Talvipäivää

Aihki ja Raiku kävivät Kolilla tapaamassa Silvaa, Piparia ja Mansia. Siellä sitten juostiin ja haukuttiin. Ja haukuttiin ja haukuttiin. Muutama kuvakin tuli otetuksi.

Aihki, Raiku ja mateleva Mansi

Kasa koiria lumessa

 

Aihki ja Raiku leikkivät

 

 Pipari, Raiku ja Mansi

Aihki ja leikkivät Raiku ja Mansi (huom. Raikun korvat)

Uusi vuosi tulossa jostain?

 

 

 

 

 

Mölleilyä

Koirakoulussa oli tänään agilitymöllit, sinne Raikukin suuntasi. Otettiin tällä kerralla vain mölliradat, agility ja hyppäri. Kummassakin radassa oli vähän toistakymmentä estettä eikä mitään tekniikkakohtia, ihan selkeää juoksemista. Raiku ei oikein ollut vedossa, vauhtia ei ollut ja toisella radalla jäi yhteen putkeenkin puuhaamaan jotain. Mölleissä ei kuitenkaan ollut kovinkaan paljon osallistujia, maxeissa taisi olla kolme tai neljä koiraa, ja kun ne nopeat koirat räiskivät rimoja ja Raiku ei, voitettiin molemmat radat. Siis hitaasti mutta varmasti -menetelmällä kaksi herkkupussia, kaksi jotain lelua ja kaksi suklaapatukkaa. Episradankin kävin tutustumassa ja päätin että sille ei ilmoittauduta, sen verran siinä oli takaakiertoja, sylkkäreitä ja taisi olla joku jaakotuskin. Lähdettiin voittajina lenkille :)

Joulua

Jälleen tokoa parkkiksella

Tällä kertaa taas Metlan parkkiksella. Ensin seuraamista, joka oli ihan ok. Samoin jäävät, tällä kertaa ei arponut vaan teki aina pyydetyn. Luoksetulon pysäytys hyvä :) Olisikohan se alkanut älytä? Avon kaukot kanssa hyvät, pidin ylipitkät tauot ennen siirtymiä, eikä yhtään ennakoinut tai muuten hermostunut vaan odotti rauhallisesti käskyä. Varsinaista hiontaa tehtiin sitten noudon kanssa. Raikullahan on tapana varastaa kapulalle, joten harjoiteltiin varastamattomuutta. Ensin heitin kapulan pitäen Raikun huomion kädessä olevassa naimissa, välillä käsky tuomaan, välillä Kaisa toi kapulan. Sitten sama kahdella istu -käskyllä muutaman kerran niin, että Kaisa kuljetti kapulan takaisin. Lopulta kapulan heitto, pitkä odotus ja noutokäsky, jolloin paluuvauhtikin oli tosi hyvä. Pitää jatkaa näitä, että sisäistää sen että kapulalle lähdetään vasta käskystä.

Pari ruutua, namialustalle ja lelulle. En usko, että se älyää koko ruudusta yhtään mitään, mutta katsotaan miten etenee. Ihan lopuksi lyhyt piilopaikallamakuu Urho-mudin kanssa, siinä ei mittään.

2 x parkkistokoa

Viime ja tällä viikolla on tokoiltu parkkipaikoilla: viime viikolla Metlan ja tänään Tokmannin. Raiku on hommaillut vaihtelevalla menestyksellä avon liikkeitä. Viime viikolla kaukot eivät ottaneet onnistuakseen, tänään ne olivat tosi hyvät. Viime viikolla luoksari hieno, tänään pysähtyi kyllä kuin seinään, mutta meni maahan. Ohhoh. No sitä vähän säädettiin ja lopulta saatiin onnistumaan. Seuraamiset ihan kohtalaisia, välillä oikeinkin hyviä pätkiä. Ruutuun menee parhaiten uuden lelun perässä, vähän siinäkin on jotain. Viime viikolla kolmen minuutin piilopaikallaolo Urhon kanssa ilman ongelmia, tänään kehitti jonkun eikä mennyt maahan ollenkaan, istui vaan ja katseli sinne tänne. Vein autoon ja sitten vähän päästä uudestaan, jo onnistui. Nouto unohtui, mutta ehtiihän tuota.

Vedetään välistä

Agilityssa oli tänään välistävetorata: välistävetoja kolmella vierekkäisellä esteellä tehtiin kolmeen kertaan. Oli siinä sitten myös kaukolähetyksiä putkeen (kaksi putkea vierekkäin), takaaleikkausta ja päällejuoksuakin. Päällejuoksu on alkanut sujua, olen itse alkanut oppia sen ja Raikuhan tekee kun ohjataan. Suurin ongelma on takaaleikkauksissa, niitä Raiku ei ymmärrä, aina se pyörähtää esteen takana vaikka ohjaisin kuinka oikein. Joitakin kertoja yritettiin ja taisi se viimeisellä kerralla olla suunnilleen siedettävä. Välistävedot ihan kohtuullisesti, tosin Raikun vauhti kyllä todella hiipuu tekniikkakohdissa. Mutta kun lopetettiin, Raiku olisi selvästi vielä halunnut jatkaa.

Parkkistokoa

Tänään raviradan parkkiksella. Raiku harjoitteli tokon avoimen liikkeitä:
- käskytetty seuraaminen: alku tahmeaa, paransi loppua kohti
- luoksetulo: ensimmäisen kerran ilman takapalkkaa. Pysäytin aika lähelle itseäni, pysähdys hyvä, loppuouoksetulo ravilla, mutta matkakin oli aika lyhyt. Toinen takapalkalla, joka avustajalla, pysäytys melkein heti lähdön jälkeen, hyvä - tosin ei meinannut älytä missä se palkka oleilee. Yksi pysäytys sunnilleen puolimatkaan, eteni metrikaupalla. Loppuun vauhtiluoksetulo leluun.
- kaukot: alkoi kovasti ennakoida maahanmenoa. Vahvistettiin istumista.
- ruutu: ensin namille, sitten tyhjään, molemmat hyviä. Ihan kuin se olisi älynnyt mitä ruutu tarkoittaa. Tai sitten ei.

Käytiin lenkillä ja lenkin jälkeen treenattiin vielä merkkiä. Valitsin tavaksi namin merkin takana. Onnistui tietenkin, mutta lyhyeltä matkalta myös ilman namia. Tosin jäi seisomaan suunnilleen merkin viereen. No, tästä lähdetään.

Agimölleissä

Tänään agimölleissä koirakoululla. Kolme rataa: möllihyppy, mölliagi ja agiepis. Osallistuttiin kaikkiin. Möllihyppyradalla oli ehkä vain noin 13 estettä, ja muutenkaan se oli ihanjuoksutusta, siis möllitasoinen. Rata meni ilman virheitä ja peräti voitettiin. Aika oli kyllä pari sekuntia huonompi kuin kakkosella, mutta kun ratavirheitä ei ollut, niin saatiin vinkulelu, pussillinen koirannameja ja Twixpatukka. Mölliagiradalla Raiku suunnilleen puolivälissä meni väärään päähän putkea ja kun yritin korjata, painatti ensin puomille, sitten vielä aalle. No, intoa siis riitti. Episrata olikin sitten jo vähän haastavampi, kepit vähän pahasta kulmasta, kaksi takaakiertoa ja muuta sellaista. Rata meni kuitenkin ihan hyvin, vain kepeiltä vitonen, piti korjata kun jätti yhden kepin väliin. Muuten oikein sujuvaa menoa, mutta ei sijoituttu kun oli monta puhdasta rataa. Uusinnan olisi saanut ottaa, mutta ajattelin, että parempi lopettaa onnistuneeseen rataan kuin mennä ottamaan riski sekoilemisesta tai motivaation loppumisesta.

Pyöritystä

Jos viimeksi agilitytunnilla sai juosta kovaa, tänään sai tosissaan pyöriä. Rata oli lähes pelkästään erilaista kääntöä ja vääntöä. Takaakiertoja kolmella perättäisellä hypyllä, piti tehdä persjätö, päällejuoksu ja pakovalssi perä perää. No ei onnistunut vaikka yritettiin monta kertaa ja lopulta sanoin Niinalle, että ei Raiku osaa näin vaikeita vääntöjä. Niina otti Raikun, joka ei yhtään epäröinyt lähteä toisen ohjaajan kanssa (uskollinen ystävä, niinpä) ja siinä ne huitelivat kaikki pyöritykset ilman yhtän virhettä. Sitten oli pakko myöntää, että se on joku toinen kuin Raiku joka ei vaan osaa. Loppuradalla oli vähän toisenlainen pyöritys, takaakierto, valssi, välistäveto, ja siitä me (siis emäntäkin) selvittiin yllättäen oikein sutjakasti. Raiku oli tälläkin kertaa koko ajan innostunut ja vauhdikas, eikä lannistunut emännän epätoivoisista ohjausyrityksistäkään :)

Tottelemissettiä

Yritettiin vähän tormistautua treenirintamalla ja suunnattiin Linnunlahden kentälle. Neljäsosa kentästä oli kuraa, neljäsosa muuttunut lammikoksi, mutta loppuosassa pystyi sitten treenaamaankin. Kun pitkästä aikaa oltiin oikein kentällä, tehtiin sitten vähän kaikkea. Ensin tasamaanouto (palautti laukalla!), estenoudot, joissa paluuhyppyä piti vähän muistutella mutta sitten hyvä. Kaikki jäävät perä perää takapalkalla, hyviä. Luoksareita, pysähdykset tällä kertaa kuin seinään, ei loppuhyppyä. Tavallinen luoksari vinkuleluun, oli vauhtia. Seuraamista ei tehty kuin ihan pieni pätkä, mutta se hyvä. Avohypyssä Raiku päätti, että sekä esteen takana että sieltä takaisin hyppäämisen jälkeen pitää mennä maahan. Istumsta sitten vahvistettiin. Avon kaukot takapalkalla ihan täydellisiä, muita ei yritettykään. Lopuksi tunnarin pitoharjoituksia, Raiku kun tahtoo pyöritellä ja mählätä tunnarikapulaa suussaan. Saatiin muutama oikein hyvä rauhallinen pito. Raikun vire pysyi hyvänä koko pitkän treenin ajan, vaikka kyllä sitä paljon palkattiinkin.

Aihki sai juosta pallon perässä ja haukkua ihan sydämensä kyllyydestä. Ja kyllä se juoksi ja räyskäsikin :)

Juoksurataa

Keskellä pimeää ja kuraa päädyttiin tänään edes agilityyn. Ratana oli tällainen:

Aloitukseen valitsin ohjaajan tarjoamista mahdollisuuksista päällejuoksun, siinä kun oli vähiten pyörähdyksiä. Se sitten toimikin tosi hyvin, eli päästiin kerralla jatkamaan radalle. Muuta vaikeaa ei sitten ollutkaan, ellei sitten ihmiselle kaksi pitkää suoraa. Raiku niistä innostui ja irtosi todella hyvin. Muutenkin sillä oli taas vauhtipäivä, kepit menivät tosi kovaa ja ensimmäinen keinu lentäväksi, sen verran aikaa edellisestä keinusta on. No, uusinta oli sitten oikeaoppinen. Ensimmäisellä kierroksella viilailtiin vähän takaakiertoja hyppysarjojen loppuihin ja sitten painatettiin koko rata kerralla ja ilman virheitä. Hauskaa :)

Muuten ei sitten tässä pimeydessä olla kuin raahauduttu iltalenkeille. Pitäisi varmaan vähän taas tormistautua.

Jaakotusta ja niistoja

Torstain agissa ratana oli jaakotuksia, niistoja ja niistopersjättöjä.

Rata meni niin, että heti kättelyssä koira piti jaakottaa ykkäseltä kakkoselle. Kuutoselta seiskalle niistopersjättö ja vielä viimeiselle esteelle niisto. Miten nämä niistot voivat olla niin vaikeita? Aina pyörähtämässä väärinpäin. No, jaakotus onnistui erinomaisesti, samoin linjaus putkeen (11). Ekalla kierroksella kämmättiin (tai siis emäntä) kaikki niistot, niitä piti tehdä useamman kerran, mutta sitten toisella kierroksella, jolloin rata tehtiin alusta loppuun ilman hiomisia kaikki niistot sattumalta menivät oikein. Raikulla niistoissa ei ole ongelmia, se tekee ylipäätään tasan tarkkaan sen, mihin sitä ohjataan. Paitsi jos putki on Aan alla ja pitäisi mennä putkeen - silloin se kiemurtelee vaikka mistä kulmasta Aalle. Mutta innokkaasti se taas teki.

Jälki pimeässä

Ihan täysipäiseksi en itseäni tuntenut lähtiessäni illalla pimeään, kylmään ja kovaan tuuleen jälkiharkkoihin. Raikulle oli tehty pitkä (ehkä noin 600 m?) jälki jka alkoi männiköstä, ylitti kaksi tietä ja jatkui hakkuuaukealle. Jälki vanheni ehkä noin tunnin. Jana oli noin 15 metriä ja sen Raiku selvitti erinomaisesti, eteni suoraan ja varma nosto. Alkupuolella jälki kulki polun viertä ja polulla oli jotain, mitä piti parikin kertaa käydä haistelemassa. Siitä kun selvittiin, loppujälki olikin hienoa työskentelyö: vauhti oli hyvä (liina kireällä koko ajan), häntä huiski ja kepit nousivat. Tuuli oli sen verran kova sivusuunnassa, että paria keppiä se etsi aika pitkään haistellen maata - hyvä keppimotivaatio sille on ihan huomaamatta kehittynyt. Teiden ylitykset eivät merkinneet mitään, vaikka toisella tiellä olimme ennen jäljen tekoa käyneet lenkkeilemässä ja jälki ylitti sen kohdan. Kun loppupalkkapurkki löytyi, Raiku vispasi koko takapäätään, niin innoissaan se oli. Tähän jälkeen on hyvä lopettaa, jos vaikka lumet satavat maahan.

Aihkikin pääsi hommiin, etsimään Kaisaa hakkuuaukolta. Se oli ihan täpinöissään ja teki entisenlaisen etsinnän: etsi laajalta alueelta, mutta nopeasti tarkensi ja löytöhaukku alkoi kuulua kun itse olin vielä ihan toisessa suunnassa, siellä missä olin Aihkin edellisen kerran nähnyt vilahtavan. Ei ole Aihkin aisteissa, muistissa eikä toimintakysyssä vielä mitään vikoja :)

Viikolla

On hommailtu vähän jotakin. Sunnuntaina pikkuisen tokoiltiin yläasten pihalla, avoimen kaukoja, luoksaria ja sellaista. Torstaina käytiin agilityssa tekemässä ohjajan sanoin "helppoa" rataa:


 Heti ykköseltä kakkoselle laadittu ohjaussuunitelma oli kelvoton, siinä käskettiin niistää koira kakkosen takaa. TOimikin hyvin. Seuraava vaikeus oli ysiputkelta kymppihypylle, missä me fuskattiin ja tyydyttiin valssiin, joka johdatti keppien päässä väärälle puolelle. No ei se mitään. Raiku oli taas ihan vauhdikas ja kun eka kierros oli harjoiteltu toinen kerta tehtiin kokeenomaisesti, ja siitä tulikin nollarata :)


Tänään käytiin raviradan parkkiksella tokoilemassa ja ajamassa jälkeä viereisellä nurmella. Tokoliikkeinä tehtiin vähän seuruuta, ihan ok, yksi nouto jossa lähti palauttamaan laukalla, jolloin palautus leluun. Kaukoja, avoimen sujuivat hyvin,ihan edestä maa-seiso ja istu-seiso. Sitten tehtiin ensimmäinen ruutu ainakin kahteen vuoteen, eli aloitettiin ihan alusta, lähetys namialustalle, ei siinä mitään, mutta tuskin Raiku tajusi mitä oli tekemässä. Jotain vielä? No ainakin piilopaikallamakuu mudi Urhon kanssa, kolme minuuttia, ei mitään ongelmaa.

Jälki oli vanhentunut vähän vajaa tunnin. Nosto vähän löysä ja sitten alkoivat ongelmat toisensa jälkeen. Ensin Raiku alkoi syödä jäniksenpapanoita ja eteni niitten perässä ihan muualle kuin jäljelle. Siihen piti puuttua, sitten ajoi vähän matkaa ja kulmassa lopetti, katseli ympärilleen ja haaveili ties mitä. Jatkoi taas vähän matkaa ja meni hastelemaan sähkötolppaa. Taas vähän matkaa, ja raviradalla ajavaa lanauskonetta piti jäädä ihmettelemään. Sitten lähistöllä kulkikin ihminen jota piti tuijotella. Mutta kun Raikulle ei annettu muita vaihtoehtoja se lopulta ajoi jäljen loppuun, selvästi skarpaten kun jälki siirtyi jäätyneelle hiekalle. Kaikki kepit kyllä nousivat. Sillä on aina ollut vaikeuksia pelto- ja nurmijäljillä, näkee liian kauas ja häiriintyy pienimmästäkin. Pitää varmaan ruveta namittamaan jos sen vie pellolle tai nurmelle.

Metlan parkkiksessa

Käytiin vähän tokoilemassa. Raiku teki ensin pitkähkön seuraamisen ja sen jälkeen pieniä käännösharjoituksia takapään asennon suoristamiseksi. Luoksarin pysäytyksiä takapalkala ihan ok, suora luoksetulo taisi unohtua. Parit kaukosiirtymät ilman käsimerkkiä aika läheltä, hyviä. Eteenlähetystä ja maahanmenoa, hyviäpä nekin. Liikkeestä seisominen, ei ongelmaa taakse menossa. Kukapa olisi uskonut vielä vuosi sitten, kun ei meinannut sivullekaan päästä ilman että se liikkui. Lopuksi piilopaikallaolo Urho-mudin kanssa, minuutin välein kävin palkkaamassa, ei todennäköisesti olisi tarvinnut.

Aihki on toipunut taudistaan: juoksenteli pallon perässä ja jokaiselle tokoliikeyritykselle haukkui haukkumistaan :)

Jälki kuusikossa

Vaikka Aihki onkin jo selvästi paremmassa kunnossa, sitä ei kauhean pitkille lenkeille viitsi viedä. Niinpä Raikulle pitää keksiä ekstraa toimintaa, joka tänään oli jälki. Jälkeä ei olla tehtykään syyskuun alun kokeen jälkeen. Tein jäljen samalpohjaiseen kuusikkoon, kolme kulmaa, muuten pyöriskelyä sinne tänne. Jälki vaheni tunnin verran. Janaa parikymmentä metriä. Jana meni muuten hyvin, mutta lähti takajälkeen, ja korjausyrityksen jälkeenkin yritti sinnikkäästi uudestaan.  Mikähän sekin, ei ole ikinä aiemmin takajälkeen lähtenyt. Kun se lopulta lähti oikeaan suuntaan, se ajoi tosi hyvin, kulmissakaan ei pyörimistä. Yhdessä kohdassa olin sitä mieltä, että se ajaa ihan väärin, otin sen pois ja yritin ohjata toiseen suuntaan, mutta se hakeutui uudestaan samaan paikkaan, joten lopulta uskoin ja huomasin että oikeinhan se ajaakin. Milloinkahan sitä oppii? Hyvä on kuitenkin huomata, että Raiku ei lannistu vaikka sitä sekoitetaan miten, viedään pois jäljeltä ja muuta, se vaan jatkaa jäljen etsimistä ja jäljestämistä. Kuusi keppiä jäljellä oli ja kuusi keppiä se nosti. Pitää vielä muutama jälki ehtiä ennen lumien tuloa.

Jäljen jälkeen Raiku sai etsiä namipurkia pieneltä kaistaleelta ja hyvin se löytyi ja tuotiin. Myös Aihki pääsi etsimään omaa namikuppiaan. Hyvin löytyi sekin, mutta saamansa opin mukaisesti Aihki jäi ilmaisemaan sitä haukulla.

Lauantaitottelua ja sairautta

Mentiin Linnunlahden kentälle iltasella tottelemaan. Raikun vire oli erinomainen, joten tehtiin oikein pitkän kaavan mukaan. Ensin pk-estenoudot, molemmat suunnilleen täydellisiä, joten jätettiin siihen. Pari noutoa, palautus leluun, hyviä. Pitkä seuraaminen, jossa paikka ja kontakti just oikeat :) Sitten ryhdyttiin uusiin liikkeisiin. Ensin luoksetulon pysäytystä, tekee sitä hassua loikkahyppyä pysähtymiskäskyn jälkeen, mutta pari ihan hyvääkin teki. Avon hyppyä erilaisissa osissa, ei mitään ongelmia. Avokaukot jees, aloitin aika kaukaa pelkällä käskyllä ja nousi oikein rivakasti. Kaikki jäävät, ensin takapalkalla, sitten ilman. Istuminen oli ensin vähän hakusessa, mutta löytyi sitten. Luoksetulon loppupaikkaa treenailtiin Pärssisen ohjeilla, vähän Raiku on edelleen ihmeissään mitä siltä halutaan, mutta jokunen ihan hyväkin. Ja kun kerran vauhtiin oli päästy, tehtiin vielä eteenmenon maahanmenojakin, ne oli kanssa oikein hyviä. Kyllä se tästä :)

Aihki kävi eilen eläinlääkärillä, kun meni ihan vetämättömäksi ja kieltäytyi ottamasta suuhunsa mitään. Verikokeet osoittivat, että maksa ja munuaiset ovat ihan kunnossa, eikä niissä muutakaan vikaa ollut. Samoin sydän oli priimakunnossa. Röntgen sitten näytti syyn syömättömyyteen ja vetämättömyyteen: suolistossa oli kasa pieniä teräviä luita, jotka olivat aiheuttaneet suolistotulehduksen. Liekö löytänyt jostain jonkun grillatun broilerin jämät vai mitä. Sai lääkkeitä ja ruokavalioksi suositeltiin perunankuoria ja tankoparsaa. Nyt illalla otin senkin vähäksi aikaa kentälle, ja jo se reippaasti teki pieniä pyrähdyksiä vinkupallon perään ja aloitti ankara komennushaukun - sen kuulemisesta en olisi koskaan uskonut ilahtuvani :)

Agirataa

Tänään käytiin taas viikottaisella agitunnilla. Ratana oli tämmöinen:

 
Alku oli vähän hankala, mutta kun sai ohjauksen oikeaksi, Rakuhan selvitti sen ihan noin vaan. Sillä oli taas hyvä vauhti ja into päällä. Muutama kerta tehtiin takaaleikkausta hyppyjen12 ja 13 välillä, ja lopulta kun sain itseni kulkemaan varpaat seinää kohden, takaaleikkauksesta tuli tosi hieno. Muita ongelmia radassa ei ollut, paitsi että unohdin oikean suunnan muutamaan kertaan. Kepit menevät hyvin kun pidän kättä Raikun pään korkeudella, ehkä siitä vielä jonain päivänä edetään ihan itsenäiseenkin suoritukseen. Raikua on tavallaan helppo ohjata, se lukee ohjausta todella tarkkaan, mutta myös sitten sitä huonoa.

PIritta Pärssisen tokokoulutuksessa

Tänään mentiin eilisen tokokokeen tuomarin koulutukseen. Jokaisella koiralla oli 2x15 minuuttia. Ensimmäisellä jaksolla treenattiin oikeaa luoksetulon asentoa, se kun Raikulla on hukassa, mikä sitten näkyy noudoissakin. Alkuun tehtiin siten kuin silloin kun aloitettiin: Raiku kutsuttiin jälkojen välissä olevaan leluun. Sitten niin, että Raiku tuli eteen istumaan, jonka jälkeen heti lelu jalkojen välistä. Sitten harjoiteltiin eteen tuloa sivulta: jalat vähän harallaan, askel taakse, samalla kutsu tänne ja lelu jalkojen välistä. Näitä kehotettiin tekemään sekalaisissa järjestyksissä, ja myös kutsua vinoista suunnista läheltä. Sitten kun nämä onnistuvat, samat harjoitukset noutokapula suussa, ja lopputuloksena pitäisi olla tiivis ja suora edessä istuminen kapulan kanssa tai ilman. Ongelma on kouluttajan mukaansyntynyt liian nopeassa siirtymässä lelupalkasta suoraan eteentuloon. Kun näiden harjoitusten jälkeen oli vielä vähän aikaa, katsottiin avon kaukot. Käytin takapalkkaa, ensin läheltä ja sitten vähän kauempaa. Sitten käskettiin tekemään ilman käsimerkkejä ja kas, ei mitään ongelmaa! Kehotettiin vaihtelemaan matkaa ja jättämään välillä käsimerkki pois, välillä antamaan sanallinen käsky ja käsimerkki, ja välillä tekemään pelkällä käsimerkillä.

Toisella setillä katsottiin luoksetulon pysäytystä ja tottiksen eteenmenon maahanmenoa. Luoksarin pysäytyksen näytin ensin takapalkalla. Matka oli normaalipituinen ja pysäytysmerkki puolivälissä. Annoin pysähtymiskäskyn ja Raiku otti kaksi iloista hyppelyloikkaa ennen pysähtymistä. Sama toisella kerralla. Sitten käskettiin antamaan pysähtymiskäsky lähempänä ja silloinhan Raiku pysähtyikin kuin seinään. Tätä kehotettiin jatkamaan niin, että pysähtymiskäskyä aletaan vähitellen antaa kauempana itsestä. Mitään  ongelmaa ei kouluttaja tässä nähnyt. Lopuksi harjoiteltiin vielä eteenmenon maahanmenoa. Tällä kertaa namialusta vietiin eteen ja lähetin koiran puolivälistä ja kohdalla käsky maahan. Toimi. Sitten lähetys sivulta ja käsky suunnilleen heti kun oli lähtenyt, ei ongelmaa. Matkaa pidennettiin ja käsky lähellä namikuppia, edelleenkään ei ongelmaa. Tästä sitten jatketaan namipurkki kauemmas, maahankäskyjä milloin missäkin ja välillä tietenkin suoria lähetyksiä purkille.

Kouluttaja totesi, että Raikun kouluttaminen on helppoa, kun se on niin tottelevainen ja suoraviivainen koira, joka ei sen kummempia mieti vaan tekee sen minkä osaa. Semmoinenhan se :) Ja tuli taas uusia ajatuksia ja uutta treeni-intoa, eli hyvä koulutus.

TK1 Raiku

Raiku kävi tänään kolmannessa alokasluokan tokokokeessa Mutalan koulun kentällä. Tuomarina oli Piritta Pärssinen. Tällä kertaa tämmöinen rivi:

Luoksepäästävyys 9.5
Paikalla makaaminen 7
Seuraaminen kytkettunä 9.5
Seuraaminen taluttimetta 8
Liikkeestä maahanmeno 9,5
Luoksetulo 9.5
Liikkeestä seisominen 9.5
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 10
Yhteensä 174, sijoitus 2/7 --> TK1

Paikalla makaamisen alkaessa Raiku kävi niin ylikierroksilla, että sitä ei saanut kontaktiin, jolloin meni maahan viiveellä, jäi vinoon ja lopussa ennakoi perusasennon ja vielä haukahti. Onneksi Raiku oli ensimmäisenä suoritusvuorossa, joten sen hyvä vire jatkui. Hihnassa seuraamisessa tuomari kehui paikkaa, jee. Ilman hihna seuraamiseen Raiku lähti vähän huonosti ja jatko oli sitten tahmeaa. Maahanmenossa, seisomisessa ja luoksetulossa jotain kauneusvirheitä. Estehypyssä se (taas) varasti, liikkui vähän käskyn jälkeen ja ennakoi perusasennon. Tuomari oli aika tiukka. Kokonaisvaikutuksen perustelu oli koiran hyvä vire ja hyvä yhteistyö

Tämän vuoden kokeet on hyvä lopettaa tähän. Avoimen liikkeistä Raiku ei osaa luoksetulon pysäytystä eikä estehyppyä, ja kaukotkin ovat aika epävarmat, joten niitä nyt sitten ensi kevääseen.

Vähän mitäkin

Kaikenlaista pientä on tullut parin viime viikon aikana puuhatuksi, on vaan unohtunut kirjata Agilityssa on käyty tekemässä erilaisia kuvioita vaihtelevalla menestyksellä: jaakotuksia (voihan jaakotus!) saksalaisia, niistopersjättöjä, kolmen esteen sarjoissa takaakiertoja ja välillä sitten ihan melkein suoriakin pätkiä. Kyllä vakeinta on ohjaajalla, Raikuhan tekee jos vaan ymmärtää mtä ohjaajan sekavat ohjausviestit tarkoittavat.

Pari kertaa on vähän totteluakin harjoiteltu. Kerran käytiin ottamassa pk-esteet, ei niissä mitään. Yhtenä iltana porokoiraporukassa (joka koostui kolmesta porokoirasta, mudista ja villiksestä) oikein hyvää seuraamista, jääviä ja nopeita noudon palautuksia - Kaisa piti Raikusta kiinni ja kun kutsuin se sai kapulan suuhunsa ja ryntäsi kohti lelua. Muutama kerta on kokeiltu luoksarin pysäytystä takapakalla, toimii ainakin lyhyellä matkalla. Samoin avon kaukot, lyhyellä matkalla ei ongelmia, mutta jos aloittaa kauempaa, ei nouse istumaan. Vähitellen kauemmas siirtyen sitten nousee ja näissä tekniikka on kohdillaan.

Pari kertaa Raiku on noutanut namipurkkia metsästä, vauhti on kova molempiin suuntiin. Tästä sitten joskus edetään taas normaaliin esineruutuunkin. Jälki pitäisi tehdä, mutta pimeät illat eivät oikein innosta.

Viime viikolla käytiin Kolilla, mutta koirista ei montakaan kuvaa tullut otetuksi. Aihkista ei mitään kuvia saakaan, se kulkee jatkuvasti keppi suussa tai makaa jossain sitä keppiään silppuamassa, ja sitä nyt on 11 vuoden mittaan tullut kuvatuksi enemmänkin. Raiku poseerasi korkealla kivellä:















Raiku ja Mansi (5.5 kk) Lakkalan pihapiirissä

Aihki illan hämärtyessä

Ja vielä täysikuu Käränkälammen yllä

Namipurkin etsintää

Päätin sitten aloittaa esineruutuharjoitukset uudestaan ihan alusta. Valitisn hetken, jolloin se on motivoitunein: lenkin päätteeksi kun uhkana on joutuminen sen inhoamaan autoon, jolloin se on valmis yrittämään mitä tahansa voidakseen pitkittää auton ulkopuolista elämää. Näytin Raikulle namipurkin sisältöineen, jätin sen istumaan ja vein purkin 70 askeleen päähän metsään ja palasin samaa janaa takaisin. Raiku etsimään ja hyvinhän se minikin. Juoksi täysillä, otti purkin ja juoksi takaisin. Pimeä kun oli, en nähnyt mitä se teki, mutta vaikka en voinut antaa tuomiskäskyä, sieltä se tuli saman tien kovaa vauhtia purkki suussa. Tapansa mukaan pudotti purkin parin metrin päässä minusta, mutta samalla hetkellä ilmeisesti tajusi, että purkin jättäminen matkan varrelle merkitsee herkkujenkin jäämistä saamatta, jolloin otti purkin uudestaan ja toi perille asti. Tätä nyt sitten, jos saisi sen ruumiinmuistiin taas mielikuvan reippaasta juoksusta esineelle ja takaisin?

