perjantai 29. marraskuuta 2013

Tottelua

Yllättäen tuli pakkasta, peräti -8. Silti mentiin Linnunlahdelle tekemään tottelemishommia. Raiku puuhasi kolmessa setissä ja tehtiin melkein kaikkia liikkeitä tokosta ja tottiksesta. Tottiksen hyppynoudossa Raiku liukastui paluuhypyssä ja pudotti kapulan, ja jätettiin siihen. Loivalle esteelle se ei päässyt ollenkaan pinnan liukkauden takia, mutta kisaesteellä teki hienon suorituksen. Hyppynoutoa tehtiin sitten tokoesteellä, siinä ei ensin meinannut hypätä mutta sitten ok. Seuraamisissa piti pari kertaa huomauttaa maan haistelusta ja siitä seurasi, kuten aina jos Raikulle pitää vähän tiukemmin huomauttaa, valtavaa yliyrittämistä mikä ilmenee pomppimisena ja edistämisenä ja hännän pyörityksenä. Jäävät tehtiin ilman välipalkkoja, muuten lähinnä leikkiä palkkana.

Toisella kierroksella enemmän tokoa. Ruutu oli hieno, meni täydeltä matkalta suoraan ruutuun ilman näyttöä tai muuta. Sitä ei toistettu. Luoksari pysähdyksineen ja vasta edestä lähetys takapalkalle, ihan ok. Kaukot ok, tosin istu-seiso oli vähän hukassa. Varmaan jotain muutakin pientä tehtiin, Raikulla kun oli hyvä vire ja intoa vaikka välillä tehtiin pari, kolme liikettä ilman välipalkkoja.

Kolmannella kierroksella taas enemmän tottista. Seuraamista, tottiksen luoksetulo ja loppuun eteenmeno etukäteen kauas viedylle jättipallolle. Sekin onnistui. Tosin seuraaminen eteenmenon yhteydessä on kauheaa edistämistä vaikka yrittäisin kävellä kuinka hitaasti. Mutta parempi niin päin. Treenit lumella ja pakkasella oli siis ihan hyvät, kun ei kauheasti ruvettu hifistelemään vaan annoin sen tehdä vähän epätarkastikin, kunhan innolla. Treenin lopullisena loppupalkkana oli kirmailua Närrin kanssa pitkin lumista kenttää. Näytti toimivan.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Lumijälki, esineitä ja vähän tokoa

Tänään mentiin taas Pärnälle trenailemaan. Pärnälle oli satanut noin sentti lunta, joten jäljestäminen oli siitä hauskaa, että pystyi tarkkaan näkemään mitä koira teki. ALoitettiin kuitenkin esineruudulla, joka oli kapea mutta syvä. Kaksi esinettä takarajalla. Ensimmäisen esineen Raiku haki kovaa vauhtia mennen tullen. Toinen esine olikin sitten taas hankalampi. Lähti reippaasti mutta hidasti, etsi kyllä ja eteni takarajallekin, mutta ei löytänyt esinettä. Kolme kertaa lähetin ja aina se taakse asti päätyi, mutta esine ei noussut Tehtiin sitten näytöllä ja tas oli vauhtia kuin ensimmäisellä esineellä. Edelleen se etsi esinettä aika kauan, mutta etsi kuitenkin ja toi reippaasti.

Raikun jäki tehtiin niin, että se alkoi lumen peittämältä nurmelta ja jatkui nurmea ja tietä pitkin. Jäljellä oli kaksi sitä vanhempaa harhaa ja yksi uudempi, kaikki tarkoittamattomia. Nosto ihan kohtalainen ottaen huomioon viime aikojen sekoilut, eteni melko suoraan ja lähti heti oikeaan suuntaan. Kahdelle ensimmäiselle (vanhalle) harhalle olisi heti lähtenyt jos olisi päässyt (kahden ihmisen ja yhden koiran jäljet näkyivät lumessa). Jatkoi omaa mutta taas kohta oli menossa harhaan ja meinasi lannistua. Jatkoi kuitenkin, ja välillä jäljesti suorastaan juosten ja ihan tarkkaan askelten päällä. Kaikki kuusi keppiä nousivat - ne olivatkin hyvin hajustettuja. Hyvä harjoitus.

Lopuksi vähän tokoiltiin. Noutoja, jotka ihan hyviä, tosin viimeisellä en pitänyt namilla istumassa, ja sekunnin karkasi. Äh. Ruutu oli hieno, meni ihan kylmiltään suoraan ruutuun. Luoksarissa ennakoi vähän seisomista, muuten hyvä. Tehtiin kokonaisena liikkeenä ja edessä istumisesta takapalkalle. Tunnarissa etsi yhtä omaa lumen alta, siinä ei ongelmaa ja haisteli ihan kunnolla.

Aihki kävi esineruudussa ja vähän etenemistä autettuna löysi esineensä. Muuten se sai vaan juoksennella lenkillä Raikun, Närrin ja Soljan kanssa.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Jäljellä

Saatiin ylättäin kysymys lähtemisestä jälkihommiin ja niinpä Raiku pääsi jäljestämään yli kuukauden tauon jälkeen vielä ennen lumia. Jälki kulki hyvin vaihtelevassa maastossa, välillä hakkuuaukiota ja yksi tien ylitys. Kuusi keppiä ja vanheni noin puolitoista tuntia. Jäljen nosto oli taas aika hapuileva, sitä täytyy heti sitten keväällä oikein alkaa treenata. Muuten Raiku jäljesti varmasti ja reippaasti, nosteli kepit toinen toisensa jälkeen ja vain pari kertaa pysähtyi miettimään ja vähän pyörimään (ja kuuntelemaan lähistöllä haukkuvaa koiraa). Ja ennen kaikkea en itse kysynyt kertaakaan jäljen tekijältä yhtään mitään vaan seurasin vain koiraa ja annoin sille työrauhan - en kertaakaan antanut uusia käskyjä tai yrittänyt muuten puuttua jäljestämiseen! Muutaman kerran olisi tehnyt mieli, mutta päättäväisesti pidin suuni kiinni.

Jäljen vanhetessa vähän tottisteltiin, seuraaminen ihan hyvää, jäävistä istumista piti muistutella ja eteenmeno just hieno. Noutoa tehtiin taas vahvistaen istumista kun kapula on jo heitetty. Eka kerta ihan hyvä, sitten alkoi epäröidä palautusta. Ei kai se auta kuin vaan treenata ja treenata.

Treenin jälkeen mentiin vielä lenkille ja Raiku oikein innostui spurttailemaan ja painimaan vuoden vanhan porokoiratyttö Närrin kanssa. Harvoin se niin innolla leikkii, taisvat kemiat natsata. Aihki oli myös suhteellisen suosiollinen, murahteli vain silloin kun Närri tuli ihan viereen :)

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Sunnuntaitokoilua

Vähän käytiin harkkaamassa tokoliikkeitä. Aika pitkää seuraamista, hyvin seurasi kontaktissa. Askelsiirtymät vähän vielä hakusessa, erityisesti perusasento niitten jälkeen. Ruutuun ensin näytöllä, sitten ilman ja namipurkki perään. Siitä palkasta Raiku aivan selvästi innostui oikein tosissaan :) Toinen samanlainen, tosi hyvä meno. Sit varmaan luoksaria koko liikkeenä niin että takapalkalle juoksu vasta eteentulosta. Meinasi jo seisomisen jälkeen mennä palkalle, mutta muuten oikein hyvät stopit ja hyvä vauhti niitten välillä. Kaukoja, ensin m-s, jossa eteni joten otettiin uusiksi, sitten hyvä. Muutkin siirtymät toimivat, sarjana oikein hyvä i-s-i. Seisomasta maahan ihan läheltä. Metallikapulaa ei sitten suostunut maasta nostamaan, hohhoi. Palkkaamaan pääsin kun sain sen ottamaan kapulan suuhun ja etenemään kaksi askelta. Tätä täytyy vaan jauhaa. Puukapulalla varastamattomuusharjoitusta, pitkään pidin istumassa ja palkkasin kontaktista, sitten vasta lähetys. Ehkä tätä pitää vähitellen lähteä purkamaan ettei opi tuota naminodotusta liian vahvaksi. Tunnaria ei tänään tehty. Hyvä vire sillä oli taas, leikki innokkaasti ja häntä vispasi liikkeitten aikana :)

maanantai 28. lokakuuta 2013

Varastaminen kielletty

Raikun kanssa ollaan nyt viime ajat harjoiteltu sellaista noutoliikettä, jossa koira oikeesti istuu odottamassa noutokäskyä ja lähtee vasta sen saatuaan kapulan perään. Raiku kun varastaa ihan systemaattisesti: kun kapula on osunut maahan, se lähtee saman tien. Varmaan seurausta vauhtinouto-opetuksesta, jonka rinnalla ei sitten tehty istumisharjoituksia. No niin, miten tahansa ongelma syntyi, sen poistaminen on osoittautunut haasteelliseksi. Ensin yritin kieltää sitä lähtemästä, mistä seurasi joko a) se ei sitten enää noutanut ollenkaan tai b) meni kapulalle, otti suuhunsa ja jäi siihen. Siis ei kieltoja Raikulle, se ottaa ne niin vakavasti (paitsi kiellon haukkua ...). Nyt on sitten yritetty ihan perinteisesti nami kädessä, tasamaanoutoja, tokohyppynoutoja ja loivalla esteellä estenoutoja. Nami kädessä toimii, ja parin toiston jälkeen ilman namiakin, mutta jos tehdään välillä muuta ja otetaan nouto uudestaan, ilman namia kädessä varastaa. Tästä tulee selvästi pitkä projekti.

Muuten on treenattu vähän laiskasti, mutta jotain kuitenkin. Voittajan kaukot alkavat väitellen sujua kaukaakin. Kaikki muut vaihdot ovat todella hyviä paitsi seisomasta maahan, jossa pomppaa eteenpäin. Sitä on nyt harjoiteltu halko etutassujen edessä, mutta siitä Raiku kyllä selvästi stressaa ja alkaa mennä vinoon yrittäessään välttää tassujen osumista halkoon. Täytyy miettiä jotain muuta strategiaa. Luoksetulon stopeista ei voida treenata kuin seisomista, koska yhdenkin kerran maahanmenotreenin jälkeen seisomaan pysähtyminen on melkein mahdotonta, koska vetää aina maihin, nopeasti ja hienosti, mutta yhtään kuuntelematta mitä piti tehdä. No, se selvästi kyllä osaa mennä luoksetulossa nopeasti maahan, joten mitä sitä sitten tahkoamaan. Ruudusta Raikulla on ajatus, mutta vielä aika epävarma. joten ajatusta täytyy vaan vahvistaa. Ja ehkä ruudusta seuraamaan lähtemistäkin pitäisi harjoitella?

Murheenkryyni on tunnari, koska Raiku on jostain päätellyt, että sitä omaa ei saa edes katsoa. Nyt on palattu alkeisharjoitteluun eli yhden kapulan piilottamiseen. Siinä toiminta onkin hyvää, tosissaan etsiessään haistelee tarkkan ja ottaa sitten sen innoissaan. Myös tunnarin noutoa hypyn yli on kokeiltu ja siinä sille aina ensin iskee epävarmuus siitä,  onko nyt tosissaan tarkoitus tuoda tuo vai jäädä seisomaan esteen taakse, ja jos se on tarkoitus tuoda, voiko sitä ottaa suuhunsa. Mutta kyllä se sitten aina vähän kannustamalla onnistuu.

Ja sitten askelsiirtymiä, jotka onnistuvat joskus hyvin, joskus taas ei. Ja metallinoutoa: kyllä se sen tuo, mutta kalisee ja paluuvauhti on suunnilleen kävelyä. Ja tätä noutoa kun sitten tehdään hetsattuna, varastamisenestoharjoitukset menevät taas kuin vesi hanhen selästä. Voi huoh. Kyllä voittajaluokan liikkeitä on ihan liikaa ja ne ovat aivan liian monimutkaisia emännän hermoille!

maanantai 7. lokakuuta 2013

Edelleen treenataan

Ohoh, on mennyt yli kaksi kuukautta edellisestä bloggaamisesta. Kun joku alkaa jäädä, se jää ja jää. Mutta edelleen Raiku treenaa tokoa, tottista ja jälkeä ja on tehnyt hienoja esineruutjakin, ja Aihki eläkeläisvirikkeistyy Raikun treenien jälkeen milloin milläkin puuhalla. Kaiknlaista on tapahtunut, Aihki täytti elokuun lopulla 12, ja jo alkaa vähän ikä painaa jalkaa mutta ei onneksi henkeä. Raiku kävi jälkikokeessa, jossa emäntä taitavasti otti sen kolmen kepin jälkeen pois jäljeltä jota se eteni oikein reippaasti ja ihan oikein. Emäntä kun rupesi järkeilemään hypittyään kolmen leveän suo-ojan yli ja kahlattuaan suorpursurämeikössä, että hukassa ollaan - huolimatta siitä, että koira eteni häntä vispaten ja nenä maassa. Mitäs siitä sen enempää. Jäljestäminen ei ole laji, jota emäntä voi kontrolloida, niin tuskaisalta kuin ajatus tuntuukin. Ehkä se jonain päivänä uppoaa aivoihin.

Treenirintamalla ollaan keskitytty tokon voittajaluokan liikkeisiin, ollaan kyllä tehty tottista ja pari jälkeäkin (ilman järkeilyjä). Tänään käytiin taas Linnunlahden kentällä tekemässä ensin vähän tottisjuttuja ja perään tokoliikkeitä. Tottis aloitettiin J-kuvioseuraamisella ja se oli hieno. Sitten noudot jotka olivat täydellisiä, tosin kaikissa Raiku pidettiin istumassa namin avulla, se kun varastaa aivan hävyttömästi kaikille noudoille. Palautusasento on jotenkin salakavalasti omia aikojaan suoristunut, toivottavasti pysyy. Näitten jälkeen ruutua, ensin pari lähetstä tyhjään ja viimeiseksi namikupille. On sillä joku idea, vähän kyllä vielä epävarma, mutta ei toivotonta. Sitten tehtiin luoksarin stoppeja. Raiku on viime aikoina alkanut tarjota maahanmenoa myös seisomiskohdassa, joten ensin muutama seisomaan, jotka nyt onnistuivat, sitten maahan ja lopuksi seisomaan ja vielä läpijuoksu. Sen stopit ovat kyllä tosi hienot, molemmat kuin seinään. Sitten kaukoja, nekin edistyy. Maa-seiso onnistuu hyvin jo monen metrin päästä, samoin sei-istu ja istu-seiso. Ainoa missä se etenee on seisomasta maahan. Jatketaan sen tekniikkaa. Kun Raikulla oli vielä ihan hirveä into tämänkin jälkeen, tehtiin tottisjäävät putkeen, eikä niissäkään mitään.

Tokon voittajan liikkeissä tuottaa eniten ongelmia tunnari. Raiku on päätellyt, että kapuloilla voi tehdä kaikkea muuta, mutta sitä omaa täytyy ehdottomasti välttää edes katsomasta, puhumattakaan suuhun ottamisesta. Se oikein näyttävästi väistelee muitten kapuloitten lähellä olevaa omaa. Jos oma on piilotettu ruohoon, mitään ongelmaa ei ole. Ihan mystistä, mutta varmaan olen jotekin onnistunut tämän(kin) virheen sille opettamaan. Kun vaan tietäisi miten. Tulos on ollut kuitenkin erittäin tehokas. Mutta tehdään korjausliikkeitä ...

Nyt kun on syksy ja viileää, ja kun treenaillaan keskimäärin kerran, joskus kaksi kertaa viikossa, Raikulla on hirveä into. Kaikki on innokata, nopeaa ja melkein jopa täsmällistä, ja se jaksaa tehdä pitkänkin setin. Sille selvästi sopii melko harva treenitahti, se pitää treenaamista jotenkin erityisenä suosionosoituksena.

Aihki puuhailee kentillä milloin mitäkin: eläkeläistokoa, esineiden, tunnareiden ja joskun treenikavereittenkin etsintää, namitettuun ruutuun harhailua ja sen sellaista. Siltä ei vaadita muuta kuin että ihan koko aikaa ei saa haukkua ja että ei saa kesken lähteä haistelemaan. Eikä se lähdekään, silmät loistavat ja koko sen olemuksessa on vielä sama nuoruuden ilo kuin ennenkin sen touhutessa tärkeiden tehdäviensä parissa.

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Jälki, esine ja agi

Kesällä on hyvä aika pitää pitkä treenitauko, kun treeniolosuhteet olisivat hyvät. Kolmen viikon tauon jälkeen on vähän puuhattu, vaihtelevalla menestyksellä. Torstaina käytiin agilityssa, jossa oli takaakiertorata. Ilma oli helteinen, mutta Raiku teki loppuun asti ihan reippaasti. Radan aikana kävi lopullisesti selväksi, että monimutkainen tekniikka niistoineen ja sen sellaisineen ei ole meitä varten: aina kun yritin jotain mutkikasta, Raikun vauhti hidastui jase tuli epävarmaksi. Syy lienee selvä: ohjaaja tulee epävarmaksi, ei tiedä minne mikin käsi, jalkaterä, olkapää ja takapuoli suunnataan, joten miten Raikukaan voisi tietää, mitä siltä halutaan. Kun sitten tehtiin "perusohjauksella", vaikeatkin kohdat menivät sujuvasti. Raiku on hyvin herkkä ohjaukselle eli tekee juuri niin kuin ohjataan, joten sen saa tekemään vähemmilläkin kikoilla, jotka kuitenkin tähtäävät kolmosten radoille...

**
Eilen käytiin jälkitreeneissä. Ensin oli esineruutu. Ekalla lähetyksellä Raiku eteni viitisen metriä ja jäi seisomaan. Kutsuin takaisin, vaihdoin lähetyspaikkaa, vähän hetsasin ja lähetin uudestaan, ja sitten hakikin esineen 45 metristä takanurkasta, ja toi laukalla. Ei siis ihan katastrofi, mutta ei mitenkään erityisen hyväkään.

Jälki oli kilometrin mittainen, metsää ja heinittynyttä hakkuuaukiota. Jana oli huono,sekoili ja nosti takajäljen. Sitten ajoi ihan hyvin, kunnes hakkuuaukolla kadotti jäljen, mutta nosti uudestaan, tosin jälkeenpäin jäljen tekijä sanoi, että jätti yhden lenkin siellä kokonaan jäljestämättä. Sitten sitä alkoi polku vetää. Alueella oli näkyvissä siellä täällä marjastajia, lienevätkö siitä jossain vaiheessa kulkeneet vai mikä oli. No, kun se otettiin pois polulta, se taas etsi jäljen ja jatkoi matkaa. Polut vetivät sitä koko ajan. joten uusia etsimisiä seurasi toisiaan. Lopputulos oli kuitenkin, että viisi keppiä nousi, mukaanlukien viimeinen. Mutta on se sinnikäs! Hetkeksikään se ei lakannut etsimästä hukkaamiaan jälkiä vaan teki todella intensiivisesti töitä. Mikä sen sitten sai jäljen monta kertaa hukkaamaan, jäi arvoitukseksi. Pitää yrittää ponnistautua tekemään vähän enemmän jälkiä, maastovaihteluita ja pituuksia. Ja polkujen ylityksiä.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Matka Jäämeren rannoille

Aihki ja Raiku pääsivät (?) vajaan viikon automatkalle Jäämeren rannoille. Niille matka oli enimmäkseen autossa oleilua, mutta pääsivät ne välillä vähän minnekin.

Kautokeinossa pysähdyttiin joelle, jonne vuosia sitten käytiin heittämässä Aihkin isoäidin ja Raikun isoisän isoäidin Cikin tuhkat. Mukana myös nuori neiti Mansi


Kautokeinosta matkattiin Tenojoen vartta Pykeijaan. Pykeijassa noustiin pienelle tunturille. Jäämereltä kävi niin kova tuuli, että se tuiversi Raikusta pystykorvan. Tämmöiseltä se näyttäisi:



Aihki sen sijaan on niin vakaata tekoa, että sitä ja sen korvia eivät tuulet enää heiluttele



Maisemat Jäämeren rannalla olivat huikaisevia



Emäntä kävi myös Vardön (Vuoreija) edustalla sijaitsevalla lintusaarella, jossa pesiin 40 000 lintua. Meteli oli sen mukainen. Jos kärsisi lintufobiasta, paikka olisi yhtä kauhujen kammiota. Lintuja lintujen vieressä ja päällä. Tänne eivät koirat luonnollisestikaan päässeet.


Lunnit eivät lähteneet pakoon, tottuneita valokuvamalleja


Jonkun toisen sorttinen lintu


Lintuja lintuja


Aihki ja Raiku ovat varsin helppoja matkakoiria. Autossa Aihki nukkuu, Raiku sen sijaan ei. Se ei hetkeksikään ummista silmiään ajettiin miten pitkään tahansa, joten majapaikkoihin tultaessa se menee aika pian nukkumaan, ei väliä missä ollaan. Ja joka paikassa on kaikkea yhtä tärkeää ja mielenkiintoista: ruohotuppaita, tolppia ja kivenkoloja, joissa on tapahtunut jotain, mistä tällainen tyhmä ihminen ei tule koskaan tietämään mitään.

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Esineruutu ja tottista, ja vähän muutakin

Tänään mentiin raunioradan kentälle tottistelemaan ja esineruutuilemaan. Esineruutu oli ehkä noin 30x20, vähän ryteikköisessä maastossa. Kaksi esinettä takarajan lähellä. Raiku tuotiin ensimmäisenä etsimään. Näytin sille purkissa olevaa hau-hau koiranmakkaraa ja lähetin ruutuun. Lähti vauhdilla, löysi esineen ja toi vauhdilla! Sai makkaransa ja päätin, että lopetetaan tähän kun meni niin hyvin. Raiku kuitenkin oli toista mieltä ja rupesi itsekseen lähtemään ruutuun. Otin sitten perusasentoon ja lähetin uudestaan, ja samanlainen toiminta! Olisikohan viime kesänä syntynyt esineruutusolmu auennut? Ollaan useita kertoja tehty ihan alkeistreeniä, yksi esine Raikun nähden noin 50 metrin päähän, samaa reittiä takaisin ja Raiku hakemaan. Niitä se on tehnyt innolla ja nyt onnistui ihan oikeassakin ruudussa. Toivottavasti se nyt alkaisi olla tässä.

Tottis aloitettiin seuraamiskaaviolla, jonka teki tosi hyvässä kontaktissa koko ajan. Sitten estenouto, oikein hyvä sekin, paitsi että aavistuksen varasti. Liikkeestä istu, maahan ja luoksetulo kanssa hyviä, tosin vähän varasti luoksetulossakin. Siinä välissä vein eteenmenopalkan, ja tehtiin vähän voittajan kaukoja läheltä, pitkillä siirtoväleillä kahden sarjoissa, ne meni hyvin. Vielä käytiin raunioradan ketteryysesteillä, tikapuut, keinulauta ja metalliputki ja sitten eteenmeno. Hyvä seuraaminen, lähti täysillä ja meni maahan heti käskystä, siitä vapautus palkalle. Raikulla oli tosi hyvä vire, ehkä johtuen pienestä sään viilenemisestä.

Aihkikin pääsi esineruutuun, ja sille teki vaikeuksia edetä tarpeeksi syvälle, mutta ahkerasti se teki töitä ja lopulta löysi esineenkin. Aihkinkn kanssa tehtiin kettisesteitä ja se muisti vielä senkin, että keinulaudalla pysähdytään kahden asekeleen jälkeen vaikkei ole estettä vuosikausiin tehnyt. Hetken heittelin lelua ja sitten se suuntasi lelu suussaan autolle ja hyppäsi peräkonttiin. Sillä kyllä tuo äänenkäyttö on mennyt ihan mahottomaksi, mutta innoissaan se on.

Torstaina käytiin agilityssa, viimeisen kerran ennen kesätaukoa. Radassa oli takaakiertoja ja pimeitä putkikulmia. Kun oltiin ehditty uimaan ennen tuntia, Raiku jaksoi oikein reippaana. Radan alkua viilattiin, siinä piti tehdä ensin ranskalainen (koira lähetetään selän taakse hypylle) ja sitten takaaleikkaus. Ranskalainen meni hienosti, takaaleikkauksessa emännällä oli jatkuvasti väärä käsi. Noottia tuli siitä.

Yhtenä iltana oltiin tokoilemassa, oli aika kuuma ja Raiku vähän vetelä. Saatiin kuitenkin pari ihan kohtalaista ruutua ja hyviä kaukoja. Luoksarissa Raiku on alkanut tarjota seisomisen sijaan maahanmenoa, varmaan se on huomannut, että siitä emäntä tulee oikein iloiseksi. Siis enemmän pelkkää seisomista ja läpijuoksuja.

Jonain iltana tallasin Raikulle jäljen, noin varmaan 800 metriä, kuusi keppiä, ensin kuusimetsää, sitten mäntyä ja loppu tien vartta. Jana hyvä, mutta metrin edettyään oli lähteä takajäljelle. Mikähän siinäkin oli. Yhden kepin ohi olisi mennyt, mutta pysäytin. Muuten ajoi sitten ihan tavallisesti.

Siinä ne taisi olla. Aihki humputtelee aina jotain kun Raikukin. Se on aina niin tärkeänä. Aika usein sillä on joku pieni etsintätehtävä, esineitä tai namipurkkeja, niistä se selvästi tykkää. Reipas se vielä on, vaikka jo kohta 12 täyttääkin.

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Vähän jotain

Hellesäät ovat pahasti verottaneet koulutusintoa. Jotain on kuitenkin puuhailtu parin viime viikonkin aikana. Agilityssa pari kertaa, mutta paahtavassa kuumuudessa Raiku ei oikein tahdo jaksaa. Se tekee kyllä ja ihan ohjauksen mukaisestikin, mutta vauhti on aika vähissä. Uiminen ennen treenejä voisi auttaa, mutta kun ei ole ehtinyt. Toisaalta se selvästi tykkää agilitysta kun haluaa kuumuudesta huolimatta tehdä eikä ryhdy rettelöimään.

Tottelemista eri muodoissaan on kanssa tehty muutamana iltana, kerran jopa Linnunlahden kentällä. Siellä tottiseste ja hyppy sujuvat kohtalaisesti, useimmiten tekee oikein, ja ihan innokkaastikin. Ruutua on taidettu tehdä kerran, silloin se ei kauhean hyvin taas sujunut. Aina välillä näyttää, että Raiku olisi älynnyt, sitten taas ei. Varmaan useammin treenaaminen auttaisi. Voittajan kaukoissa voi jo ottaa vähän matkaa ainakin maa-seiso ja istu-seiso -vaihtoihin. Luoksarissa molemmat pysäytykset onnistuvat, mutta nyt (vasta) se on alkanut ennakoida niitä. Läpijuoksut ovatkin jääneet vähän vähälle, täytyy yrittää muistaa. Jäävät ovat ainakin tällä hetkellä aika varmat. Nouto on selvästi mielentilalaji, hyvällä fiiliksellä se on nopea ja innokas, vähän huonommalla aika vaisu. Pitäisi varmaan korottaa palkkaa jos se motivoisi. Laukauksia pitäisi treenata enemmän, Raikun seuraaminen herpaantuu selvästi ammuttaessa. Paljon siis pitäisi.

Yhden kerran tein sille jäljen Jaamalle, yhtä rinnettä alas ja toista ylös, välillä metsätien reunaa ja sitten yli. Se on hyvä jälki, vain yksi keppi jäi matkan varrelle kun se ajoi vähän sivussa. Sitten tehtiin esinepisto, esine noin 50 metrin päässä, ei ollut ongelmia. Aihki haki oman esineensä välissä vähän lähempää, ja Raikulle vielä toinen esine kauemmas, meni ja tuli oikein innolla. Aihkilla on selvästi positiivinen vaikutus Raikun esinemotivaatioon.

Saisivat säät edes vähän viiletä tästä jatkuvasta 30 asteesta niin omakin treeni-into voisi lisääntyä :)

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Puuhailua Pärnällä

Emännällä on ollut niin työkiireitä ja -matkoja, että ei olla ehditty treenailla mitään. Tänään kuitenkin suunnattiin illalla Pärnävaaralle tekemään tottelemisia ja jälki. Tottelemisissa sekä tokoa että tottista, ei kai niillä koiralle ole mitään eroa? Aloitettiin pitkällä seuraamisella, oikein hyvää. Tasamaanoutoja, kahdella ekalla varasti, mutta kun palautus oli täyttä laukkaa, palkkasin. Kolmannella pidin namin avulla paikoillaan edelleen hieno paluuvauhti, joka kerralla leluun. Sitten tunnaria, vähän tahmeeta. Ruutua, appari näytti vinkulelun kanssa, meni kovaa ja sai lelun. Toisella kerralla eri suunnasta ilman näyttöä, jälleen kovaa suoraan ruutuun. Vielä kerta kiellon päälle eri suunnasta ilman apuja, hienosti ruutuun ja lentävä lihapulla palkaksi. Siirryttiin tottisesteille. Estenoudossa jäi taas harjalle ihailemaan maisemia, ekalla kerralla tuli takaisin ilman kapulaa, toinen hyvin. Hyppynouto hyvä pienellä lisäavulla. Kun kerran oli alettu treenata, tehtiin vielä luoksetulon maahanmenoa Takapalkalla meni maahan kuono takapalkkaa kohti. Ilman takapalkka jäi ensin seisomaan mutta toisella kerralla hienosti maahan. Vielä metallinouto hetsattuna, vauhtia oli paluussakin, eikä mitään kalisuttelua. Kaikkineen paljon ihan hyvää, paljon kaikkea epämääräistä. Pitäisi varmaan treenata edes kerran viikkoon?

Jäli kulki sekametsässä, oli vanhentnut pari tuntia. Nosto oli taas hakala, mutta sitten itse jäljen kanssa ei ollut ongelmia, mutta kuudesta kepistä jätti taas kolme metsään. Yhtä kohtaa tarkasteli, mutta kun en tiennyt onko siinä keppiä niin jatkoi matkaa ilman. Siitä se varmaan sitten päätteli että väliäkö noilla ja paineli menemään suoraan keppien yli. Yhden bongasin ja pakotin nostamaan. Pitää ruveta merkkaamaan kepit ja pakottaa se nostamaan ne. Jälki loppui hiekkatien laitaan, seuraten sitä vähän matkaa. Raiku yritti väkisin tien yli, siitä jäljentekijä oli tullut, eli siis vanhaan takajälkeen. Kyllä se sitten lopulta nosti jäljen hiekkasoralta ja tosi tarkkaan ajoi loppupalkalle. Metsässä se ei jälkeä kadota, ei edes pyöriskellyt, pari kertaa tarkisti metrin verran. Mutta ne kepit.

Aihkilainen etsi purkin Unan jäljeltä, jäljestäen aika tarkkaan (ilman liinaa tietenkin) jälkeä pitkin. Se oli taas niiiin tohkeissaan. Vähän se tokoilikin, haukkui ja intoili Raikun vinkulelun perään.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Tokokokeessa

Raiku kävi tänään kolmannen kerran avoimen luokan kokeessa Joensuussa, tuomarina Marko Puranen. Tällä kertaa tämmöinen rivi:

Paikalla makaaminen 8 (ennakoi perusasennon)
Seuraaminen 8.5 (lähti vähän huonosti mutta paransi)
Liikkeestä maahan 9
Luoksetulo 8.5 (pysähtyminen hyvä, loppuasento ei)
Liikkeestä seisominen 10
Noutaminen 5 (lähti käskystä,palautus laukalla, pudotti kapulan eteeni ja jäi siihen istumaan)
Kauko-ohjaus 9 (hitaat vaihdot)
Estehyppy 8.5 (muuten hyvä, mutta lopussa alkoi haukkua, mitä se ei ole koskaan aiemmin tehnyt)
Kokonaisvaikutelma 9
Pisteet yhteensä 167.5. Eli kolmas ykköstulos ja TK2  :)

Sää oli helteinen ja kenttä paahteessa. Raiku oli koko kokeen ajan vähän sitä mieltä, että porokoiran ei tarvitse tällaisella helteellä töitä tehdä. Kaukokäskyjen alussa se näytti siltä, että nyt jään tähän makaamaan enkä tee mitään, mutta sitten kuuliaisuus voitti ja se suoritti kuin suorittikin vaihdot. Hypyn päätteeksi haukkuminen kuulosti kuin se olisi sanonut, että "nyt kuule loppui jo, paras ymmärtää!"

torstai 6. kesäkuuta 2013

Agilitya

Vaikka jo luulin helteiden hellittäneen enkä kiiruhtanut ennen agituntia uittamaan Raikua, liian kuumana se säätä piti agilityn harrastamiseen. Alkuun se kyllä oli innoissaan, mutta kun puoli rataa oli tehty kolmeen kertaan kaikkine takaakiertoineen ja persjättöineen, sen vauhti alkoi hiipua. Jatkettiin kuitenkin niin, että sille laitettiin aina noin viiden esteen perään namikuppi ja kummasti se piristi Raikun suoritusta. Päästiin kaikki koukerot 20 esteen radassa lopulta ihan kunniallisesti ja loppusuoralla Raiku irtosi tosi vauhdilla huomattuaan suoran päässä namikupin. Mutta kyllä se on vähän sitä mieltä, että poropaimenet työskentelevät vain talvela, kesät viettävät pihalla loikoillen.

Pari viikkoa sitten Taivaanrannan kurssilla otettiin agilityradoista kuvia, ja niinpä Raikunkin agilityharrastuksesta on nyt ensimmäisiä kuvatodisteita. Kaikki kuvat on ottanut Johanna Raki.








sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Jälkeä ja tottelemista ja hellett

Tänään käytiin pitkästä aikaa ajamassa jälki. Pituus ehkä noin 700 metriä, kuusikkoa ja metsätien laitaa. Lämpöasteita noin 25. 6 keppiä. Vanheni noin puolitoista tuntia. Jäljen nosto epäröivä, oli lähdössä takajälkeen, mutta korjasi. Alkuun ajoi löysällä liinalla ja nosteli keppejä, mutta puolivälissä oli saanut jäljen kuvan päähänsä jolloin vauhti alkoi kiihtyä vetämiseksi, ja meni yhden kepin yli, toisenkin olisi mennyt ellen olisi pysäyttänyt. Kulmissa ei mitään epäröintiä, mutta kun jälki kulki kahdesti metsätien laitaa menemättä yli, Raiku jälleen merkkasi mutta sitten vaan yli. Näitä enemmän. Kerran se sai jonkun ilmahajun ties mistä, pysähtyi ja katseli, mutta palasi itse jäljelle. Mitähän tuolle vauhdin kiihdyttämiselle ja sitä mukaa keppien yli kulkemiselle pitäisi tehdä, kun liinasta hidastaminenkaan ei auta? Jäljestämisessä sinänsä ei ollut minkäänlaista ongelmaa. Sen yhden unohtuneen kepin kävi sitten hakemassa metsän reunasta kun jäljen jälkeen mentiin lenkille sitä samaa metsätietä. Oikein otti suuhunsa ja toi.

Aihki sai etsiä maalimiestä, joka piiloutui Nukan jäljelle poistaessan puihin jääneitä merkkejä. Aihki luuli etsivänsä purkkia ja kuli nenä maassa. Maalimiehen bongatessaan jäi hämmästyneenä paikoilleen ja hetken mietti haukkumistakin, mutta sieltä se irtosi ja purkki löytyi maalimiehen kädestä.

Eilen mentiin kokeilemaan tottelemista Linnunlahdelle. Sitä ennen lenkkeiltiin ja uiskenneltiín



Aihki iloitsee kun ollaan veden äärellä


Raikulla on outo tapa hieroa itseään puita vasten


Totteleminen aloitettiin tottisnoudoilla. Raiku oli lähes riehakkaalla päällä, joten tasamaanoudossa oli suorastaan mahdotonta odottaa noutokäskyä. Tehtiin kolme peräkkäin ja joka kerta varasti, mutta paluuvauhti oli hieno. Myös estenoudolle varasti ekalla, toisella pysyi, sitten hyvä. Hyppynoudolla sama, ja ekalla myös kiertäen takaisin. Toisella pysyi lähdössä, mutta jäi esteen taakse haistelemaan jotain, ja kun menin esteen lähelle, hyppäsi ilman kapulaan melkein syliin. Kolmas sitten tosi hyvä. Pitkä seuraaminen suunnanvaihtoineen takapalkalla oikein hyvää. Jäävät hyvät. Tokon avoimen luoksarissa jälleen päätti, että pitäisi kutsua kahdesti, mutta siitä päästiin pienellä uhkailulla. Stopit hyvät. Tehtiin useampi toisto, loppuun kokonainen liike, ihan kohtuullinen. Avon kaukoissa ei ongelmaa. Hyppyä muutama kerta, ei oikein muistanut mihin pitää lopussa tulla. Siihen lopetettiin, tuli jo hiki emännälle ja koiralle vaikka kello oli melkein kahdeksan illalle.

torstai 30. toukokuuta 2013

Hellepäivän agia

Lämpötila edelleen +25 vaikka kello oli jo kuusi. Päätin tormistautua ja lähdettiin sen verran aikaisin, että koirat kerkesivät käydä uimassa ennen harkkoja. Siitä huolimatta Raiku käveli uinnin jälkeisen lenkin läähättäen hyvin hitaasti. Huono merkki, joka ei pitänytkään paikkaansa. Radalle lähtiessään Raiku oli suorastaan riehakas. Rata oli tämmöinen:

Alku mentiin ihan kerralla ja hyvällä vauhdilla puomin loppuun asti. Siihen oli käsketty viimeistään pysäyttää, koska sen jälkeen tehtiin irtoamisharjoitusta putkesta hypylle 7. Ohjaaja vei hypyn taakse namialustan, ja Raikuhan irtosi. Sain jäädä putken alkuun seisomaan ja huutamaan käskyä kun Raiku eteni. No, radan keskellä ollut pyöritys ei sitten niin sujuvasti mennytkään, aina olivat sekä käskyt että muu ohjaus myöhässä. Kepit piti tehdä vasemmalta, mitä ei olla harjoiteltu juuri yhtään. Ohjaaja käski palkata joka välissä ja sitten joka toisessa, ja kyllähän Raiku ihan selvästi alkoi pujotella. Loppuradan jälkeen vielä vähän hiottiin välistävetoja ja tehtiin irtoamiskohta ilman nameja. Muuten meni hyvin, mutta minä olin edelleen koko ajan myöhässä. Eli hyvin Raiku jaksoi helteestä huolimatta. Oliko sitten motivaatio, tuttu kenttä, uiminen vai kaikki tai jokin muu. Mene tiedä.

Sunnuntaina Aihkikin pääsi agiradalle, mikä unohtui kirjata. Yhdellä tauolla otin Aihkin ja tehtiin radanpätkiä minihypyillä, putkia, keppejä ja keinua. Aihkilla ei ollut motivaatio-ongelmia, kauhealla räyskällä säestettynä se painalsi rataa niin kovaa kuin pääsi ja ihan ohjauksen mukaisesti. Pallonkiilto silmissä, ja saihan se sen sitten lopulta. Se on jotenkin liikuttava.

Agin jälkeen lenkkeiltiin víelä Ylämyllyn maastoissa ja koirat kävivät uudelleen laavulla uimassa. Tuomet, kielot, mustikat ja mansikat jo kukkivat.



sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Agia, tokoa, tokoa, agia

Eli käytiin Kiteellä Taivaannastassa kahtena päivänä koulutuksissa. Kumpanakin päivänä oli sekä agia että tokoa, lauantaina ensin agia, sunnuntaina ensin tokoa. Tokossa koulutti Hertta Mikkonen, agissa Maiju Parviainen.

Lauantain tokossa aloitettiin ohjatulla seuraamisella, vähän voittajaluokan malliin. Raiku teki ihan hyvin, vinkkejä saatiin sivuaskeleitten ottamisesta. Sitten ruutua, ensin läheltä niin kuin ollaan tehty, mutta kouluttaja oli sitä mieltä, että se ajautuu sinne ruutuun vähän sattumalta. Tehtiin niin, että Hertta kävi ruudussa pallon kanssa ja lähetys vähän kauempaa, pallo kun koira ruudussa. Sitten lähetys tyhjään ja pallo lensi sivusta. Ohjeeksi tehdä myös tällaisia näyttöjä, että se oppii menemään suoraan ruutuun. Täytyy kokeilla. Voittajan luoksari tehtiin puolittain kokonaisena, eli molemmat pysäytykset. Seisomaan jäi kuin seinään, maahanmeno vähän epävarmempi, mutta yhdellä käskyllä meni! Ja tämän se oli tehnyt vain kerran ennen, ihan erillisenä. Loppuun Hertta tarkisti kaukot. Tehtiin ihan läheltä ja kaikki muut kelpasivat paitsi seiso-maa, jossa se etenee. Etenemisen estämiseen ei kuulemma ole muuta tietä kuin namiohjaus, joten kai se on sitten siihen lopultakin ryhdyttävä. Muuten Raikun tekniikkaa kehuttiin. Kun Raiku oli jo aamulla tehnyt aglitya ja lämpötila oli +25, ei juuri muuta tehty, Raiku alkoi jo olla aika kypsä.

Sunnuntaina tehtiin tokoa heti aamusta. Aloitettiin avon hypyllä, ensin haisteli hypyn takana ja istui vasta toisella käskyllä, seuraavalla kerralla tälläsi istumaan ennen käskyä. No joo. Sitten siirryttiin tunnariin, ensin kuten ollaan tehty. Vieraat olivat ympyrässä ja oma niitten takana ruohikossa, vieraitten väleissä nameja. Namien syönnin jälkeen käsky omalle, hyvin nosti. Seuraava kierros niin, että nameja ei ollut ja oma oli melkein samassa ympyrässä kuin vieraat. Raiku haisteli hetken vieraitten välejä ja meni nostamaan oman! Olisikohan se alkanut älytä. Näin käskettiin jatkaa, välillä nameja väleissä, välillä ei, ja tuoda omaa vähitellen samaan rinkiin vieraitten kanssa. Sitten tehtiin jääviä, joissa istumisen seisoi ekalla kerralla, mutta sitten kaikki ok. Loppuun tottiksen eteenmenoa, pallo oli viety etukäteen. Hienosti eteni, suoraa linjaa. Sitten tehtiin niin, että pallo oli Hertalla joka kutsui Raikua, ja minä käskin maahan juuri vähän ennen. Onnistui sekin. Vielä yksi eteenmeno näkyvälle pallolle, seuraamisessa edisti ihan mahottomasti, mutta sillä nyt ei ole väliä. Hertan mielestä Raikun voittajaliikkeet ovat hyvällä alulla :)

Agissa oli pitkiä ja vaikeita ratoja. Lauantaina Raiku teki agia aamulla, ihan reippaasti. Tehtiin kahdessa osassa 30 esteen rata, jossa takaakiertoja ja saksalaisia ja muita. Kerran onnistuin tekmään takaakierrosta persjätön ihan tosta noin vaan. Loppusuoralla oli hyppy, kaksi suoraa putkea ja okseri ja kun kouluttaja meni vinkuketun kanssa suoran päähän, Raiku kehitti tosissaan vauhtia. Sunnuntaina oltiin ensin tokoiltu, lämpöä oli edelleen +25, ja Raiku päätti, että nyt tämä trenaaminen meni jo liiallisuuksiin. Tehtiin sitten vaan keppejä, pari rengasta ja hyppysuora, johon se vielä innostui vinkuketun avustuksella.

Hyvä koulutus, etenkin tokoon saatiin sekä hyviä vinkkejä että vahvistusta sille, että ei olla tehty juttuja ihan pieleen. Eli jatketaan harjoitusta, tosin ei nyt ihan lähipäivinä :)

tiistai 21. toukokuuta 2013

Tokon voittajaluokkatreeniä

Meillä näitä tokon treenitaukoja tulee enemmän kuin treenikausia, mutta tänään treenailtiin raviradan parkkiksessa lähinnä tokon voittajaliikkeitä. Aloitettiin ohjuroidulla seuraamisella, joka oli oikein hyvää, myös hidas ja juoksu, askelsiirtymät tosin menee poukkoiluksi ja pomppimiseksi, niitä siis treeniin. Sitten siirryttiin vähiten treenattuun (pedagogisella ajatuksella että virkeälle koiralle opetetaan uusia asioita). Raikua juoksutettiin Kaisan ja minun väliä ja toisella kutsulla annoin käskyn, ja se meni maahan niiltä jalansijoiltaan kovasta vauhdista! Jes. Jätettiin sen asian treenaaminen siihen ja siirryttiin ruutuun. Lähetys tyhjään ruutuun ehkä noin 7 metrin päästä, oli sillä jo ideaa, useimmiten löysi tiensä ruutuun ja sai lentävän kananuggetin palkaksi. Pari noutoa, joista ekan varasti, toinen kohtuullinen ja kolmannessa Kaisa heitti kapulan vielä vähän kauemmas. Paluu ihan hyvä. Tunnaria entiseen malliin, etsi hajuttomien jälkeen oikein nuuskuttaen omaa ruohosta. Jotenkin tästä pitäisi alkaa edetä, mutta katotaan. Loppuun avoimen luoksetulo, joka oli kyllä ihan kymppi ja avon kaukot, samoin. Nämä olivat siis hyvin suunnitellut täsmäharkat :) Raiku teki kyllä hyvällä fiiliksellä, joten kivaa oli. Raikulle (ja emännälle) näyttää sopivan vähän harvatahtisempi treenaaminen, näyttäisi edistyvänkin vaikka / koska treenatan vain joka toinen viikkokin :)

Aihki hönttäili tapansa mukaan vinkulelun kanssa. Se teke edelleen hyvää seuraamista kunhan pitäis turpansa kiinni. Lelun etsintää, ruutuun namipurkille ja sellaista, eläkeläisen viriketoimintaa.

perjantai 17. toukokuuta 2013

Hyvä jälki ja laiska esineruutu

Tänään Raikulle tallattiin jälki kuusimetsään, ensin pieni mäki ylös, sitten alas ja lopussa jonkun matkaa tien laitaa. Kuusi keppiä, lopussa purkki. Pituus noin 600 metriä. Jälki vanheni melkein kaksi tuntia, käytiin lenkillä, Raiku juoksi erilaisia lenkkejä, uiskenteli ja leikki Unan kanssa,


 

 
ja kiusasi Aihkia


Sitten mentiin jäljelle. Jana oli huono, laitoin sen menemään polun yli, ja se sotki sen ihan kokonaan. Vasta kolmas lähetys eteni suoraan ja jälki nousi ilman mitään. Raiku eteni ensin rauhallisesti, mutta ensimmäisen kepin jälkeen se taas alkoi kiihdyttää. Toisen kepin yli se meni ihan sujuvasti, kolmannenkin ohi olisi kiiruhtanut, mutta jäljen tekijä sanoi että siinä se on, joten otin Raikun takaisin ja sitten keppi nousi. Viheltely jatkui vaikka yritin hillitä, mutta nosteli se kuitenkin kaikki loput kepit. Tien laitaan tultaessa se merkkasi oikean suunnan, mutta lähti kuitenkin tarkstamaan josko jälki ylittäisi tien, tai jos se menisikin toiseen suuntaaan. Sitten nosti uudelleen oikean, mutta tienvarsi on sille selvästi haasteellinen, teki kaarroksia metsään ja takaisin. Loppupalkka löytyi kuitenkin ihan jäljestämällä. Se oli kaikkineen hyvä jälki, vähän jo onnistuin ohjaamaan sitä pois viheltelystä ja rallattelusta. Sille käy näin kun sen varmuus jäljestä kasvaa ja se rupeaa ajattelemaan, että lasten leikkiä.

Esineruutu ei sitten kovin hienosti mennyt. Raiku lähti laiskasti, eteni vähän matkaa, pysähtiyi ja tuli takaisin. Lähetin toisesta kohdasta, lähti reippaasti mutta kaarsi ruudun ulkopuolelle, Unan ajamalle jäljelle. Ohjailin takaisin ruutuun ja eteen, mikä ihme kyllä onnistui ja Raiku eteni esineelle asti. Palautus laukalla.

Aihki ei saanut tehdä muuta kuin etsiä esineitä. Se eteni noin kymmenen metriä, ja jäi pyörimään sille etäisyydelle. En sanonut mitään ja aikansa pyörittyään lähti vakaasti etenemään kohti takareunaa ja sieltähän se esne löytyi. Se tuo esineet aina niin tärkeän näköisenä.
 

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Peltojälki Kortelahdessa

Käytiin kyläilemässä Kolin Kortelahdessa ja käytettiin tilaisuutta hyväksi saamalla Kirsti tallaamaan Raikulle jälki. Jälki tehtiin kuivalle pellolle, loppumatka kulki vähän matka pitkin metsän reunaa. Kuusi keppiä, pituutta ehkä noin 500 metriä. Jälki vanheni peräti kolme tuntia, millä aikaa käytiin ihailemassa maisemia Kolin Käräjäkalliolla





Raiku ei ole koskaan oikein ollut parhaimmillaan peltojäljillä, mutta nyt jälki nousi varmasti noin 10 metrin janalta ja Raiku alkoi ajaa keskittyneesti nostaen ensimmäisen kepin helposti. Kohdassa, jossa Kirsti oli kulkenut pari tuntia ennen jäljen tekoa koiriensa kanssa Raiku hetken pyöri, mutta palasi omalle jäljelleen. Muuten jäljen ajo oli varmaa ja tarkkaa, kunnes Raiku selvästi alkoi ajatella, että lasten leikkiä ja kiristi vauhtia, jolloin meni kepin ohi ihan muina koirina. Milloinkahan opin, että kun Raikusta näkee, että se alkaa jäljestää vihellellen ja rallatellen, se pitää ottaa selvään liinatuntumaan? En ehkä koskaan? No, viisi keppiä kuitenkin nousi ja loppupalkalle tultiin, tietenkin.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Tottista, tokoa ja agimöllitkin

Tänään aamulla Linnunlahden kentälle, joka oli melkein kuin iso järvi. Tehtiin kahdessa setissä, ensin tottista, sitten tokoa.

Tottiksessa Raiku ensin paikallamakuuseen Urhon tehdessä seuraamista ja luoksetuloa. Jossain vaiheessa Raiku oli noussut seisomaan: ehkä silloin kun Urhoa palkattiin tai kun isoja rekkoja kulki kentän laitaa? No, meni takaisin maahan käskystä. Sitten Raiku seuraamaan. Alussa Raiku lähti hyvin mutta pysähtyi noin kymmenen askeleen kohdalla. Kolmannella kerralla seuraaminen sitten lähti sujumaan ja olikin hyvää, tehtiin pitkä suora ja sen perään maahanmeno ja luoksetulo, toki välissä palkaten. Hyviä molemmat. Kokeenomainen eteenmeno, lähti todella kovaa ja ihan suoraan, maahan toisella käskyllä, mutta muuten siis täydellinen. Hyppynoudossa sille kävi ponnistusvirhe takaisin tullessa ja se romahti nokilleen maahan ja estekin heilui. Ei otettu uudestaan vaan siirryttiin estenoutoon. Kapula meni lätäköön, sitä ei oikein meinannut löytää, muuten hyvä. Sitten takaisin hyppynoutoon niin, että Kaisa kutsui toiselta puolelta, ei ollut Raikulle jäänyt hyppykammoa. Viimeisellä kerralla Kaisa antoi sille kapulan suuhun, vähän se oli hämillään, mutta teki oikein hyvän hypyn kapula suussa. Oli hyvä tottissetti näin kauden avajaisiksi.

Tokosetti oli vähän enemmän säätämistä. Tehtiin ensin kaukoja, aloitettiin avon kaukoilla, joissa vähän ennakoi, muuten hyvä. Ennakointia säädettiin istuttamalla k-a-u-a-n, sitten vapautus takapalkalle. Maa-seiso, istu-seiso,  seiso-istu oikein hyviä, tehtiin kaikki ilman perusasentoja "lennosta". Ruutua  väännettiin kanssa, milloin löysi ruudun, milloin ei. Sekin onnistui paremmin kun lähetin lennosta. Tunnaria niin että hajuttomien välissä nameja, oma piilotettuna vähän kauemmas. Kerran yritti alkaa nostella vieraita mutta estin, hyvin löysi sitten oman. Lopuksi vielä juoksutusta ja siinä maahan -käskyjä. Kolme kertaa jäi seisomaan ja vasta toisella käskyllä maahan, sitten onnistui ja siihen lopetettiin. Raiku alkoikin olla jo vähän uupunut.

Illalla suunnattiin vielä Napakan agimölleihin. Raikua selvästi painoi aamun treenit ja ekan radan alku oli tosi tahmaista, ensin se kiersi yhden hypyn kahdesti ja sitten päätti mennä ottamaan lisävauhtia putkesta. Loppurata ilman virheitä mutta aika löysästi. Toisella radalla päästiin melkein loppuun kun jätin Raikun selän taakse, jolloin se meni putkeen väärästä päästä. Minun tyyppivirheeni.

Agimöllien jälkeen peräämme juoksi minulle tuntematon nuori nainen, joka kysyi onko Raiku menossa lähiaikoina tokokokeeseen. Hän oli ollut katsomassa edellistä koetta ja halusi tulla kertomaan, miten ihanaa sitä oli ollut katsoa, kun Raiku oli niin "täydellisen iloinen" ja muutenkin "täydellinen", ja meidän yhteistyö niin hyvää. Sanoi, että harvoin näkee niin iloista tokosuoritusta kuin Raiku silloin. Hauskaa :)

Aihki on ollut jotenkin nuupallaan jo muutaman päivän. Linnunlahden kentällä otin sen kuitenkin autosta ja tehtiin pieniä seuraamisia joista heittelin Raikun vinkulelua. Aihki normalisoitui: räyskäsi ja haukkui, juoksi lelulle ja lelun kanssa, leikki ja sitten kuljetti lelun autoon talteen. Täytyy seurailla sitä, jotenkin se ei ole ihan ennallaan. Kun 12 alkaa olla mittarissa, alkaa selvästi vanhuus näyttäytyä. Ja Aihkihan on elänyt kiihkeästi, itseään säästelemättä.

torstai 9. toukokuuta 2013

Synttäri ja hyppyratatreeni

Raiku täytti eilen täydet viisi vuotta. Aikuisen ikä ja kyllä sen aina välillä huomaakin. Yksi esimerkki: seitsemän kertaa viikon sisällä Raiku on lähtenyt avoimella peltoaukealla jäniksen perään. Seitsemän kertaa olen huutanut seis, ja seitsemän kertaa se on pysähtynyt kuin seinään jäniksen jatkaessa juoksuaa pitkin avointa peltoa! Ikä ja tottelevaisuuskoulutus?

Raikun synttäriposeeraukset kanavan rannalla. Talviturkki on jo aiemmin heitetty samaan kanavaan.



Tänään käytiin taas agilityharkoissa treenaamassa tällaista hyppyrataa:


Radassa oli pituuden tilalla muuri, eivätkä mittasuhteetkaan ihan piirustuksen mukaisia tainneet olla. No, joka tapauksessa edettiin reipasta vauhtia ja ilman virheitä kepeille asti. Sitten piti hypyllä 13 tehdä "saksalainen" eli päällejuoksu persjätöllä, ja sitä piti hioa. Lopulta, siis lopultakin tajusin, mikä aina menee pieleen, eli ohjaan liian kaukana esteestä, jolloin Raiku ohjautuu oikealle puolelle vaikka pitäis vasemmalle. Tämän jälkeen onnistui!
Muita ongelmakohtia radassa ei ollutkaan, juostiin se toiseen kertaan ihan virheittä alusta loppuun. Keppikulma tosin oli hankala, siinä piti melkein pysäyttää. Lopussa sitten vetoleikkiä vinkulelulla. Raiku selvästi innostuu kun radassa on pätkiä, joissa voi revittää, tai sitten kontakteja. Kivaa oli taas, kun ohjaajakin oli ohjauksineen kartalla.
 
 

maanantai 6. toukokuuta 2013

Tokoiluja

Pitkästä aikaa mentiin ihan tokoilemaan, tällä kertaa Metlan parkkikselle. Tehtiin Raikun kanssa oikeastaan vaan voittajaharjoituksia. Aloitettiin piilopaikkamakuulla, missä ei mitään ihmeellistä. Sitten kokeiltiin zetaa, jossa palkkasin aina seuraa -käskyllä. Tässä ei ollut mitään ongelmaa, kaikki jäävät oikein ja pysyi paikoillaan kun kiersin, lähti seuraamaankin ekalla käskyllä vaikka sellaista ei ole ennen harjoiteltu. Sitten tunnaria, joka ei ihan putkeen meinannut mennä. Ensin hajuttomien välistä namit, ja kun avustaja vei oman rivin jatkeeksi, Raiku alkoi nostella vieraita. Lopuksi oma piilotettiin ruohoon ja Raiku lähetettiin etsimään hajuttomien jälkeen, se meni hyvin. Pitää vaan edetä hitaasti.

Ruutua tehtiin tällä kertaa läheltä ilman namia tai näyttöä. Useimmiten se löysi ruudun heti, pari kertaa jäi ihan vähän nauhojen ulkopuolelle, mutta kun en atanut uutta käskyä enkä reagoinut muutenkaan, se alkoi etsiskellä ja osui ennen pitkää ruutuun, johon lentäviä nameja palkaksi. Ehkä tämä menetelmä saisi sen ymmärtämään mitä siltä halutaan? Ekaa kertaa otettiin myös metallinouto ulkona, hyvin odotti noutokäskyä, nosti kapulan ja palautti leluun, tosin ravilla, mutta siihen ei nyt kiinnitetty huomiota. Metallissa ei kuitenkaan mitään isoa periaatteellista ongelmaa näyttäisi olevan. Vähän kaukoja namin heittelyllä, ihan ok. Raiku kyllä selvästi stressaa kaukoista, aina alkaa läähättää kun on tehty niitä vähän aikaa. Olen tainnut painostaa, se ottaa painostuksen tosi vakavasti ja muistaa kauan. Mitähän vielä? Niin, juoksutettin Raikua Kaisan ja minun väliä yrittäen maahanmenoa luoksetulossa, mutta Raiku alkoi olla jo aika väsynyt ja tarvitsi isot avut maahanmenoon. Onnistui kuitenkin lopulta.

Onhan tässä urakkaa, jos koskaan voittajaan mennäänkään. Mutta ihan kiva treenata jotain uutta :)

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Tihkusadejälki ja esineitä

Vaikka koko päivän tihkutti, tallasin Raikulle ennen iltalenkkiä jäljen. Maasto oli tasaista mäntymetsää, jäljellä kulmia molempiin suuntiin, tien ylitys kahdesti ja 7 keppiä. Pituus noin 600-700 metriä. Jälki vanheni noin tunnin kun käytiin lenkillä, jonka aikana Aihkin linustusgeeni taas kerran aktivoitui ja se juoksi pitkin kankaita haukkumassa puissa istuvia lintuja. Raikukin päätti osallistua, ja tapansa mukaan seisoi lähistöllä ja haukkui sinne tänne. Linnustusgeeni ei ole selvästikään Raikulle periytynyt.

Jana oli vähän epävarma eikä Raiku edennyt suoraan, ja osui jäljelle kohdassa, jossa oli pelkkää hiekkaa. Vähän aikaa siinä pyöri ja sitten jälki löytyi. Alkuun se ajoi vähän epävarmasti ja oikoi ekan kulman, mutta sitten se sai jäljestä kiinni ja ajoi todella tarkasti ja tasaisesti. Tien ylitykset eivät tehneet mitään ongelmaa ja kaikki 7 keppiä nousivat! Se oli oikein hyvä jäljestys.

Jäljen jälkeen emännällä oli vielä energiaa, joten tallasin esineruudun, noin 40 metriä syvä mutta vain noin 7 metriä leveä. Ensin vein namipurkin takarajalle, laitoin Raikun puuhun ja Aihkin etsimään. Sieltä se purkki löytyi ja tuotiin, vauhti ei ollut huimaava, mutta työ tuli tehdyksi. Sitten Aihki autoon ja Raikulle lelu ruutuun. Raiku lähti vauhdilla, eteni takareunalle ja toi lelun kovaa laukkaa. Sillä sitten vähän aikaa leikittiin. Näytin Raikulle namipurkkia, jätin sen istumaan ja vein purkin vielä vähän kauemmas. Raiku lähi tosi kovaa, etsi jonkun aikaa ja toi purkin täyttä laukkaa. Tämä muistutti jo sitä entistä Raikua esineruudussa :)

torstai 2. toukokuuta 2013

Rataa toisinpäin

Tällä viikolla agilityssa on sama rata kuin viime viikolla, mutta toisinpäin. Näin päin se ei ihan niin vaikea ollutkaan, tai sitten viime viikon harjoitus auttoi. Ennen rataa tehtiin kuitenkin rengasta erikseen: ensin muutaman kerran kutsuttuna, sitten sivulta ohjattuna pari kertaa renkaan vierestä ja sen jälkeen kolme kertaa oikein! Vähän vielä treeniä parin muun esteen kanssa niin eiköhän se siitä. Rata meni sitten näin:

Heti alussa "ranskalainen" (ohjataan koiranpuoleisella kädellä hyppyyn selän taakse) onnistui kuin vettä vaan ja Raiku kehitti vauhtia niin että en meinannut putken jälkeiselle valssille ehtiä. Hypyille 10-11 ohjaaja käski tehdä ensin sylikäännön ja perään valssin, ja se toimi.

Muita ongelmia radassa ei sitten ollutkaan ja Raiku teki innokkaasti koko ajan. Se innostuu aina kontaktiesteistä ja kohdista, joissa on suhtkoht suoraa menoa - niissä se kehittää minulle aivan liian kovaa vauhtiakin.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Tottelemista, jälkeä ja agiakin

Tänään mentiin raunioradan maastoon ja kentälle puuhaamaan. Raikulle tehtiin jälki ja tokoiltiin, ja Aihki sai etsiä maalimiehen raunioilta. Aloitettiin pienellä tokosessiolla, ihan ekaksi kuitenkin pk-estenouto. Raiku odotti käskyä hyvin, ja esteen toisella puolella oli kuulemma selvästi aikonut kiertää mutta sitten muistikin. Tämä hyvä! Pari tasamaanoutoa, ihan kohtuullisia. Sitten tokopuolelle tunnariin. Ensin Raiku sai syödä namit hajuttomien kapuloiden välistä. Sitten vein oman vähän matkan päähän hajuttomista ja lähetin Raikun etsimään. Meni ensin hajuttomille, haisteli ne läpi ja sitten haki oman! Se meni just kuin pitää. Ehkä tunnari vähän edistyy? Lopuksi ruudulle. Eka lähetys niin että ruudussa oli nameja, meni tietenkin. Toka lähetys niin että kävin näyttämässä, meni edelleen, mutta näyttämisen aikana käänteli päätään vähän paineistuneena. Miksiköhän? Lopuksi niin että avustaja kävi näyttämässä, onnistui parhaiten. Kun pysäytin ruutuun palkkaamista varten meni maahan :) Päätettiin lopettaa siihen, mutta kun kuljettiin ruudun ohi, Raiku meni sinne, joten palkkasin. Sitten ihan vierestä käskin ruutuun, silloin näytti kuin sillä olisi lopultakin pieni valo syttynyt päähän. Ehkä.

Raikun jälki kulki jäkäläisessä mäntymetsikössä. Jana ok, ekan kepin nosti etsittyään sitä vähän aikaa. Sitten jäljesti aika kauan ilman keppien nostamista ja lopulta oli selvää, että se oli kadottanut jäljen. Jäljen tekijällä oli vain hämäriä muistikuvia jäljen kulusta, joten ei auttanut muu kuin yrittää saada Raiku nostamaan se jostain uudestaan. Kolme kertaa Raiku päätyi kohtan, jossa se oli kadottanut jäljen, mutta siinä oli jo niin paljon kuljettu ettei se löytänyt oikeaa jälkeä. Edettiin sivusuunnassa ensin yhteen suuntaan, sitten takaisin ja koko ajan Raiku teki töitä, ilman lisäkäskyjä ja herpaantumatta. Sitten se nosti kepin. Siitä jatkoi toiselle kepille ja jäljen loppuun hyvin keskittyneesti. Vaikka jälki menikin osin pieleen oli kuitenkin hienoa nähdä, miten Raiku teki uupumatta töitä löytääkseen sen uudestaan.

Aihkin maalimies oli raunioiden takana metsikössä puoliumpparissa. Olin taas suunnilleen lähtökuopissa kun löytöhaukku alkoi kuulua. Oli se vaan taas niin polleaa!

*********

Torstaina käytiin takkuamassa tekniikkarataa agiharkoissa. Se oli tämmöinen:

Eli saksalaisia, takaakiertoja, jaakotuksia ja muita pyörimisiä. Kolmea ekaa estettä yritettiin eri tavoilla monen monituista kertaa kunnes onnistuin ohjaamaan takaakierron kautta niistoperjätöllä Raikun kepeille. Aan jälkeiset hypyt olivat myös osoittautua liian vaikeiksi, aina olin väärässä kohdassa väärinpäin. Lopulta niistäkin selvittiin, ja Raikulla alkoi olla luovutusfiilis, se kun ei ymmärtänyt mitä sen pitää tehdä. Sellaisessa tilanteessa se lannistuu - ei ryhdy rettelöimään kuten Aihki aikanaan, vaan kertakaikkiaan lopettaa. Onneksi san sen kuitenkin liikkeelle ja puomi oli jälleen erinomainen motivaattori, vauhti löytyi uudestaan ja rata meni sujuvasti, jopa 15 esteen jälkeinen persjättö. Lopussa Raiku oli taas ihan normaali, taisteli vinkulelusta innokkaasti. Huhhuh.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Jälkikausi avattu

Ei ole Raikun iän aikaan näin varhain päästy metsään jälkiä tekemään, mutta nyt on niin lumet sulaneet, että mentiin tasaiseen mäntymetsään jälkeä ajamaan. Jälki kulki siis männikössä, vanheni vähän toista tuntia. Jäljentekijä oli ensin unohtanut laittaa keppejä ja sitten joutunut mutkittelemaan sekä maaston että Nukalle tehdyn jäljen takia. Nosto kymmenestä metristä, janalla metsätien ylitys. Ihan suoraan ei edennyt, mutta nosto varma. Ajoi innokkaasti ja rauhallisesti, mutta selvästi oikoi ainakin alussa ja ehkä siellä mutkissakin. Välillä pyöri, nosteli päätään, mutta jatkoi sitten. Oikomisten puolesta puhuu se, että nosti vain kolme keppiä, yhtä kyllä merkkasi mutta ei jäänyt etsimään, enkä huomannut vaatia. Loppupurkille kuitenkin päästiin vaikeuksitta. Ihan hyvä jälkikauden avaus.

Tehtiin sitten pieni esineruutukin, ehkä 10x30. Esineitä takarajalla. Raiku lähti laukalla, vaihtoi raviin ja eteni takarajalle nostaen esineen. Jäi sitten siihen ihailemaan maisemia esine suussaan. En sanonut mitään ja vähän päästä se lähtikin kovaa vauhtia tuomaan esinettä. Jes!

Aihki sai etsiä Nukan jäljelle jääneet kaksi esinettä ja taitavasti se kävikin. Vauhti siltä on vähän hidastunut, mutta muuten tekee kyllä ihan kunnolla hommia.

Tässä kuvassa etsitään kuitenkin ihan jotain muuta kuin ihmisjälkiä tai esineitä


Kevät aiheuttaa kiireellisiä askeleita

 
ja kaikenlaisia muita puuhia
 
 


torstai 18. huhtikuuta 2013

Neljä estettä kerrallaan

Olipas taas agilityssa vaikea rata, yhtä mittaa saksalaisia, jaakotuksia, takaakiertoja ja muita pyörityksiä. Ratapirroksesta poiketen hyppy 4 oli pituus, vielä vinommin oikealle hypättävä.

Alku selvittiin kahdella yrittämällä kun onnistuin olemaan kääntymättä toisen esteen jälkeen. Pituudelle ja kepeille siirtmistä sitten väännettiin, jonkinlaisella takaaleikkauksella se taisi mennä. Sitten pästiin aalle asti, Raiku kun oikeesti osaa takaakierron ihan vaan käskyllä, niin siinä ei ollut ongelmaa vaikka olin myöhässä, mutta loppuhypyillä piti kieriä ja pyöriä ja jaakottaa niin että jalat olivat mennä solmuun päästä puhumattakaan.

Raikulle rata ei kuitenkaan ollut vaikea - tai ei olisi ollut jos sitä olisi ohjattu kunnolla. Se tekee tosi pienet kaarteet, ohjautuu todella hyvin, irtoaakin kun sitä vähän innostaa, ja on oppinut lukemaan rataa hämmästyttävän hyvin. Ehkä sen on ollut pakko opetella kun ohjaus on niin usein mitä sattuu. Kepeillä Raikulla oli vähän ongelmia kun niiden alle alkuun oli jostain vuotanut sulamisvesiä. Ei Raiku sellaisessa voi pujotella, Piti haistella, väistellä ja hidastella ja vasta lätäkön loputtua se ryhtyi kunnolla pujottelemaan. Ei aina uskoisi minkälainen hienohelma se saattaa olla.
***
Eilen aamulla aamulenkillä pellolla tuli jänis vastaan. Molemmat koirat olivat irti ja lumi lähes sulanut. Molemmat ryntäsivät perää. Huusin SEIS ja molemmat pysähtyivät ja jänis meni matkoihinsa! Lienevät vielä talviterässä, muuta selisystä en keksi. Raiku tuli luokse toisella käskyllä mutta herra Aihki-herra on päättänyt, että mikään käskytys ei enää koske kohta 12-vuotiasta. Siellä se pyöri ihan just siihen asti kun oli valmis tulemaan. Ja sitten eteen istumaan ja vielä palkkaa vaatimaan.



sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Taasen tokokokeessa

Tänään mentiin taas tokokokeeseen Liperiin. Päivä alkoi huonosti, nukuin liian pitkään, tuli kiire ja jonkun matkaa ajettuani tajusin että kilpailukirja ja rekisteri ovat keittiön pöydällä. Eikun takaisin. Kisapaikalla huomasin, että Raikun noutokapula on jäänyt jonnekin, missä ollaan viimeksi noutoa treenattu, ainakaan autossa sitä ei ollut. Kävi jo mielessä lähteä kotiin, mutta kun oli kokeeseen osallistuva kaveri kyydissä niin ei voinut.

Kokeessa tuomarina oli Pauli Härkönen. Raiku arvosteltiin näin:

Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 8.5 (pysäytys ihan hyvä, eteen vinoon)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Noutaminen 8 (palautus ravilla, vino istuminen)
Kauko-ohjaus 8 (kaksi käskyä istumiseen)
Estehyppy 7 (lähti suorittamaan liikkurin käskystä. Tuomari näytti kasia, lapussa 7)
Kokonaisvaikutus 9
Yhteensä 176.5. Sijoitus 1/4

Kannatti jäädä. Raiku teki hommia häntä koko ajan iloisesti vispaten noutoon asti, siinä sen vire alkoi vähän laskea, mutta hypyllä se taas piristyi.  Mukavaa oli, kun ihan vieraatkin ihmiset tulivat sanomaan kokeen jälkeen että Raikua oli aivan ihana katsoa kun se oli niin iloinen :)

torstai 11. huhtikuuta 2013

Reipas Raiku & rengas

Raiku on tehnyt rengasta agilityssa ehkä noin kymmenen kertaa, viimeksi puolitoista vuotta sitten: koirakoulun rengas on ollut koko sen ajan rikki. Tänään se oli ilmaantunut radalle ensimmäiseksi esteeksi. Aloitettiin siis tekmällä rengasta pari kertaa kutsumalla, oli se muistissa. Sitten radalle, edelleen rengas kutsumalla.

Radan alku meni hienosti ihan hypylle 12 saakka ja ysihypylle onnistuin tekemään jaakotuksen hyppyjen keskivälissä ja sekin onnistui. Hyppyä 12 sitten pitikin jyystää, kun en millään meinannut onnistua "saksalaisessa", aina ohjasin Raikun joko kiertämään, hyppäämään edestä tai jäämään oikealle puolelleni. Ehkä viidennellä kerralla olimme oikeassa asennossa jatkamaan, ja loppurata meni taas ilman ongelmia. Rengasta se ei osannut vauhdissa hypätä, mutta kun Niina meni renkaan taakse kutsumaan sitä, saatiin kaksi onnistunutta renkaanläpihyppyäkin. Ei rengas varmaan ylitsepääsemätön ongelma ole, kun Raiku kuitenkin osaa tekniikan. Paljon treeniä vaan.

Kepit tehtiin kolmeen kertaan kun kokeiltiin erlaisia ohjauksia niiden jälkeiselle hyppy - putki -yhdistelmälle. Joka kerralla se haki ensimmäisen välin ja pujotteli hyvää vauhtia - kättä tarvittiin enää vain vierelle kulkemaan. Hyppysuoralla sen vauhti oli suorastaan kova - ei nyt tietenkään sellainen räjähtävä kuin joillakin koirilla, mutta aikamoisen kiihdytyksen se teki.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Metlan parkkiksella

Tokoilemassa. Tehtiin ruutua, tunnaria, kaukoja ja vähän seuraamisia. Niillä aloitettiin, Kaisa liikkuroi. Muuten hyvää mutta perusasennot tosi kaukana, sitä vähän hiottiin. Tunnaria entiseen tapaan: kapuloiden väliin nameja ja viimeiseksi riviin oma. Söi namit rauhallisesti, rivin lopussa vielä palasi tarkastamaan oliko nameja jäänyt ja sitten nosti oman. Toinen toisto samanlainen. Jatketaan tätä kun tuntuu ainakin toistaiseksi toimvan. Ruutua näytöllä, ensin näytin itse, meni vauhdilla. Kaksi toistoa niin, että Kaisa näytti ja palkkasi, meni edelleen reippaasti. Tosin en tiedä, tajuaako se mitä on tekemässä, minne menemässä? Jäävistä istuminen välipalana. Kapulan pitoa edessä, lyhyellä pidolla hyvä ilme, pitää tehdä sellaista. Kaukoista ensin avon kaukota täydeltä matkalta, ei ongelmia, ei liikkuroitunakaan. Sitten ihan läheltä m-s, s-i, s-m, i-s, sillä on luonnostaan hyvä tekniikka nousuissa ja seisomasta istumisessa, vain seiso - maa vähän etenee. Ei oteta vielä matkaa, jatketaan varmuutta. Lopuksi paikallamakuu Urhon kanssa, kolme minuuttia piilossa pakettiauton takana, ei mitään ongelmaa. Ennen maa -käskyä aika pitkä odottelu istuen, otti hyvin kontaktia, tosin pää myös pyöri vähän väliä. Kaikkineen hyvä harkka, Raiku oli innoissaan (kun ei olla viikkoon tehty mitään) eikä sitä tarvinnut mitenkään erikseen motivoida.

Aihki pääsi juoksentelemaan kolmen merkin väliä (jokaisen takana namia). Ohjautuvuus oli vähän heikko, meni ihan haluamassaan järjestyksessä, mutta selvästi se nautti. Yksi lelun etsintä hangesta ja vähän lelun heittelyä, sitten se suuntasi autoon.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Muutama tokoliike ja parkkisjälki

Kontin parkkiksella tokoilemassa. Raiku teki vähän seuraamista, lähinnä käännöksiä, ok. Yksi nouto, ei varastanut, toi laukalla, mutta luovutusasento ihan vinossa. Kaksi kolmasosaa siis hyvää :) Ruutua: kävin näyttämässä ja lähetin, meni vähän matkaa ja pysähtyi, toisella käskyllä ruutuun asti. Toisen kerran sama. Kolmannella en antanut uutta käskyä, jolloin jäi häntää vispaten puoliväliin. Sitten otettiin lähempää ja meni oikein hyvin keskelle ruutua. Ei kun lisää treeniä. Jotain pientä vielä lisäksi.

Treenin jälkeen kuljinlumipenkan reunaa jälkeä tehden. Noin 100 metriä, namipala sinne tänne ja keppi loppuun. Lähetyksessä Raiku oli revetä liitoksistaan ja lähtikin oikein nykäisyllä juoksemaan. Nosti jäljen, mutta ei luottanut löytöönsä vaan yritti kiipeillä penkalle. Hetken hämmennyksen jälkeen nosti jäljen uudestaan ja seurasi vähän matkaa, taas penkalle ja muuta häsellystä kunnes taas jatkoi. Välillä se eteni monta metriä ihan hyvin, kunnes taas hairahtui. Kohdassa jossa on parkkipaikan ulosajotie Raiku oli menettää uskonsa kokonaan, mutta sitten kuitenkin jatkoi ja loppujälki menikin ihan keskittyneesti. Loppukepin ilmaisi hyvin. Vitsit, näitä olisi voinut talven mittaan tehdä enemmänkin. Oli hauska katsoa miten koira ajoi, kun suurimman osan matkasta näin jälkeni lumessa: pieiä matkoja ihan jäljen päällä, suurimman osan noin 15 cm jäljen vieressä. Namit se taisi syödä kaikki.

Aihki hönttäili ison pehmopallon kanssa seuraamisia ja maahanmenoja. Palkaksi palloa. Jonkun aikaa se intoili kunnes taas otti pallon suuhunsa ja suuntasi auton perälle. Saalispalkkakoira :)

torstai 21. maaliskuuta 2013

Kiemuraista agirataa

Tänään oli taas oikein kunnon pyöritystä agiradalla. Jaakotuksia ja muita takaperin lähetyksiä vähän joka välissä:

Heti alkuun piti ensin niistää ja sitten pyörähtää jaakotukseen. Sitä tehtiin joitakin kertoja kunnes onnistui, ja sitten kaksi kertaa niin että Niinallekin kelpasi. Kepit Raiku oikein haki! Ja senkin kahteen kertaan. Keppien jälkeen kuutoshypylle piti taas ehtiä jaakottamaan, kolmannella yrityksellä sekin onnistui. Loppu olikin sitten ihan piece of cake ja Raiku hyppi reippaasti menemään. Se ei agilityssa koskaan hauku tehdessään, mutta heti kun se huomaa että meni väärin, eli rata keskeytyy jotenkin toisin kuin maaliin, räyskä alkaa. Mistähän se tajuaa, milloin lopetetaan onnistumiseen, milloin ohjaajan mokaan?

Raiku oli taas reippaana, ei mitään lannistumista vaikka tahkottiin alkuakin moneen kertaan. Se on heittänyt pohjavillansa varmaan olettaen että kevät jo tulee, joten sen täytyykin näillä kylmillä liikkua reippaasti pysyäkseen lämpimänä. Mitään takkia sille ei voi ajatellakaan, siitä seuraisi vain täysi halvaantuminen.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Treenimöllit

Agilitytunnilla oli tänään möllikisat. Ensin kisattiin rata ja sitten se treenattiin. Radassa ei ollut mitän kauhean ihmeellistä, enemmänkin se oli sellainen juoksurata - toki heti alussa toisella esteellä takaakierto, mutta siinähän ei meille ole enää mitään haastetta, sen verran paljon sitä on tehty. Raiku lähti liikkeelle oikein reippaasti ja pitkästi yli puolen välin mentiin virheettä, jopa kepit. Sitten vähän, ihan vähän herpaannuin ja niin Raiku valitsi A:n hypyn sijasta. Milloinkahan minä opin, että kontaktien lähistöllä täytyy olla erityisen tarkkana? No loppurata meni taas ilman virheitä, joten ihan hyvä. Ennen rataa Niina opasti, että kisaradalle ei koskaan saa mennä hakemaan tulosta eikä varmistelemaan vaan katsomaan mitä asioita vielä pitää treenata - ja tehdä rata täysillä ja kaikilla riskeillä. Ehkä koiran jättämäminen ohjaamatta kriittisessä paikassa ei kuitenkaan kuulu tähän? Treeniin otettiin kohta, jossa pussin jälkeen käännyttiin tulosuuntaan hypylle ja siitä taas vastakkaiseen suuntaan hypylle ja putkelle. Tässä näkyi taas se, että jos ohjaan putkelle ulkokautta, Raiku ei tahdo mennä sinne vaan jää pyörimään. Kumma juttu. Mutta tämäkin varmaan ratkeaisi treenaamalla ulkokautta ohjaamista. Tämän kohdan lisäksi tehtiin rata vielä kertaalleen, joten emäntäparka sai kyllä juosta. Raiku tykkää tällaisista vauhtiradoista, sen into pysyi koko treenin ajan.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Maanantaitokoa

Käytiin tekemässä Prisman alueella parkkiksella. Raiku hommaili vähän jotain voittajan tapaista. Aloitettiin noudolla, jossa ensin heitin kapulan ja Kaisa heitti sen siitä vielä kauemmas. Ekalla kerralla Raiku lähti kun Kaisa heitti, mutta kielsin ja kutsuin takaisn. Tokalla kerralla ei varastanut ja palautusvauhti oli huima! Näitä toistekin. Erikseen muutama kapulan luovutus, ehkä vähän parannusta? Noudon jälkeen ryhdyttiin tunnarille, monen vuoden tauon jälkeen. Hajuttomia riviin ja niiden väliin nameja, oma viimeiseksi vähän erilleen. Kaksi harjoitusta, ekalla sanoin oma kun oli kohdalla, nosti suuhun. Tokalla en sanonut, joten jäi siihen kapuloiden loppupäähän pyörimään ja etsimään lisää nameja. Kun sanoin oman, nosti ensin väärän mutta korjasi itse. Sitten ruutua, kaksi kertaa näytöllä, kolmas ilman, joka kerta meni reippaasti (viimeisellä jopa varasti  - varastaminen kertoo innosta, joten tässä vaiheessa en puuttunut siihen. Tehdään siitä tässäkin liikkeessä ensin ongelma, ei ainakaan haasteet vähene). Yksi luoksarin pysäytys, täydellinen. Muutamia naminheittoja ja maahankäskyjä, eipä niissäkään ongelmia. Oli hyvä setti, Raiku on nykyään kauhean innostunut tokosta, ei tarvitse mitään ylimääräisiä motivointitemppuja, selvästi itse tekeminen motivoi sitä. Kivahan sellaisen koiran kanssa on treenata :)

Aihki puuhaili niitä näitä ja haukkui ja haukkui. Ja kun haukkumista yritti estää, alkoi piipata. Tavoitteena haukkumaton minkä tahansa puuhaaminen (tavoitteellisia harrastajia kun ollaan) :)

torstai 7. maaliskuuta 2013

Agilitya torstain tapaan

Ratana taas monenlaista pyöritystä ja vähän suoraakin. Ei mitään erityistä teemaa, ellei sitten takaakierroista eri suuntiin jatkaminen:

Ykköshypyltä putkelle me edettiin kertaheitolla, mikä oli hämmästyttävää kun siinä piti tehdä päällejuoksu sekä kakkosella että kolmosella (+persjättö). Mutta niin Raiku vaan sukkelasti sujahti putkeen! Vaikein kohta oli putkesta 15 putkeen 18, ohjauksessa piti edetä suoraa linjaa, mutta ajauduin aina liian kauas ja koira perässä. Myös loppuosa putken jälkeen oli hankala, päälleuoksupersjättöä ja valssia piti pyöriä. Loppuun kuitenkin päästiin ja Raiku olisi vielä ollut valmis jatkamaankin. Se raukka on kyllä joutunut oppimaan pienistä kulmista hyppäämisen ja yllättävät käännökset kun ohjaus on useimmiten aina juuri sen verran myöhässä. Pitemmillä suorilla Raiku on alkanut tosissaan kiihdyttää ja sellaisissa kohdissa irtoaakin tosi hyvin, etsii putket hankalistakin kulmista niin että minun ei tarvitse juosta ohjaamaan sitä kuonosta pitäen.

Raiku alkaa jo olla ihan taitava aglitykoira. Emännällä vaan ei ole mitään innostusta kisaaman: treenaaminen  on tosi hauskaa mutta kisa-ajatuskin saa kaiken hauskuuden katoamaan. Me siis treenataan :)

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Vanhaa ja vähän uutta

Eli Tokmannilla tokoilemassa. Sää oli kylmä ja aikamoinen viima kävi, mutta reippaasti tehtiin tokotreeniä. Raikun treeni oli sekoitus vanhaa ja uutta. Aloitettiin seuraamisella, lyhyitä pätkiä paljolla palkalla, tosi hyvää. Uutuutena sivuaskeleita, menivät suht hyvin. Taakseaskelet myös, kunnes tallasin Raikun tassulle. Äh. Sitten luoksarin pysäytyksiä lyhyeltä matkalta takapalkalla, pysähtyi kuin seinään. Suora luoksetulo suoraan palkkaan. Yksi nouto, jossa alkoi loppumatkalla himmailla vaikka kehuin. Pari luovutusasentoharkkaa, kapula edestä suuhun ja palkkalelu liivin alta. Ne oli kivoja. Ruutua pelkällä näytöllä ilman palkkapurkkia. Meni se ruutuun, pysähtyi kun kehuin ja etsi kovasti namia maasta. Muuta ei taidettu tehdä. Raiku oli todella innokkaana, koko ajan terävänä ja vauhdikkaana. Sitä on mukava kouluttaa kun se on koko ajan kuulolla, että mitäs seuraavaksi. Ja itselläkin oli rentoutunut ote kun avointa varten ei enää tarvitse pinnistellä, ja voittaja on jossain hyvin hyvin kaukana.

Eilen oli varmaan vuoden ensimmäinen aurinkoinen sunnuntai, joten kamera oli mukana aamulenkillä. Jotain räpsyjä joihin molemmat ovat osuneet:

Raiku varastanut Aihkin kepin. Aihki ei ole huomaavinaan



Herra Aihki on 11 -vuotiaan oikeuksina ottanut tavakseen tuon tuostakin kääntyä kerjäämään namia. Aina joskus sille tulee annetuksi, kun se muuten jää jalkoihin räyskäämään. Niinpä tapa vahvistuu ..

 
Jonnekin menossa