Taimistopäivässä jälkeilemässä

Käytiin Tassun kasvattajan järjestämillä Taimistopäivillä ihmettelemässä taas kerran jäljestämisen saloja. Alue oli hienoa ja rehevää eteläsuomalaista metsää, ei sellaista pajuryteikköä tai mäntykangasta kuin P-Karjalan metsät tahtovat olla. Kumpikin koira teki jäljet, lisäksi katseltiin monta hienoa jäljestystä, juotiin kahvia (ihmiset) ja lopuksi koirat saivat remeltää.

Raikun jälki oli pitkä, ei nyt ehkä kilometriä mutta selvästi yli puoli. Kuusi keppiä ja jäljellä kaikenlaisia kulmia ja nousuja ja laskuja, sammalta, saniaisia ja kuivaa lehteä. Jana oli vähän vino mutta nosto ihan nappiin. Ja jälki ihan täydellinen. Yhdessä kohdassa Raiku teki yhden tarkistuspyörähdyksen, muuten se mennä jolkotti jälkeä pitkin, pari kertaa pikkuisen sivussa minkä huomasi siitä, että tarkensi kepin vähän sivusta ajolinjaansa. On se aika taitava.

Tassulle tein jäljen, jossa oli yksi kulma ja yksi kaarre, pituutta nelisenkymmentä metriä. Nameja välillä joka askeleella, välillä viisikin askelta ilman, kulma tyhjä. Ensimmäisten tyhjien askeleitten kohdalla Tassu vähän hämääntyi ja nosteli päätään mutta alkoi yrittää uudestaan ja seuraavat tyhjät menivät jo kuin tyhjää vaan. Kulmassa ei mitään ongelmaa, eikä kaarteessakaan. Ajoi innokkaasti mutta rauhallisesti, pari kertaa alkoi miettiä aika lähellä kulkeneen viereisen jäljen tai toisella puolella paljon kuljetun metsätien hajuja, mutta palasi aina omalle jäljelleen. Loppupurkista se ei välittänyt yhtään, käänsi päätään kun huomasi sen ja olisi jatkanut jäljestämistä. Täytyy siirtyä johonkin oikein superhyvään. Ja täytyy alkaa vaikeuttaa: lisää pituutta, lisää tyhjiä askeleita, pientä janaa, lisää kulmia, ja esineitä jäljelle. Tai sitten keppitreeniä ihan erikseen. Tai molemmat.

Jälkien jälkeen Tassu pääsi riehumaan sukulaiskoiriensa kanssa, siellä oli sisko Muste ja veli Jonkka ja uesita jo aikuisia sukulaiskoiria. Vähän aina välillä Tassulla meni kupponen nurin ja sen raggariluonne tuli taas näkyviin ja sitä piti pitää vähän jäähyllä. Erityisesti se suorastaan kiusasi veljeään Jonkkaa, joka juoksi sitä pakoon, sisko Muste puolestaan antoi takaisin. Aikuisia koiria se mielisteli oikein urakalla, kieri niitten edessä ja oli niin pentua että. Taimi-mummun tullessa Tassua haistelemaan siltä pääsi oikein pissa, kyllä se selvästi muisti että tässä on mahtava narttu :) Yllättäen se kuitenkin jätti koirahulinan ja lähti matkaan kun huutelin sitä mennessäni Raikun kanssa vähän kävelemään.