Raikun kanssa ollaan nyt viime ajat harjoiteltu sellaista noutoliikettä, jossa koira oikeesti istuu odottamassa noutokäskyä ja lähtee vasta sen saatuaan kapulan perään. Raiku kun varastaa ihan systemaattisesti: kun kapula on osunut maahan, se lähtee saman tien. Varmaan seurausta vauhtinouto-opetuksesta, jonka rinnalla ei sitten tehty istumisharjoituksia. No niin, miten tahansa ongelma syntyi, sen poistaminen on osoittautunut haasteelliseksi. Ensin yritin kieltää sitä lähtemästä, mistä seurasi joko a) se ei sitten enää noutanut ollenkaan tai b) meni kapulalle, otti suuhunsa ja jäi siihen. Siis ei kieltoja Raikulle, se ottaa ne niin vakavasti (paitsi kiellon haukkua ...). Nyt on sitten yritetty ihan perinteisesti nami kädessä, tasamaanoutoja, tokohyppynoutoja ja loivalla esteellä estenoutoja. Nami kädessä toimii, ja parin toiston jälkeen ilman namiakin, mutta jos tehdään välillä muuta ja otetaan nouto uudestaan, ilman namia kädessä varastaa. Tästä tulee selvästi pitkä projekti.
Muuten on treenattu vähän laiskasti, mutta jotain kuitenkin. Voittajan kaukot alkavat väitellen sujua kaukaakin. Kaikki muut vaihdot ovat todella hyviä paitsi seisomasta maahan, jossa pomppaa eteenpäin. Sitä on nyt harjoiteltu halko etutassujen edessä, mutta siitä Raiku kyllä selvästi stressaa ja alkaa mennä vinoon yrittäessään välttää tassujen osumista halkoon. Täytyy miettiä jotain muuta strategiaa. Luoksetulon stopeista ei voida treenata kuin seisomista, koska yhdenkin kerran maahanmenotreenin jälkeen seisomaan pysähtyminen on melkein mahdotonta, koska vetää aina maihin, nopeasti ja hienosti, mutta yhtään kuuntelematta mitä piti tehdä. No, se selvästi kyllä osaa mennä luoksetulossa nopeasti maahan, joten mitä sitä sitten tahkoamaan. Ruudusta Raikulla on ajatus, mutta vielä aika epävarma. joten ajatusta täytyy vaan vahvistaa. Ja ehkä ruudusta seuraamaan lähtemistäkin pitäisi harjoitella?
Murheenkryyni on tunnari, koska Raiku on jostain päätellyt, että sitä omaa ei saa edes katsoa. Nyt on palattu alkeisharjoitteluun eli yhden kapulan piilottamiseen. Siinä toiminta onkin hyvää, tosissaan etsiessään haistelee tarkkan ja ottaa sitten sen innoissaan. Myös tunnarin noutoa hypyn yli on kokeiltu ja siinä sille aina ensin iskee epävarmuus siitä, onko nyt tosissaan tarkoitus tuoda tuo vai jäädä seisomaan esteen taakse, ja jos se on tarkoitus tuoda, voiko sitä ottaa suuhunsa. Mutta kyllä se sitten aina vähän kannustamalla onnistuu.
Ja sitten askelsiirtymiä, jotka onnistuvat joskus hyvin, joskus taas ei. Ja metallinoutoa: kyllä se sen tuo, mutta kalisee ja paluuvauhti on suunnilleen kävelyä. Ja tätä noutoa kun sitten tehdään hetsattuna, varastamisenestoharjoitukset menevät taas kuin vesi hanhen selästä. Voi huoh. Kyllä voittajaluokan liikkeitä on ihan liikaa ja ne ovat aivan liian monimutkaisia emännän hermoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti