Tänään mentiin raunioradan kentälle tottistelemaan ja esineruutuilemaan. Esineruutu oli ehkä noin 30x20, vähän ryteikköisessä maastossa. Kaksi esinettä takarajan lähellä. Raiku tuotiin ensimmäisenä etsimään. Näytin sille purkissa olevaa hau-hau koiranmakkaraa ja lähetin ruutuun. Lähti vauhdilla, löysi esineen ja toi vauhdilla! Sai makkaransa ja päätin, että lopetetaan tähän kun meni niin hyvin. Raiku kuitenkin oli toista mieltä ja rupesi itsekseen lähtemään ruutuun. Otin sitten perusasentoon ja lähetin uudestaan, ja samanlainen toiminta! Olisikohan viime kesänä syntynyt esineruutusolmu auennut? Ollaan useita kertoja tehty ihan alkeistreeniä, yksi esine Raikun nähden noin 50 metrin päähän, samaa reittiä takaisin ja Raiku hakemaan. Niitä se on tehnyt innolla ja nyt onnistui ihan oikeassakin ruudussa. Toivottavasti se nyt alkaisi olla tässä.
Tottis aloitettiin seuraamiskaaviolla, jonka teki tosi hyvässä kontaktissa koko ajan. Sitten estenouto, oikein hyvä sekin, paitsi että aavistuksen varasti. Liikkeestä istu, maahan ja luoksetulo kanssa hyviä, tosin vähän varasti luoksetulossakin. Siinä välissä vein eteenmenopalkan, ja tehtiin vähän voittajan kaukoja läheltä, pitkillä siirtoväleillä kahden sarjoissa, ne meni hyvin. Vielä käytiin raunioradan ketteryysesteillä, tikapuut, keinulauta ja metalliputki ja sitten eteenmeno. Hyvä seuraaminen, lähti täysillä ja meni maahan heti käskystä, siitä vapautus palkalle. Raikulla oli tosi hyvä vire, ehkä johtuen pienestä sään viilenemisestä.
Aihkikin pääsi esineruutuun, ja sille teki vaikeuksia edetä tarpeeksi syvälle, mutta ahkerasti se teki töitä ja lopulta löysi esineenkin. Aihkinkn kanssa tehtiin kettisesteitä ja se muisti vielä senkin, että keinulaudalla pysähdytään kahden asekeleen jälkeen vaikkei ole estettä vuosikausiin tehnyt. Hetken heittelin lelua ja sitten se suuntasi lelu suussaan autolle ja hyppäsi peräkonttiin. Sillä kyllä tuo äänenkäyttö on mennyt ihan mahottomaksi, mutta innoissaan se on.
Torstaina käytiin agilityssa, viimeisen kerran ennen kesätaukoa. Radassa oli takaakiertoja ja pimeitä putkikulmia. Kun oltiin ehditty uimaan ennen tuntia, Raiku jaksoi oikein reippaana. Radan alkua viilattiin, siinä piti tehdä ensin ranskalainen (koira lähetetään selän taakse hypylle) ja sitten takaaleikkaus. Ranskalainen meni hienosti, takaaleikkauksessa emännällä oli jatkuvasti väärä käsi. Noottia tuli siitä.
Yhtenä iltana oltiin tokoilemassa, oli aika kuuma ja Raiku vähän vetelä. Saatiin kuitenkin pari ihan kohtalaista ruutua ja hyviä kaukoja. Luoksarissa Raiku on alkanut tarjota seisomisen sijaan maahanmenoa, varmaan se on huomannut, että siitä emäntä tulee oikein iloiseksi. Siis enemmän pelkkää seisomista ja läpijuoksuja.
Jonain iltana tallasin Raikulle jäljen, noin varmaan 800 metriä, kuusi keppiä, ensin kuusimetsää, sitten mäntyä ja loppu tien vartta. Jana hyvä, mutta metrin edettyään oli lähteä takajäljelle. Mikähän siinäkin oli. Yhden kepin ohi olisi mennyt, mutta pysäytin. Muuten ajoi sitten ihan tavallisesti.
Siinä ne taisi olla. Aihki humputtelee aina jotain kun Raikukin. Se on aina niin tärkeänä. Aika usein sillä on joku pieni etsintätehtävä, esineitä tai namipurkkeja, niistä se selvästi tykkää. Reipas se vielä on, vaikka jo kohta 12 täyttääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti