Josepan pienryhmän jälkitreeneissä Selkiellä. Pyysin Raikulle noin 700 metriä pitkän jäljen, jonka ajaisin sen kanssa ilman jäljentekijää, siis ihan kahdestaan. Kuusi keppiä ja muuten ihan mitä vaan. Jälkien vanhenemista odotellessa ajettiin vähän matkaa eteenpäin metsäautotietä tekemään esineruutua. Ruutu oli kumpareisessa maastossa, täysikokoinen. Aihki sai riekkua mukana ruudun tallauksessa, mistä se oli kovin tohkeissaan. Tosin kun heitin sille kepin, se meni suoraan autolle ja hyppäsi keppeineen takakonttiin. Esineet olivat ruudussa takakulmissa ja yksi keskellä, Raikulle pyysin vielä kaksi lisää keskikohdille. Kaksi koiraa teki ennen Raikua ja ruutu näytti selvästi vaikealta. Vähän epäilytti lähettää Raikua, mutta se etenikin hyvin takakulmaan ja toi esineen. Kehuin ja lähetin toisesta reunasta uudestaan. Meni vähän matkaa ja meinasi tulla uskonpuute, mutta vähän tsemppasin ja lähti etenemään ja löysikin keskivaiheilta toisen esineen, siitä iso palkka. Tämä hyvä.
Palattiin takaisin ja ensin nuori Rumba ajoi tallaamani jäljen. Olin aika ihmeissäni, kun muistin sen alun aivan toisenlaiseksi, mutta kun oli merkkejä ja koira ajoi niin sitten vaan luulin olevani jotenkin seonnut, mikä ei olisi tavatonta. Raiku eteni vuorollaan janalla hyvin, mutta alkoi ajaa väärään suuntaan. Otin pois ja lähti etenemään kohti tietä. Kutsuin pois, kyselin neuvoja tiellä jäljen alkua katsovalta jäljen tekijältä, ja lähdin kulkemaan neuvottuun suuntaan, Raiku ihan ulalla. Ihmettelin, että mitä kauheaa sille on tapahtunut, kun ei löydä jälkeä. Kuljettiin aikamme ja vähän päästä katsoin, että ihan kuin se jäljestäisi. Sitten nousi keppi. Jatkettiin ja yritin "lukea" koiraa, näytti jäljestävän. Muutaman kerran nosti päänsä ja korjasi, selvästi yhdessä kulmassakin. Tuntui kuitenkin, että mentiin ympyrää, eikä minulla ollut aavistustakaan missä oltiin, kun toinen keppi löytyi. Vähän päästä kolmas ja neljäs. Tultiin lähelle tietä, ja Raiku meni sinne. Kutsuin pois ja se jatkoi noin kymmenen metrin päässä tiestä tien suuntaisesti. En ollut huomannut kysyä, mihin jälki päättyy, joten roikuin vaan liinan perässä ja yritin päätellä jäljestääkö se vai ei, kunnes tultiin taas tielle, jonka reunasta Raiku nosti viidennen kepin. Päättelin, että siihen se loppui ja palkkasin. Lähdettiin tietä takaisin ja vastaan tuli jäljen tekijä, joka ilmoitti, että olimme esineruudulta tullessamme ajaneet väärälle levikkeelle, ja Raiku oli ohjattu toisen koiran janalle, josta jälki lähti vastakkaiseen suuntaan kuin Raikun jälki. Se siis nosti jäljen oikein, mutta kun ei päässyt sinne, alkoi jäljestää takajälkeä tielle. Jossain vaiheessa se sitten törmäsi omaankin jälkeensä (tai ehkä jopa löysi sen?) ja alkoi kulkea sitä. Janat olivat onneksi aika lähekkäin, joten tehtävä ei ollut ihan mahdoton. Aika pätevä suoritus Raikulta. Ennen kaikkea emännältä: uskalsin lähteä sen perään vaikka jäljen aloitus oli niin kummallinen. Ja selittyi se Rumbankin oudontuntuinen jälki: se oli ohjattu toisen koiran janatreenin merkille. En siis ollutkaan seonnut!
Kaikesta tästä innostuneena tein vielä tunnarin odotellessamme viimeistä koiraa jäljeltään. Laitoin kapulat ympyrään, palasin Raikun vierelle, käännyin hetkeksi selin kapuloihin, sitten käännyin ja annoin käskyn. Meni juoksujalkaa, haisteli ja otti oman! Alan jo uskoa, että se saattaa osata, eli nyt pitää ruveta treenaamaan pitämistä ja luovutusta, se roikuttaa tunnaria suussaan toisesta päästä, ihan kuin sillä olisi tupakka huulien välissä. Mutta tämä on pientä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti