Emännällä on ollut niin työkiireitä ja -matkoja, että ei olla ehditty treenailla mitään. Tänään kuitenkin suunnattiin illalla Pärnävaaralle tekemään tottelemisia ja jälki. Tottelemisissa sekä tokoa että tottista, ei kai niillä koiralle ole mitään eroa? Aloitettiin pitkällä seuraamisella, oikein hyvää. Tasamaanoutoja, kahdella ekalla varasti, mutta kun palautus oli täyttä laukkaa, palkkasin. Kolmannella pidin namin avulla paikoillaan edelleen hieno paluuvauhti, joka kerralla leluun. Sitten tunnaria, vähän tahmeeta. Ruutua, appari näytti vinkulelun kanssa, meni kovaa ja sai lelun. Toisella kerralla eri suunnasta ilman näyttöä, jälleen kovaa suoraan ruutuun. Vielä kerta kiellon päälle eri suunnasta ilman apuja, hienosti ruutuun ja lentävä lihapulla palkaksi. Siirryttiin tottisesteille. Estenoudossa jäi taas harjalle ihailemaan maisemia, ekalla kerralla tuli takaisin ilman kapulaa, toinen hyvin. Hyppynouto hyvä pienellä lisäavulla. Kun kerran oli alettu treenata, tehtiin vielä luoksetulon maahanmenoa Takapalkalla meni maahan kuono takapalkkaa kohti. Ilman takapalkka jäi ensin seisomaan mutta toisella kerralla hienosti maahan. Vielä metallinouto hetsattuna, vauhtia oli paluussakin, eikä mitään kalisuttelua. Kaikkineen paljon ihan hyvää, paljon kaikkea epämääräistä. Pitäisi varmaan treenata edes kerran viikkoon?
Jäli kulki sekametsässä, oli vanhentnut pari tuntia. Nosto oli taas hakala, mutta sitten itse jäljen kanssa ei ollut ongelmia, mutta kuudesta kepistä jätti taas kolme metsään. Yhtä kohtaa tarkasteli, mutta kun en tiennyt onko siinä keppiä niin jatkoi matkaa ilman. Siitä se varmaan sitten päätteli että väliäkö noilla ja paineli menemään suoraan keppien yli. Yhden bongasin ja pakotin nostamaan. Pitää ruveta merkkaamaan kepit ja pakottaa se nostamaan ne. Jälki loppui hiekkatien laitaan, seuraten sitä vähän matkaa. Raiku yritti väkisin tien yli, siitä jäljentekijä oli tullut, eli siis vanhaan takajälkeen. Kyllä se sitten lopulta nosti jäljen hiekkasoralta ja tosi tarkkaan ajoi loppupalkalle. Metsässä se ei jälkeä kadota, ei edes pyöriskellyt, pari kertaa tarkisti metrin verran. Mutta ne kepit.
Aihkilainen etsi purkin Unan jäljeltä, jäljestäen aika tarkkaan (ilman liinaa tietenkin) jälkeä pitkin. Se oli taas niiiin tohkeissaan. Vähän se tokoilikin, haukkui ja intoili Raikun vinkulelun perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti