Torstaina tormistauduin ja iltalenkin aluksi tallasin kummallekin pienen jäljen Jaamankankaalle. Tassun jälki kulki hyvin kuivassa metsikössä, yksi kulma ja kaarretta. Nameja aika paljon kun maasto oli todella vain matalaa jäkälää, välillä kyllä useampia tyhjiäkin askeleita. Vanheni puolitoista tuntia lenkin ajan (löysin mustatorvisieniä). Tassu ajoi hyvin keskittyneesti ja sopivaa vauhtia, mutta jälki oli taas selvästi liian lyhyt, loppupurkin jälkeen jatkoi vielä jäljestystä polun varteen, olisi varmaan halunnut pidemmällekin. Mutta hyvä näin päin kuin toisin.
Raikun jälki oli myös aika lyhyt mutta kokonaan juuri auratulla hakkuaukiolla, jossa pohjana siis pelkkä hiekka ja risukasoja. Yksi puunrunko keskellä aukkoa oli ainoa maamerkki. Jana oli vain noin kolme metriä. Raiku haistoi jäljen mutta sillä oli selvästi vaikeuksia paikantaa se hiekalta. Lähti kuitenkin oikeaan suuntaan vaikka mielestäni väärästä kohdasta, mutta jälleen olin väärässä kun ensimmäinen keppi nousi. Siitä se sai varmuutta ja alko ajaa hyvin määrätietoisesti ja nopeasti nostaen kaikki kepit. Pari kertaa olin taas varma että se menee väärin ja melkein aloin ohjailla. Onneksi en kuitenkaan, Raiku selvitti hankalan jälkensä tosi hienosti.
Perjantaina oltiin rallitreeneissä. Raiku oli ihan uuvelo, seuraamisissa käänsi päätään pois, käännöksissä jäi suunnilleen paikoilleen. Herättelin sitten nopeilla ja paljon palkatuilla seuraamisilla ja sitten se tekikin ihan kohtalaisesti, vaikka huonolla vireellä. Mikähän sitä nyt viiraa?
Rallitreenin ja lenkin jälkeen Joan hallilla ei ollut enää ketään, joten ajattelin vähän leikittää Raikua. Tassu leikki hiekkakasassa (se kiipeää kasan päälle ja liukuu sieltä tassut edellä alas niin että hiekka valuu sen edessä. Sitä se tekee kaikissa hiekkaisissa paikoissa). Ensin vähän revittiin lelua ja sitten heitin sen. Tämän bongasi myös Tassu ja jätti hiekkakasansa rynnäten lelulle. Raiku kun huomasi Tassun tulevan, luopui lelusta ja Tassu nappasi sen ja kuljetti kasalleen. Yritin toisen lelun kanssa, sama toistui. Onkohan kyseessä Raikun syvällisesti oppima "sisäistetty Aihkiherruus", Aihkille kun Raikun oli aina pakko antaa kaikki mitä se halusi, vai mikä? Aloin heittää kummallekin leluja eri suuntiin ja silloin Raikukin toi lelun ja alettiin vetää - jolloin tietenkin myös Tassu ryntäsi vetoleikkiin. Jonkun aikaa heittelin molemmille leluja ja välillä revittiin mutta siinä alkoivat tunteet kuumeta joten ei kauhean kauaa arvannut tätä kolme kiinni lelussa -taistelua tehdä. Näissä tilanteissa kun Tassukin taistelee heti tosissaan, ottaa kiinni ja alkaa vetää. Muulloinhan se helposti ottaa lelua suuhun, läpsii sitä tassuillaan ja odottaa että minä vedän. Kun Raiku oli pantu autoon, tehtiin Tassun kanssa vielä vähän perusasentoja ja askelseuraamisia. Ei se niistä kauhean innostunut ollut, mutta kun aloin palkata silittämällä ja kehumalla se selvästi tykkäsi ja jatkoi perusasentoon tulemista. Täytyy kokeilla toistekin.
Kotona on treenattu istumista. Maahanmenon Tassu on älynnyt ja tarjoaa sitä nyt sitten joka tilanteessa. Kun käsken istua ja otan askeleen taaksepäin, Tassu menee maahan. Kyllä se sitten muutaman toiston jälkeen pysyy hetken istuma-asennossakin mutta sen ajatus on kyllä että maahan. Seisominen on toistaiseksi jätetty vielä, jos nyt tämä istuminen ensin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti