sunnuntai 6. elokuuta 2017

Sadejälkiä

Vuoroon tuli kaatamalla vettä ja vuoroon aurinko paistoi lämpimästi kun mentiin Jaamalle jälkeilemään. Siinä paikassa on käyty viimeksi vuosi sitten ja sinne oli ilmaantunut uusi avohakkuuaukko ja ne vanhat olivat yllättäen korkean (ja märän) horsman peitossa. Tehtiin jäljet kahden sadekuuron välissä ja sitten esineille horsmapellon läpi. Ruutu oli täysleveä mutta ei varmaan ihan täyspitkä, esineet kummassakin kulmassa. Tassu lähetettiin ensin. Tällä kertaa se eteni aika verkkaisesti ja pyäshteli haistelemaan kaikenlaista, mutta löysi esineen aika pian ja palautus oli vauhdilla kun lähdin juoksemaan pakoon. Päätin sitten vielä kokeilla toistakin ja lähetin toisesta kulmasta. Eteni taas vähän verkkaisesti mutta eteni kuitenkin ja löysi esineen! Jes. Tämän palatus oli vielä arvelevampaa, olisi selvästi mieluummin jäänyt esineensä kanssa ruutuun, mutta toi kuitenkin. Raiku sai ensin katsella Närrin ruutua (jotta säästyisi yksi rämpiminen horsmien seassa). Se lähti jolkottelemaan ja meni aika kauan ennen kuin pääsi etenemään takarajalle ja löysi esineen. Toista lähdettiin etsimään yhdessä (ja keräämään merkit), sillä tavalla sekin löytyi.

Tassun jälki vanheni vähän yli tunnin sateitten ja paisteitten vuorotellessa. Nostossa se merkkasi jäljen mutta sitten vähän haahuili. Kun sai jäljestä kiinni, lähti etenemään liina kireällä. Yhdessä kohdassa se uudelleen hairahtui jäljeltä mutta aika nopeasti nosti sen uudelleen. Tassu jäjesti hyvin, nenä maassa ja hyvää vauhtia, yhtä harhautumista lukuun ottamatta hyvin varmasti, mutta ne kepit. Kolmelle ensimmäiselle (merkatulle) pysäytin sen ja siitä huolimatta ei halunnut näyttää keppiä. Sillä oli oikein tuskainen ilme, että miksi ei saa vain jäljestää. Neljännen merkkaamattoman kepin se sitten ilmaisi istualla ja haukkumalla, viimeisestä taisi vähän mennä ohi. Loppupurkin se merkkasi mutta ei se siihenkään olisi jäänyt. Täytyy alkaa kokeilla erilaisia variaatioita - vain yksi keppi jäljen loppupuolella, todella paljon keppejä tai keppien sijasta leluja. Tai jotain.

Raikun jälki ehti vanheta yli kaksi tuntia ja kun se lähti matkaan, vettä tuli kaatamalla. Nosti jäljen, mutta hukkasi heti. Haahuiltiin aika kauan kunnes se taas löysi sen ja nosti yhden kepinkin. Sitten se hukkasi sen lopullisesti tai vaihtoehtoisesti se kutsuttiin pois jäljeltä kun arveltiin että ei jälki siellä mene. Joka tapauksessa se etsi ja etsi kunnes löysi oravan puusta ja vähän sen jälkeen palkkapurkkinsa. Todennäköisesti jäljestä ei lähtenyt juuri mitään hajua siinä sateessa tai sitten haju oli levinnyt pitkin metsää. Kovasti Raiku kuitenkin teki töitä - ja sai palkkansa mikä Raikun perspektiivistä lienee se tärkein juttu.

Kesäloman kunniaksi on joinain aamuina treenattu läheisellä nurmikentällä. Tassulle on opetettu seuraamista patukka kainalossa ja nopeasti se oppi, että patukkaan saa hypätä jess -käskyllä mutta ei muulloin. Tällä tavalla se seuraa aika nätistikin, ainakin vähän matkaa. Raikulle on yritetty opettaa 360 asteen käännöstä oikealle sen ollessa oikealla, mutta vieläkään se ei sitä ole tajunnut. Namin kanssa siirtää takajalkojaan, mutta ilman namia lähtee vain peruuttamaan. Optimistina uskon, että vielä jonain päivänä tai vuonna tämäkin onnistuu :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti