Viikon työt

Maanantaina
käytiin tottistelemassa Pärnävaaralla Kaisan ja koirien kanssa. Raiku teki ensin pieniä seuraamisia, käännöksiä ja jääviä, ihan ok. Niiden jälkeen noutojutut: tasamaanouto muuten hyvä, luovutusasento edelleen vino ja epävarma. Hyppynoudossa taas ensimmäisellä kiersi tullessa, mentiin estehypylle, jossa ei ongelmia. Sitten hyppynoudolle, joita teki kolme oikke hyvää. Eteenmenossa lähti kohti kentän laidalla ollutta koria, mutta siitä korjasi omalle lelulleen. Ihan kohtalainen setti, näillä mennään :)
Tottisten jälkeen esineruudulle, joka sitten olikin pelkkää painajaista. Raikulle pantiin liivi, joka immobilisoi sen 90 prosenttisesti. Sain sen kuitenkin etenemään ruutuun, ja löysi se esineenkin, mutta jäi siihen seisomaan ja vinkumaan ja kun annoin tuontikehotuksen, lähti tulemaan ilman esinettä. Avustajan kanssa sitten vartti temppuiltiin niin että saatiin se melkein tuomaan esine sieltä ruudusta, vähän matkaa kerrallaan. Voe voe, kun tietäisi mitä ikävää sille on esineruudussa on tapahtunut (sen lisäksi että emäntä on alkanut hermostua...). No, kun periksihän ei anneta, tein vielä illan päätteeksi Raikulle ja Aihkille esineruutukilpailun: namipurkki metsän laitaan ja molemmat koirat etsimään. Raiku löysi purkin ennen Aihkia ja jäi vinkuen seisomaan sen eteen , jolloin isoisä tuli, nappasi purkin, toi ja söi sisällön. Toinen samanlainen samoin tuloksin. Kolmannella kerrallakin Raiku oli ensin purkilla, ja nyt se jo samantien nappasi sen suuhunsa ja toi kovaa vauhtia! Vielä kokeiltiin namipurkin noutoa noin kymmenen metrin päästä ilman Aihkin innostavaa vaikutusta, toimi edelleen. Kateus ja kilpailu, oppimisen parhaat ystävät :)

Keskiviikkona tein Raikulle lyhyen jäljen ja pitkän janan, noin 20 metriä. Jana menikin yllättävän hyvin, eteni suoraan ja nappasi jäljen. Itse jäljellä jätti taas yhden kepin, taisi ajaa vähän sivussa siinä kohtaa. Jäljen jälkeen vielä sinnikkäästi esineruutua. Tein kapean ja pitkän ruudun, jossa yksi esine. Ilta oli tässä kohtaa jo pimennyt, joten Raiku lähetettiin mustaan aukkoon. Jonkun aikaa odottelin ja kuulostelin rapinoita ja sitten se tulee reippaasti juosten esine suussaan! Siis ne kateus ja kilpailu.

Torstaina käytiin agilityssa tekemässä tällaista rataa:



















Ihme ja kumma, kaikki erilaiset välistävedot ja takaakierrot ja muut pyöritykset rinnakkain olevilla hypyillä onnistuivat ensimmäisellä kerralla. Tein nelosputken jälkeiset hypyt edestä ja Raiku seurasi ohjausta ihan kuin olisi ollut oikein taitavakin agilitykoira. Seuraavalla kierroksella ohjaaja käski tekemään ne toiselta puolelta, sekin onnistui jo toisella yrittämällä. Muita ongelmia radassa ei sitten ollutkaan, ja Raiku rataili koko kierroksen pariin kertaan, joitakin kohtia useampaankin kun kokeiltiin erilaisia ohjaustekniikoita. Vähän viimeisellä kierroksella meinasi into hiipua, mutta jossain kohdassa se yhtäkkiä taas innostui ja varsinkin a-esteella tuleminen sai sen kovasti ilahtumaan ja innostumaan.