Saatiin ylättäin kysymys lähtemisestä jälkihommiin ja niinpä Raiku pääsi jäljestämään yli kuukauden tauon jälkeen vielä ennen lumia. Jälki kulki hyvin vaihtelevassa maastossa, välillä hakkuuaukiota ja yksi tien ylitys. Kuusi keppiä ja vanheni noin puolitoista tuntia. Jäljen nosto oli taas aika hapuileva, sitä täytyy heti sitten keväällä oikein alkaa treenata. Muuten Raiku jäljesti varmasti ja reippaasti, nosteli kepit toinen toisensa jälkeen ja vain pari kertaa pysähtyi miettimään ja vähän pyörimään (ja kuuntelemaan lähistöllä haukkuvaa koiraa). Ja ennen kaikkea en itse kysynyt kertaakaan jäljen tekijältä yhtään mitään vaan seurasin vain koiraa ja annoin sille työrauhan - en kertaakaan antanut uusia käskyjä tai yrittänyt muuten puuttua jäljestämiseen! Muutaman kerran olisi tehnyt mieli, mutta päättäväisesti pidin suuni kiinni.
Jäljen vanhetessa vähän tottisteltiin, seuraaminen ihan hyvää, jäävistä istumista piti muistutella ja eteenmeno just hieno. Noutoa tehtiin taas vahvistaen istumista kun kapula on jo heitetty. Eka kerta ihan hyvä, sitten alkoi epäröidä palautusta. Ei kai se auta kuin vaan treenata ja treenata.
Treenin jälkeen mentiin vielä lenkille ja Raiku oikein innostui spurttailemaan ja painimaan vuoden vanhan porokoiratyttö Närrin kanssa. Harvoin se niin innolla leikkii, taisvat kemiat natsata. Aihki oli myös suhteellisen suosiollinen, murahteli vain silloin kun Närri tuli ihan viereen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti