Ohoh, on mennyt yli kaksi kuukautta edellisestä bloggaamisesta. Kun joku alkaa jäädä, se jää ja jää. Mutta edelleen Raiku treenaa tokoa, tottista ja jälkeä ja on tehnyt hienoja esineruutjakin, ja Aihki eläkeläisvirikkeistyy Raikun treenien jälkeen milloin milläkin puuhalla. Kaiknlaista on tapahtunut, Aihki täytti elokuun lopulla 12, ja jo alkaa vähän ikä painaa jalkaa mutta ei onneksi henkeä. Raiku kävi jälkikokeessa, jossa emäntä taitavasti otti sen kolmen kepin jälkeen pois jäljeltä jota se eteni oikein reippaasti ja ihan oikein. Emäntä kun rupesi järkeilemään hypittyään kolmen leveän suo-ojan yli ja kahlattuaan suorpursurämeikössä, että hukassa ollaan - huolimatta siitä, että koira eteni häntä vispaten ja nenä maassa. Mitäs siitä sen enempää. Jäljestäminen ei ole laji, jota emäntä voi kontrolloida, niin tuskaisalta kuin ajatus tuntuukin. Ehkä se jonain päivänä uppoaa aivoihin.
Treenirintamalla ollaan keskitytty tokon voittajaluokan liikkeisiin, ollaan kyllä tehty tottista ja pari jälkeäkin (ilman järkeilyjä). Tänään käytiin taas Linnunlahden kentällä tekemässä ensin vähän tottisjuttuja ja perään tokoliikkeitä. Tottis aloitettiin J-kuvioseuraamisella ja se oli hieno. Sitten noudot jotka olivat täydellisiä, tosin kaikissa Raiku pidettiin istumassa namin avulla, se kun varastaa aivan hävyttömästi kaikille noudoille. Palautusasento on jotenkin salakavalasti omia aikojaan suoristunut, toivottavasti pysyy. Näitten jälkeen ruutua, ensin pari lähetstä tyhjään ja viimeiseksi namikupille. On sillä joku idea, vähän kyllä vielä epävarma, mutta ei toivotonta. Sitten tehtiin luoksarin stoppeja. Raiku on viime aikoina alkanut tarjota maahanmenoa myös seisomiskohdassa, joten ensin muutama seisomaan, jotka nyt onnistuivat, sitten maahan ja lopuksi seisomaan ja vielä läpijuoksu. Sen stopit ovat kyllä tosi hienot, molemmat kuin seinään. Sitten kaukoja, nekin edistyy. Maa-seiso onnistuu hyvin jo monen metrin päästä, samoin sei-istu ja istu-seiso. Ainoa missä se etenee on seisomasta maahan. Jatketaan sen tekniikkaa. Kun Raikulla oli vielä ihan hirveä into tämänkin jälkeen, tehtiin tottisjäävät putkeen, eikä niissäkään mitään.
Tokon voittajan liikkeissä tuottaa eniten ongelmia tunnari. Raiku on päätellyt, että kapuloilla voi tehdä kaikkea muuta, mutta sitä omaa täytyy ehdottomasti välttää edes katsomasta, puhumattakaan suuhun ottamisesta. Se oikein näyttävästi väistelee muitten kapuloitten lähellä olevaa omaa. Jos oma on piilotettu ruohoon, mitään ongelmaa ei ole. Ihan mystistä, mutta varmaan olen jotekin onnistunut tämän(kin) virheen sille opettamaan. Kun vaan tietäisi miten. Tulos on ollut kuitenkin erittäin tehokas. Mutta tehdään korjausliikkeitä ...
Nyt kun on syksy ja viileää, ja kun treenaillaan keskimäärin kerran, joskus kaksi kertaa viikossa, Raikulla on hirveä into. Kaikki on innokata, nopeaa ja melkein jopa täsmällistä, ja se jaksaa tehdä pitkänkin setin. Sille selvästi sopii melko harva treenitahti, se pitää treenaamista jotenkin erityisenä suosionosoituksena.
Aihki puuhailee kentillä milloin mitäkin: eläkeläistokoa, esineiden, tunnareiden ja joskun treenikavereittenkin etsintää, namitettuun ruutuun harhailua ja sen sellaista. Siltä ei vaadita muuta kuin että ihan koko aikaa ei saa haukkua ja että ei saa kesken lähteä haistelemaan. Eikä se lähdekään, silmät loistavat ja koko sen olemuksessa on vielä sama nuoruuden ilo kuin ennenkin sen touhutessa tärkeiden tehdäviensä parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti