JK1 ja rotumestari Raiku

Eilen sitten aamulla puoli kuusi suunnattiin lappalaiskoirien rotumestaruuksiin Siilinjärvelle, Raikun ja emännänkin ensimmäiseen jälkikokeeseen. Kyse oli isosta tapahtumasta, myös collieiden mestaruudet ratkottiin samassa kokeessa ja oli siellä muitakin rotuja, melkein 30 osallistujaa. Raikun osuus alkoi jäljestyksellä. Ajettiin kymmeniä kilometrejä jonnekin, noustiin autosta ja käveltiin metsän laitaan. Siinä kohdassa iski kauhu, kun tajusin, että sinne jäljelle täytyy tosiaan lähteä ihan vaan Raikun varassa, ilman takana kulkevaa opastajaa ja ilman, että minä tiedän yhtään mitään minne pitää mennä. Jana meni hyvin, eteni suoraan ja nosti jäljen yhtään epäröimättä. Ensimmäinen keppikin oli melkein heti. Raiku ajoi oikein reippaasti, loppumatkalla piti vähän hillitäkin sen vauhtia, muuten jättää kepit nostamatta. Parissa kohdassa se eteni muutamia metrejä ja sitten kääntyi takaisin, pyöri vähän ja jatkoi - toinen niistä oli kulma, toinen ei. Viisi keppiä se nosti, oli varmaan toiseksi viimeinen joka jäi, se ajoi vähän aikaa vähän siksakkia ryteikössä, liekö ollut vähän jäljen syrjässä. Viimeinen keppi nousi, ja aikaa meni kymmenen minuuttia. Jäljen jälkeen tuntui, että nyt on tavoitteet täytetty, kun tästä selvittiin :)

Seuraavaksi vuorossa oli tottis. Raiku aloitti suorittajana. Seuraaminen ei ollut parasta mitä se osaa, jäävät ihan kohtuulliset, luoksetulo muuten mutta se asento. Tasamaanoudossa vähän varasti ja luovutusasento kaukana. Hyppynoudossa otti tukea molempiin suuntiin, mutta toi kapulan hypäten, jee. Estenoudossa ei muuta kuin se luovutusasento. Eteenmeno oli aika surkea, lähti kohti paikkamakuun merkkejä, maahan-käskyllä jäi seisomaan, toisella käskyllä meni hyvin hitaasti maahan mutta nousi heti istumaan. Paikallamakuu olikin aika helppo: Raikun pari karkasi kentältä joka kerran kun se irrotettiin hihnasta (myös makuusta, jolloin Raikun tehdessä ei ollut toista koiraa kentällä), joten se ei sitten suorittanut tottisosuutta ollenkaan. Jonkun aikaa Raiku oli paikalla ilman että kentällä tapahtui mitään, sitten sinne tuli nuori belggari, joka teki hihnassa seuraamiskaavion, ja edelleen hihnassa tasamaanoudon ja se oli siinä. Arvostelussaan tuomari kehui Raikun perusasentoja ja seuraamispaikkaa, seuraamisesta hyvä, istumisesta erinomainen, maahanmeno ja luoksetulo tyydyttävä, olisi saanut kaikkineen olla nopeampaa ja se loppuasento. Estenoudoissa olisi saanut ottaa kapulan nopeammin ja suorittaa esteet voimakkaammin (mitä sekin sitten tarkoittaa) ja ne luovutusasennot. Eteenmeno puutteellinen, niinkuin olikin. Paikallamakuusta sai erinomaisen, vaikka tuomari huomautti hännän heiluttamisesta. Sille ei mitään mahda, että Raiku heiluttaa häntäänsä koko ajan paikallamakuussa :) Yhteensä tottiksesta 79 p.

Lopuksi mentiin esineruutuun. Se oli aika surkuhupaisa esitys. Raiku laahusti paikalle liivi selässä. Lähetin sen ihan umpimähkäisestä paikasta kun ajattelin, että sillä ei ole mitään merkitystä. Se lähti suunnilleen hiipien matkaan. Ruutu oli tiheäkasvuisessa rinteessä, joten Raiku katosi näkymättömiin. Meni hyvän aikaa eikä mitään näkynyt eikä kuulunut. Sitten Raiku ilmestyi puitten lomasta noin kymmenen metrin päähän ruudun reunasta, ja sillä oli esinen suussaan! Pysähtyi ja pudotti esineen ja jäi siihen. Annoin käskyn ja se otti esineen ja hiipi eteenpäin, tuli ruudusta, pudotti esineen ja jä seisomaan viiden metrin päähän minusta. Annoin uuden kehotuksen tuoda esine, ja se lähti tulemaan ilman esinettä. Mitään ei ollut enää menetettävissä, joten aloin innostaa ja maanitella sitä: "missä esine? tuo esine Leenalle, tuo tuo, tule, tule, tuo esine" ja niin edelleen. Kuin ihmeen kaupalla se palasi esineen luo, otti suuhunsa ja toi! Tuomarin kommentit olivat, että toiminta ruudussa oli niin hidasta että hän oli jo aikonut keskeyttää suorituksen juuri kun se ilmaantui näkyviin esine suussa. Tarvitsi tuomarin sanoin "runsaasti painostusta" esineen tuomiseen (paitsi että ei se ollut painostusta vaan maanittelua). Sai kuitenkin siitä tuodusta esineestä 18 p ja toiminnasta ruudussa yhden säälipisteen.

Kaikkineen pisteitä 247, ALO2, JK1 ja vielä kaupan päälle rotumestaruus. Oli monin kerroin enemmän kuin mitä ikinä olisin odottanut.

Sitten vielä ihan jokaista tyylilajin perinteeseen kuuluvaa yksityiskohtaa noudattaen otettu palkintokuva: