Hellepäivän agia

Lämpötila edelleen +25 vaikka kello oli jo kuusi. Päätin tormistautua ja lähdettiin sen verran aikaisin, että koirat kerkesivät käydä uimassa ennen harkkoja. Siitä huolimatta Raiku käveli uinnin jälkeisen lenkin läähättäen hyvin hitaasti. Huono merkki, joka ei pitänytkään paikkaansa. Radalle lähtiessään Raiku oli suorastaan riehakas. Rata oli tämmöinen:

Alku mentiin ihan kerralla ja hyvällä vauhdilla puomin loppuun asti. Siihen oli käsketty viimeistään pysäyttää, koska sen jälkeen tehtiin irtoamisharjoitusta putkesta hypylle 7. Ohjaaja vei hypyn taakse namialustan, ja Raikuhan irtosi. Sain jäädä putken alkuun seisomaan ja huutamaan käskyä kun Raiku eteni. No, radan keskellä ollut pyöritys ei sitten niin sujuvasti mennytkään, aina olivat sekä käskyt että muu ohjaus myöhässä. Kepit piti tehdä vasemmalta, mitä ei olla harjoiteltu juuri yhtään. Ohjaaja käski palkata joka välissä ja sitten joka toisessa, ja kyllähän Raiku ihan selvästi alkoi pujotella. Loppuradan jälkeen vielä vähän hiottiin välistävetoja ja tehtiin irtoamiskohta ilman nameja. Muuten meni hyvin, mutta minä olin edelleen koko ajan myöhässä. Eli hyvin Raiku jaksoi helteestä huolimatta. Oliko sitten motivaatio, tuttu kenttä, uiminen vai kaikki tai jokin muu. Mene tiedä.

Sunnuntaina Aihkikin pääsi agiradalle, mikä unohtui kirjata. Yhdellä tauolla otin Aihkin ja tehtiin radanpätkiä minihypyillä, putkia, keppejä ja keinua. Aihkilla ei ollut motivaatio-ongelmia, kauhealla räyskällä säestettynä se painalsi rataa niin kovaa kuin pääsi ja ihan ohjauksen mukaisesti. Pallonkiilto silmissä, ja saihan se sen sitten lopulta. Se on jotenkin liikuttava.

Agin jälkeen lenkkeiltiin víelä Ylämyllyn maastoissa ja koirat kävivät uudelleen laavulla uimassa. Tuomet, kielot, mustikat ja mansikat jo kukkivat.

Agia, tokoa, tokoa, agia

Eli käytiin Kiteellä Taivaannastassa kahtena päivänä koulutuksissa. Kumpanakin päivänä oli sekä agia että tokoa, lauantaina ensin agia, sunnuntaina ensin tokoa. Tokossa koulutti Hertta Mikkonen, agissa Maiju Parviainen.

Lauantain tokossa aloitettiin ohjatulla seuraamisella, vähän voittajaluokan malliin. Raiku teki ihan hyvin, vinkkejä saatiin sivuaskeleitten ottamisesta. Sitten ruutua, ensin läheltä niin kuin ollaan tehty, mutta kouluttaja oli sitä mieltä, että se ajautuu sinne ruutuun vähän sattumalta. Tehtiin niin, että Hertta kävi ruudussa pallon kanssa ja lähetys vähän kauempaa, pallo kun koira ruudussa. Sitten lähetys tyhjään ja pallo lensi sivusta. Ohjeeksi tehdä myös tällaisia näyttöjä, että se oppii menemään suoraan ruutuun. Täytyy kokeilla. Voittajan luoksari tehtiin puolittain kokonaisena, eli molemmat pysäytykset. Seisomaan jäi kuin seinään, maahanmeno vähän epävarmempi, mutta yhdellä käskyllä meni! Ja tämän se oli tehnyt vain kerran ennen, ihan erillisenä. Loppuun Hertta tarkisti kaukot. Tehtiin ihan läheltä ja kaikki muut kelpasivat paitsi seiso-maa, jossa se etenee. Etenemisen estämiseen ei kuulemma ole muuta tietä kuin namiohjaus, joten kai se on sitten siihen lopultakin ryhdyttävä. Muuten Raikun tekniikkaa kehuttiin. Kun Raiku oli jo aamulla tehnyt aglitya ja lämpötila oli +25, ei juuri muuta tehty, Raiku alkoi jo olla aika kypsä.

Sunnuntaina tehtiin tokoa heti aamusta. Aloitettiin avon hypyllä, ensin haisteli hypyn takana ja istui vasta toisella käskyllä, seuraavalla kerralla tälläsi istumaan ennen käskyä. No joo. Sitten siirryttiin tunnariin, ensin kuten ollaan tehty. Vieraat olivat ympyrässä ja oma niitten takana ruohikossa, vieraitten väleissä nameja. Namien syönnin jälkeen käsky omalle, hyvin nosti. Seuraava kierros niin, että nameja ei ollut ja oma oli melkein samassa ympyrässä kuin vieraat. Raiku haisteli hetken vieraitten välejä ja meni nostamaan oman! Olisikohan se alkanut älytä. Näin käskettiin jatkaa, välillä nameja väleissä, välillä ei, ja tuoda omaa vähitellen samaan rinkiin vieraitten kanssa. Sitten tehtiin jääviä, joissa istumisen seisoi ekalla kerralla, mutta sitten kaikki ok. Loppuun tottiksen eteenmenoa, pallo oli viety etukäteen. Hienosti eteni, suoraa linjaa. Sitten tehtiin niin, että pallo oli Hertalla joka kutsui Raikua, ja minä käskin maahan juuri vähän ennen. Onnistui sekin. Vielä yksi eteenmeno näkyvälle pallolle, seuraamisessa edisti ihan mahottomasti, mutta sillä nyt ei ole väliä. Hertan mielestä Raikun voittajaliikkeet ovat hyvällä alulla :)

Agissa oli pitkiä ja vaikeita ratoja. Lauantaina Raiku teki agia aamulla, ihan reippaasti. Tehtiin kahdessa osassa 30 esteen rata, jossa takaakiertoja ja saksalaisia ja muita. Kerran onnistuin tekmään takaakierrosta persjätön ihan tosta noin vaan. Loppusuoralla oli hyppy, kaksi suoraa putkea ja okseri ja kun kouluttaja meni vinkuketun kanssa suoran päähän, Raiku kehitti tosissaan vauhtia. Sunnuntaina oltiin ensin tokoiltu, lämpöä oli edelleen +25, ja Raiku päätti, että nyt tämä trenaaminen meni jo liiallisuuksiin. Tehtiin sitten vaan keppejä, pari rengasta ja hyppysuora, johon se vielä innostui vinkuketun avustuksella.

Hyvä koulutus, etenkin tokoon saatiin sekä hyviä vinkkejä että vahvistusta sille, että ei olla tehty juttuja ihan pieleen. Eli jatketaan harjoitusta, tosin ei nyt ihan lähipäivinä :)

Tokon voittajaluokkatreeniä

Meillä näitä tokon treenitaukoja tulee enemmän kuin treenikausia, mutta tänään treenailtiin raviradan parkkiksessa lähinnä tokon voittajaliikkeitä. Aloitettiin ohjuroidulla seuraamisella, joka oli oikein hyvää, myös hidas ja juoksu, askelsiirtymät tosin menee poukkoiluksi ja pomppimiseksi, niitä siis treeniin. Sitten siirryttiin vähiten treenattuun (pedagogisella ajatuksella että virkeälle koiralle opetetaan uusia asioita). Raikua juoksutettiin Kaisan ja minun väliä ja toisella kutsulla annoin käskyn, ja se meni maahan niiltä jalansijoiltaan kovasta vauhdista! Jes. Jätettiin sen asian treenaaminen siihen ja siirryttiin ruutuun. Lähetys tyhjään ruutuun ehkä noin 7 metrin päästä, oli sillä jo ideaa, useimmiten löysi tiensä ruutuun ja sai lentävän kananuggetin palkaksi. Pari noutoa, joista ekan varasti, toinen kohtuullinen ja kolmannessa Kaisa heitti kapulan vielä vähän kauemmas. Paluu ihan hyvä. Tunnaria entiseen malliin, etsi hajuttomien jälkeen oikein nuuskuttaen omaa ruohosta. Jotenkin tästä pitäisi alkaa edetä, mutta katotaan. Loppuun avoimen luoksetulo, joka oli kyllä ihan kymppi ja avon kaukot, samoin. Nämä olivat siis hyvin suunnitellut täsmäharkat :) Raiku teki kyllä hyvällä fiiliksellä, joten kivaa oli. Raikulle (ja emännälle) näyttää sopivan vähän harvatahtisempi treenaaminen, näyttäisi edistyvänkin vaikka / koska treenatan vain joka toinen viikkokin :)

Aihki hönttäili tapansa mukaan vinkulelun kanssa. Se teke edelleen hyvää seuraamista kunhan pitäis turpansa kiinni. Lelun etsintää, ruutuun namipurkille ja sellaista, eläkeläisen viriketoimintaa.

Hyvä jälki ja laiska esineruutu

Tänään Raikulle tallattiin jälki kuusimetsään, ensin pieni mäki ylös, sitten alas ja lopussa jonkun matkaa tien laitaa. Kuusi keppiä, lopussa purkki. Pituus noin 600 metriä. Jälki vanheni melkein kaksi tuntia, käytiin lenkillä, Raiku juoksi erilaisia lenkkejä, uiskenteli ja leikki Unan kanssa,

 

 

ja kiusasi Aihkia

Sitten mentiin jäljelle. Jana oli huono, laitoin sen menemään polun yli, ja se sotki sen ihan kokonaan. Vasta kolmas lähetys eteni suoraan ja jälki nousi ilman mitään. Raiku eteni ensin rauhallisesti, mutta ensimmäisen kepin jälkeen se taas alkoi kiihdyttää. Toisen kepin yli se meni ihan sujuvasti, kolmannenkin ohi olisi kiiruhtanut, mutta jäljen tekijä sanoi että siinä se on, joten otin Raikun takaisin ja sitten keppi nousi. Viheltely jatkui vaikka yritin hillitä, mutta nosteli se kuitenkin kaikki loput kepit. Tien laitaan tultaessa se merkkasi oikean suunnan, mutta lähti kuitenkin tarkstamaan josko jälki ylittäisi tien, tai jos se menisikin toiseen suuntaaan. Sitten nosti uudelleen oikean, mutta tienvarsi on sille selvästi haasteellinen, teki kaarroksia metsään ja takaisin. Loppupalkka löytyi kuitenkin ihan jäljestämällä. Se oli kaikkineen hyvä jälki, vähän jo onnistuin ohjaamaan sitä pois viheltelystä ja rallattelusta. Sille käy näin kun sen varmuus jäljestä kasvaa ja se rupeaa ajattelemaan, että lasten leikkiä.

Esineruutu ei sitten kovin hienosti mennyt. Raiku lähti laiskasti, eteni vähän matkaa, pysähtiyi ja tuli takaisin. Lähetin toisesta kohdasta, lähti reippaasti mutta kaarsi ruudun ulkopuolelle, Unan ajamalle jäljelle. Ohjailin takaisin ruutuun ja eteen, mikä ihme kyllä onnistui ja Raiku eteni esineelle asti. Palautus laukalla.

Aihki ei saanut tehdä muuta kuin etsiä esineitä. Se eteni noin kymmenen metriä, ja jäi pyörimään sille etäisyydelle. En sanonut mitään ja aikansa pyörittyään lähti vakaasti etenemään kohti takareunaa ja sieltähän se esne löytyi. Se tuo esineet aina niin tärkeän näköisenä.

 

Peltojälki Kortelahdessa

Käytiin kyläilemässä Kolin Kortelahdessa ja käytettiin tilaisuutta hyväksi saamalla Kirsti tallaamaan Raikulle jälki. Jälki tehtiin kuivalle pellolle, loppumatka kulki vähän matka pitkin metsän reunaa. Kuusi keppiä, pituutta ehkä noin 500 metriä. Jälki vanheni peräti kolme tuntia, millä aikaa käytiin ihailemassa maisemia Kolin Käräjäkalliolla

Raiku ei ole koskaan oikein ollut parhaimmillaan peltojäljillä, mutta nyt jälki nousi varmasti noin 10 metrin janalta ja Raiku alkoi ajaa keskittyneesti nostaen ensimmäisen kepin helposti. Kohdassa, jossa Kirsti oli kulkenut pari tuntia ennen jäljen tekoa koiriensa kanssa Raiku hetken pyöri, mutta palasi omalle jäljelleen. Muuten jäljen ajo oli varmaa ja tarkkaa, kunnes Raiku selvästi alkoi ajatella, että lasten leikkiä ja kiristi vauhtia, jolloin meni kepin ohi ihan muina koirina. Milloinkahan opin, että kun Raikusta näkee, että se alkaa jäljestää vihellellen ja rallatellen, se pitää ottaa selvään liinatuntumaan? En ehkä koskaan? No, viisi keppiä kuitenkin nousi ja loppupalkalle tultiin, tietenkin.

Tottista, tokoa ja agimöllitkin

Tänään aamulla Linnunlahden kentälle, joka oli melkein kuin iso järvi. Tehtiin kahdessa setissä, ensin tottista, sitten tokoa.

Tottiksessa Raiku ensin paikallamakuuseen Urhon tehdessä seuraamista ja luoksetuloa. Jossain vaiheessa Raiku oli noussut seisomaan: ehkä silloin kun Urhoa palkattiin tai kun isoja rekkoja kulki kentän laitaa? No, meni takaisin maahan käskystä. Sitten Raiku seuraamaan. Alussa Raiku lähti hyvin mutta pysähtyi noin kymmenen askeleen kohdalla. Kolmannella kerralla seuraaminen sitten lähti sujumaan ja olikin hyvää, tehtiin pitkä suora ja sen perään maahanmeno ja luoksetulo, toki välissä palkaten. Hyviä molemmat. Kokeenomainen eteenmeno, lähti todella kovaa ja ihan suoraan, maahan toisella käskyllä, mutta muuten siis täydellinen. Hyppynoudossa sille kävi ponnistusvirhe takaisin tullessa ja se romahti nokilleen maahan ja estekin heilui. Ei otettu uudestaan vaan siirryttiin estenoutoon. Kapula meni lätäköön, sitä ei oikein meinannut löytää, muuten hyvä. Sitten takaisin hyppynoutoon niin, että Kaisa kutsui toiselta puolelta, ei ollut Raikulle jäänyt hyppykammoa. Viimeisellä kerralla Kaisa antoi sille kapulan suuhun, vähän se oli hämillään, mutta teki oikein hyvän hypyn kapula suussa. Oli hyvä tottissetti näin kauden avajaisiksi.

Tokosetti oli vähän enemmän säätämistä. Tehtiin ensin kaukoja, aloitettiin avon kaukoilla, joissa vähän ennakoi, muuten hyvä. Ennakointia säädettiin istuttamalla k-a-u-a-n, sitten vapautus takapalkalle. Maa-seiso, istu-seiso,  seiso-istu oikein hyviä, tehtiin kaikki ilman perusasentoja "lennosta". Ruutua  väännettiin kanssa, milloin löysi ruudun, milloin ei. Sekin onnistui paremmin kun lähetin lennosta. Tunnaria niin että hajuttomien välissä nameja, oma piilotettuna vähän kauemmas. Kerran yritti alkaa nostella vieraita mutta estin, hyvin löysi sitten oman. Lopuksi vielä juoksutusta ja siinä maahan -käskyjä. Kolme kertaa jäi seisomaan ja vasta toisella käskyllä maahan, sitten onnistui ja siihen lopetettiin. Raiku alkoikin olla jo vähän uupunut.

Illalla suunnattiin vielä Napakan agimölleihin. Raikua selvästi painoi aamun treenit ja ekan radan alku oli tosi tahmaista, ensin se kiersi yhden hypyn kahdesti ja sitten päätti mennä ottamaan lisävauhtia putkesta. Loppurata ilman virheitä mutta aika löysästi. Toisella radalla päästiin melkein loppuun kun jätin Raikun selän taakse, jolloin se meni putkeen väärästä päästä. Minun tyyppivirheeni.

Agimöllien jälkeen peräämme juoksi minulle tuntematon nuori nainen, joka kysyi onko Raiku menossa lähiaikoina tokokokeeseen. Hän oli ollut katsomassa edellistä koetta ja halusi tulla kertomaan, miten ihanaa sitä oli ollut katsoa, kun Raiku oli niin "täydellisen iloinen" ja muutenkin "täydellinen", ja meidän yhteistyö niin hyvää. Sanoi, että harvoin näkee niin iloista tokosuoritusta kuin Raiku silloin. Hauskaa :)

Aihki on ollut jotenkin nuupallaan jo muutaman päivän. Linnunlahden kentällä otin sen kuitenkin autosta ja tehtiin pieniä seuraamisia joista heittelin Raikun vinkulelua. Aihki normalisoitui: räyskäsi ja haukkui, juoksi lelulle ja lelun kanssa, leikki ja sitten kuljetti lelun autoon talteen. Täytyy seurailla sitä, jotenkin se ei ole ihan ennallaan. Kun 12 alkaa olla mittarissa, alkaa selvästi vanhuus näyttäytyä. Ja Aihkihan on elänyt kiihkeästi, itseään säästelemättä.

Synttäri ja hyppyratatreeni

Raiku täytti eilen täydet viisi vuotta. Aikuisen ikä ja kyllä sen aina välillä huomaakin. Yksi esimerkki: seitsemän kertaa viikon sisällä Raiku on lähtenyt avoimella peltoaukealla jäniksen perään. Seitsemän kertaa olen huutanut seis, ja seitsemän kertaa se on pysähtynyt kuin seinään jäniksen jatkaessa juoksuaa pitkin avointa peltoa! Ikä ja tottelevaisuuskoulutus?

Raikun synttäriposeeraukset kanavan rannalla. Talviturkki on jo aiemmin heitetty samaan kanavaan.

Tänään käytiin taas agilityharkoissa treenaamassa tällaista hyppyrataa:

Radassa oli pituuden tilalla muuri, eivätkä mittasuhteetkaan ihan piirustuksen mukaisia tainneet olla. No, joka tapauksessa edettiin reipasta vauhtia ja ilman virheitä kepeille asti. Sitten piti hypyllä 13 tehdä "saksalainen" eli päällejuoksu persjätöllä, ja sitä piti hioa. Lopulta, siis lopultakin tajusin, mikä aina menee pieleen, eli ohjaan liian kaukana esteestä, jolloin Raiku ohjautuu oikealle puolelle vaikka pitäis vasemmalle. Tämän jälkeen onnistui!

Muita ongelmakohtia radassa ei ollutkaan, juostiin se toiseen kertaan ihan virheittä alusta loppuun. Keppikulma tosin oli hankala, siinä piti melkein pysäyttää. Lopussa sitten vetoleikkiä vinkulelulla. Raiku selvästi innostuu kun radassa on pätkiä, joissa voi revittää, tai sitten kontakteja. Kivaa oli taas, kun ohjaajakin oli ohjauksineen kartalla.

 

 

Tokoiluja

Pitkästä aikaa mentiin ihan tokoilemaan, tällä kertaa Metlan parkkikselle. Tehtiin Raikun kanssa oikeastaan vaan voittajaharjoituksia. Aloitettiin piilopaikkamakuulla, missä ei mitään ihmeellistä. Sitten kokeiltiin zetaa, jossa palkkasin aina seuraa -käskyllä. Tässä ei ollut mitään ongelmaa, kaikki jäävät oikein ja pysyi paikoillaan kun kiersin, lähti seuraamaankin ekalla käskyllä vaikka sellaista ei ole ennen harjoiteltu. Sitten tunnaria, joka ei ihan putkeen meinannut mennä. Ensin hajuttomien välistä namit, ja kun avustaja vei oman rivin jatkeeksi, Raiku alkoi nostella vieraita. Lopuksi oma piilotettiin ruohoon ja Raiku lähetettiin etsimään hajuttomien jälkeen, se meni hyvin. Pitää vaan edetä hitaasti.

Ruutua tehtiin tällä kertaa läheltä ilman namia tai näyttöä. Useimmiten se löysi ruudun heti, pari kertaa jäi ihan vähän nauhojen ulkopuolelle, mutta kun en atanut uutta käskyä enkä reagoinut muutenkaan, se alkoi etsiskellä ja osui ennen pitkää ruutuun, johon lentäviä nameja palkaksi. Ehkä tämä menetelmä saisi sen ymmärtämään mitä siltä halutaan? Ekaa kertaa otettiin myös metallinouto ulkona, hyvin odotti noutokäskyä, nosti kapulan ja palautti leluun, tosin ravilla, mutta siihen ei nyt kiinnitetty huomiota. Metallissa ei kuitenkaan mitään isoa periaatteellista ongelmaa näyttäisi olevan. Vähän kaukoja namin heittelyllä, ihan ok. Raiku kyllä selvästi stressaa kaukoista, aina alkaa läähättää kun on tehty niitä vähän aikaa. Olen tainnut painostaa, se ottaa painostuksen tosi vakavasti ja muistaa kauan. Mitähän vielä? Niin, juoksutettin Raikua Kaisan ja minun väliä yrittäen maahanmenoa luoksetulossa, mutta Raiku alkoi olla jo aika väsynyt ja tarvitsi isot avut maahanmenoon. Onnistui kuitenkin lopulta.

Onhan tässä urakkaa, jos koskaan voittajaan mennäänkään. Mutta ihan kiva treenata jotain uutta :)

Tihkusadejälki ja esineitä

Vaikka koko päivän tihkutti, tallasin Raikulle ennen iltalenkkiä jäljen. Maasto oli tasaista mäntymetsää, jäljellä kulmia molempiin suuntiin, tien ylitys kahdesti ja 7 keppiä. Pituus noin 600-700 metriä. Jälki vanheni noin tunnin kun käytiin lenkillä, jonka aikana Aihkin linustusgeeni taas kerran aktivoitui ja se juoksi pitkin kankaita haukkumassa puissa istuvia lintuja. Raikukin päätti osallistua, ja tapansa mukaan seisoi lähistöllä ja haukkui sinne tänne. Linnustusgeeni ei ole selvästikään Raikulle periytynyt.

Jana oli vähän epävarma eikä Raiku edennyt suoraan, ja osui jäljelle kohdassa, jossa oli pelkkää hiekkaa. Vähän aikaa siinä pyöri ja sitten jälki löytyi. Alkuun se ajoi vähän epävarmasti ja oikoi ekan kulman, mutta sitten se sai jäljestä kiinni ja ajoi todella tarkasti ja tasaisesti. Tien ylitykset eivät tehneet mitään ongelmaa ja kaikki 7 keppiä nousivat! Se oli oikein hyvä jäljestys.

Jäljen jälkeen emännällä oli vielä energiaa, joten tallasin esineruudun, noin 40 metriä syvä mutta vain noin 7 metriä leveä. Ensin vein namipurkin takarajalle, laitoin Raikun puuhun ja Aihkin etsimään. Sieltä se purkki löytyi ja tuotiin, vauhti ei ollut huimaava, mutta työ tuli tehdyksi. Sitten Aihki autoon ja Raikulle lelu ruutuun. Raiku lähti vauhdilla, eteni takareunalle ja toi lelun kovaa laukkaa. Sillä sitten vähän aikaa leikittiin. Näytin Raikulle namipurkkia, jätin sen istumaan ja vein purkin vielä vähän kauemmas. Raiku lähi tosi kovaa, etsi jonkun aikaa ja toi purkin täyttä laukkaa. Tämä muistutti jo sitä entistä Raikua esineruudussa :)

Rataa toisinpäin

Tällä viikolla agilityssa on sama rata kuin viime viikolla, mutta toisinpäin. Näin päin se ei ihan niin vaikea ollutkaan, tai sitten viime viikon harjoitus auttoi. Ennen rataa tehtiin kuitenkin rengasta erikseen: ensin muutaman kerran kutsuttuna, sitten sivulta ohjattuna pari kertaa renkaan vierestä ja sen jälkeen kolme kertaa oikein! Vähän vielä treeniä parin muun esteen kanssa niin eiköhän se siitä. Rata meni sitten näin:

Heti alussa "ranskalainen" (ohjataan koiranpuoleisella kädellä hyppyyn selän taakse) onnistui kuin vettä vaan ja Raiku kehitti vauhtia niin että en meinannut putken jälkeiselle valssille ehtiä. Hypyille 10-11 ohjaaja käski tehdä ensin sylikäännön ja perään valssin, ja se toimi.

Muita ongelmia radassa ei sitten ollutkaan ja Raiku teki innokkaasti koko ajan. Se innostuu aina kontaktiesteistä ja kohdista, joissa on suhtkoht suoraa menoa - niissä se kehittää minulle aivan liian kovaa vauhtiakin.