Jäljellä

Ei olla jälkeäkään ajettu pitkään aikaan, joten tänään tallasin Raikulle mutkittelevan jäljen parimetrisiä mäntyjä kasvavaan metsään. Kuusi keppiä, vanheni melkein kaksi tuntia. Nosto hyvä, ja ajoi oikein reippaasti ja itsevarmasti - niin itsevarmasti, että vaivautui nostamaan vain kolme keppiä. Kulki ihan pokkana yli. Nyt täytyy jo ryhtyä johonkin.

Jäljen jälkeen vähän tokoiltiin metsätiellä, jälleen takapalkalla ja tosi hyvä vire Raikulla oli, johtui varmaan siitä, että välissä Raiku oli puussa kiinni kun Aihki etsi purkkinsa - ja aika pitkään sai etsiäkin. Eri pituisia seuraamisia, käännöksiä, jääviä, luoksetuloa. Lopuksi
kaukoja, joissa olen tainnut opettaa, että istumaan noustaan toisella käskyllä. Sellaista.

***
Viikolla käytiin Kolilla kyläilemässä. Ryhmäkuvassa edessä Aihki ja Piparin tyttö Mansi, sitten vasemmalta Pipari, Raiku ja Silva ja takana selin Mansin veli Jehki, jota isot poikakoirat kovasti pelottivat, vaikka ne eivät Jehkistä välittäneet tuon taivaallista.