Hannelen kanssa jälkeilemässä. Raikulle kohtalaisen pitkä jälki kohtalaisen hankalaan maastoon, jyrkkiä nousuja ja laskuja, ryteikköjä, tienvartta ja sen sellaista. Nosti jäljen hyvin, mutta kadotti aika nopeasti kun jälki siirtyi polulta metsään. Löysi aika pitkän etsimisen jälkeen uudestaan, sitten ajoi ihan hyvin vähän aikaa, kunnes taas tultiin polun pohjalle ja se lähti vaan seuraamaan sitä ja päätyi haahuilemaan tielle. Kutsuin takaisin ja annoin sen vapaasti etsiä jälkeä, jonka kulkua jäljentekijäkään ei muistanut. Siinä se pyöri kunnes katosi näkyvistä. Jostain kuului ritinää ja pyysin Raikua odottamaan. Mäen alta se löytyi seisomassa keppi suussa. Siitä jatkettiin ja taas se ylitti tien vaikka jälki meni tien laitaa. Otin takaisin ja sitten jälki taas löytyi ja loppuun ajoi hyvin. Kolme keppiä kuudesta tältä jäljeltä löytyi. Mutta ei se luovuttanut vaikka jälki katosikin useamman kerran. Se on aina kiva nähdä.
Esineitä etsittiin näytöllä niin, että palkka vasta toisen jälkeen. Meno oli reipasta molemmilla kerroilla. Ehkä täytyy tätä vähän aikaa jatkaa.
Ja esineruudun ja jäljen välissä - tunnaria. Vire oli taas liian korkea, ryntäsi kapuloille ja otti ensimmäisen suuhun sattuneen. Korjasi kyllä kun huomautin eikä onneksi lannistunut. Vasta kolmannella kerralla se haisteli, jolloin tietenkin toi oman. Neljäs oli ihan täydellinen, siitä sitten hyvä palkka. Voi huh.
Juhannuksena tavattiin sukulaiskoiria, Pipari, Mansi ja pentu Unna.
Hieno tuo vihreä kuva
VastaaPoista