Vähän mitäkin

Kaikenlaista pientä on tullut parin viime viikon aikana puuhatuksi, on vaan unohtunut kirjata Agilityssa on käyty tekemässä erilaisia kuvioita vaihtelevalla menestyksellä: jaakotuksia (voihan jaakotus!) saksalaisia, niistopersjättöjä, kolmen esteen sarjoissa takaakiertoja ja välillä sitten ihan melkein suoriakin pätkiä. Kyllä vakeinta on ohjaajalla, Raikuhan tekee jos vaan ymmärtää mtä ohjaajan sekavat ohjausviestit tarkoittavat.

Pari kertaa on vähän totteluakin harjoiteltu. Kerran käytiin ottamassa pk-esteet, ei niissä mitään. Yhtenä iltana porokoiraporukassa (joka koostui kolmesta porokoirasta, mudista ja villiksestä) oikein hyvää seuraamista, jääviä ja nopeita noudon palautuksia - Kaisa piti Raikusta kiinni ja kun kutsuin se sai kapulan suuhunsa ja ryntäsi kohti lelua. Muutama kerta on kokeiltu luoksarin pysäytystä takapakalla, toimii ainakin lyhyellä matkalla. Samoin avon kaukot, lyhyellä matkalla ei ongelmia, mutta jos aloittaa kauempaa, ei nouse istumaan. Vähitellen kauemmas siirtyen sitten nousee ja näissä tekniikka on kohdillaan.

Pari kertaa Raiku on noutanut namipurkkia metsästä, vauhti on kova molempiin suuntiin. Tästä sitten joskus edetään taas normaaliin esineruutuunkin. Jälki pitäisi tehdä, mutta pimeät illat eivät oikein innosta.

Viime viikolla käytiin Kolilla, mutta koirista ei montakaan kuvaa tullut otetuksi. Aihkista ei mitään kuvia saakaan, se kulkee jatkuvasti keppi suussa tai makaa jossain sitä keppiään silppuamassa, ja sitä nyt on 11 vuoden mittaan tullut kuvatuksi enemmänkin. Raiku poseerasi korkealla kivellä:















Raiku ja Mansi (5.5 kk) Lakkalan pihapiirissä

Aihki illan hämärtyessä

Ja vielä täysikuu Käränkälammen yllä