Esineruudn jälkeen vähän tokoiltiin pimeällä metsätiellä, jotta esineruutua ei heti seraisi autorangaistus. Ihan perustokoa ja ihan perusvireellä, ei mitään ihmeempää.

Vauhti-Raiku

Sunnuntain jälkeen ei olla treenattu yhtikäs mitään eikä sitäkään. Tänään kuitenkin mentiin agiharkkoihin. Siellä treenasin koiran kanssa, joka sai jonkun hulluuskohtauksen: sillä oli aivan mahdoton vauhti ja draivi päällä. Rata oli tosi vaikea kaiken mailman kiemuroineen, ja kun koira oli tuplasti normaalia nopeampi, eihän siitä mitään meinannut tulla. Kun radassa on kohta, jossa pitää tehdä perä perää sarja vlssi-takaakierto-sylikäännös-päällejuoksu ja siitä vielä kääntäen putkeen, ihmispolon jalat olivat ihan solmussa. Ja Raiku vaan riehui. Aina kun rata keskeytyi se hyppeli esteiden yli ja juoksi putkiin ihan omia aikojaan. Kun aikamme tahkottin ja lopulta onnistui niin, että vain yksi hyppy jäi välistä, koutsi kysyi saisiko hän yrittää, kun Raiku on tarpeeksi vauhdikaskin. Vähän Niina vingutti lelua ja Raiku lähti painamaan täyttä vauhtia ja kas, kaikki vaikeat kohdat aivan täydellisesti ja edelleen hurjaa vauhtia! Se tekee näköjään ihan mitä mutkia ja kiemuroita vaan, jos sitä ohjataan kunnola.

Olikohan tähän outoon vauhdikkuuteen ja intoon syynä monen päivän treenaamattomuus vai pitäisikö tarkistaa, missä suhteessa Jupiter, Mars ja Venus tänään olivat toisiinsä nähden? Tai jotkut muut taivaankappaleet?

JK1 ja rotumestari Raiku

Eilen sitten aamulla puoli kuusi suunnattiin lappalaiskoirien rotumestaruuksiin Siilinjärvelle, Raikun ja emännänkin ensimmäiseen jälkikokeeseen. Kyse oli isosta tapahtumasta, myös collieiden mestaruudet ratkottiin samassa kokeessa ja oli siellä muitakin rotuja, melkein 30 osallistujaa. Raikun osuus alkoi jäljestyksellä. Ajettiin kymmeniä kilometrejä jonnekin, noustiin autosta ja käveltiin metsän laitaan. Siinä kohdassa iski kauhu, kun tajusin, että sinne jäljelle täytyy tosiaan lähteä ihan vaan Raikun varassa, ilman takana kulkevaa opastajaa ja ilman, että minä tiedän yhtään mitään minne pitää mennä. Jana meni hyvin, eteni suoraan ja nosti jäljen yhtään epäröimättä. Ensimmäinen keppikin oli melkein heti. Raiku ajoi oikein reippaasti, loppumatkalla piti vähän hillitäkin sen vauhtia, muuten jättää kepit nostamatta. Parissa kohdassa se eteni muutamia metrejä ja sitten kääntyi takaisin, pyöri vähän ja jatkoi - toinen niistä oli kulma, toinen ei. Viisi keppiä se nosti, oli varmaan toiseksi viimeinen joka jäi, se ajoi vähän aikaa vähän siksakkia ryteikössä, liekö ollut vähän jäljen syrjässä. Viimeinen keppi nousi, ja aikaa meni kymmenen minuuttia. Jäljen jälkeen tuntui, että nyt on tavoitteet täytetty, kun tästä selvittiin :)

Seuraavaksi vuorossa oli tottis. Raiku aloitti suorittajana. Seuraaminen ei ollut parasta mitä se osaa, jäävät ihan kohtuulliset, luoksetulo muuten mutta se asento. Tasamaanoudossa vähän varasti ja luovutusasento kaukana. Hyppynoudossa otti tukea molempiin suuntiin, mutta toi kapulan hypäten, jee. Estenoudossa ei muuta kuin se luovutusasento. Eteenmeno oli aika surkea, lähti kohti paikkamakuun merkkejä, maahan-käskyllä jäi seisomaan, toisella käskyllä meni hyvin hitaasti maahan mutta nousi heti istumaan. Paikallamakuu olikin aika helppo: Raikun pari karkasi kentältä joka kerran kun se irrotettiin hihnasta (myös makuusta, jolloin Raikun tehdessä ei ollut toista koiraa kentällä), joten se ei sitten suorittanut tottisosuutta ollenkaan. Jonkun aikaa Raiku oli paikalla ilman että kentällä tapahtui mitään, sitten sinne tuli nuori belggari, joka teki hihnassa seuraamiskaavion, ja edelleen hihnassa tasamaanoudon ja se oli siinä. Arvostelussaan tuomari kehui Raikun perusasentoja ja seuraamispaikkaa, seuraamisesta hyvä, istumisesta erinomainen, maahanmeno ja luoksetulo tyydyttävä, olisi saanut kaikkineen olla nopeampaa ja se loppuasento. Estenoudoissa olisi saanut ottaa kapulan nopeammin ja suorittaa esteet voimakkaammin (mitä sekin sitten tarkoittaa) ja ne luovutusasennot. Eteenmeno puutteellinen, niinkuin olikin. Paikallamakuusta sai erinomaisen, vaikka tuomari huomautti hännän heiluttamisesta. Sille ei mitään mahda, että Raiku heiluttaa häntäänsä koko ajan paikallamakuussa :) Yhteensä tottiksesta 79 p.

Lopuksi mentiin esineruutuun. Se oli aika surkuhupaisa esitys. Raiku laahusti paikalle liivi selässä. Lähetin sen ihan umpimähkäisestä paikasta kun ajattelin, että sillä ei ole mitään merkitystä. Se lähti suunnilleen hiipien matkaan. Ruutu oli tiheäkasvuisessa rinteessä, joten Raiku katosi näkymättömiin. Meni hyvän aikaa eikä mitään näkynyt eikä kuulunut. Sitten Raiku ilmestyi puitten lomasta noin kymmenen metrin päähän ruudun reunasta, ja sillä oli esinen suussaan! Pysähtyi ja pudotti esineen ja jäi siihen. Annoin käskyn ja se otti esineen ja hiipi eteenpäin, tuli ruudusta, pudotti esineen ja jä seisomaan viiden metrin päähän minusta. Annoin uuden kehotuksen tuoda esine, ja se lähti tulemaan ilman esinettä. Mitään ei ollut enää menetettävissä, joten aloin innostaa ja maanitella sitä: "missä esine? tuo esine Leenalle, tuo tuo, tule, tule, tuo esine" ja niin edelleen. Kuin ihmeen kaupalla se palasi esineen luo, otti suuhunsa ja toi! Tuomarin kommentit olivat, että toiminta ruudussa oli niin hidasta että hän oli jo aikonut keskeyttää suorituksen juuri kun se ilmaantui näkyviin esine suussa. Tarvitsi tuomarin sanoin "runsaasti painostusta" esineen tuomiseen (paitsi että ei se ollut painostusta vaan maanittelua). Sai kuitenkin siitä tuodusta esineestä 18 p ja toiminnasta ruudussa yhden säälipisteen.

Kaikkineen pisteitä 247, ALO2, JK1 ja vielä kaupan päälle rotumestaruus. Oli monin kerroin enemmän kuin mitä ikinä olisin odottanut.

Sitten vielä ihan jokaista tyylilajin perinteeseen kuuluvaa yksityiskohtaa noudattaen otettu palkintokuva:

Viikon työt

Maanantaina
käytiin tottistelemassa Pärnävaaralla Kaisan ja koirien kanssa. Raiku teki ensin pieniä seuraamisia, käännöksiä ja jääviä, ihan ok. Niiden jälkeen noutojutut: tasamaanouto muuten hyvä, luovutusasento edelleen vino ja epävarma. Hyppynoudossa taas ensimmäisellä kiersi tullessa, mentiin estehypylle, jossa ei ongelmia. Sitten hyppynoudolle, joita teki kolme oikke hyvää. Eteenmenossa lähti kohti kentän laidalla ollutta koria, mutta siitä korjasi omalle lelulleen. Ihan kohtalainen setti, näillä mennään :)
Tottisten jälkeen esineruudulle, joka sitten olikin pelkkää painajaista. Raikulle pantiin liivi, joka immobilisoi sen 90 prosenttisesti. Sain sen kuitenkin etenemään ruutuun, ja löysi se esineenkin, mutta jäi siihen seisomaan ja vinkumaan ja kun annoin tuontikehotuksen, lähti tulemaan ilman esinettä. Avustajan kanssa sitten vartti temppuiltiin niin että saatiin se melkein tuomaan esine sieltä ruudusta, vähän matkaa kerrallaan. Voe voe, kun tietäisi mitä ikävää sille on esineruudussa on tapahtunut (sen lisäksi että emäntä on alkanut hermostua...). No, kun periksihän ei anneta, tein vielä illan päätteeksi Raikulle ja Aihkille esineruutukilpailun: namipurkki metsän laitaan ja molemmat koirat etsimään. Raiku löysi purkin ennen Aihkia ja jäi vinkuen seisomaan sen eteen , jolloin isoisä tuli, nappasi purkin, toi ja söi sisällön. Toinen samanlainen samoin tuloksin. Kolmannella kerrallakin Raiku oli ensin purkilla, ja nyt se jo samantien nappasi sen suuhunsa ja toi kovaa vauhtia! Vielä kokeiltiin namipurkin noutoa noin kymmenen metrin päästä ilman Aihkin innostavaa vaikutusta, toimi edelleen. Kateus ja kilpailu, oppimisen parhaat ystävät :)

Keskiviikkona tein Raikulle lyhyen jäljen ja pitkän janan, noin 20 metriä. Jana menikin yllättävän hyvin, eteni suoraan ja nappasi jäljen. Itse jäljellä jätti taas yhden kepin, taisi ajaa vähän sivussa siinä kohtaa. Jäljen jälkeen vielä sinnikkäästi esineruutua. Tein kapean ja pitkän ruudun, jossa yksi esine. Ilta oli tässä kohtaa jo pimennyt, joten Raiku lähetettiin mustaan aukkoon. Jonkun aikaa odottelin ja kuulostelin rapinoita ja sitten se tulee reippaasti juosten esine suussaan! Siis ne kateus ja kilpailu.

Torstaina käytiin agilityssa tekemässä tällaista rataa:



















Ihme ja kumma, kaikki erilaiset välistävedot ja takaakierrot ja muut pyöritykset rinnakkain olevilla hypyillä onnistuivat ensimmäisellä kerralla. Tein nelosputken jälkeiset hypyt edestä ja Raiku seurasi ohjausta ihan kuin olisi ollut oikein taitavakin agilitykoira. Seuraavalla kierroksella ohjaaja käski tekemään ne toiselta puolelta, sekin onnistui jo toisella yrittämällä. Muita ongelmia radassa ei sitten ollutkaan, ja Raiku rataili koko kierroksen pariin kertaan, joitakin kohtia useampaankin kun kokeiltiin erilaisia ohjaustekniikoita. Vähän viimeisellä kierroksella meinasi into hiipua, mutta jossain kohdassa se yhtäkkiä taas innostui ja varsinkin a-esteella tuleminen sai sen kovasti ilahtumaan ja innostumaan.

Takaaleikkausta ja pakkovalssia

oli eilen agilityradassa. Niitähän emäntä tahkosi:

Heti alun kolme estettä olivat lähes ylivoimaisia kun kakkosen ja kolmosen välissä piti tehdä kaksi valssia. Sitä väännettiin useita kertoja kunnes koutsille kelpasi ja päästiin eteenpäin. Seuraava vaikeus oli 6-7, mutta siitä selvittiin vähän vähemmällä. Viimeinen sitten se takaaleikkaus 17-18, jota kanssa tahkottiin kun olin aina väärässä paikassa tai ohjasin väärällä kädellä. Muut kohdat radasta olivatkin lähinnä juoksua ja Raiku eteni tällä kertaa ihan kohtalaisen reippaasti. Kepit ja kontaktit olivat oikein hyviä.

Tottissessio Pärnällä

Eilen mentiin Pärnävaaralle katsomaan Raikun tottiskuntoa, eli tekemään kisatottis ilman palkkaa, ampumiset ja kaikki. Seuraaminen meni suunnilleen Raikun tasolla, laukauksista sen kontakti hetkeksi laski mutta ei sen kummempaa. Jäävät oikein hyvät. Siihen asti kaikki kunnossa, mutta hyppynoudolla sitten meni sähellykseksi. Se lähti jotenkin yli-innokkaana, kolautti esteeseen ja toi kapulan kiertäen. Heitin uudestaan, se hyppäsi ja jäi sinne seisomaan kapulan eteen, jotain häiriöitä se otti kentän ympärillä liikkuneistä rullahiihtäjistäkin. Sitten hyppyytin sitä yhdessä juosten, niissä ei ongelmia. Jatkettiin estenoudolle, se oli taas vuorostaan oikein hyvä. Eteenmenossa lähti kohti maassaolopaikan merkkeinä olleita ämpäreitä, kolme kertaa piti lähettää että meni suoraan. Eteenmenon jälkeen Raiku meni paikallamakuuseen kun Oili teki omaa settiään. Siinä ei ollut mitään, siellä se makasi eikä laukauksiinkaan reagoinut mitään. Niin että se on siinä ja siinä.

Tottisten jälkeen tehtiin vielä esineruutua. Ilta oli siinä vaiheessa jo täysin pimeä, joten yhtään ei nähnyt mitä koira ruudussa teki. Raiku meni ruutuun monta kertaa, mutta palasi aina ilman esinettä. Todennäköisesti se oli sellaisen löytänyt, mutta kun en vahvistanut kutsulla, jätti sinne. Huoh. Tähän pitää tosissaan panostaa jos sitä aikoo jälkikokeissa käyttää.

Aihki oli melkein koko illan autossa alkulenkkiä lukuun ottamatta. Esineruutua se pääsi tekemään ja revitteli ruudussa keppiensä kanssa. Ihan lopuksi Kaisa meni sille puuvajaan piiloon. Yritin ohjailla sitä vähän pidemmälle metsään, mutta aika kaukaa se otti hajun ja painoi suoraan puuvajan suljetulle ovelle haukkumaan. Kyllä  se vielä osaa :)

Neliöjälki mäntykankaalla

Eilen tallasin Raikulle suunnilleen neliön muotoisen jäljen täysin tasaiselle kankaalle. Jäljen pituus ehkä noin 300 metriä, kuusi keppiä ja loppupurkki. Vanheni tunnin. Jana kymmenisen metriä. Jana meni vähän töytäilyksi kun Raiku oli jotenkin poikkeuksellisen innokkaasti lähdössä jäljelle. Jälki nousi kuitenkin ongelmitta. Raiku ajoi jäljen varmasti, yhdessä kulmassa kerran pyörähti ja kaikki kepit nousivat. Jes.

Jäljen jälkeen vähän tokoiltiin metsätiellä ja Raikullaoli edelleen kova into päällä. Tehtiin käännöksiä, jotka sujuivat suht hyvin, istu-maa-luoksetulo, ei ongelmia. Lopuksi avoimen kaukokäskyjä takapalkalla, ensin metrin päästä, sitten kahden ja lopulta istumaan nousu kolmen metrin päästä. Tällä tavalla matkaa pidentäessä ei ollut mitään ongelmaa vaan Raiku nousi istumaan joka kerta ihan heti. Pitää varmaan jatkaa näin.

Aihki sai hakea Raikun jäljeltä jälleen namipurkkinsa. Se juoksenteli jälkeä edestakaisin, etu- ja takasuuntaan ja osui lopulta purkille, mistä kertoi kova haukku. Heitin sille lopuksi vielä vinkuvetolelun ja se otti sen suuhunsa, suuntasi suoraan autolle ja avoimena olleeseen häkkiinsä. Sille tämä saalispalkka toimisi, Raikulle ei. Raikulle suurin rangaistus on joutua autoon.

Aihki 11 vuotta

Aihki täytti eilen 11 vuotta ja poseerasi kanavan rannalla

Aihki on edelleen hyvässä voinnissa. Vaikka vauhti on hiljentynyt ja lenkeillä namien kerjääminen on alkanut voittaa juoksentelun, edelleen se on valmis Raikun perässä lähtemään kielletyille retkille. Ja komennushaukku raikaa entistäkin vaativampana ja entistäkin useammin.

Onnea Aihki, Metsänpoika!

Tokoilua

Tänään raviradan parkiksella vähän tokoilemassa. Tsekkailtiin vähän mikä olisi avoimen liikkeitten tila, jos sitä joskus mentäisiin kokeilemaan. Avon kaukot takapalkalla parin metrin päästä hyvät, vaikka vieressä häiriköi "liikkuri". Maa-seiso-istu -sarjakin tekniikaltaan hyvä. Noudossa taas varasti kapulalle, mutta kun kapulan lähelle meni ihminen, pysyi istumassa peräti kaksi kertaa. Paluussa hyvä vauhti. Pitkä seuraaminen liikkuroituna, vasemmat käännökset väljenee, niihin saatiin Päivikilta hyvä vinkki. Jäävissä vähän arpoi ja eka seisominen meni pitkäksi. Paluu koiran taakse ei tuottanut mitään ongelmia. Luoksetulon pysäytyksiä muutaman metrin matkalta namia heitellen, ehkä se? Eli hommia riittää ennen kuin avoin mahdollisesti mennään korkkaamaan.

 Aihki jatkoi häiriökoiran uraansa leikkimällä vetoellula ja haukkumalla käskystä merkin takana kun Tanhu treenasi sitä. Tämä homma selvästi sopii Aihkille :)

Tottistelua

Linnunlahden kentällä. Aloitettiin seuraamisella, 50 aslkelta takapalkalla, hyvää, samoin pieni seuraaminen käännöksineen + hidas käynti ja juoksu, jäävät ja luoksetulo. Tasamaanoudossa karkasi kapulalle, mutta palautus laukalla Hyppynouto hyvä, vaikka koskettikin estettä. Estenoudossa piti antaa lähtöön käsiapu, istui vaan sivulla kuin ei olisi koskaan kuullut mitä pitää tehdä. Sen jälkeen ihan hyvä suoritus. Eteenmeno hyvä, vaikka seuraamisessa edisti aika reippaasti. No, eteenmenoa maahanmenoineenhan ei ole tehty, mutta olkoon. Kyllä se ainakin käskystä seisomaan pysähtyy. Normisetin jälkeen otettiin vielä seuraamista ampumisineen Kahdella ekalla paukulla käänsi päätään etsien mistä ääni tuli, kolmannella pysyi kontaktissa. Paikkamakuussa ammuttiin pari kertaa, ei reagoinut.

Aihki odotti autossa kun Raiku, Urho ja Oili tottistelivat ja kun kaikille ammuttiin. Aihkihan otti nuorena paniikin juuri (ja vain) Linunlahden kentän ampumisista. Se tuli kyllä reippaasti autosta, mutta intoili pallosta selvästi normaalia vähemmän ja jo aika äkkiä otti pallon ja suuntasi takisin auton takakonttiin. Mutta ei siis paniikkia, joten varmaankin se olisi olut opetettavissa kestämään laukauksiakin, jos sen kanssa olisi pk-lajeihin tähdätty. Mutta hyvä näin.

Agirataa

Tänään osallistuttiin taas torstain tapaan agilitytunnille. Radassa oli pari takaakiertoa ja muita tekniikkakohtia, joissa emännän valssit, takaaleikkaukset ja saksalaiset tahtoivat koko ajan olla myöhässä tai muuten puolitekoisia. Jäipä koira pari kertaa selänkin taaksetekemään ihan omiaan. Mutta kepit tehtiin kahten kertaan oikein sujuvasti, ja Raiku oli loppuun asti innokas pomppija. Kivaa taisi olla silläkin vaikka välillä vähä ntpkkikin. Ennen radalle menoa tehtiin ekan kerran kokeen jälkeen vähän ihan lyhyitä seuraamisia, ja ne olivat tosi hyviä, paikka entistä lähempänä ja käännökset sujuvia. Ehkä jos sekin. Innokas se kuitenkin oli tokoilemaankin.

Rotkojälki

Eilen poljin Raikulle taas vaihteeksi jäljen. Jälki lähti tieltä ja laskeutui varsin jyrkkään rotkoon, jossa sen tarkoitus oli tehdä pieni mutka ja nousta takaisin tielle. Muuten suunnitelma oli hyvä, paitsi että nousun jälkeen tietä ei näkynyt missään, vaan edessä oli entistä jyrkempi rotko. Lopetin jäljen rotkon pohjalle ja lähdin etsimään tietä (löytyihän se sitten). Jäljellä 6 keppiä, viimeinen loppupalkkapurkin päällä. Jälki vanheni puolitoista tuntia kun käytiin lenkillä. Siellä Raiku onnistui ajamaan vähän jotain muutakin kuin jälkiä, joten se oli aika hengästyksissään kun lopulta päästiin laillisiin puuhiin. Nosto oikein hyvä, janakin melkein suora ja ripeä eteneminen. Yhdessä kohdassa se lähti minusta väärään suuntaan ja yritin pysäyttää sen että se etsisi jäljen uudestaan, mutta samassa se nosti kepin. No joo, ei ollut ensimmäinen kerta kun unohdin itse tekemäni jäljen. Jäljen loppusalso oli kuusi noussutta keppiä !!! ja reippaasti ratkotut omituisuudet jäljen lopussa kun olin kulkenut rotkojen reunoilla yrittäen etsiä sitä tietä. Oikein hyvä jälki kaikkinensa.

Tokokokeessa

Sunnuntaina Raiku kävi osallistumassa toisiin tottelevaisuuskokeisiinsa, edelleen alokasluokassa. Tuomarina oli Salme Mujunen ja paikkana Kulhon pesäpallokenttä Kontiolahdessa. Raikun suoritukset arvioitiin seuraavasti:

Luoksepäästävyys 9 (meni tuomaria kohti)
Paikallamakuu 10
Seuraaminen kytkettynä 8 1/2
Seuraaminen taluttimetta 9
Liikkeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 9
Liikkeestä seisominen 9
Hyppy 10
Yleisvaikutus 8.5

Yhteensä 185.5, kp. Sijoitus 3/13

Raiku ei ollut kaikkein parhaassa vireessä, aurinko paistoi kuumasti ja se läähätti koko ajan. Se kuitenkin teki hommat vähän sellaisella virkamiesmoraalilla: kun kerran käsketään niin tehdään sitten vaikka ei kauhealla innolla. Tuomari kehottikin koulutuksessa painottamaan innokkuuteen ja olemaan välittämättä mahdollisista virheistä. Niinhän minä taisin alkuun tehdäkin, nyt sitten ollaan alettu hinkata. Pitää varmaan palata takaisin siihen pedagogiikkan, että liikkeen suorituspuhtaus on vähemmän tärkeä kuin suorituksen innokkuus.

Kokeessa Raiku teki aikas omalla tasollaan. Vapaana seuraamisen pisteet ilahduttavat eniten, siinä kun on ollut eniten kaikenlaista sählinkiä. Muutenhan Raiku on vallan luotettava: kun sille antaa maahanmenokäskyn, se menee maahan, kun seisomiskäskyn, se jää seisomaan. Se ei juurikaan yritä arpoa mitä pitäisi tehdä :)

Tokomöllikoiria ja muuta

Eilen käytiin Napakan tokomölleissä. Raiku mölleili alokkaassa ja kun avoimeen oli ilmoittautunut vain yksi koira ja mukaan kyseltiin toistakin, päätin ilmoittaa kisaan mukaan myös vanhaherra Aihkin.

