sunnuntai 7. elokuuta 2016

Haasteellisia jälkiä

Pitkästä aikaa jälkiharjoittelua, Jaamankankaalla parin eri-ikäisen hakkuualueen maastoissa. Ennen jälkiä tietenkin esineruutu, joka sekin oli hakkuualueella, jossa kasvoi metrin, parin korkuista puskaa. Raiku lähetettiin ensin. Se lähti lönkötellen ja katosi sitten pusikkoon. Odoteltiin aikamme ja sieltä se sitten tuli esine suussa. Ei mikään rakettisuoritus, mutta esine löytyi ja palautui. Ei otettu toista. Tassu näki esineruudusta tulevan ihmisen ja se lähtikin täyttä laukkaa, löysi esineen takarajalta nopeasti ja lähti tuomaan. En kehunut enkä kehottanut mitään vaan lähdin juoksemaan poispäin ja niinpä Tassu toi esineen kovaa vauhtia käteen asti. Toinen ihan pieni näytöllä ja samalla strategialla, tosi hyvä. Tämä menetelmä siis saattaisi toimia ja ratkaista palautusongelman.

Raikun jälki kulki matalassa ja rytekköisessä männikössä. Nosto oli hyvä ja Raiku ajoi reippaasti ja nosti ensimmäisen kepin. Sitten se ajoi ja ajoi, ei keppejä ja jäljentekijä alkoi epäillä että se ei kulje oikeaan suuntaan. Otin sen sitten pois, mentiin eri kohtaan ja kehotin etsimään jäljen. Raiku etsi ja etsi, vaihdettiin paikkaa ja kuljettiin tien suuntaisesti uudestaan ja uudestaan. Lopulta Raiku nosti kepin ja pyysin sitä jatkamaan. Olimme ilmeisesti siitäkin kulkeneet, koska Raiku teki tosissaan töitä pystyäkseen seuraamaan jälkeä - joka meni juuri sinne, mistä Raiku oli jo kerran otettu pois. Voi rähmä - mutta loppujäljen se ajoi tarkkaan, nosti vielä yhden kepin ja tuli loppupurkille. Milloin sitä oppisi?

Tassun jälki oli aika tuoreella hakkuualueella, joka oli sille selvästi vaikea. Nostossa meni ensin vähän takajälkeä mutta sitten lähti oikeaan suuntaan. Kepit oli merkattu, mutta turhaan, jokaisella kepillä se pysähtyi ja kävi maahan. Yhden ohikin meni metrin verran ja palasi takaisin ilmaisemaan. Jossain kohdassa Tassu sitten kerrassaan kadotti jäljen, sen tiesi siitä että se lähti tulosuuntaan ja sitten pysähtyi ja haukahti. Hakkuuaukealla ei ole maamerkkejä, joten ohjasin Tassun vain uudestaan tulosuuntaan ja pyysin etsimään jäljen. Ja sieltä se löytyi, äkkiä Tassu selvästi ajoi jälkeä ja löysi aika pian kepinkin, sitten viimeisen kepin ja palkkapurkin. Hyvä treeni Tassulle vaikeassa maastossa, ja erityisen hienoja keppien ilmaisut.

Lopuksi koirat riehuivat Närrin kanssa ja olivat kotona aivan uuvuksissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti