Jälki, esine ja agi

Kesällä on hyvä aika pitää pitkä treenitauko, kun treeniolosuhteet olisivat hyvät. Kolmen viikon tauon jälkeen on vähän puuhattu, vaihtelevalla menestyksellä. Torstaina käytiin agilityssa, jossa oli takaakiertorata. Ilma oli helteinen, mutta Raiku teki loppuun asti ihan reippaasti. Radan aikana kävi lopullisesti selväksi, että monimutkainen tekniikka niistoineen ja sen sellaisineen ei ole meitä varten: aina kun yritin jotain mutkikasta, Raikun vauhti hidastui jase tuli epävarmaksi. Syy lienee selvä: ohjaaja tulee epävarmaksi, ei tiedä minne mikin käsi, jalkaterä, olkapää ja takapuoli suunnataan, joten miten Raikukaan voisi tietää, mitä siltä halutaan. Kun sitten tehtiin "perusohjauksella", vaikeatkin kohdat menivät sujuvasti. Raiku on hyvin herkkä ohjaukselle eli tekee juuri niin kuin ohjataan, joten sen saa tekemään vähemmilläkin kikoilla, jotka kuitenkin tähtäävät kolmosten radoille...

**
Eilen käytiin jälkitreeneissä. Ensin oli esineruutu. Ekalla lähetyksellä Raiku eteni viitisen metriä ja jäi seisomaan. Kutsuin takaisin, vaihdoin lähetyspaikkaa, vähän hetsasin ja lähetin uudestaan, ja sitten hakikin esineen 45 metristä takanurkasta, ja toi laukalla. Ei siis ihan katastrofi, mutta ei mitenkään erityisen hyväkään.

Jälki oli kilometrin mittainen, metsää ja heinittynyttä hakkuuaukiota. Jana oli huono,sekoili ja nosti takajäljen. Sitten ajoi ihan hyvin, kunnes hakkuuaukolla kadotti jäljen, mutta nosti uudestaan, tosin jälkeenpäin jäljen tekijä sanoi, että jätti yhden lenkin siellä kokonaan jäljestämättä. Sitten sitä alkoi polku vetää. Alueella oli näkyvissä siellä täällä marjastajia, lienevätkö siitä jossain vaiheessa kulkeneet vai mikä oli. No, kun se otettiin pois polulta, se taas etsi jäljen ja jatkoi matkaa. Polut vetivät sitä koko ajan. joten uusia etsimisiä seurasi toisiaan. Lopputulos oli kuitenkin, että viisi keppiä nousi, mukaanlukien viimeinen. Mutta on se sinnikäs! Hetkeksikään se ei lakannut etsimästä hukkaamiaan jälkiä vaan teki todella intensiivisesti töitä. Mikä sen sitten sai jäljen monta kertaa hukkaamaan, jäi arvoitukseksi. Pitää yrittää ponnistautua tekemään vähän enemmän jälkiä, maastovaihteluita ja pituuksia. Ja polkujen ylityksiä.

Matka Jäämeren rannoille

Aihki ja Raiku pääsivät (?) vajaan viikon automatkalle Jäämeren rannoille. Niille matka oli enimmäkseen autossa oleilua, mutta pääsivät ne välillä vähän minnekin.

Kautokeinossa pysähdyttiin joelle, jonne vuosia sitten käytiin heittämässä Aihkin isoäidin ja Raikun isoisän isoäidin Cikin tuhkat. Mukana myös nuori neiti Mansi

Kautokeinosta matkattiin Tenojoen vartta Pykeijaan. Pykeijassa noustiin pienelle tunturille. Jäämereltä kävi niin kova tuuli, että se tuiversi Raikusta pystykorvan. Tämmöiseltä se näyttäisi:

Aihki sen sijaan on niin vakaata tekoa, että sitä ja sen korvia eivät tuulet enää heiluttele

Maisemat Jäämeren rannalla olivat huikaisevia

Emäntä kävi myös Vardön (Vuoreija) edustalla sijaitsevalla lintusaarella, jossa pesiin 40 000 lintua. Meteli oli sen mukainen. Jos kärsisi lintufobiasta, paikka olisi yhtä kauhujen kammiota. Lintuja lintujen vieressä ja päällä. Tänne eivät koirat luonnollisestikaan päässeet.

Lunnit eivät lähteneet pakoon, tottuneita valokuvamalleja

Jonkun toisen sorttinen lintu

Lintuja lintuja

Aihki ja Raiku ovat varsin helppoja matkakoiria. Autossa Aihki nukkuu, Raiku sen sijaan ei. Se ei hetkeksikään ummista silmiään ajettiin miten pitkään tahansa, joten majapaikkoihin tultaessa se menee aika pian nukkumaan, ei väliä missä ollaan. Ja joka paikassa on kaikkea yhtä tärkeää ja mielenkiintoista: ruohotuppaita, tolppia ja kivenkoloja, joissa on tapahtunut jotain, mistä tällainen tyhmä ihminen ei tule koskaan tietämään mitään.

Esineruutu ja tottista, ja vähän muutakin

Tänään mentiin raunioradan kentälle tottistelemaan ja esineruutuilemaan. Esineruutu oli ehkä noin 30x20, vähän ryteikköisessä maastossa. Kaksi esinettä takarajan lähellä. Raiku tuotiin ensimmäisenä etsimään. Näytin sille purkissa olevaa hau-hau koiranmakkaraa ja lähetin ruutuun. Lähti vauhdilla, löysi esineen ja toi vauhdilla! Sai makkaransa ja päätin, että lopetetaan tähän kun meni niin hyvin. Raiku kuitenkin oli toista mieltä ja rupesi itsekseen lähtemään ruutuun. Otin sitten perusasentoon ja lähetin uudestaan, ja samanlainen toiminta! Olisikohan viime kesänä syntynyt esineruutusolmu auennut? Ollaan useita kertoja tehty ihan alkeistreeniä, yksi esine Raikun nähden noin 50 metrin päähän, samaa reittiä takaisin ja Raiku hakemaan. Niitä se on tehnyt innolla ja nyt onnistui ihan oikeassakin ruudussa. Toivottavasti se nyt alkaisi olla tässä.

Tottis aloitettiin seuraamiskaaviolla, jonka teki tosi hyvässä kontaktissa koko ajan. Sitten estenouto, oikein hyvä sekin, paitsi että aavistuksen varasti. Liikkeestä istu, maahan ja luoksetulo kanssa hyviä, tosin vähän varasti luoksetulossakin. Siinä välissä vein eteenmenopalkan, ja tehtiin vähän voittajan kaukoja läheltä, pitkillä siirtoväleillä kahden sarjoissa, ne meni hyvin. Vielä käytiin raunioradan ketteryysesteillä, tikapuut, keinulauta ja metalliputki ja sitten eteenmeno. Hyvä seuraaminen, lähti täysillä ja meni maahan heti käskystä, siitä vapautus palkalle. Raikulla oli tosi hyvä vire, ehkä johtuen pienestä sään viilenemisestä.

Aihkikin pääsi esineruutuun, ja sille teki vaikeuksia edetä tarpeeksi syvälle, mutta ahkerasti se teki töitä ja lopulta löysi esineenkin. Aihkinkn kanssa tehtiin kettisesteitä ja se muisti vielä senkin, että keinulaudalla pysähdytään kahden asekeleen jälkeen vaikkei ole estettä vuosikausiin tehnyt. Hetken heittelin lelua ja sitten se suuntasi lelu suussaan autolle ja hyppäsi peräkonttiin. Sillä kyllä tuo äänenkäyttö on mennyt ihan mahottomaksi, mutta innoissaan se on.

Torstaina käytiin agilityssa, viimeisen kerran ennen kesätaukoa. Radassa oli takaakiertoja ja pimeitä putkikulmia. Kun oltiin ehditty uimaan ennen tuntia, Raiku jaksoi oikein reippaana. Radan alkua viilattiin, siinä piti tehdä ensin ranskalainen (koira lähetetään selän taakse hypylle) ja sitten takaaleikkaus. Ranskalainen meni hienosti, takaaleikkauksessa emännällä oli jatkuvasti väärä käsi. Noottia tuli siitä.

Yhtenä iltana oltiin tokoilemassa, oli aika kuuma ja Raiku vähän vetelä. Saatiin kuitenkin pari ihan kohtalaista ruutua ja hyviä kaukoja. Luoksarissa Raiku on alkanut tarjota seisomisen sijaan maahanmenoa, varmaan se on huomannut, että siitä emäntä tulee oikein iloiseksi. Siis enemmän pelkkää seisomista ja läpijuoksuja.

Jonain iltana tallasin Raikulle jäljen, noin varmaan 800 metriä, kuusi keppiä, ensin kuusimetsää, sitten mäntyä ja loppu tien vartta. Jana hyvä, mutta metrin edettyään oli lähteä takajäljelle. Mikähän siinäkin oli. Yhden kepin ohi olisi mennyt, mutta pysäytin. Muuten ajoi sitten ihan tavallisesti.

Siinä ne taisi olla. Aihki humputtelee aina jotain kun Raikukin. Se on aina niin tärkeänä. Aika usein sillä on joku pieni etsintätehtävä, esineitä tai namipurkkeja, niistä se selvästi tykkää. Reipas se vielä on, vaikka jo kohta 12 täyttääkin.