Jälkikausi avattu

Kaksi viikkoa aiempia vuosia myöhemmin päästiin aloittamaan jälkitreenit. Otettiin pitkällä kaavalla, jälki, esineruutu ja vähän tottelevaisuuttakin Pärnävaaran maisemissa.

Esineruutu oli ensimmäiseksi. Ruutu oli aika pieni, ensin alaspäin ja sitten ylös. Esine takakulmassa. Tassu näki ihmisen tulevan ruudusta, mutta ei esineen viemistä. Se lähti täyttä vauhtia, kierteli ruutua vähän liiankin kovaa ja meni monta kertaa ihan esineen läheltä. Kävi kerran lähetyspaikallakin mutta jatkoi samaa vauhtia uudestaan ruudun kiertämistä ja löytyihän se sieltä. Palautti myös kovaa vauhtia. Se oli ihan supersuoritus ja toista ei sitten tehty.

Raikun esineruutu puolestaan oli pelkkää räpellystä, lähti reippaasti mutta ei edennyt tarpeeksi kauas, palasi ja toisella lähetyksellä jäi seisomaan aika eteen. Lähdin vähän matkaa ruutuun, mutta edelleenkään se ei oikein irronnut. Vasta kun menin ruudun puoliväliin Raiku eteni takanurkkaan ja löysi esineen.

Tottelevaisuudessa Raiku ensin treenasi Närrin kanssa paikkamakuuta - tosin siihen Raiku ei treeniä tartte. Sitten tehtiin vähän seuraamista, pk-luoksetuloa ja loppuun eteenmeno. Siinäkään Raiku ei alkuun edennyt mihinkään, satuin kerran treenatessa kieltämään kun lähti ihan vinoon ja nyt sitten arveli että ei voi mennä ollenkaan. Se on semmoinen. Tassu teki ensin maahanmenoja ilman seuraamista pallopalkalla, tästä se tykkää. Siitä sitten vauhdista muutamien askelten seuraamisia, nyt oli hyvä ilme ja vähän jopa edisti. Luoksetuloa ja yritettiin löytää tapa, jolla se tulee kovaa loppuun asti. Lopuksi Tassullekin vietiin eteenmenoon pallo ja siitä se tykkäsi - saa juosta kovaa.

Jäljet aloitti Tassu. Tassun jälki kulki männikössä, vähän alamäkeen koko ajan. Jana oli hieno, varmaan ensimmäisen kerran nosti jäljen noin 5 metrin janalta ja lähti suoraan oikeaan suuntaan. Keppejä oli viisi, kolmen ohi olisi mennyt mutta pysäytin - ehkä olisi pitänyt ennen jälkeä vähän muistutella keppejä. Tassu meni maahan kepin eteen, mutta päätti ilmeisesti että se ei ole riittävä ilmaisu ja joka kepille myös haukkui. Kerran se vähän harhaantui mutta muuten seurasi todella hyvin jälkeään. Hyvä alku :)

Tänään ei ollut Raikun päivä jäljelläkään. Ensin janalla se ei meinannut bongata koko jälkeä, sitten vähän harhaili ja lopulta kyllä oli selvästi jäljellä mutta kuudesta kepistä kulki ihan pokkana viiden yli. Loppupurkille kyllä pysähtyi. Siinä jäljessä olivat kaikki Raikulla koskaan olleet ongelmat, joten tästä kohti parempaa. Merkattuja keppejä ja selkeitä janoja. Ehkä se siitä.

Oli kivaa treenata ihan melkein lämpimässä säässä. Ja loppuun koirat saivat vähän aikaa mekkaloida metsikössä ja parkkipaikalla.

Tottiskuntoa testaamassa

Linnunlahden kentän tottisesteille ei pääse kuin lauantaisin, joten tänään suunnattiin sinne. Tarkoituksena oli katsoa, miten Raikulta sujuu tottis. Tehtiin koko setti, välillä toki palkkaillen. Seuraaminen oli hyvää, samoin jäävät, mutta nehän nyt ovat. Estenoutojen tekemistä vähän arvelin, mutta Raiku teki molemmat aivan täydellisesti. Hypyssä ei tullessakaan koskettanut estettä. Tasamaanoudossa tulovauhti vähän hiipui, mutta luovutusasento oli suora. Eteenemno tehtiin kohti tyhjää, ja sinne meni, ihan suoraan ja käskystä maahan. Oli kyllä todella hienoja suorituksia vaikka edellisen kerran on tehty tottista ehkä viime elokuussa. Ehkä tätä ei kannatakaan treenata? Ehkä Raiku oli onnessaan kun sai tehdä muutakin kuin seurata oikealla - sellaista minkä se tuntee osaavansa ja missä ei tule mitään hämmentävää. Maailmankirjat pysyvät järjestyksessä. Tosin lopuksi oli sitten ihan pakko tehdä vielä vähän sitäkin, takapalkalla tekee ihan kohtalaisen hyvin.

Tassukin kävi kentällä. Heti kättelyssä Tassun huomio kiintyi muutaman metrin päässä patsastelleeseen lokkiin, joka ei vähääkään välittänyt Tassun haukusta. Kun lokki lopulta lähti, Tassu kävi aika kierroksilla ja odottelin muutaman minuutin että se ottaisi kontaktin. Ottihan se, ja aika pian tihensikin kontaktia. Tehtiin pari vauhtinoutoa, joissa sama juttu kuin esineruudussa, pudottaa kapulan omia aikojaan ja juoksee lelulle. Molemmilla kerroilla pyysin hakemaan lähemmäs ja vasta kun annoin luvan, sai pudottaa ja alkaa leikkiä. Kahden lelun leikin jälkeen kokeilin Tassulle takapalkkaa, ensin perusasennosta pari kertaa, sitten yhden askeleen seuraamisesta ja lopulta muutaman askeleen. Nämä menivät hyvin, pitäisiköhän Tassu Raikun tavoin opettaa seuraamaan takapalkalla. Linnunlahden kenttä on Tassulle haastava paikka, iso aukea, lintuja ja jänisten hajuja, joten enimmäkseen se joutuu tekemään kytekttynä koska sen pää kovin herkästi suuntaa jonnekin muualle kuin tekemiseen. Pitäisi käydä useammin että tottuisi. Mutta ihan hyvin se kymmenminuuttisensa teki, ei siinä mitään.

Tottelemissta ja jälkiä

Tänään mentiin raunioradan kentälle ja maastoon tottelemaan ja jälkeilemään.

Tassu:
Tassu aloitti totteluharjoituksilla. Ihan alkuun kun päästin sen irti se juoksi metsän laitaan, Närrille tehdylle jäljelle ja toi sieltä Närrin jälkikepin. Hyvä? Sitten puuhattiin kaikenlaista tiheään tahtiin ettei nenä pässyt maahan tai katse ja jalat harhateille. Vähän imutusseuraamista, takaa sivulle, pujottelua ja jotain sellaista. Sitten oli pakko siirtyä toiminnallisempaan osioon eli pari vauhtinoutoa, luoksetulo kun Hannele piteli ja eteenmeno, jossa Hannele vei lelun kentän laitaan. Tassu lähti kovaa mutta ei löytänyt lelua ja jäi harhailemaan joten kutsuin pois. Uusi näyttö ja taas lähti kovaa ja löysi lelun ja palasi kovaa. Lopuksi otettiin keppi-ilmaisua eli kolme keppiä maahan ja Tassu narussa kulkemaan. Kahteen se reagoi ihan selvästi, kolmas ei enää kiinnostanut. Tehtiin sama kentän laidalla kanervikossa, kaksi ilmaisi, kolmannen vasta kun ei päässyt eteenpäin sen kohdalta. Joka välissä ja lopussa leikittiin ja se oli Tassun tottelevaisuustreeni. Tassun jälki kulki hyvin kuivassa maastossa, siinä oli kulma ja paljon tyhjää. Nostossa härväsi vähän aikaa, mutta sitten lähti jäljelle hyvin keskittyen. Ensimmäisellä pitkällä tyhjällä se hetkeksi turhaantui, alkoi haukkua ja yritti eri suuntaan, mutta palasi sitten jäljestämään. Siitä eteenpäin jälki olikin tosi hyvä, eteni reippaasti ja nenä maassa, kulma hyvin. Jälki kyllä loppui liian aikaisin, juuri kun Tassu oli oikein saanut siitä kiinni. Täytyy seuraavalla kerralla tehdä oikein reilusti pitempi, että Tassu pääsee kunnolla jäljestämään. Loppupurkissa oli raejuustoa, se maistui.

Raiku:
Raiku aloitti pk-seuraamisella, joka oli varsin löysää. Takapalkalla heti parempi. Sitten siirryttiin tokoon, ohjattuun noutoon - toisella käskyllä älysi tuoda kapulan. Kovin epävarmaa. Kahden merkin kiertoa kahdeksikkona. Hieno estenouto ja todella hieno eteenmeno. Siinä Raikun tottelemiset. Sen jälki kulki ensin tien suuntaisesti ja sitten metsään ja raunioradalle. Nostossa otti ensin polkua kävelleitten ulkoilijoitten jäljen, mutta lyhyellä janalla sitten oman. Ensimmäisen tien ylityksessä pyöri pitkään, siitäkin oli nähty ihmisiä kulkevan jäljen tekemisen jälkeen. Löysi kuitenkin oman mutta polun ylityksessä lähtikin polkua pitkin harhalle. Sinne oltaisiin menty ilman jäljentekijän läsnäoloa. Pitkään se olisi vaan seurannut polkua mutta lopulta otti oman jälkensä ja sen jälkeen jäljesti oikein hyvin tien yli, hiekalla ja pienen raunioiden ylityksenkin. Kaikki kepit nousivat.

***
Ihan joka päivä ei treenata. Eilen käytiin Kolilla ja Tassu pääsi juoksemaan ja läträämään nuoren Unnan kanssa Höytiäisen tuuliseen rantaan. Oli siellä Raikukin, mutta se puuhaili omiaan tai seisoskeli haukkumassa. Niinpä se ei kuviin juurikaan osunut.

Yksi Raikukin

Tokoa kurssilla

Tänään jatkui Joan tokokne piti suorittaa ilman välipalkkaamistakurssi. Sai valita kolme liikettä ja suorittaa ne ilman välipalkkaamista, koevaatimuksin tai ilman. Valitsin liikkuroidun seuraamisen, luoksarin ja tulevan voittajan zetan puolikkaan. Ohjaaja lopuksi kommentoi. Raikun kanssa saatiin kommenteiksi seuraamisesta, että se hajoaa oikealle kääntymisissä ja että minä ohjailen vasemmalla kädellä käännöksiä ja perusasentoon tulemisia. En ole huomannut, mutta uskottavahan se on. Luoksari muuten hyvä, mutta ei ottanut lopussa perusasentoa. Zetassa liikkeinä oli istu ja seiso, muuten hyvä, mutta kun palasin Raikun taakse oikealta (aina ennen olen tehnyt sen vasemmalta), Raiku kääntyi perään. Muuten ohjaaja sanoi, että Raiku tekee innokkaasti ja hyvällä ilmeellä ja palkkautuu hyvin kehuista. Toisella kierroksella sitten korjailtiin ensimmäisellä ilmenneitä virheitä. Lopuksi ensin ryhmässä paikallaistuminen minuutin verran ja sitten paikkamakuu niin että yksi kerrallaan maahan ja lopussa sivulle. Näissä missään ei ollut mitään huomauttamista. Seuraavalla kerralla sitten uudet kolme liikettä.

Maanantaina Linnunlahden kenttä oli tyhjä kun mentiin sinne, ja tietenkin sitten tottisteltiin eli tehtiin esteitä. A-esteelle Raiku karkasi, mutta en näin alkuun välittänyt. Metrin hyppynoudossa molempiin suuntiin kosketus, mutta teki kuitenkin. Pitkä seuraaminen, jäävät ja luoksetulo suunnilleen ok. Tunnari tehtiin tietenkin; ekalla toi väärän, toinen hyvä.

Tottista

Pärnällä. Raikulle koko tottissetti ampumisineen ja ilmoittautumisineen. Ampumiseen reagoi taas alkamalla yliyrittää, edisti ja teki niin täysillä, että kun lopetettiin se oli ihan läähätyksissä. Liikkeet menivät muuten ihan hyvin, mutta liikkeestä maahan vaati tällä kertaa kaksi käskyä ja eteenmenossa kolme käskyä maahanmenoon. Kaikki noudot tosi hyvät ja vauhdikkaat molempiin suuntiin, seuraaminen hyvässä kontaktissa. Seurautin kaikki siirtymätkin eikä se herpaantunut. Ihan sitä tuli hyvälle tuulelle.

Esineruutu ei sitten niin hyvin mennytkään. Ensin oli kuin ei olisi lainkaan ymmärtänyt mitä pitää tehdä eli autettiin näytöllä. Toista esinettä lähti hakemaan, mutta puolivälistä kääntyi takaisin. Autoin (tai painostin) ottamalla pari askelta ruutuun, jolloin lähti etenemään ja esineen palautus hyvällä laukalla. Päätin sitten, että sen nyt vaan on tehtävä ja lähetin kolmannen kerran. Se menikin yllättäin parhaiten, eteni reippaasti ilman lisäkäskyä ja toi esineen. Ei voi ihminen ymmärtää mitä sen päässä liikkuu.

Aihkikin pääsi esineruutuun ja ponnekkaasti toi kaksi esinettä ruudun puolivälistä. Palkaksi heittelin vähän patukkaa ja se oli aivan onnessaan. Treenin jälkeen Raiku pääsi juoksemaan ja leikkimään Närrin kanssa, joten ei ilta sillekään varmaan ihan kauhea ollut.

Koko pk-setti

Tänään otettiin oikein pitemmän kaavan päältä pk-treeniä: esineruutu, tottista ja jälki.

Esineruutu oli syvä suikale ja koska treenikaverit eivät uskoneet, että liivit lamaannuttavat Raikun, sille laitettiin Närrin sellaiset. Kulki pää maata viistäen ruudulle, jonne oli ihan Raikua varten ihan etureunaan kolme esinettä. Ensimmäiselle se hiipi ja toi vasta pyynnöstä. Toiselle vähän reippaammin, siis käveli ja toi ilman eri pyyntöä. Kolmannelle piti mennä jo vähän kannustamaan, mutta tuli sekin sieltä. Neljäs takalaidalta niin, että appari meni näyttämään ja jäi seisomaan esineen luokse. Raiku meni esineelle kävellen, mutta toi sen laukaten! Ihmeitten aika.

Tottis aloitettiin muodikkaasti "patoamalla". Käskin Raikun istumaan, kävelin patukka kädessä vähän matkaa, palasin ja panin patukan piiloon. Raiku lähtikin ilmoittautumiseen aivan tohkeissaan ja sama jatkui seuraamisessa, se suorastaan edisti ja piti herkeämätöntä kontaktia. Sille ammuttiin normaalit kaksi laukausta ja se vaan kiihdytti tahtiaan niin että juoksussa se poukkoili vierellä. Jäävät hyvät ja noudot suorastaan hienot. Tarkoituksena oli vielä tehdä tunnari, mutta jätettiin se kuitenkin sitten tekemättä. Todennäköisesti viisas päätös (joka ei tietenkään ollut minun).

Jälki ei sitten ihan putkeen mennyt. Nosto hyvä mutta ensimmäisen kepin jälkeen ensimmäisen kerran hairaantui jäljeltä lähellä menevälle tielle, ne sitä vetävät. Sitten jyrkkä rinne alas hiekka-alueelle selvästi vähän jäljen sivussa, missä se tarkisti tosi pitkään ennen kuin löysi jäljen uudestaan. Seuraavalla kepillä se otti jonkun hyvin vahvan riistan hajun, mistä ei meinannut luopua sitten millään, seisoi valppaana ja tuijotti pusikkoon. Etsitytin jälkeä vaikka kuinka kauan, hetken se haisteli ja taas nosti päänsä ja jäi tuijottamaan pusikkoon. Sitten se löysi jäljen, jäljesti hetken ja oli taas lähdössä ihan jonnekin muualle, otti riistanajon askeleitakin. Taas odotettiin. Lopulta se nosti jäljen ja ajoi sen loppuun. Ihme kumma minulla oli 4/6 keppiä taskussa kun lopetettiin. Tällä kertaa näin, mutta perille kuitenkin päästiin.

Rallirataa

Ahkeran treeniviikon päätti rallytokotuntinen. Tehtiin avoimen luokan rataa, eli sai tehdä ilman hihnaa. Rata oli mukavan vaihteleva, ja kun taskussa oli juuri keitettyjä maksapaloja, Raiku oli ihan liekeissä. Emäntäkin onnistui olemaan tarkkana, joten tehtiin rata kaksi kertaa varsin hyvin spiraaleineen, houkutuksineen ja kaikenlaisine käännöksineen ja pyörimisineen.

Rallin jälkeen käytiin lenkillä ja sitten tunnaria. Ensimmäisellä ei meinannut lähteä ja kun sitten meni, haisteli kapulat, kosketti omaa ja jäi siihen seisomaan. Onneksi vain hetkeksi, nosti oman ja toi. Siis toinen yritys seurauksena. Nyt lähti hyvin, haisteli ja nosti oman. Hyvä. Vielä kolmas tarkistukseksi, ja se oli sitten ihan täydellinen. Ei se näköjään auta muu kuin vain tehdä näitä.

Tottista

Tänään päästiin ekaa kertaa Linnunlahden kentälle jälkiryhmän tottiksiin. Kentällä treenasi iso joukko muitakin koiria ja vilskettä ja meteliä piisasi. Yksi treenaavista ryhmistä ampui ainakin parikymmentä kertaa. Raikulle, joka on tottunut treenaamaan niin, että yksi koira kerrallaan on kentällä, tämä oli selvästi outo ja vähän huolestuttavakin tilanne. Kaikesta huolimatta Raiku tottisteli ihan hyvin, ei parhaimmillaan mutta ei mitenkään huonostikaan, eivätkä ampumiset haitanneet sitä ollenkaan. Tehtiin seuraamista, jääviä, luoksetuloa, eteenmenoa ja lopuksi vielä estenoudot ja paikallamakuu. Palkkasin paljon taistelulla, joka aivan selvästi nosti Raikun virettä. Vähän sitä näytti stressaavan kun estenoutojen aikana sakemannit haukkuivat melkein vieressä kumeilla äänillään, mutta silti ne menivät kerralla niin hyvin ettei tarvinnut jäädä hinkkaamaan. Pitäisi käydä useammin tällaisissa treeneissä, joissa kaikkialla tapahtuu koko ajan jotain, eikä aina vaan rauhallisissa paikoissa ja tutuissa porukoissa. Yksi kuitenkin unohtui, se tunnari. Tämä oli sitten tunnariton treeni.

Treenin jälkeen mentiin kanavalle lenkille ja kuljettiin raunioradan poikki. Laitoin koiria ketteryystikkaille, ja vielä se Aihkikin tassujensa koordinoinnin tikapuilla selvitti. Samoin teräsputken ja keinulaudan. Ja oli kyllä todella tohkeissaan.

Jälki soralla ja muuta

Tänään Pärnällä ajatuksella vähän jotain. Ensin etsittiin esineitä. Kapea pitkä ruutu, paljo esineitä, myös aika edessä. Raiku haki ensimmäisen aika laiskasti aika edestä. Kehuin vaan ja lähetin uudestaan. Meni vielä laiskemmin, mutta toi toisenkin. Sitten iso palkka. Voi voi.

Jälki oli kokonaan sora- ja hiekkapohjalla. Aika lyhyt, neljä keppiä. Vanheni vähän yli tunnin, tuuli oli todella navakka. Jana aika lyhyt, eteni suoraan ja nosti jäljen heti. Ajoi tarkkaan nenä sorassa, teki kulmat ja ylitti vanerisillan. Ei yhtään epäröintiä ja kaikki kepit nousivat. Olisi ajanut pidempäänkin, oli vähän hämmästynyt kun jälki loppui. Kyllä sen kanssa täytyy alkaa tehdä tällaisia haastaviakin jälkiä, niin ei ala hutiloida kun joutuu oikein miettimään.

Kun ajatuksena oli vähän jotain, mentiin vielä esteille. Ensin 50 askeleen edestakainen seuraaminen, joka hyvää työtä. Sitten hyppy- ja estenouto, molemmat kerran kun niissä ei ollut mitään hinkattavaa. Eikä sitten treeniä ilman tunnaria :) Tällä kertaa täydellinen suoritus, meni reippaasti, haisteli kapulat, otti oman ja toi reippaasti. Kun tietäisi mikä tähän vaikuttaa, tähtien konstellaatiot vai mikä? Loppuun vielä eteenmeno etukäteen viedylle pallolle. Ainoa vika eteenmenossa on seuraamisen edistäminen, muuten tosi hyvä.

Se oli se vähän jotain. Aihki kävi tauotta haukkuen tyhjentämässä esineruudun, tai siis kuljettiin ruutua yhdessä ja Aihki noukki esineitä, tavattoman tohkeissaan.

Tottelua

Yllättäen tuli pakkasta, peräti -8. Silti mentiin Linnunlahdelle tekemään tottelemishommia. Raiku puuhasi kolmessa setissä ja tehtiin melkein kaikkia liikkeitä tokosta ja tottiksesta. Tottiksen hyppynoudossa Raiku liukastui paluuhypyssä ja pudotti kapulan, ja jätettiin siihen. Loivalle esteelle se ei päässyt ollenkaan pinnan liukkauden takia, mutta kisaesteellä teki hienon suorituksen. Hyppynoutoa tehtiin sitten tokoesteellä, siinä ei ensin meinannut hypätä mutta sitten ok. Seuraamisissa piti pari kertaa huomauttaa maan haistelusta ja siitä seurasi, kuten aina jos Raikulle pitää vähän tiukemmin huomauttaa, valtavaa yliyrittämistä mikä ilmenee pomppimisena ja edistämisenä ja hännän pyörityksenä. Jäävät tehtiin ilman välipalkkoja, muuten lähinnä leikkiä palkkana.

Toisella kierroksella enemmän tokoa. Ruutu oli hieno, meni täydeltä matkalta suoraan ruutuun ilman näyttöä tai muuta. Sitä ei toistettu. Luoksari pysähdyksineen ja vasta edestä lähetys takapalkalle, ihan ok. Kaukot ok, tosin istu-seiso oli vähän hukassa. Varmaan jotain muutakin pientä tehtiin, Raikulla kun oli hyvä vire ja intoa vaikka välillä tehtiin pari, kolme liikettä ilman välipalkkoja.

Kolmannella kierroksella taas enemmän tottista. Seuraamista, tottiksen luoksetulo ja loppuun eteenmeno etukäteen kauas viedylle jättipallolle. Sekin onnistui. Tosin seuraaminen eteenmenon yhteydessä on kauheaa edistämistä vaikka yrittäisin kävellä kuinka hitaasti. Mutta parempi niin päin. Treenit lumella ja pakkasella oli siis ihan hyvät, kun ei kauheasti ruvettu hifistelemään vaan annoin sen tehdä vähän epätarkastikin, kunhan innolla. Treenin lopullisena loppupalkkana oli kirmailua Närrin kanssa pitkin lumista kenttää. Näytti toimivan.

Jäljellä

Saatiin ylättäin kysymys lähtemisestä jälkihommiin ja niinpä Raiku pääsi jäljestämään yli kuukauden tauon jälkeen vielä ennen lumia. Jälki kulki hyvin vaihtelevassa maastossa, välillä hakkuuaukiota ja yksi tien ylitys. Kuusi keppiä ja vanheni noin puolitoista tuntia. Jäljen nosto oli taas aika hapuileva, sitä täytyy heti sitten keväällä oikein alkaa treenata. Muuten Raiku jäljesti varmasti ja reippaasti, nosteli kepit toinen toisensa jälkeen ja vain pari kertaa pysähtyi miettimään ja vähän pyörimään (ja kuuntelemaan lähistöllä haukkuvaa koiraa). Ja ennen kaikkea en itse kysynyt kertaakaan jäljen tekijältä yhtään mitään vaan seurasin vain koiraa ja annoin sille työrauhan - en kertaakaan antanut uusia käskyjä tai yrittänyt muuten puuttua jäljestämiseen! Muutaman kerran olisi tehnyt mieli, mutta päättäväisesti pidin suuni kiinni.

Jäljen vanhetessa vähän tottisteltiin, seuraaminen ihan hyvää, jäävistä istumista piti muistutella ja eteenmeno just hieno. Noutoa tehtiin taas vahvistaen istumista kun kapula on jo heitetty. Eka kerta ihan hyvä, sitten alkoi epäröidä palautusta. Ei kai se auta kuin vaan treenata ja treenata.

Treenin jälkeen mentiin vielä lenkille ja Raiku oikein innostui spurttailemaan ja painimaan vuoden vanhan porokoiratyttö Närrin kanssa. Harvoin se niin innolla leikkii, taisvat kemiat natsata. Aihki oli myös suhteellisen suosiollinen, murahteli vain silloin kun Närri tuli ihan viereen :)

Edelleen treenataan

Ohoh, on mennyt yli kaksi kuukautta edellisestä bloggaamisesta. Kun joku alkaa jäädä, se jää ja jää. Mutta edelleen Raiku treenaa tokoa, tottista ja jälkeä ja on tehnyt hienoja esineruutjakin, ja Aihki eläkeläisvirikkeistyy Raikun treenien jälkeen milloin milläkin puuhalla. Kaiknlaista on tapahtunut, Aihki täytti elokuun lopulla 12, ja jo alkaa vähän ikä painaa jalkaa mutta ei onneksi henkeä. Raiku kävi jälkikokeessa, jossa emäntä taitavasti otti sen kolmen kepin jälkeen pois jäljeltä jota se eteni oikein reippaasti ja ihan oikein. Emäntä kun rupesi järkeilemään hypittyään kolmen leveän suo-ojan yli ja kahlattuaan suorpursurämeikössä, että hukassa ollaan - huolimatta siitä, että koira eteni häntä vispaten ja nenä maassa. Mitäs siitä sen enempää. Jäljestäminen ei ole laji, jota emäntä voi kontrolloida, niin tuskaisalta kuin ajatus tuntuukin. Ehkä se jonain päivänä uppoaa aivoihin.

Treenirintamalla ollaan keskitytty tokon voittajaluokan liikkeisiin, ollaan kyllä tehty tottista ja pari jälkeäkin (ilman järkeilyjä). Tänään käytiin taas Linnunlahden kentällä tekemässä ensin vähän tottisjuttuja ja perään tokoliikkeitä. Tottis aloitettiin J-kuvioseuraamisella ja se oli hieno. Sitten noudot jotka olivat täydellisiä, tosin kaikissa Raiku pidettiin istumassa namin avulla, se kun varastaa aivan hävyttömästi kaikille noudoille. Palautusasento on jotenkin salakavalasti omia aikojaan suoristunut, toivottavasti pysyy. Näitten jälkeen ruutua, ensin pari lähetstä tyhjään ja viimeiseksi namikupille. On sillä joku idea, vähän kyllä vielä epävarma, mutta ei toivotonta. Sitten tehtiin luoksarin stoppeja. Raiku on viime aikoina alkanut tarjota maahanmenoa myös seisomiskohdassa, joten ensin muutama seisomaan, jotka nyt onnistuivat, sitten maahan ja lopuksi seisomaan ja vielä läpijuoksu. Sen stopit ovat kyllä tosi hienot, molemmat kuin seinään. Sitten kaukoja, nekin edistyy. Maa-seiso onnistuu hyvin jo monen metrin päästä, samoin sei-istu ja istu-seiso. Ainoa missä se etenee on seisomasta maahan. Jatketaan sen tekniikkaa. Kun Raikulla oli vielä ihan hirveä into tämänkin jälkeen, tehtiin tottisjäävät putkeen, eikä niissäkään mitään.

Tokon voittajan liikkeissä tuottaa eniten ongelmia tunnari. Raiku on päätellyt, että kapuloilla voi tehdä kaikkea muuta, mutta sitä omaa täytyy ehdottomasti välttää edes katsomasta, puhumattakaan suuhun ottamisesta. Se oikein näyttävästi väistelee muitten kapuloitten lähellä olevaa omaa. Jos oma on piilotettu ruohoon, mitään ongelmaa ei ole. Ihan mystistä, mutta varmaan olen jotekin onnistunut tämän(kin) virheen sille opettamaan. Kun vaan tietäisi miten. Tulos on ollut kuitenkin erittäin tehokas. Mutta tehdään korjausliikkeitä ...

Nyt kun on syksy ja viileää, ja kun treenaillaan keskimäärin kerran, joskus kaksi kertaa viikossa, Raikulla on hirveä into. Kaikki on innokata, nopeaa ja melkein jopa täsmällistä, ja se jaksaa tehdä pitkänkin setin. Sille selvästi sopii melko harva treenitahti, se pitää treenaamista jotenkin erityisenä suosionosoituksena.

Aihki puuhailee kentillä milloin mitäkin: eläkeläistokoa, esineiden, tunnareiden ja joskun treenikavereittenkin etsintää, namitettuun ruutuun harhailua ja sen sellaista. Siltä ei vaadita muuta kuin että ihan koko aikaa ei saa haukkua ja että ei saa kesken lähteä haistelemaan. Eikä se lähdekään, silmät loistavat ja koko sen olemuksessa on vielä sama nuoruuden ilo kuin ennenkin sen touhutessa tärkeiden tehdäviensä parissa.

Esineruutu ja tottista, ja vähän muutakin

Tänään mentiin raunioradan kentälle tottistelemaan ja esineruutuilemaan. Esineruutu oli ehkä noin 30x20, vähän ryteikköisessä maastossa. Kaksi esinettä takarajan lähellä. Raiku tuotiin ensimmäisenä etsimään. Näytin sille purkissa olevaa hau-hau koiranmakkaraa ja lähetin ruutuun. Lähti vauhdilla, löysi esineen ja toi vauhdilla! Sai makkaransa ja päätin, että lopetetaan tähän kun meni niin hyvin. Raiku kuitenkin oli toista mieltä ja rupesi itsekseen lähtemään ruutuun. Otin sitten perusasentoon ja lähetin uudestaan, ja samanlainen toiminta! Olisikohan viime kesänä syntynyt esineruutusolmu auennut? Ollaan useita kertoja tehty ihan alkeistreeniä, yksi esine Raikun nähden noin 50 metrin päähän, samaa reittiä takaisin ja Raiku hakemaan. Niitä se on tehnyt innolla ja nyt onnistui ihan oikeassakin ruudussa. Toivottavasti se nyt alkaisi olla tässä.

Tottis aloitettiin seuraamiskaaviolla, jonka teki tosi hyvässä kontaktissa koko ajan. Sitten estenouto, oikein hyvä sekin, paitsi että aavistuksen varasti. Liikkeestä istu, maahan ja luoksetulo kanssa hyviä, tosin vähän varasti luoksetulossakin. Siinä välissä vein eteenmenopalkan, ja tehtiin vähän voittajan kaukoja läheltä, pitkillä siirtoväleillä kahden sarjoissa, ne meni hyvin. Vielä käytiin raunioradan ketteryysesteillä, tikapuut, keinulauta ja metalliputki ja sitten eteenmeno. Hyvä seuraaminen, lähti täysillä ja meni maahan heti käskystä, siitä vapautus palkalle. Raikulla oli tosi hyvä vire, ehkä johtuen pienestä sään viilenemisestä.

Aihkikin pääsi esineruutuun, ja sille teki vaikeuksia edetä tarpeeksi syvälle, mutta ahkerasti se teki töitä ja lopulta löysi esineenkin. Aihkinkn kanssa tehtiin kettisesteitä ja se muisti vielä senkin, että keinulaudalla pysähdytään kahden asekeleen jälkeen vaikkei ole estettä vuosikausiin tehnyt. Hetken heittelin lelua ja sitten se suuntasi lelu suussaan autolle ja hyppäsi peräkonttiin. Sillä kyllä tuo äänenkäyttö on mennyt ihan mahottomaksi, mutta innoissaan se on.

Torstaina käytiin agilityssa, viimeisen kerran ennen kesätaukoa. Radassa oli takaakiertoja ja pimeitä putkikulmia. Kun oltiin ehditty uimaan ennen tuntia, Raiku jaksoi oikein reippaana. Radan alkua viilattiin, siinä piti tehdä ensin ranskalainen (koira lähetetään selän taakse hypylle) ja sitten takaaleikkaus. Ranskalainen meni hienosti, takaaleikkauksessa emännällä oli jatkuvasti väärä käsi. Noottia tuli siitä.

Yhtenä iltana oltiin tokoilemassa, oli aika kuuma ja Raiku vähän vetelä. Saatiin kuitenkin pari ihan kohtalaista ruutua ja hyviä kaukoja. Luoksarissa Raiku on alkanut tarjota seisomisen sijaan maahanmenoa, varmaan se on huomannut, että siitä emäntä tulee oikein iloiseksi. Siis enemmän pelkkää seisomista ja läpijuoksuja.

Jonain iltana tallasin Raikulle jäljen, noin varmaan 800 metriä, kuusi keppiä, ensin kuusimetsää, sitten mäntyä ja loppu tien vartta. Jana hyvä, mutta metrin edettyään oli lähteä takajäljelle. Mikähän siinäkin oli. Yhden kepin ohi olisi mennyt, mutta pysäytin. Muuten ajoi sitten ihan tavallisesti.

Siinä ne taisi olla. Aihki humputtelee aina jotain kun Raikukin. Se on aina niin tärkeänä. Aika usein sillä on joku pieni etsintätehtävä, esineitä tai namipurkkeja, niistä se selvästi tykkää. Reipas se vielä on, vaikka jo kohta 12 täyttääkin.

Puuhailua Pärnällä

Emännällä on ollut niin työkiireitä ja -matkoja, että ei olla ehditty treenailla mitään. Tänään kuitenkin suunnattiin illalla Pärnävaaralle tekemään tottelemisia ja jälki. Tottelemisissa sekä tokoa että tottista, ei kai niillä koiralle ole mitään eroa? Aloitettiin pitkällä seuraamisella, oikein hyvää. Tasamaanoutoja, kahdella ekalla varasti, mutta kun palautus oli täyttä laukkaa, palkkasin. Kolmannella pidin namin avulla paikoillaan edelleen hieno paluuvauhti, joka kerralla leluun. Sitten tunnaria, vähän tahmeeta. Ruutua, appari näytti vinkulelun kanssa, meni kovaa ja sai lelun. Toisella kerralla eri suunnasta ilman näyttöä, jälleen kovaa suoraan ruutuun. Vielä kerta kiellon päälle eri suunnasta ilman apuja, hienosti ruutuun ja lentävä lihapulla palkaksi. Siirryttiin tottisesteille. Estenoudossa jäi taas harjalle ihailemaan maisemia, ekalla kerralla tuli takaisin ilman kapulaa, toinen hyvin. Hyppynouto hyvä pienellä lisäavulla. Kun kerran oli alettu treenata, tehtiin vielä luoksetulon maahanmenoa Takapalkalla meni maahan kuono takapalkkaa kohti. Ilman takapalkka jäi ensin seisomaan mutta toisella kerralla hienosti maahan. Vielä metallinouto hetsattuna, vauhtia oli paluussakin, eikä mitään kalisuttelua. Kaikkineen paljon ihan hyvää, paljon kaikkea epämääräistä. Pitäisi varmaan treenata edes kerran viikkoon?

Jäli kulki sekametsässä, oli vanhentnut pari tuntia. Nosto oli taas hakala, mutta sitten itse jäljen kanssa ei ollut ongelmia, mutta kuudesta kepistä jätti taas kolme metsään. Yhtä kohtaa tarkasteli, mutta kun en tiennyt onko siinä keppiä niin jatkoi matkaa ilman. Siitä se varmaan sitten päätteli että väliäkö noilla ja paineli menemään suoraan keppien yli. Yhden bongasin ja pakotin nostamaan. Pitää ruveta merkkaamaan kepit ja pakottaa se nostamaan ne. Jälki loppui hiekkatien laitaan, seuraten sitä vähän matkaa. Raiku yritti väkisin tien yli, siitä jäljentekijä oli tullut, eli siis vanhaan takajälkeen. Kyllä se sitten lopulta nosti jäljen hiekkasoralta ja tosi tarkkaan ajoi loppupalkalle. Metsässä se ei jälkeä kadota, ei edes pyöriskellyt, pari kertaa tarkisti metrin verran. Mutta ne kepit.

Aihkilainen etsi purkin Unan jäljeltä, jäljestäen aika tarkkaan (ilman liinaa tietenkin) jälkeä pitkin. Se oli taas niiiin tohkeissaan. Vähän se tokoilikin, haukkui ja intoili Raikun vinkulelun perään.

Jälkeä ja tottelemista ja hellett

Tänään käytiin pitkästä aikaa ajamassa jälki. Pituus ehkä noin 700 metriä, kuusikkoa ja metsätien laitaa. Lämpöasteita noin 25. 6 keppiä. Vanheni noin puolitoista tuntia. Jäljen nosto epäröivä, oli lähdössä takajälkeen, mutta korjasi. Alkuun ajoi löysällä liinalla ja nosteli keppejä, mutta puolivälissä oli saanut jäljen kuvan päähänsä jolloin vauhti alkoi kiihtyä vetämiseksi, ja meni yhden kepin yli, toisenkin olisi mennyt ellen olisi pysäyttänyt. Kulmissa ei mitään epäröintiä, mutta kun jälki kulki kahdesti metsätien laitaa menemättä yli, Raiku jälleen merkkasi mutta sitten vaan yli. Näitä enemmän. Kerran se sai jonkun ilmahajun ties mistä, pysähtyi ja katseli, mutta palasi itse jäljelle. Mitähän tuolle vauhdin kiihdyttämiselle ja sitä mukaa keppien yli kulkemiselle pitäisi tehdä, kun liinasta hidastaminenkaan ei auta? Jäljestämisessä sinänsä ei ollut minkäänlaista ongelmaa. Sen yhden unohtuneen kepin kävi sitten hakemassa metsän reunasta kun jäljen jälkeen mentiin lenkille sitä samaa metsätietä. Oikein otti suuhunsa ja toi.

Aihki sai etsiä maalimiestä, joka piiloutui Nukan jäljelle poistaessan puihin jääneitä merkkejä. Aihki luuli etsivänsä purkkia ja kuli nenä maassa. Maalimiehen bongatessaan jäi hämmästyneenä paikoilleen ja hetken mietti haukkumistakin, mutta sieltä se irtosi ja purkki löytyi maalimiehen kädestä.

Eilen mentiin kokeilemaan tottelemista Linnunlahdelle. Sitä ennen lenkkeiltiin ja uiskenneltiín

Aihki iloitsee kun ollaan veden äärellä

Raikulla on outo tapa hieroa itseään puita vasten

Totteleminen aloitettiin tottisnoudoilla. Raiku oli lähes riehakkaalla päällä, joten tasamaanoudossa oli suorastaan mahdotonta odottaa noutokäskyä. Tehtiin kolme peräkkäin ja joka kerta varasti, mutta paluuvauhti oli hieno. Myös estenoudolle varasti ekalla, toisella pysyi, sitten hyvä. Hyppynoudolla sama, ja ekalla myös kiertäen takaisin. Toisella pysyi lähdössä, mutta jäi esteen taakse haistelemaan jotain, ja kun menin esteen lähelle, hyppäsi ilman kapulaan melkein syliin. Kolmas sitten tosi hyvä. Pitkä seuraaminen suunnanvaihtoineen takapalkalla oikein hyvää. Jäävät hyvät. Tokon avoimen luoksarissa jälleen päätti, että pitäisi kutsua kahdesti, mutta siitä päästiin pienellä uhkailulla. Stopit hyvät. Tehtiin useampi toisto, loppuun kokonainen liike, ihan kohtuullinen. Avon kaukoissa ei ongelmaa. Hyppyä muutama kerta, ei oikein muistanut mihin pitää lopussa tulla. Siihen lopetettiin, tuli jo hiki emännälle ja koiralle vaikka kello oli melkein kahdeksan illalle.

Tottista, tokoa ja agimöllitkin

Tänään aamulla Linnunlahden kentälle, joka oli melkein kuin iso järvi. Tehtiin kahdessa setissä, ensin tottista, sitten tokoa.

Tottiksessa Raiku ensin paikallamakuuseen Urhon tehdessä seuraamista ja luoksetuloa. Jossain vaiheessa Raiku oli noussut seisomaan: ehkä silloin kun Urhoa palkattiin tai kun isoja rekkoja kulki kentän laitaa? No, meni takaisin maahan käskystä. Sitten Raiku seuraamaan. Alussa Raiku lähti hyvin mutta pysähtyi noin kymmenen askeleen kohdalla. Kolmannella kerralla seuraaminen sitten lähti sujumaan ja olikin hyvää, tehtiin pitkä suora ja sen perään maahanmeno ja luoksetulo, toki välissä palkaten. Hyviä molemmat. Kokeenomainen eteenmeno, lähti todella kovaa ja ihan suoraan, maahan toisella käskyllä, mutta muuten siis täydellinen. Hyppynoudossa sille kävi ponnistusvirhe takaisin tullessa ja se romahti nokilleen maahan ja estekin heilui. Ei otettu uudestaan vaan siirryttiin estenoutoon. Kapula meni lätäköön, sitä ei oikein meinannut löytää, muuten hyvä. Sitten takaisin hyppynoutoon niin, että Kaisa kutsui toiselta puolelta, ei ollut Raikulle jäänyt hyppykammoa. Viimeisellä kerralla Kaisa antoi sille kapulan suuhun, vähän se oli hämillään, mutta teki oikein hyvän hypyn kapula suussa. Oli hyvä tottissetti näin kauden avajaisiksi.

Tokosetti oli vähän enemmän säätämistä. Tehtiin ensin kaukoja, aloitettiin avon kaukoilla, joissa vähän ennakoi, muuten hyvä. Ennakointia säädettiin istuttamalla k-a-u-a-n, sitten vapautus takapalkalle. Maa-seiso, istu-seiso,  seiso-istu oikein hyviä, tehtiin kaikki ilman perusasentoja "lennosta". Ruutua  väännettiin kanssa, milloin löysi ruudun, milloin ei. Sekin onnistui paremmin kun lähetin lennosta. Tunnaria niin että hajuttomien välissä nameja, oma piilotettuna vähän kauemmas. Kerran yritti alkaa nostella vieraita mutta estin, hyvin löysi sitten oman. Lopuksi vielä juoksutusta ja siinä maahan -käskyjä. Kolme kertaa jäi seisomaan ja vasta toisella käskyllä maahan, sitten onnistui ja siihen lopetettiin. Raiku alkoikin olla jo vähän uupunut.

Illalla suunnattiin vielä Napakan agimölleihin. Raikua selvästi painoi aamun treenit ja ekan radan alku oli tosi tahmaista, ensin se kiersi yhden hypyn kahdesti ja sitten päätti mennä ottamaan lisävauhtia putkesta. Loppurata ilman virheitä mutta aika löysästi. Toisella radalla päästiin melkein loppuun kun jätin Raikun selän taakse, jolloin se meni putkeen väärästä päästä. Minun tyyppivirheeni.

Agimöllien jälkeen peräämme juoksi minulle tuntematon nuori nainen, joka kysyi onko Raiku menossa lähiaikoina tokokokeeseen. Hän oli ollut katsomassa edellistä koetta ja halusi tulla kertomaan, miten ihanaa sitä oli ollut katsoa, kun Raiku oli niin "täydellisen iloinen" ja muutenkin "täydellinen", ja meidän yhteistyö niin hyvää. Sanoi, että harvoin näkee niin iloista tokosuoritusta kuin Raiku silloin. Hauskaa :)

Aihki on ollut jotenkin nuupallaan jo muutaman päivän. Linnunlahden kentällä otin sen kuitenkin autosta ja tehtiin pieniä seuraamisia joista heittelin Raikun vinkulelua. Aihki normalisoitui: räyskäsi ja haukkui, juoksi lelulle ja lelun kanssa, leikki ja sitten kuljetti lelun autoon talteen. Täytyy seurailla sitä, jotenkin se ei ole ihan ennallaan. Kun 12 alkaa olla mittarissa, alkaa selvästi vanhuus näyttäytyä. Ja Aihkihan on elänyt kiihkeästi, itseään säästelemättä.

Lauantaitottelua ja sairautta

Mentiin Linnunlahden kentälle iltasella tottelemaan. Raikun vire oli erinomainen, joten tehtiin oikein pitkän kaavan mukaan. Ensin pk-estenoudot, molemmat suunnilleen täydellisiä, joten jätettiin siihen. Pari noutoa, palautus leluun, hyviä. Pitkä seuraaminen, jossa paikka ja kontakti just oikeat :) Sitten ryhdyttiin uusiin liikkeisiin. Ensin luoksetulon pysäytystä, tekee sitä hassua loikkahyppyä pysähtymiskäskyn jälkeen, mutta pari ihan hyvääkin teki. Avon hyppyä erilaisissa osissa, ei mitään ongelmia. Avokaukot jees, aloitin aika kaukaa pelkällä käskyllä ja nousi oikein rivakasti. Kaikki jäävät, ensin takapalkalla, sitten ilman. Istuminen oli ensin vähän hakusessa, mutta löytyi sitten. Luoksetulon loppupaikkaa treenailtiin Pärssisen ohjeilla, vähän Raiku on edelleen ihmeissään mitä siltä halutaan, mutta jokunen ihan hyväkin. Ja kun kerran vauhtiin oli päästy, tehtiin vielä eteenmenon maahanmenojakin, ne oli kanssa oikein hyviä. Kyllä se tästä :)

Aihki kävi eilen eläinlääkärillä, kun meni ihan vetämättömäksi ja kieltäytyi ottamasta suuhunsa mitään. Verikokeet osoittivat, että maksa ja munuaiset ovat ihan kunnossa, eikä niissä muutakaan vikaa ollut. Samoin sydän oli priimakunnossa. Röntgen sitten näytti syyn syömättömyyteen ja vetämättömyyteen: suolistossa oli kasa pieniä teräviä luita, jotka olivat aiheuttaneet suolistotulehduksen. Liekö löytänyt jostain jonkun grillatun broilerin jämät vai mitä. Sai lääkkeitä ja ruokavalioksi suositeltiin perunankuoria ja tankoparsaa. Nyt illalla otin senkin vähäksi aikaa kentälle, ja jo se reippaasti teki pieniä pyrähdyksiä vinkupallon perään ja aloitti ankara komennushaukun - sen kuulemisesta en olisi koskaan uskonut ilahtuvani :)

Viikon työt

Maanantaina
käytiin tottistelemassa Pärnävaaralla Kaisan ja koirien kanssa. Raiku teki ensin pieniä seuraamisia, käännöksiä ja jääviä, ihan ok. Niiden jälkeen noutojutut: tasamaanouto muuten hyvä, luovutusasento edelleen vino ja epävarma. Hyppynoudossa taas ensimmäisellä kiersi tullessa, mentiin estehypylle, jossa ei ongelmia. Sitten hyppynoudolle, joita teki kolme oikke hyvää. Eteenmenossa lähti kohti kentän laidalla ollutta koria, mutta siitä korjasi omalle lelulleen. Ihan kohtalainen setti, näillä mennään :)
Tottisten jälkeen esineruudulle, joka sitten olikin pelkkää painajaista. Raikulle pantiin liivi, joka immobilisoi sen 90 prosenttisesti. Sain sen kuitenkin etenemään ruutuun, ja löysi se esineenkin, mutta jäi siihen seisomaan ja vinkumaan ja kun annoin tuontikehotuksen, lähti tulemaan ilman esinettä. Avustajan kanssa sitten vartti temppuiltiin niin että saatiin se melkein tuomaan esine sieltä ruudusta, vähän matkaa kerrallaan. Voe voe, kun tietäisi mitä ikävää sille on esineruudussa on tapahtunut (sen lisäksi että emäntä on alkanut hermostua...). No, kun periksihän ei anneta, tein vielä illan päätteeksi Raikulle ja Aihkille esineruutukilpailun: namipurkki metsän laitaan ja molemmat koirat etsimään. Raiku löysi purkin ennen Aihkia ja jäi vinkuen seisomaan sen eteen , jolloin isoisä tuli, nappasi purkin, toi ja söi sisällön. Toinen samanlainen samoin tuloksin. Kolmannella kerrallakin Raiku oli ensin purkilla, ja nyt se jo samantien nappasi sen suuhunsa ja toi kovaa vauhtia! Vielä kokeiltiin namipurkin noutoa noin kymmenen metrin päästä ilman Aihkin innostavaa vaikutusta, toimi edelleen. Kateus ja kilpailu, oppimisen parhaat ystävät :)

Keskiviikkona tein Raikulle lyhyen jäljen ja pitkän janan, noin 20 metriä. Jana menikin yllättävän hyvin, eteni suoraan ja nappasi jäljen. Itse jäljellä jätti taas yhden kepin, taisi ajaa vähän sivussa siinä kohtaa. Jäljen jälkeen vielä sinnikkäästi esineruutua. Tein kapean ja pitkän ruudun, jossa yksi esine. Ilta oli tässä kohtaa jo pimennyt, joten Raiku lähetettiin mustaan aukkoon. Jonkun aikaa odottelin ja kuulostelin rapinoita ja sitten se tulee reippaasti juosten esine suussaan! Siis ne kateus ja kilpailu.

Torstaina käytiin agilityssa tekemässä tällaista rataa:



















Ihme ja kumma, kaikki erilaiset välistävedot ja takaakierrot ja muut pyöritykset rinnakkain olevilla hypyillä onnistuivat ensimmäisellä kerralla. Tein nelosputken jälkeiset hypyt edestä ja Raiku seurasi ohjausta ihan kuin olisi ollut oikein taitavakin agilitykoira. Seuraavalla kierroksella ohjaaja käski tekemään ne toiselta puolelta, sekin onnistui jo toisella yrittämällä. Muita ongelmia radassa ei sitten ollutkaan, ja Raiku rataili koko kierroksen pariin kertaan, joitakin kohtia useampaankin kun kokeiltiin erilaisia ohjaustekniikoita. Vähän viimeisellä kierroksella meinasi into hiipua, mutta jossain kohdassa se yhtäkkiä taas innostui ja varsinkin a-esteella tuleminen sai sen kovasti ilahtumaan ja innostumaan.

Tottissessio Pärnällä

Eilen mentiin Pärnävaaralle katsomaan Raikun tottiskuntoa, eli tekemään kisatottis ilman palkkaa, ampumiset ja kaikki. Seuraaminen meni suunnilleen Raikun tasolla, laukauksista sen kontakti hetkeksi laski mutta ei sen kummempaa. Jäävät oikein hyvät. Siihen asti kaikki kunnossa, mutta hyppynoudolla sitten meni sähellykseksi. Se lähti jotenkin yli-innokkaana, kolautti esteeseen ja toi kapulan kiertäen. Heitin uudestaan, se hyppäsi ja jäi sinne seisomaan kapulan eteen, jotain häiriöitä se otti kentän ympärillä liikkuneistä rullahiihtäjistäkin. Sitten hyppyytin sitä yhdessä juosten, niissä ei ongelmia. Jatkettiin estenoudolle, se oli taas vuorostaan oikein hyvä. Eteenmenossa lähti kohti maassaolopaikan merkkeinä olleita ämpäreitä, kolme kertaa piti lähettää että meni suoraan. Eteenmenon jälkeen Raiku meni paikallamakuuseen kun Oili teki omaa settiään. Siinä ei ollut mitään, siellä se makasi eikä laukauksiinkaan reagoinut mitään. Niin että se on siinä ja siinä.

Tottisten jälkeen tehtiin vielä esineruutua. Ilta oli siinä vaiheessa jo täysin pimeä, joten yhtään ei nähnyt mitä koira ruudussa teki. Raiku meni ruutuun monta kertaa, mutta palasi aina ilman esinettä. Todennäköisesti se oli sellaisen löytänyt, mutta kun en vahvistanut kutsulla, jätti sinne. Huoh. Tähän pitää tosissaan panostaa jos sitä aikoo jälkikokeissa käyttää.

Aihki oli melkein koko illan autossa alkulenkkiä lukuun ottamatta. Esineruutua se pääsi tekemään ja revitteli ruudussa keppiensä kanssa. Ihan lopuksi Kaisa meni sille puuvajaan piiloon. Yritin ohjailla sitä vähän pidemmälle metsään, mutta aika kaukaa se otti hajun ja painoi suoraan puuvajan suljetulle ovelle haukkumaan. Kyllä  se vielä osaa :)

Tottistelua

Linnunlahden kentällä. Aloitettiin seuraamisella, 50 aslkelta takapalkalla, hyvää, samoin pieni seuraaminen käännöksineen + hidas käynti ja juoksu, jäävät ja luoksetulo. Tasamaanoudossa karkasi kapulalle, mutta palautus laukalla Hyppynouto hyvä, vaikka koskettikin estettä. Estenoudossa piti antaa lähtöön käsiapu, istui vaan sivulla kuin ei olisi koskaan kuullut mitä pitää tehdä. Sen jälkeen ihan hyvä suoritus. Eteenmeno hyvä, vaikka seuraamisessa edisti aika reippaasti. No, eteenmenoa maahanmenoineenhan ei ole tehty, mutta olkoon. Kyllä se ainakin käskystä seisomaan pysähtyy. Normisetin jälkeen otettiin vielä seuraamista ampumisineen Kahdella ekalla paukulla käänsi päätään etsien mistä ääni tuli, kolmannella pysyi kontaktissa. Paikkamakuussa ammuttiin pari kertaa, ei reagoinut.

Aihki odotti autossa kun Raiku, Urho ja Oili tottistelivat ja kun kaikille ammuttiin. Aihkihan otti nuorena paniikin juuri (ja vain) Linunlahden kentän ampumisista. Se tuli kyllä reippaasti autosta, mutta intoili pallosta selvästi normaalia vähemmän ja jo aika äkkiä otti pallon ja suuntasi takisin auton takakonttiin. Mutta ei siis paniikkia, joten varmaankin se olisi olut opetettavissa kestämään laukauksiakin, jos sen kanssa olisi pk-lajeihin tähdätty. Mutta hyvä näin.