Käväistiin Kerimäellä lammasaidassa. Tassu vietiin ensin. Se kiinnitettiin pitkään nailonliinaan ja mentiin isoon aitaukseen jossa oli puolentusinaa lampaita. Tassu aloitti haukun ja teki syöksyjä lampaita kohti. Sitä vähän pelotti ja kauheasti kiinnosti. Kuljettiin siinä ja opettaja käski viedä Tassua lampaiden sivuitse. Aina välillä Tassu kulki melko rauhallisesti mutta kun lampaat alkoivat liikkua se teki syöksyn, mutta samalla se selvästi huomasi, jos jotkut lampaat jäivät eri paikkaan ja syöksyi niitä kohti. Opettajan mielestä sillä oli selvästi jonkinlainen idea siitä, että kaikkien lampaiden pitäisi olla yhdessä kasassa. Sitten lampaat siirrettiin pienempään aitaukseen ja mentiin sinne. Ensin Tassu rupesi makoilemaan maassa, kierähti selälleen kun opettaja silitteli sitä. Aidan raosta työnsi utelias pässi päänsä ja Tassu haisteli sitä ensin, sitten räsähti. Kierreltiin pienessä aidassa aika lähellä lampaita ja Tassu ottaantui aika hyvin lampaiden läheisyyteen. Edelleen sitä vähän jänskätti mutta reippaasti ja ilman rempomista se kiersi hyvinkin läheltä lampaita liinassa. Opettaja oli kovin tyytyväinen Tassuun. Se on hyvin nuori ja melko kiihkeä mutta sillä on selvä idea eikä se ole pelokas. Siitä saattaisi saada paimenen jos sitä kouluttaisi.
Raikusta olen poropaimennustapahtumien perusteella ollut sitä mieltä, että sillä ei ole sitä mitä paimentaminen edellyttää. Tämä vahvistui tänään. Raiku kiersi liinassa lampaita, mutta kiersi vain koska minä käskin ja joka välissä yritti tehdä hyökkäyksen lauman keskelle. Mitään muuta ideaa sillä ei ollut. Kun pysähdyttiin, se istui niin kauan kuin käskin sen istua ja samalla haukkui ja kun käsky päättyi, yritti hyökätä, todennäköisesti päästäkseen jahtaamaan lammasparkoja. Raikun vahvuudet ovat kyllä aivan muualla kuin paimenhommissa.
Mielenkiintoista oli ja oli myös hauska nähdä muita koiria. Siellä oli aika paljon lappalaiskoiria, paimensukuisia ja porokoiria. Suurin osa niistä selvästi pelkäsi ja väisteli lampaita tai ei kiinnostunut niistä vähääkään, ei sitten millään. Ja oli siellä bordercolliepoikakin, joka teki kaikkensa ollakseen huomaamatta että aidassa oli jotain muutakin kuin sen emäntä, alusta loppuun, ja kun portti avattiin se juoksi kovaa vauhtia autolle. Ja toinen bordercolliepoika, joka siirteli suvereenisti lampaita emäntänsä ohjaamiin suuntiin. Niin ne ovat keskenään erilaisia, bordercollietkin.
Tuskin mennään toista kertaa, koska en pidä lammaspaimennusta eettisesti kovinkaan kestävänä harrastuslajina - varsinainen paimennustyö on sitten ihan eri juttu. Lampailta ei voi kysyä haluavatko ne treenata huvikseen harrastelevia koiria toisin kuin vaikkapa maalimiehiltä. Mutta oli hauksa kuitenkin kerran nähdä, miten Tassulla joku pieni lamppu päässä syttyi kun se näki katraan. Vaikka se oli kiihkeä, se ei ollut hillitön vaan rauhoittui todella hyvin aina kun toimintaan tuli tauko. Kiihkeyttä olisi mahdollista koulutuksella ja kokemuksella hillitä, mutta paimennusvaloa ei voi sytyttää koiran päähän, jos sieltä puuttuu se lamppu kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti