Aamusta taas Jaamalle, Hirvirannan suuntaan jälkiä tekemään. Liikkeellä oli runsaasti muitakin ja oli vaikea löytää paikkaa, missä ei olisi ollut neljää, viittä autoa näkösällä. Tehtiin kuitenkin jäljet. Tassulle noin 100 metriä männikköä ja vanhaa hakkuuaukkoa. Raikulle männikköä, korkeaa ruohoa ja sellaista, ehkä jotain 700 metriä. Ennen jälkiä Raiku, Tassu ja Närri hetken remusivat ja sitten menivät esineille.
Tassulle esine vietiin noin 30 metriin niin, että näki viejän paluun ruudusta. Se lähti kovaa, etsi hienosti ja lähti tuomaan täyttä laukkaa mutta loppuosa oli taas sama: muutamaa metriä ennen perille pääsyä pudotti esineen ja jäi syömään mustikoita. En kuitenkaan nyt tästä tee ongelmaa, mustikat loppuvat ennen pitkää, sille vahvistuu ajan kanssa noudon ja tuomisen ajatus. Esineen etsinnän idea sillä nyt on ja kova motivaatio sen löytämiseen. Ehkä perille tuominen tuntuu siitä vaan tylsältä.
Raikun esine oli takarajalla noin 50 metrissä. Sekin näki kun esineen viejä palasi ruudusta ja menikin rivakasti, löysi helposti ja palasi rivakasti. Hyvät esineruudut siis.
Tassulle tehtiin sellainen kolmen metrin vino jana ja se nosti jäljen heti. Alkujäljestys oli vähän rauhatonta poukkoilua, mutta aika nopeasti se sai jäljen kuvan päähänsä ja alkoi jäljestää ihan jäljen päällä, hyvää vauhtia mutta ei rempoen. Molemmille välipurkeille pysähtyi ja loppupurkin jälkeen olisi vielä halunnut jatkaa. Se ajaa jälkeä kyllä jo aivan hämmästyttävän hyvin kun ottaa huomioon että se on tehnyt vasta kaikkiaan vähän toistakymmentä jälkeä.
Raiku jäljesti alkumatkan harvinaisen matalalla nenällä joten kepit nousivat eikä sen tarvinnut pyöriskellä edes kulmissa. Kun tultiin hakkuuaukolle kasvaneeseen korkeaan ruohikkoon, tuuli toi sivusuunnasta jonkun hajun, jota se rupesi haistelemaan niin että oli kokonaan unohtaa jäljestämisen. Palasi kyllä käskystä jäljelle mutta yksi keppi siihen ruohikkoon jäi. Loppupurkinkin ohi oli menossa mutta tyssäsin siihen. Mikä lie haju Raikun pään sekoittanut.
Sitten koirat saivat vielä pitkän lenkin ja Tassu sai juosta Närrin kanssa. Sellaisia maailman eläintenpäivän huveja.
P.S. Juuri ennen esineruutua näin Tassun nostavan jalkaa ensimmmäisen kerran. Sitten myöhemmin lenkin aikana se taas kyykistyi. Mutta siitä se alkaa, pennun muuttuminen isoksi pojaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti