Esineitä ja omia

Tänään lenkin jälkeen pieni esineruutuharjoitus. Ruutu oli syvä mutta melko kapea. Ensimmäisellä lähetyksellä kovaa vauhtia taakse, josta esine ja kovaa vauhtia takaisin. Toinen lähetys akoi kovaa vauhtia mutta sitten hyytyi. Pysähteli ja katseli ympärilleen, mutta lähti sitten uudestaan etenemään. Etemi esineen lähelle ja pyöri siinä pitkään, sillä oli selvästi haju. Lopulta löysi ja palautus tosi rivakka. Siis kohtalaisen hyvä suoritus. Aihkin kanssa piti kulkea melkein esineen viereen, se eteni noin viisi metriä kerrallaan. Eläkekoiralle sallitaan.

Tunnareita on taas väännetty. Kun en palkannut häseltämisestä (ei etsinyt vaan otti vaan jonkun) enkä siitä, että jäi seisomaan ja odotti että otan askeleen, ei sitten meinannut lähteä ollenkaan. Uhkasin autoon menolla ja sitten onnistui, meni kapuloille ja oikein etsi sitä omaa ja pääsi takapalkalle. Kyllä on tiukassa, miten se voikin keksiä niin monia tapoja yrittää olla tekemättä tunnaria?

Aihki nyrhittiin taas kesäkarvaan. Ihoa vasten oli jälleen paksu huopakerros

 Raiku sen sijaan on heittänyt pohjavillansa ihan normaalisti ja saa siis pitää turkkinsa

 
Aihki ja Raiku komennettiin poseeraamaan. Tulos: