lauantai 27. huhtikuuta 2013

Tottelemista, jälkeä ja agiakin

Tänään mentiin raunioradan maastoon ja kentälle puuhaamaan. Raikulle tehtiin jälki ja tokoiltiin, ja Aihki sai etsiä maalimiehen raunioilta. Aloitettiin pienellä tokosessiolla, ihan ekaksi kuitenkin pk-estenouto. Raiku odotti käskyä hyvin, ja esteen toisella puolella oli kuulemma selvästi aikonut kiertää mutta sitten muistikin. Tämä hyvä! Pari tasamaanoutoa, ihan kohtuullisia. Sitten tokopuolelle tunnariin. Ensin Raiku sai syödä namit hajuttomien kapuloiden välistä. Sitten vein oman vähän matkan päähän hajuttomista ja lähetin Raikun etsimään. Meni ensin hajuttomille, haisteli ne läpi ja sitten haki oman! Se meni just kuin pitää. Ehkä tunnari vähän edistyy? Lopuksi ruudulle. Eka lähetys niin että ruudussa oli nameja, meni tietenkin. Toka lähetys niin että kävin näyttämässä, meni edelleen, mutta näyttämisen aikana käänteli päätään vähän paineistuneena. Miksiköhän? Lopuksi niin että avustaja kävi näyttämässä, onnistui parhaiten. Kun pysäytin ruutuun palkkaamista varten meni maahan :) Päätettiin lopettaa siihen, mutta kun kuljettiin ruudun ohi, Raiku meni sinne, joten palkkasin. Sitten ihan vierestä käskin ruutuun, silloin näytti kuin sillä olisi lopultakin pieni valo syttynyt päähän. Ehkä.

Raikun jälki kulki jäkäläisessä mäntymetsikössä. Jana ok, ekan kepin nosti etsittyään sitä vähän aikaa. Sitten jäljesti aika kauan ilman keppien nostamista ja lopulta oli selvää, että se oli kadottanut jäljen. Jäljen tekijällä oli vain hämäriä muistikuvia jäljen kulusta, joten ei auttanut muu kuin yrittää saada Raiku nostamaan se jostain uudestaan. Kolme kertaa Raiku päätyi kohtan, jossa se oli kadottanut jäljen, mutta siinä oli jo niin paljon kuljettu ettei se löytänyt oikeaa jälkeä. Edettiin sivusuunnassa ensin yhteen suuntaan, sitten takaisin ja koko ajan Raiku teki töitä, ilman lisäkäskyjä ja herpaantumatta. Sitten se nosti kepin. Siitä jatkoi toiselle kepille ja jäljen loppuun hyvin keskittyneesti. Vaikka jälki menikin osin pieleen oli kuitenkin hienoa nähdä, miten Raiku teki uupumatta töitä löytääkseen sen uudestaan.

Aihkin maalimies oli raunioiden takana metsikössä puoliumpparissa. Olin taas suunnilleen lähtökuopissa kun löytöhaukku alkoi kuulua. Oli se vaan taas niin polleaa!

*********

Torstaina käytiin takkuamassa tekniikkarataa agiharkoissa. Se oli tämmöinen:

Eli saksalaisia, takaakiertoja, jaakotuksia ja muita pyörimisiä. Kolmea ekaa estettä yritettiin eri tavoilla monen monituista kertaa kunnes onnistuin ohjaamaan takaakierron kautta niistoperjätöllä Raikun kepeille. Aan jälkeiset hypyt olivat myös osoittautua liian vaikeiksi, aina olin väärässä kohdassa väärinpäin. Lopulta niistäkin selvittiin, ja Raikulla alkoi olla luovutusfiilis, se kun ei ymmärtänyt mitä sen pitää tehdä. Sellaisessa tilanteessa se lannistuu - ei ryhdy rettelöimään kuten Aihki aikanaan, vaan kertakaikkiaan lopettaa. Onneksi san sen kuitenkin liikkeelle ja puomi oli jälleen erinomainen motivaattori, vauhti löytyi uudestaan ja rata meni sujuvasti, jopa 15 esteen jälkeinen persjättö. Lopussa Raiku oli taas ihan normaali, taisteli vinkulelusta innokkaasti. Huhhuh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti