On joitakin kertoja käyty tottelemista treenaamassa. Aina välillä pakka hajoaa: ruutu katoaa, tunnarikapuloita ei voi haistaakaan, tottiksessa ei voi tehdä hyppynoudossa paluuhyppyä, luoksarin seisomisstoppi - mikä semmoinen on? Sitten taas löytyy. Kun tunnarikapulat asetetaan ympyrään rivin sijasta, kaikki ongelmat katoavat palatakseen taas rivimuodostelmassa. Mitä ihmettä sen päässä oikein liikkuu?! Pari kertaa ihan täydellisiä eteenmenoja, hienoja kaukoja ja hyviä noutoja. Metalli palautuu reippaasti hyppynoutona ja noutoon varastamista ei enää ole tapahtunut. Estenouto (tällä hetkellä...) varma liike. Mutta Raiku tekee koko ajan innokkaasti, leikkii ja napsii nameja, ja yrittää kovasti. Se on niin hassu jos joku liike ei onnistu ja otetaan uudestaan ja uudestaan. Kun lopulta onnistuu, se näyttää vilpittömän huojentuneelta ja vispaa takapäätään, että huhhuh, lopultakin. Hyvin se on alkanut kestää toistojakin, yrittää kovasti ymmärtää.
Rallitokossa oli taas hauskaa. Tehtiin kaksi 12 kyltin rataa, joissa oli spiraalia, pujottelua, ympyröitten tekemisiä, ja monenlaisia kiertämisiä, siis joko koira kiersi ohjaajaa tai ohjaaja koiraa. Pikkuisen Raiku on koko ajan kysymysmerkkinä, että mitä tämä tällainen melkein-toko oikein on, kun välillä tuntuu ihan tutulta ja sitten menee aikas kummalliseksi. Rallitreeneissä näkee, miten yksioikoisesti sitä on tullut treenatuksi vaikkapa seuraamista. Aihkin kanssa aikanaan treenattiin pujotteluja ja kahdeksikkoja ja muuta, Raikuparka on joutunut tyytymään suoriin ja käännöksiin. Mutta hyvin se tekee ja kuuntelee, kuuliainen kun on, tänäänkin ihmisosapuoli teki kaikki mokat. Oli sellainenkin liike, jossa ensin pysähdyttiin perusasentoon, koira jää siihen kun ohjaaja kääntyy, ottaa askeleen, pysähtyy ja kutsuu koiran sivulle. Raiku teki työtä,käskettyä, yhtään kyselemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti