Hyvä jälki ja laiska esineruutu

Tänään Raikulle tallattiin jälki kuusimetsään, ensin pieni mäki ylös, sitten alas ja lopussa jonkun matkaa tien laitaa. Kuusi keppiä, lopussa purkki. Pituus noin 600 metriä. Jälki vanheni melkein kaksi tuntia, käytiin lenkillä, Raiku juoksi erilaisia lenkkejä, uiskenteli ja leikki Unan kanssa,

 

 

ja kiusasi Aihkia

Sitten mentiin jäljelle. Jana oli huono, laitoin sen menemään polun yli, ja se sotki sen ihan kokonaan. Vasta kolmas lähetys eteni suoraan ja jälki nousi ilman mitään. Raiku eteni ensin rauhallisesti, mutta ensimmäisen kepin jälkeen se taas alkoi kiihdyttää. Toisen kepin yli se meni ihan sujuvasti, kolmannenkin ohi olisi kiiruhtanut, mutta jäljen tekijä sanoi että siinä se on, joten otin Raikun takaisin ja sitten keppi nousi. Viheltely jatkui vaikka yritin hillitä, mutta nosteli se kuitenkin kaikki loput kepit. Tien laitaan tultaessa se merkkasi oikean suunnan, mutta lähti kuitenkin tarkstamaan josko jälki ylittäisi tien, tai jos se menisikin toiseen suuntaaan. Sitten nosti uudelleen oikean, mutta tienvarsi on sille selvästi haasteellinen, teki kaarroksia metsään ja takaisin. Loppupalkka löytyi kuitenkin ihan jäljestämällä. Se oli kaikkineen hyvä jälki, vähän jo onnistuin ohjaamaan sitä pois viheltelystä ja rallattelusta. Sille käy näin kun sen varmuus jäljestä kasvaa ja se rupeaa ajattelemaan, että lasten leikkiä.

Esineruutu ei sitten kovin hienosti mennyt. Raiku lähti laiskasti, eteni vähän matkaa, pysähtiyi ja tuli takaisin. Lähetin toisesta kohdasta, lähti reippaasti mutta kaarsi ruudun ulkopuolelle, Unan ajamalle jäljelle. Ohjailin takaisin ruutuun ja eteen, mikä ihme kyllä onnistui ja Raiku eteni esineelle asti. Palautus laukalla.

Aihki ei saanut tehdä muuta kuin etsiä esineitä. Se eteni noin kymmenen metriä, ja jäi pyörimään sille etäisyydelle. En sanonut mitään ja aikansa pyörittyään lähti vakaasti etenemään kohti takareunaa ja sieltähän se esne löytyi. Se tuo esineet aina niin tärkeän näköisenä.