torstai 30. toukokuuta 2013

Hellepäivän agia

Lämpötila edelleen +25 vaikka kello oli jo kuusi. Päätin tormistautua ja lähdettiin sen verran aikaisin, että koirat kerkesivät käydä uimassa ennen harkkoja. Siitä huolimatta Raiku käveli uinnin jälkeisen lenkin läähättäen hyvin hitaasti. Huono merkki, joka ei pitänytkään paikkaansa. Radalle lähtiessään Raiku oli suorastaan riehakas. Rata oli tämmöinen:

Alku mentiin ihan kerralla ja hyvällä vauhdilla puomin loppuun asti. Siihen oli käsketty viimeistään pysäyttää, koska sen jälkeen tehtiin irtoamisharjoitusta putkesta hypylle 7. Ohjaaja vei hypyn taakse namialustan, ja Raikuhan irtosi. Sain jäädä putken alkuun seisomaan ja huutamaan käskyä kun Raiku eteni. No, radan keskellä ollut pyöritys ei sitten niin sujuvasti mennytkään, aina olivat sekä käskyt että muu ohjaus myöhässä. Kepit piti tehdä vasemmalta, mitä ei olla harjoiteltu juuri yhtään. Ohjaaja käski palkata joka välissä ja sitten joka toisessa, ja kyllähän Raiku ihan selvästi alkoi pujotella. Loppuradan jälkeen vielä vähän hiottiin välistävetoja ja tehtiin irtoamiskohta ilman nameja. Muuten meni hyvin, mutta minä olin edelleen koko ajan myöhässä. Eli hyvin Raiku jaksoi helteestä huolimatta. Oliko sitten motivaatio, tuttu kenttä, uiminen vai kaikki tai jokin muu. Mene tiedä.

Sunnuntaina Aihkikin pääsi agiradalle, mikä unohtui kirjata. Yhdellä tauolla otin Aihkin ja tehtiin radanpätkiä minihypyillä, putkia, keppejä ja keinua. Aihkilla ei ollut motivaatio-ongelmia, kauhealla räyskällä säestettynä se painalsi rataa niin kovaa kuin pääsi ja ihan ohjauksen mukaisesti. Pallonkiilto silmissä, ja saihan se sen sitten lopulta. Se on jotenkin liikuttava.

Agin jälkeen lenkkeiltiin víelä Ylämyllyn maastoissa ja koirat kävivät uudelleen laavulla uimassa. Tuomet, kielot, mustikat ja mansikat jo kukkivat.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti