Ukkosjälki

Tänään taas Josepan jälkiryhmässä Jaamalla. Pyysin jälkeä, jossa olisi paljon kulmia ja yksi terävä kulmakin. Heti kun jäljet oli poljettu tuli ukkonen, kaatosade ja rakeitakin. Aikamme odotettiin autoissa, sitten lähdettiin lähellä asuvan ryhmäläisen kotiin kahville. Puolitoista tuntia siinä odoteltiin, sitten sade vähän hellitti vaikka ukkonen vielä jyrisikin. Ajettiin takaisin metsään ja päätettiin, että jokainen ajaa samaan aikaan oman jälkensä ennen uuden ukkoskuuron alkua. Ja niin jouduttiin Raikun kanssa ihan kaksin metsään ihan oudolle jäljelle. Huh. Samalla alkoi uudestaan sataa. Nosto oli vähän haparoiva ja Raiku tarkisteli sinne tänne. Sitten se lähti ajamaan, mutta edelleen tarkistellen. Edettiin kiemurrellen ja olin ihan varma, että se ei ole koko aikana ollut jäljellä kun keppejäkään ei noussut ja menimme mielestäni ympyrää. Kulmia oli paljon, ja yhdessä kohdassa se kääntyi lähes tulosuuntaan. Sitten lopulta kun olin jo aikeissa viedä sen pois metsästä harhailemasta se nosti kepin. Jatkettiin yhtä epämääräisen tuntuisesti kunnes se nosti toisen, kolmannen ja neljännen kepin ja sitten tuli vielä loppupurkillekin. Ilmeisesti kaksi ensimmäistä keppiä jäi nostamatta. Koko ajan satoi ja salamoi ja ukkonen ryskäsi melkein kohdalla, mutta ei se Raikua näyttänyt haittaavan. Oli opettavainen jälki - ei ehkä niinkään Raikulle kuin emännälleen. Kun se jäljestää niin se oikeesti jäljestää, on se vaan uskottava.