Lumi tuli ja meni, joten vielä pääsi jälkimetsälle. Mentiin Jaamankankaalle, ihan tien päähän, melkein Höytiäisen rantatöyräälle. Samalla kaavalla mentiin: jälkien vanhetessa esineitä pienessä metsikössä. Tassulle näytöllä, meni hyvin mutta vapautin melkein heti kun oli alkanut tuoda joten kokeiltiin toista. Ei olisi kannattanut. Meni esineelle ja jäi siihen katselemaan ympäristöä. Lähdin menemään kohti, jolloin nappasi esineen ja juoksi perässä ulos ruudusta, esinekin suussa. Ei siis ihan pieleen. Raiku meni ihan reippaasti ruutuun, etsi enineen ja toi sen reippaasti. Siis hyvä.
Tassun jälki, joka oli 24. tätä sorttia sen elämän aikana, kulki kuusikossa, parisataa metriä, kaksi purkkia ja yksi keppi kokeeksi. Jäljen nostossa noin metri janasta se hetken pyöri, tarkisteli vähän takajälkeä mutta päätteli pian oikean suunnan. Jäljen ajo oli niin kuin se Tassulla on: nenä koko ajan maassa, liina kireällä mutta ei rempomista vaan tasaista vauhtia. Purkit se merkkasi mutta olisi jatkanut, samoin kepin. Pysäytin ja ihan mielellään se namit syö, jälki vaan vetäisi enemmän. Kulmissa sillä ei ole mitään ongelmia, varmaan koska se ajaa niin nenä maassa että se ei edes huomaa että jälki kääntyy. Jos tämä oli tämän vuoden viimeinen jälki (lumen toivossa) niin tähän oli hyvä lopettaa. Keväällä täytyy jo vähän lisätä haasteita.
Raikun jälki oli varmaan noin 800 metriä. Nosto hakkuuaukolta, ei ongelmia. Jälki kulki ensin hakkuuaukkoa, sitten metsään, hakkuuaukolle, tien yli metsään ja vielä seuraavalle hakkuuaukolle - hakkuuaukkoja Jaamalla kyllä piisaa. Yhden kepin se olisi jättänyt, mutta otettiin takaisin ja nostatettiin. Tarkkana Raikukin joutui hakkuuaukoilla olemaan, moneen kertaa tarkisteli mihin jälki menee mutta aina löysi aika nopeasti. Hyvä siis tämäkin.
Kun samalla kaavalla mentiin, lopuksi tehtiin pieni lenkki ja Tassu juoksi ja riehui Närrin ja vähän Raikunkin kanssa. Kaikkiaan hyvä treenisessio siis, kun Närrikin ajoi hienosti oman monimaastoisen jälkensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti