Päätin sitten aloittaa esineruutuharjoitukset uudestaan ihan alusta. Valitisn hetken, jolloin se on motivoitunein: lenkin päätteeksi kun uhkana on joutuminen sen inhoamaan autoon, jolloin se on valmis yrittämään mitä tahansa voidakseen pitkittää auton ulkopuolista elämää. Näytin Raikulle namipurkin sisältöineen, jätin sen istumaan ja vein purkin 70 askeleen päähän metsään ja palasin samaa janaa takaisin. Raiku etsimään ja hyvinhän se minikin. Juoksi täysillä, otti purkin ja juoksi takaisin. Pimeä kun oli, en nähnyt mitä se teki, mutta vaikka en voinut antaa tuomiskäskyä, sieltä se tuli saman tien kovaa vauhtia purkki suussa. Tapansa mukaan pudotti purkin parin metrin päässä minusta, mutta samalla hetkellä ilmeisesti tajusi, että purkin jättäminen matkan varrelle merkitsee herkkujenkin jäämistä saamatta, jolloin otti purkin uudestaan ja toi perille asti. Tätä nyt sitten, jos saisi sen ruumiinmuistiin taas mielikuvan reippaasta juoksusta esineelle ja takaisin?
Esineruudn jälkeen vähän tokoiltiin pimeällä metsätiellä, jotta esineruutua ei heti seraisi autorangaistus. Ihan perustokoa ja ihan perusvireellä, ei mitään ihmeempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti