Käytiin kyläilemässä Kolin Kortelahdessa ja käytettiin tilaisuutta hyväksi saamalla Kirsti tallaamaan Raikulle jälki. Jälki tehtiin kuivalle pellolle, loppumatka kulki vähän matka pitkin metsän reunaa. Kuusi keppiä, pituutta ehkä noin 500 metriä. Jälki vanheni peräti kolme tuntia, millä aikaa käytiin ihailemassa maisemia Kolin Käräjäkalliolla
Raiku ei ole koskaan oikein ollut parhaimmillaan peltojäljillä, mutta nyt jälki nousi varmasti noin 10 metrin janalta ja Raiku alkoi ajaa keskittyneesti nostaen ensimmäisen kepin helposti. Kohdassa, jossa Kirsti oli kulkenut pari tuntia ennen jäljen tekoa koiriensa kanssa Raiku hetken pyöri, mutta palasi omalle jäljelleen. Muuten jäljen ajo oli varmaa ja tarkkaa, kunnes Raiku selvästi alkoi ajatella, että lasten leikkiä ja kiristi vauhtia, jolloin meni kepin ohi ihan muina koirina. Milloinkahan opin, että kun Raikusta näkee, että se alkaa jäljestää vihellellen ja rallatellen, se pitää ottaa selvään liinatuntumaan? En ehkä koskaan? No, viisi keppiä kuitenkin nousi ja loppupalkalle tultiin, tietenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti