Maanantaina treenailtiin Linnunlahden kentällä. Vähän kylmää oli, mutta sellaistahan se taas vuorostaan. Raiku teki perussettiä, ruutua ilman opastusta (hyvä), tunnaria (hyvä), hyppynoutoa (hyvä) ja luoksarista seisomisen (oikein hyvä). Metallikapulaa laitoin sille suoraan suuhun, en edes yrittänyt heittää, ja pakollahan se sinne piti tunkea. Sitten tuli kyllä edestä sivulle ihan kiltisti. Niin ja oikein hyvä merkki ja seuraamista, jossa taas vaadittiin kunnollisia perusasentoja pysähtymisissä.
Tänään oltiin toista kertaa Joan voivoi -kurssilla, teemana ohjattu nouto. Raikulle päätettiin yrittää merkin kautta eli ensin lähetys merkille ja siitä vasemmalle noutamaan lelu. Kaksi kertaa se meni hienosti merkille, mutta ei millään ollut uskoa että siitä pitää edetä lelulle vaikka appari vingutteli sitä. Sitten alkoi luistaa merkistä, meni vähän matkaa ja jäi siihen vispaamaan häntää. Ohjaaja kielsi antamasta uutta käskyä tai muutenkaan auttamasta, koska se selvästi tiesi mitä siltä haluttiin, ja kun se ei itse korjannut, se kutsuttiin vaan pois ja lähetettiin uudestaan - eikä perusasennostakaan saanut palkata. Toisella meni merkille ja sama kuvio toistettiin kolme kertaa; ensin vähän matkaa ja hännänheilutusta, uudella hienosti merkille. Sain määräyksen olla enää koskaan menemättä mukaan Raikun vedätysyrityksiin. Pitää pysyä tiukkana :) Toisella kierroksella luoksetulon pysäytystä, se oikein hyvä, samoin läpijuoksu. Raiku teki molemmaat kauheaa vauhtia touhottamalla. Ja koko ajan kaikki nauroivat Raiku kun on niin "suloinen" kun se on niin tohkeissaan. Suloinen?
Kurssin ohjaaja oli voittajan kokeessa liikkurina ja kehui kovasti Raikua ja sen tekemisen halua ja osaamista ja varmuutta sen tekemisessä, missä sillä ei ole yhtään epävarmuutta. Ongelma on kuulemma vain siinä, että sen on sallittu venkuroida, ja oppivaisena koirana se on alkanut tehdä sitä. Että kunhan vaadin siltä sen mitä se oikeesti osaa, tulosta alkaa tulla. Jep.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti