän ja kutsui Tassua, leikitti ja sitten minä kutsuin ja leikitin. Tassu juoksi innoissaan toisen luota toisen luo, mutta heti kun se sai lelun suuhunsa se lähti poispäin rallaamaan omiaan. Tuli se aina toisella lelulla leikkimään mutta selvästi sillä on nyt sellainen ajatus, että kun lelu on saatu kaapatuksi, sen kanssa pitää lähteä jonnekin kauemmas. Kaikkineen treeni oli kuitenkin onnistunut. Tiellä tehtiin vauhtiluoksetulo ja pari pientä seuraamista imuttamalla ja lelu palkaksi.

Raiku sai mennä ihan ruutuun. Se oli leveää mutta ei kovin syvä, ylämäkeä ja kaksi pientä muovista esinettä + hanska. Raiku lähti vähän laiskasti, kiersi ruudun eikä löytänyt mitään. Lähti kuitenkin vielä uudestaan ja toi hanskan. Lähetin vielä mutta ei olisi enää mennyt. En luovuttanut (enkä hermostunut) vaan lähetin vielä uudestaan. Meni vähän matkaa ja alkoi puuhata muuta mutta uudestaan käskemällä eteni kuitenkin ja löysi muoviesineen takarajalta. Tätä ei ole monesti tapahtunut että se menee vaikka ei huvittaisikaan, edistystä siis.

Raiku ajoi jäljen ensin. Jälki meni ihan tien reunaa, pari kertaa tien yli toiseen reunaan ja lopussa pelkällä hiekalla. Tarkoituksena oli että kepit olisivat tällaisella jäljellä kova juttu mutta vielä mitä. Alkuun jäljesti puolitoista metriä metsän puolella, ensimmäinen keppi jäi siihen. Toisen nosti, kolmas jäi ja neljännen minä huomasin enkä päästänyt yli vaikka olisi mennyt. Loppupurkilleen pysähtyi. Vaikka jälki oli suunnilleen hiekalla se ajoi pää pystyssä ja kuitenkin ihan alkua lukuun ottamatta ihan tarkalleen jäljen päällä, tien ylityksetkin täsmälleen oikein. Outo juttu. Takaisin tullessa etsitettiin sillä ne nostamatta jääneet kepit ja kyllä ne kaikki siitä tien vierestä sitten löytyivät.

Tassun jälki vanheni puolitoista tuntia. Se lähti jyrkkää rinnettä ylös, ylhäällä vähän kierteli ja tuli jyrkkää rinnettä alas. Jäljen nosto parin metrin päästä, vähän siinä pyöriskeli, ehkä ylämäkeen on vaikea nostaa jälkeä? Sitten ajoi taas aivan jäljen päällä nenä maassa ja sen verran kovaa vauhtia että välillä piti vähän toppuutella. Välipurkeille pysähtyi hyvin ja söi sinne tänne tiputeltuja namejakin. Alamäkiosuu oli tosi jyrkka ja maasto muuttui siinä aivan matalaksi jäkäliköksi. Tassu alkoi ajaa tosi tarkkaan, se vähän epäröikin ja hetken näytti siltä että sen itseluottamus ei riitä, mutta kyllä se vaan senkin selvitti. Sillä ei ole tainnut koskaan ollakaan jälkeä, jossa maastopohja olisi yhtäkkiä muuttunut niin täysin erilaiseksi. Kulmissa ei mitään ongelmia eikä muutenkaan. Se alkaa olla jo aika taitava.

Lopuksi sitten taas kaavan mukaisesti Raiku, Tassu ja Närri juoksivat ja riehuivat sellaisen puolisen tuntia kestäneen lenkin ajan. Koirien mielestä varmaan treenien paras kohta.

Viikoittaiset jäljet

Tänään mentiin Selkien suunnille jälkeilemään. Paikassa on korkeita mäkiä ja sekametsää, jäkäläisiä rinteitä ja varvikkoa. Ensin tietenkin tehtiin esineitä. Tassu aloitti ja nyt ei mennyt ihan putkeen. Ensin se etsi hyvin mutta ei löytänyt. SItten näytöllä, löysi mutta ei lähtenyt tuomaan. Sitten heiteltiin esinettä ihan lähelle ja heti kun se nosti otin lelun ja se juoksi siihen. Yksi on, että se on oppinut että kun on tuonut esineen joutuu autoon. Täytyy jättää tämä hautumaan. Raiku sen sijaan teki todella hienon esineruudun, haki kaksi esinettä ja molemmat kovaa vauhtia. Mikähän sille nyt on tullut.

Tassun jälki oli noin 300 metriä, meni aika jyrkkää rinnettä ylös ja kierteli siellä. Vanheni tunnin. Nostatin jäljen noin kolmesta metristä, ensin se haisteli takajäljen ja sitten lähti hyvin määrätietoisesti etenemään oikeaan suuntaan. Liina kierällä se meni mutta ei ryysimällä vaan tasaista tahtia matalalla nenällä iahn tarkkaan jäljen päällä. Kahdesta kulmasta toinen ihan täydellinen, toisessa teki tarkistuskierroksen. Kahdesta välipurkista ensimmäiselle pysähtyi, toista haisteli mutta olisi jatkanut matkaa. Sama loppupurkilla. Sillä on tosi kova jälkimotivaatio, selvästi laji josta se tykkää. Pitä talvella muistaa opettaa kepit ihan erikseen.  Jos vielä muutaman jäljen saisi tehdyksi ennen lumien tuloa.

Raiku jälki meni yhtä rinnettä ylös ja alas ja toista ylös ja alas. Nosto jyrkkään ylämäkeen oli ihan nappiin. Maasto oli välillä jäkälää, välillä tavallista metsänpohjaa. Välillä se joutui olemaan tosi tarkkana mutta loppua kohti se ajoi taas niin itsevarmana että jätti viidestä kepistä kolme metsään. Pitää taas alkaa kiinnittää huomiota tähän keppiasiaan.

Treenin jälkeen lenkkeiltiin taas Närrin ja Soljan kanssa. Raiku ja Närri päättivät yhteistuumin että Tassulle pitää näyttää sen paikka ja jahtasivat sitä, panivat sen uudelleen ja uudelleen selälleen ja ärisivät sille. Aina kun ne lopettivat Tassu hyppäsi jomman kumman päälle vaatimaan lisää. Sille ei olisi kyllä tehnyt yhtään pahaa vähän lannistua, se kun todella kuvittelee itsestään vaikka mitä. Mutta Tassua ei ihan vähällä lannisteta.

Eläintenpäivän jälkiä

Aamusta taas Jaamalle, Hirvirannan suuntaan jälkiä tekemään. Liikkeellä oli runsaasti muitakin ja oli vaikea löytää paikkaa, missä ei olisi ollut neljää, viittä autoa näkösällä. Tehtiin kuitenkin jäljet. Tassulle noin 100 metriä männikköä ja vanhaa hakkuuaukkoa. Raikulle männikköä, korkeaa ruohoa ja sellaista, ehkä jotain 700 metriä. Ennen jälkiä Raiku, Tassu ja Närri hetken remusivat ja sitten menivät esineille.

Tassulle esine vietiin noin 30 metriin niin, että näki viejän paluun ruudusta. Se lähti kovaa, etsi hienosti ja lähti tuomaan täyttä laukkaa mutta loppuosa oli taas sama: muutamaa metriä ennen perille pääsyä pudotti esineen ja jäi syömään mustikoita. En kuitenkaan nyt tästä tee ongelmaa, mustikat loppuvat ennen pitkää, sille vahvistuu ajan kanssa noudon ja tuomisen ajatus. Esineen etsinnän idea sillä nyt on ja kova motivaatio sen löytämiseen. Ehkä perille tuominen tuntuu siitä vaan tylsältä.

Raikun esine oli takarajalla noin 50 metrissä. Sekin näki kun esineen viejä palasi ruudusta ja menikin rivakasti, löysi helposti ja palasi rivakasti. Hyvät esineruudut siis.

Tassulle tehtiin sellainen kolmen metrin vino jana ja se nosti jäljen heti. Alkujäljestys oli vähän rauhatonta poukkoilua,  mutta aika nopeasti se sai jäljen kuvan päähänsä ja alkoi jäljestää ihan jäljen päällä, hyvää vauhtia mutta ei rempoen. Molemmille välipurkeille pysähtyi ja loppupurkin jälkeen olisi vielä halunnut jatkaa. Se ajaa jälkeä kyllä jo aivan hämmästyttävän hyvin kun ottaa huomioon että se on tehnyt vasta kaikkiaan vähän toistakymmentä jälkeä.

Raiku jäljesti alkumatkan harvinaisen matalalla nenällä joten kepit nousivat eikä sen tarvinnut pyöriskellä edes kulmissa. Kun tultiin hakkuuaukolle kasvaneeseen korkeaan ruohikkoon, tuuli toi sivusuunnasta jonkun hajun, jota se rupesi haistelemaan niin että oli kokonaan unohtaa jäljestämisen. Palasi kyllä käskystä jäljelle mutta yksi keppi siihen ruohikkoon jäi. Loppupurkinkin ohi oli menossa mutta tyssäsin siihen. Mikä lie haju Raikun pään sekoittanut.

Sitten koirat saivat vielä pitkän lenkin ja Tassu sai juosta Närrin kanssa. Sellaisia maailman eläintenpäivän huveja.

P.S. Juuri ennen esineruutua näin Tassun nostavan jalkaa ensimmmäisen kerran. Sitten myöhemmin lenkin aikana se taas kyykistyi. Mutta siitä se alkaa, pennun muuttuminen isoksi pojaksi.