Raikun mölleily meni ihan kivasti. Luoksepäästävyys ja paikallamakuu ok, niissä ei mitään. Molemmista seuraamisista kasipuoli, vähän väljää ja vinoja perusasentoja, mutta pitää koko ajan saman (väljän) paikan. Maahanmeno ysipuoli, seuraamisessa taisi olla jotain. Luoksetulo ysi, törmäsi ja vino perus. Seisomisesta kymppi ja estehypystä ysipuoli, ennakoi perusasennon. Pisteitä saatiin 185 ja sijoituttiin toisiksi seitsemästä koirasta. Arvostelu ei ollut mitenkään löysää, joten ihan kelpo suoritus.

Aihki-herra tokoilikin sitten ihan omiaan. Paikallaolosta kutonen, oli pörinyt ja sellaista, mutta pysyi kuitenkin paikoillaan. Seuraamisessa poikitti, perusasennot vinosti melkein edessä - taskussa ollut pallohan se. Maahanmeno nolla, jäi seisomaan. Seisominen sentään kasi, perusasento taas palomoodissa. Nouto nolla, lähti heti kun heitin. Kaukot se sitten teki!!! Tosin vähän edisti, mutta teki. Estehypystä peräti ysi, se palloperusasento. Kaikki väliajat se haukkui ja kimitti, mutta oli hirmuisen innoissaan, ja yleisöä nauratti. Kun luokassa oli vain kaksi osallistujaa, sai Aihkikin palkintonamipussinsa, ihan samoin kuin Raiku. Hauskaa sen kanssa oli mölleillä kun suoritusella ei ollut yhtikäs väliä :)

***

Torstaina oltiin agilityssa, ja matkassa oli täysin yllättäen todellinen Vauhti-Raiku. Jo kentälle mennessä se oli ihan tohkeissaan, tarjoili perusasentoja ja seuraamista. Radalle se lähti sellaista vauhtia että en meinannut perässä pysyä, ja pariin otteeseen jäinkin auttamatta sen vauhdista, jolloin se vaan jatkoi oman radan tekemistä. Kun piti palata jonnekin hiomaan suoritusta, se palasi putkien läpi ja pomppien hyppyjä. Mikään radassa ei tuottanut vaikeuksia, ei edes takaakierto, ja tehtiin rata kahteen kertaan, koko ajan samalla vimmalla. Koutsikin oli aivan ihmeissään että mikä sitä viiraa. Mikä lie ollut, tähdet oikeassa asennossa? Mutta kyllä siihen siis vauhtiakin saa, jos se sille päälle sattuu.

Jäljellä

Ei olla jälkeäkään ajettu pitkään aikaan, joten tänään tallasin Raikulle mutkittelevan jäljen parimetrisiä mäntyjä kasvavaan metsään. Kuusi keppiä, vanheni melkein kaksi tuntia. Nosto hyvä, ja ajoi oikein reippaasti ja itsevarmasti - niin itsevarmasti, että vaivautui nostamaan vain kolme keppiä. Kulki ihan pokkana yli. Nyt täytyy jo ryhtyä johonkin.

Jäljen jälkeen vähän tokoiltiin metsätiellä, jälleen takapalkalla ja tosi hyvä vire Raikulla oli, johtui varmaan siitä, että välissä Raiku oli puussa kiinni kun Aihki etsi purkkinsa - ja aika pitkään sai etsiäkin. Eri pituisia seuraamisia, käännöksiä, jääviä, luoksetuloa. Lopuksi
kaukoja, joissa olen tainnut opettaa, että istumaan noustaan toisella käskyllä. Sellaista.

***
Viikolla käytiin Kolilla kyläilemässä. Ryhmäkuvassa edessä Aihki ja Piparin tyttö Mansi, sitten vasemmalta Pipari, Raiku ja Silva ja takana selin Mansin veli Jehki, jota isot poikakoirat kovasti pelottivat, vaikka ne eivät Jehkistä välittäneet tuon taivaallista.

Pientä tottista

Piiitkästä aikaa tottista, etli mentiin illalla Linnunlahden kentälle, lauantaisin siellä ei ole ketään. Raikun kanssa ensin seuraamista takapalkalla, jolloin se on aina hyvää, nyt myös kännökset hyviä. Jääviä, istuminen oli alkuun vähän hakusessa, mahanmeno on rutinoitunut kaikille käskyille. Hyppyesteet meni oikein mallikkaasti, pitkästä aikaa. Pari tokohyppyäkin tehtiin väliin, sitten vielä liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo ja lopuksi eteenmeno. Tällä kertaa kävi niin, että Raiku juoksi ohi lelusta ja jäi sitten sinne vaan seisomaan. Piti mennä näyttämään se lelu.

Aihkin kanssa tokoiltiin avon liikkeitä ilman välipalkkoja. Kiljunta ja haukunta ensin lisääntyivät ja lisääntyivät, mutta kun vaan jatkettiin, ne alkoivat vähetä ja vire tasaantua. On se vaan niin mukava tokokoira, siltä ei virta lopu palloaan odotellessa.

Agiharkat

Torstain tapaan agiharkoissa. Ilma oli aika hautova ja unodin juottaa Raikun lähtiessä, joten se oli vähän nuupallaan. Teki kuitenkin kaiken mitä pyydettiin, suurin ongelma radassa oli että itse opettelin sen väärin, en huomannut rataan tutustumisessa peräti kolmea estettä. Sitä mukaa rata meni vähän tökkimiseksi. Loppuun otettiin taas vauhtipätkiä lelun lento palkkana, niistä Raiku kyllä innostuu.

Rata oli tällä kertaa tämmöinen:

Agimöllit

Tänään käytiin Napakan agimölleissä, mölliradalla ja episradalla. Möllirata oli varsin helppo, 13 estettä, muutama valssi piti tehdä. Raiku tekikin radan okein näppärästi sijoittuen toiseksi, ei ratavirheitä, aika tosin noin 5 sekuntia huonompi kuin voittajalla. Episradalla virheitä tuli sitten enemmänkin, kaksi heti kepeiltä, vähän jotain pyörimistä josta kieltoja ohjeusvirheitten takia ja yksi rima putosi. Saatiin kuitenkin tulos, vaikka ei sijoitusta.

Päivän kuvat: etsii, etsii ja soisi löytävänsäkin

Viime viikolla

Vanha blogi vuodatuksessa ei ole toiminut pariin viikkoon, joten vaihdettiin sijaintia. Viime viikolla harrasteltiin kaikenmoista: jälkeä, tottista ja agilitya. Jälki oli Kaisan ja mudipoika Urhon tekemä, kuivasa kangasmetsässä, terävä kulma ja tien ylitys ynnä kuusi keppiä ja tavallisia kulmia. Tien ylityksessä Raiku hairaantui selvästi harhalle, joten ilman jäljentekijän opastusta oltaisiin menty ties minne. Pari muutakin kertaa Raiku kadotti jäljen, mutta teki sinnikkäästi töitä ja löysi sen uudelleen. Urho oli juoksennellut alueella jäljenteon ajan, mutta sen hajuihin Raiku ei selvästikään reagoinut. Kaikki kuusi keppiä nousivat, jes.

Tottis aloitettiin pitkällä seuraamisella joka alkuun oikein hienoa, käännöksen jälkeen alkoi vähän väljetä, mutta pysyi kontaktissa loppuun asti. Jäävät hyvät. Tasamaanoudossa paluuvauhti ei kaikkein paras. Hyppynoudossa ensin paluu kiertäen, sitten ei enää hypännyt ollenkaan. Tehtiin agityyliin yhdessä juosten, toimi. Samalla tavalla estenouto. Raikusta alkoi olla puhti poissa paahteisella kentällä, mutta tehtiin vielä eteenmeno kun lelukin oli etukäteen sinne viety. Eteni puoliväliin ja kuuli edestä koiran haukkua, jolloin pysähtyi. Kehotin jatkamaan ja otin askeleen, jolloin lähti ja meni lelulle saakka. Esineruutukin lopuksi tehtiin, näki esineiden viennin, joten ihan kohtuullinen ruutu siitä tuli.