Tänään päästiin ekaa kertaa Linnunlahden kentälle jälkiryhmän tottiksiin. Kentällä treenasi iso joukko muitakin koiria ja vilskettä ja meteliä piisasi. Yksi treenaavista ryhmistä ampui ainakin parikymmentä kertaa. Raikulle, joka on tottunut treenaamaan niin, että yksi koira kerrallaan on kentällä, tämä oli selvästi outo ja vähän huolestuttavakin tilanne. Kaikesta huolimatta Raiku tottisteli ihan hyvin, ei parhaimmillaan mutta ei mitenkään huonostikaan, eivätkä ampumiset haitanneet sitä ollenkaan. Tehtiin seuraamista, jääviä, luoksetuloa, eteenmenoa ja lopuksi vielä estenoudot ja paikallamakuu. Palkkasin paljon taistelulla, joka aivan selvästi nosti Raikun virettä. Vähän sitä näytti stressaavan kun estenoutojen aikana sakemannit haukkuivat melkein vieressä kumeilla äänillään, mutta silti ne menivät kerralla niin hyvin ettei tarvinnut jäädä hinkkaamaan. Pitäisi käydä useammin tällaisissa treeneissä, joissa kaikkialla tapahtuu koko ajan jotain, eikä aina vaan rauhallisissa paikoissa ja tutuissa porukoissa. Yksi kuitenkin unohtui, se tunnari. Tämä oli sitten tunnariton treeni.
Treenin jälkeen mentiin kanavalle lenkille ja kuljettiin raunioradan poikki. Laitoin koiria ketteryystikkaille, ja vielä se Aihkikin tassujensa koordinoinnin tikapuilla selvitti. Samoin teräsputken ja keinulaudan. Ja oli kyllä todella tohkeissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti