Raikulle rallia, Tassulle puuhailua

Rallissa treenattiin tänään lähinnä oikealla seuraamista, siellä sivulle istumista, käännöksiä, oikealta eteen tulemista ja kiertämistä vasemmalta selän takaa oikealle ja hyppyä oikealla. Suora seuraaminen alkaa sujua ihan riittävän hyvin, mutta perusasentoon oikealle Raiku ei millään pääse ilman namia, se kiertää minut vasemmalle puolelle vaikka miljoona kertaa. Jokin sana pitäisi keksiä, vaikka viereen tai jotain, joka merkkaisi sille tulemsita oikealle perusasentoon. Myös liikkeestä istuminen vinoutuu tosi paljon, ehkä siksi että seuraaminenkin on vähän vinoa. Käännökset sujuivat, mutta pujottelussa se vääntäytyy vasemmalle puolelle vaikka väkisin. Hyppy oikealta ohjaten ja oikealta eteentulo ja kierto vasemmalta takaisin oikealle onnistuivat. Raiku oli taas pitkästä aikaa todella hyvässä vireessä, oikein innoissaan ja skarppina. Liekö kesä ja "helle" vienyt Raikun innon tuossa heinäkuussa.

Tassu treenaili rallitreenien jälkeen hallin pihalla. Mitään häiriöitä ei ollut (paitsi jokunen perhonen, muurahainen ja sen sellainen). Leikittiin noutoleikkiä, hienoja vauhtinoutoja tekikin ja taisteli lelusta oikein kunnolla vetämällä ja murisemalla. Sitten treenattiin selän takaa perusasentoon tulemista kahden namin tekniikalla, peri kertaa meni jo ihan kohtalaisesti, ihan kuin olisi vähän älynnyt mitä ollaan tekemässä. Samoin sitä meidän "temppua", jalkojen välistä pujottelua päästiin aika monta askelta. Minun tekniikkavikani on, että en aina tarpeeksi nopeasti laita seuraavaa kättä osoittamaan kulkusuuntaa, jolloin Tassu alkaa pyöriä. Kyllä minä tämän vielä opin :)  Tassulla näytti tämänkin liikkeen kohdalla vähän lamppuun syttyneen pientä valoa, ehkä me peräti saadaan siitä esityskelpoinen pentukurssin loppuun mennessä. Muutaman askeleen imutusseuraamisiakin tehtiin ja peruuttamisesta seisomaan pysähtymistä. Siitä se selvästi tykkäsi. Lopuksi jouduin kantamaan sen autoon, se kun ei olisi halunnut lähteä mihinkään ja laittoi nelijalkajarrutuksen päälle, edes namilla houkuttelu ei tehonnut. Tässä kyllä huomasi, että ei siltä kovassa häiriössä vielä kovin kummoisia kannata vaatia, mutta ilman häiriötä se tekee ihan innokkaasti.

Muutama koira ollaan ohitettu yhdellä haukahduksella kun olen varoittanut. Muutama koira sitten taas varoituksesta huolimatta kauheasti rähisten. Jotkut koirat selvästi provosoivat, koska joillekin Raikukin alkaa rähistä jo kaukaa vaikka yleensä ohittaakin koirat ihan rauhallisesti. Niitten provosoijien provosointiin Tassu heti lankeaa.

Pentukurssilla johtajuutta

Tänään suurin osa pentukurssista oli luentoa johtajuudesta. Luennon idea oli jotenkin sekoitus Cesar Millania ja Victoria Stillwelliä. Kursimateriaalissa se meni näin:

Johtajuus pähkinänkuoressa

• Toivotulla käyttäytymisellä on miellyttävät seuraukset ja ei-toivotulla käyttäytymisellä on epämiellyttävät seuraamukset.
• Kikat ja niksit eivät toimi, johtajuus on kokonaisuus
• Ongelmat johtuvat 95% ohjaajasta
• Koiran luottamus tulee ansaita -> väkivallalla, uhkailulla ja huutamisella koirasta tulee epävarma ja pelokas
• Suhde koiraan tulee luoda kurilla, perustarpeiden täyttämisellä sekä yhteisellä tekemisellä

Kun johtajuus ja/tai perustarpeet eivät ole kunnossa, koira..

• On stressaantunut -> levoton -> fyysinen ja psyykkinen pahoinvointi
• Ei osaa rauhoittua
• Ei kykene keskittymään/oppimaan
• Voi muuttua aggressiiviseksi
• Käyttäytyy ylienergisesti; hyppii, vinkuu, haukkuu jne. Hallitsemattomasti
• Ei tottele (etenkään kodin ulkopuolella)
• Käyttäytyy arvaamattomasti lajitovereita/ihmistä kohtaan
  
  
  
  
  Pakote
• Negatiivinen vahvistaminen -> hyvän käytöksen lisääminen saadaan aikaan ikävän asian poistamisella koiran toimiessa halutulla tavalla -> esim. Koira riehuu hihnassa, pakote, koira lopettaa riehumisen.

    Tylppä pakote: esim. Hapettaminen, maahan painaminen (EI SUOTAVAA!)

    Teräväpä pakote: esim. kolinapurkki

• Olennainen osa koirankoulutusta, miksi? → Koira oppii kunnioittamaan ja tottelemaan omistajaa arkitilanteissa, esim. ulos meno, autossa pysyminen, hihnakäytös jne.
• Koiralle luontainen ja lajinmukainen tapa oppia, esim. Koira on ruokakupilla, jonne toinen koira yrittää → murahdus (= ihmiellä kielto) → jos ei väisty, koira näykkäsee tai rähähtää (ihmisellä pakote)
• Pakotteet käytettynä väärin, vääränlaisena ja väärässä tilanteessa johtaa takapakkiin -> aralle ja/tai pelkäävälle koiralle ei koskaan tule käyttää pakotetta!
• Pakotteita mm. hihna, kielto, sormenpäillä tökkäisy kaulaan tai kylkeen, tönäisy, päälle kävely, kolinapurkki, suihkepullo.
• Pakotteen teon jälkeen koiraa ei saa jäädä uhkaamaan katseella tai eleillä
• Pakotteen voimakkuus riippuu koirasta; seuraa koiran reaktiota (häntää ja olemusta)
• Älä koskaan käyttäydy väkivaltaisesti koiraasi kohtaan! Vaikka pakotteessa otetaankin fyysinen kontakti, ei koiraa saa koskaan vahingoittaa tai satuttaa käyttämällä liiallista voimaa.

Positiivinen ehdollistaminen

• Palkataan koiraa kun se tekee oikein
• Merkkaamisen (kehu, naksutin) ajoitus tärkeää
• Sheippaaminen -> odotetaan koiran tarjoavan -> merkkaus kun tekee oikein (kehu tai naksutin) -> palkkaus
• Houkuttelu
• Milloin käytetään? – Kun halutaan lisätä toimintoa ja luoda motivaatiota, esim. agilityputki. Myös jos koiran pelkotiloissa.
• Miksi ei yleensä toimi ainoana koulutusmuotona? – Koira ei välttämättä opi mikä on väärin, jos rangaistusta ei käytetä.
• Voidaan käyttää yhdessä pakotteen kanssa

Johtajuutta opeteltiin kulkemista hihnassa vetämättä. Menetelmänä oli terävä huomautus (varoitus) ja päällekävely. Tassu pääsi Niinan näyttöön esimerkkikoiraksi, koska rinkiin tultaessa se veti ja haukkui esimerkillisesti.  Niina oli sitä mieltä, että se ei ole aggressiivista eikä pelkohaukkua vaan lähinnä sen ilmoittelua että täältä minä tulen, mitäs sanotte. Piti Tassua kohtalaisen kovana koirana. Kun se sitten veti ja haukkui, pari kertaa sille sanottiin terävä ja matala huomautus (aina pitää "varoittaa" ennen pakotetta) ja sitten Niina kääntyi nopeasti sitä kohti. Ensin Tassu pani jarrut päälle mutta lähti sitten vielä kävelylle vähän epäröiden kylläkin. Minä kun otin Tassun hihnan, se yritti kerran vetää ja huomautin sanallisesti. Veto loppui siihen ja sen jälkeen me kuljettiin hihna löysällä haukkumatta muitten pentujen seassa, Tassulla häntä heilui iloisesti ja se otti koko ajan kontaktia.  Siirryin sitten positiiviseen vahvistamiseen, kehuin kovasti ja palkkasin ja Tassu oli selvästi otettu. En kuitenkaan ole täysin vakuuttunut tästä pakotekoulutuksesta, tosin en ole ihan vakuuttunut pelkästä positiivisestakaan koulutuksestakaan.

Tunnin lopuksi treenattiin vielä edestä takakautta sivulle tuloa. Siinä Tassu alkoi taas härvätä ympärilleen. Sanoin kerran ohhoh matalasti ja terävästi jolloin Tassu tuli eteen istumaan ja otti kontaktia. Takaakierrotkin onnistuivat. Tempputreeni sen sijaan ei oikein tahdo sujua, minun tekniikassani on joku vika, en ehkä enää osaa vetää koiraa tarpeeksi eteen namilla ennen puolen vaihtoa. Siitä on kuitenkin jo yli kymmenen vuotta kun olen tätä temppua viimeksi opettanut, Raikulle kun ei ole opetettu tempun temppua.

Ehkä kokeilen tätä huomautus - päällekävelyjuttua vielä kadullakin, katsotaan sitten mitä tapahtuu.

Napakan pentukurssilla: kontaktia, luopumista, seuraamista

Niin ollaan innostuneita koululaisia että mentiin Tassun kanssa vielä toisellekin pentukurssille, Niina Leinosen koirakoulu Napakkaan. Tai no, Tassu ei nyt ihan kauhean innostunut ollut. Piti olla hihnassa, ei päässyt tapaamaan ketään ja tehtiin kummallisia ja Tassun mielestä selvästi turhia asioita. Ohjelmassa olivat kontakti, luopuminen ja seuraaminen. Kontaktitreenissä suljetuissa nyrkeissä oli nameja ja kun koira katsoo, palkataan. No Tassu ei katsonut. Yritti aikansa saada nameja nyrkistä ja sitten luovutti ja alkoi härvätä ympärilleen. Koutsi neuvoi sitten (myös joitakin muitakin) pitämään vaikka piippiip ääntä, jolloin Tassukin hämmästyi ja otti oikeaoppisen kontaktin. Luopuistreeni meni paljon paremmin, luopumista on harjoiteltu ja se sujuu Tassulta jotenkin luonnostaan. Liekö hyvä vai huono. Imutusseuraamisen harjoitteluun olisi pitänyt olla pitkittäin leikattuja nakkeja joita koira voisi imeä, mutta minähän olin tietenkin unohtanut. Imutettiin pienillä nakkipaloilla, mutta ihan selvästi pitkänomainen imettävä toimisi paremmin. Täytyy kokeilla. Sormien asento imutuksessa näyttää olevan jotenkin aivan oleellinen, sitä koutsi kommentoi. Lopuksi perusasentoon tulemista selän takaa kiertäen, se sujui hyvin.

Tassu oli aika levoton eikä kauhean hyvin jaksanut keskittyä kokoaikaiseen nyhväämiseen, mutta kyllä sen kaikkea sai kuitenkin tekemään. Välillä yritin leikittää, mutta kun alakulmuri jäi patukkaan niin ei sekään oikein innostanut. Jahtasi lelua kuitenkin innokkaasti ja silloin unohti että kentällä oli monta koiraa, joita ei päässyt tapaamaan. Kyllä se siitä :)

Kurssin viimeistä kertaa varten (kahden viikon päästä) kaikkien pitää harjoitella joku temppu joka esitetään. Temput eivät oikein ole minun alaani, mutta jalkojen välistä pujottelun onnistuin muinoin Aihkille opettamaan, joten jospa se.

Illalla lenkin jälkeen yritin vähän aktivoida Raikua pienillä seuraamisilla, mutta myös Tassu ilmaantui heti viereen tillittämään. Tehtiin sitten kahden koiran tokoa eli takaperin kävelystä seisomisia ja jumpattiin kaukoja. Tassu oli tosi skarppina ja keskittyneenä kun ei ollut häiriöitä ympärillä vaan vain makupaloista kilpaileva Raiku vieressä. Lenkin ajan Tassu oli selvästi tavallista herkemmin kuulolla, kolmen vartin intensiivisen yhdessä tekemisen seuraukset näkyivät. Ehkä.

Taimistopäivässä jälkeilemässä

Käytiin Tassun kasvattajan järjestämillä Taimistopäivillä ihmettelemässä taas kerran jäljestämisen saloja. Alue oli hienoa ja rehevää eteläsuomalaista metsää, ei sellaista pajuryteikköä tai mäntykangasta kuin P-Karjalan metsät tahtovat olla. Kumpikin koira teki jäljet, lisäksi katseltiin monta hienoa jäljestystä, juotiin kahvia (ihmiset) ja lopuksi koirat saivat remeltää.

Raikun jälki oli pitkä, ei nyt ehkä kilometriä mutta selvästi yli puoli. Kuusi keppiä ja jäljellä kaikenlaisia kulmia ja nousuja ja laskuja, sammalta, saniaisia ja kuivaa lehteä. Jana oli vähän vino mutta nosto ihan nappiin. Ja jälki ihan täydellinen. Yhdessä kohdassa Raiku teki yhden tarkistuspyörähdyksen, muuten se mennä jolkotti jälkeä pitkin, pari kertaa pikkuisen sivussa minkä huomasi siitä, että tarkensi kepin vähän sivusta ajolinjaansa. On se aika taitava.

Tassulle tein jäljen, jossa oli yksi kulma ja yksi kaarre, pituutta nelisenkymmentä metriä. Nameja välillä joka askeleella, välillä viisikin askelta ilman, kulma tyhjä. Ensimmäisten tyhjien askeleitten kohdalla Tassu vähän hämääntyi ja nosteli päätään mutta alkoi yrittää uudestaan ja seuraavat tyhjät menivät jo kuin tyhjää vaan. Kulmassa ei mitään ongelmaa, eikä kaarteessakaan. Ajoi innokkaasti mutta rauhallisesti, pari kertaa alkoi miettiä aika lähellä kulkeneen viereisen jäljen tai toisella puolella paljon kuljetun metsätien hajuja, mutta palasi aina omalle jäljelleen. Loppupurkista se ei välittänyt yhtään, käänsi päätään kun huomasi sen ja olisi jatkanut jäljestämistä. Täytyy siirtyä johonkin oikein superhyvään. Ja täytyy alkaa vaikeuttaa: lisää pituutta, lisää tyhjiä askeleita, pientä janaa, lisää kulmia, ja esineitä jäljelle. Tai sitten keppitreeniä ihan erikseen. Tai molemmat.

Jälkien jälkeen Tassu pääsi riehumaan sukulaiskoiriensa kanssa, siellä oli sisko Muste ja veli Jonkka ja uesita jo aikuisia sukulaiskoiria. Vähän aina välillä Tassulla meni kupponen nurin ja sen raggariluonne tuli taas näkyviin ja sitä piti pitää vähän jäähyllä. Erityisesti se suorastaan kiusasi veljeään Jonkkaa, joka juoksi sitä pakoon, sisko Muste puolestaan antoi takaisin. Aikuisia koiria se mielisteli oikein urakalla, kieri niitten edessä ja oli niin pentua että. Taimi-mummun tullessa Tassua haistelemaan siltä pääsi oikein pissa, kyllä se selvästi muisti että tässä on mahtava narttu :) Yllättäen se kuitenkin jätti koirahulinan ja lähti matkaan kun huutelin sitä mennessäni Raikun kanssa vähän kävelemään.

Treeniä Linnunlahdella

Tänään muukäytiin vähän jotain hommaamassa Linnunlahden kentällä. Aivan yllättäin oli aika kuuma, joten ei kauheasti viitsitty.

Tassu puuhaili ensin. Aloitettiin leikillä ja siitä yksi nouto (oikein hyvä) jolloin huomasin että noutokapula ja lelut olivat veressä - Tassulta oli irronnut hammas, suussa näkyi verinen reikä. En sitten viitsinyt kauheasti enää revittää leluja vaikkei hampaan irtoaminen näyttänytkään Tassua haittaavan. Vähän perusasentoa ja muutaman askelen seuraamisia, peruuttamisesta maahan jotka olivatkin yllättäen ihan hyviä. Yksi luoksetulo kun Hannele piteli. Kovasti meinasivat aina välillä koulutuskentän hajut kiinnostaa mutta lelulla sen sai aina aika nopeasti takaisin tekemään. Ruutuakin yritettiin mutta Tassu hakeutui aina nauhoille. Juostiin sitten ruutuun yhdessä. Loppuun kontaktikävelyä nami kädessä kohti autoa ja Tassu olikin aika valmis. Siitä kyllä huomaa että se alkaa tulla ikään jolloin iso maailma hajuineen kiinnostaa enemmän kuin lelut, namit ja emäntä. Been there, merkit ovat selvät. Eli vähemmän mutta intensiivisemmin.

Raiku oli pitkästä aikaa hyvässä vireessä. Tehtiin rallijuttuja, juoksutusta kahden ruudun välillä, vähän kaukoja ja yksi pk-hyppynouto, jossa kyllä aika kovasti kosketti tullessaan. Luoksarista vain seisominen, tule -käskyllä ennakoi todella pahasti, tänne -käskyllä (jota ei ole käytetty pysäyttämisten yhteydessä) teki hienon stopin. Siihen sitten lopetettiin ja tehtiin pieni lenkki Närrin ja Soljan kanssa.

Pienet jäljet, vähän rallia ja muuta

Torstaina tormistauduin ja iltalenkin aluksi tallasin kummallekin pienen jäljen Jaamankankaalle. Tassun jälki kulki hyvin kuivassa metsikössä, yksi kulma ja kaarretta. Nameja aika paljon kun maasto oli todella vain matalaa jäkälää, välillä kyllä useampia tyhjiäkin askeleita. Vanheni puolitoista tuntia lenkin ajan (löysin mustatorvisieniä). Tassu ajoi hyvin keskittyneesti ja sopivaa vauhtia, mutta jälki oli taas selvästi liian lyhyt, loppupurkin jälkeen jatkoi vielä jäljestystä polun varteen, olisi varmaan halunnut pidemmällekin. Mutta hyvä näin päin kuin toisin.

Raikun jälki oli myös aika lyhyt mutta kokonaan juuri auratulla hakkuaukiolla, jossa pohjana siis pelkkä hiekka ja risukasoja. Yksi puunrunko keskellä aukkoa oli ainoa maamerkki. Jana oli vain noin kolme metriä. Raiku haistoi jäljen mutta sillä oli selvästi vaikeuksia paikantaa se hiekalta. Lähti kuitenkin oikeaan suuntaan vaikka mielestäni väärästä kohdasta, mutta jälleen olin väärässä kun ensimmäinen keppi nousi. Siitä se sai varmuutta ja alko ajaa hyvin määrätietoisesti ja nopeasti nostaen kaikki kepit. Pari kertaa olin taas varma että se menee väärin ja melkein aloin ohjailla. Onneksi en kuitenkaan, Raiku selvitti hankalan jälkensä tosi hienosti.

Perjantaina oltiin rallitreeneissä. Raiku oli ihan uuvelo, seuraamisissa käänsi päätään pois, käännöksissä jäi suunnilleen paikoilleen. Herättelin sitten nopeilla ja paljon palkatuilla seuraamisilla ja sitten se tekikin ihan kohtalaisesti, vaikka huonolla vireellä. Mikähän sitä nyt viiraa?

Rallitreenin ja lenkin jälkeen Joan hallilla ei ollut enää ketään, joten ajattelin vähän leikittää Raikua. Tassu leikki hiekkakasassa (se kiipeää kasan päälle ja liukuu sieltä tassut edellä alas niin että hiekka valuu sen edessä. Sitä se tekee kaikissa hiekkaisissa paikoissa). Ensin vähän revittiin lelua ja sitten heitin sen. Tämän bongasi myös Tassu ja jätti hiekkakasansa rynnäten lelulle. Raiku kun huomasi Tassun tulevan, luopui lelusta ja Tassu nappasi sen ja kuljetti kasalleen. Yritin toisen lelun kanssa, sama toistui. Onkohan kyseessä Raikun syvällisesti oppima "sisäistetty Aihkiherruus", Aihkille kun Raikun oli aina pakko antaa kaikki mitä se halusi, vai mikä? Aloin heittää kummallekin leluja eri suuntiin ja silloin Raikukin toi lelun ja alettiin vetää - jolloin tietenkin myös Tassu ryntäsi vetoleikkiin. Jonkun aikaa heittelin molemmille leluja ja välillä revittiin mutta siinä alkoivat tunteet kuumeta joten ei kauhean kauaa arvannut tätä kolme kiinni lelussa -taistelua tehdä. Näissä tilanteissa kun Tassukin taistelee heti tosissaan, ottaa kiinni ja alkaa vetää. Muulloinhan se helposti ottaa lelua suuhun, läpsii sitä tassuillaan ja odottaa että minä vedän. Kun Raiku oli pantu autoon, tehtiin Tassun kanssa vielä vähän perusasentoja ja askelseuraamisia. Ei se niistä kauhean innostunut ollut, mutta kun aloin palkata silittämällä ja kehumalla se selvästi tykkäsi ja jatkoi perusasentoon tulemista. Täytyy kokeilla toistekin.

Kotona on treenattu istumista. Maahanmenon Tassu on älynnyt ja tarjoaa sitä nyt sitten joka tilanteessa. Kun käsken istua ja otan askeleen taaksepäin, Tassu menee maahan. Kyllä se sitten muutaman toiston jälkeen pysyy hetken istuma-asennossakin mutta sen ajatus on kyllä että maahan. Seisominen on toistaiseksi jätetty vielä, jos nyt tämä istuminen ensin.

Lomamatkalla ja peltojäljet

Käytiin koirien kanssa Kolarissa pienellä lomamatkalla. Yhdet peltojäljet tehtiin, muuten koirat viettivät paratiisilomaa isolla aitaamattomalla pihalla, jolta Tassukaan ei kertaakaan poistunut omia aikojaan. Käytiin metsissä lenkeillä ja muun ajan Raiku ja Tassu leikkivät ja leikkivät. Sen lisäksi Tassu pyydysteli perhosia, hyttysiä ja ensimmäisen illan juoksi matalalla lennelleiden pääskysten perässä kunnes huomasi homman turhaksi. Koirat kohtasivat myös villieläimiä: ensimmäisenä aamuna Tassu alkoi kauhean haukun saunan portaitten alle. Ensin kuulin myös sihinää ja sitten näin kyyn luikertelevan portaitten alta. Onneksi sekä Tassu että paikalle kiiruhtanut Raiku molemmat perääntyivät ja tulivat suosiolla sisälle siksi aikaa kun kyyparka listittiin. Toinen villieläinkohtaaminen tapahtui kärpän kanssa, joka oli eksynyt ulkovajassa kallellaan olleeseen katiskaan. Kärpälle ei käynyt yhtä huonosti kuin kyylle, se päästettiin vapauteen kauhean räyskän saattelemana. Tassu myös tappoi ja ilmeisesti myös söi ensimmäisen pikkujyrsijänsä - poiskaan se ei sitä antanut eikä siitä enää pitkällisen käsittelyn jälkeen näkynyt karvaakaan pihalla. Poroja nähtiin onneksi vain auton ikkunasta, meteli autossa lähes halkaisi ihmisen tärykalvot. Kyllä Raiku niitä vanhalta muistilta koko ajan ahkerasti skannaili, mutta onneksi ei lähistöltä löytänyt. Yhtä jänistä Raiku ajoi aika pitkään. Metsät olivat kuitenkin Tassulle täysin outoja ja ehkä vähän pelottaviakin joten se ei lähtenyt metsästysretkelle vaan pysytteli emännän lähellä (naruun otettuna), kovasti kiihkoissaan kyllä.

Ne peltojäljet tehtiin ihan pihan viereisellä lyhytruohoisella pellolla. Tassun jälki oli sellainen savupiippumallinen eli kaksi kulmaa, pituutta noin 40-50 metriä. Nameja alussa joka askeleella, välillä useampia ilman, kulmissa ei nameja. Jälki vanheni peräti neljä tuntia, koska heti tekemisen jälkeen alkoi neljän tunnin kova sade. Vähän arvelutti, mutta kun oli tehty niin lähdettiin kokeilemaan. Samalla kokeiltiin upouusia jälkivaljaita, joihin Tassu ei kiinnittänyt mitään huomiota. Jee kaikkien Raikun kanssa koettujen valjasvaikeuksien jälkeen. Tassu bongasi jäljen heti, namit olivat mukavasti pehmenneet ja se ajoi enimmäkseen hyvin keskittyneesti. Pari kertaa se kyllä huomasi jotain liikettä jäljen sivuilla ja aikoi sinne mutta kun ei päässyt jatkoi jäljestämistä. Kulmissa ei mitään ongelmaa ja siististi ajoi nameja syöden eikä kiihdyttänyt tyhjilläkään askelilla.

Raikun jälki ei ollut paljoakaan pitempi mutta siinä oli enemmän kulmia. Peltojälki ei ole koskaan ollut Raikun juttu ja tämäkin oli varsinaista haahuilua ja sinne tänne kulkemista. Kulmat vähän sinne päin ja neljästä kepistä vain kolme löytyi. Loppupurkille kuitenkin löysi.

Jälkien päälle tein pienen esine-etsinnän tai siis esineen hakemisen. Koirat puuhun, esine noin 20 metrin päähän ja koirat vuoronperään hakemaan. Raiku tietenkin osasi, haki ja toi reippaasti. Tassu lähti kovaa mutta harhautui vähän sivuun ja bongasi ötökän mutta heti toisella käskyllä lähti uudestaan etsimään, löysi ja toi kovaa ravia perille asti.

Muutama kuva koirien kesäparatiisista. Tassu viihtyi vaikka kuinka kauan matalarantaisessa Vaattojärvessä lätkytellen vettä ja saalistaen vesikirppuja

Pihaleikkejä kuvattuna suunnilleen keskiyöllä

 

Raiku epäili että lähistöllä on poroja, kuten todennäköisesti olikin

Vaattovaaran laella

Sireenit olivat vasta alkaneet kukkia