Taimistopäivässä jälkeilemässä

Käytiin Tassun kasvattajan järjestämillä Taimistopäivillä ihmettelemässä taas kerran jäljestämisen saloja. Alue oli hienoa ja rehevää eteläsuomalaista metsää, ei sellaista pajuryteikköä tai mäntykangasta kuin P-Karjalan metsät tahtovat olla. Kumpikin koira teki jäljet, lisäksi katseltiin monta hienoa jäljestystä, juotiin kahvia (ihmiset) ja lopuksi koirat saivat remeltää.

Raikun jälki oli pitkä, ei nyt ehkä kilometriä mutta selvästi yli puoli. Kuusi keppiä ja jäljellä kaikenlaisia kulmia ja nousuja ja laskuja, sammalta, saniaisia ja kuivaa lehteä. Jana oli vähän vino mutta nosto ihan nappiin. Ja jälki ihan täydellinen. Yhdessä kohdassa Raiku teki yhden tarkistuspyörähdyksen, muuten se mennä jolkotti jälkeä pitkin, pari kertaa pikkuisen sivussa minkä huomasi siitä, että tarkensi kepin vähän sivusta ajolinjaansa. On se aika taitava.

Tassulle tein jäljen, jossa oli yksi kulma ja yksi kaarre, pituutta nelisenkymmentä metriä. Nameja välillä joka askeleella, välillä viisikin askelta ilman, kulma tyhjä. Ensimmäisten tyhjien askeleitten kohdalla Tassu vähän hämääntyi ja nosteli päätään mutta alkoi yrittää uudestaan ja seuraavat tyhjät menivät jo kuin tyhjää vaan. Kulmassa ei mitään ongelmaa, eikä kaarteessakaan. Ajoi innokkaasti mutta rauhallisesti, pari kertaa alkoi miettiä aika lähellä kulkeneen viereisen jäljen tai toisella puolella paljon kuljetun metsätien hajuja, mutta palasi aina omalle jäljelleen. Loppupurkista se ei välittänyt yhtään, käänsi päätään kun huomasi sen ja olisi jatkanut jäljestämistä. Täytyy siirtyä johonkin oikein superhyvään. Ja täytyy alkaa vaikeuttaa: lisää pituutta, lisää tyhjiä askeleita, pientä janaa, lisää kulmia, ja esineitä jäljelle. Tai sitten keppitreeniä ihan erikseen. Tai molemmat.

Jälkien jälkeen Tassu pääsi riehumaan sukulaiskoiriensa kanssa, siellä oli sisko Muste ja veli Jonkka ja uesita jo aikuisia sukulaiskoiria. Vähän aina välillä Tassulla meni kupponen nurin ja sen raggariluonne tuli taas näkyviin ja sitä piti pitää vähän jäähyllä. Erityisesti se suorastaan kiusasi veljeään Jonkkaa, joka juoksi sitä pakoon, sisko Muste puolestaan antoi takaisin. Aikuisia koiria se mielisteli oikein urakalla, kieri niitten edessä ja oli niin pentua että. Taimi-mummun tullessa Tassua haistelemaan siltä pääsi oikein pissa, kyllä se selvästi muisti että tässä on mahtava narttu :) Yllättäen se kuitenkin jätti koirahulinan ja lähti matkaan kun huutelin sitä mennessäni Raikun kanssa vähän kävelemään.

Treeniä Linnunlahdella

Tänään muukäytiin vähän jotain hommaamassa Linnunlahden kentällä. Aivan yllättäin oli aika kuuma, joten ei kauheasti viitsitty.

Tassu puuhaili ensin. Aloitettiin leikillä ja siitä yksi nouto (oikein hyvä) jolloin huomasin että noutokapula ja lelut olivat veressä - Tassulta oli irronnut hammas, suussa näkyi verinen reikä. En sitten viitsinyt kauheasti enää revittää leluja vaikkei hampaan irtoaminen näyttänytkään Tassua haittaavan. Vähän perusasentoa ja muutaman askelen seuraamisia, peruuttamisesta maahan jotka olivatkin yllättäen ihan hyviä. Yksi luoksetulo kun Hannele piteli. Kovasti meinasivat aina välillä koulutuskentän hajut kiinnostaa mutta lelulla sen sai aina aika nopeasti takaisin tekemään. Ruutuakin yritettiin mutta Tassu hakeutui aina nauhoille. Juostiin sitten ruutuun yhdessä. Loppuun kontaktikävelyä nami kädessä kohti autoa ja Tassu olikin aika valmis. Siitä kyllä huomaa että se alkaa tulla ikään jolloin iso maailma hajuineen kiinnostaa enemmän kuin lelut, namit ja emäntä. Been there, merkit ovat selvät. Eli vähemmän mutta intensiivisemmin.

Raiku oli pitkästä aikaa hyvässä vireessä. Tehtiin rallijuttuja, juoksutusta kahden ruudun välillä, vähän kaukoja ja yksi pk-hyppynouto, jossa kyllä aika kovasti kosketti tullessaan. Luoksarista vain seisominen, tule -käskyllä ennakoi todella pahasti, tänne -käskyllä (jota ei ole käytetty pysäyttämisten yhteydessä) teki hienon stopin. Siihen sitten lopetettiin ja tehtiin pieni lenkki Närrin ja Soljan kanssa.

Pienet jäljet, vähän rallia ja muuta

Torstaina tormistauduin ja iltalenkin aluksi tallasin kummallekin pienen jäljen Jaamankankaalle. Tassun jälki kulki hyvin kuivassa metsikössä, yksi kulma ja kaarretta. Nameja aika paljon kun maasto oli todella vain matalaa jäkälää, välillä kyllä useampia tyhjiäkin askeleita. Vanheni puolitoista tuntia lenkin ajan (löysin mustatorvisieniä). Tassu ajoi hyvin keskittyneesti ja sopivaa vauhtia, mutta jälki oli taas selvästi liian lyhyt, loppupurkin jälkeen jatkoi vielä jäljestystä polun varteen, olisi varmaan halunnut pidemmällekin. Mutta hyvä näin päin kuin toisin.

Raikun jälki oli myös aika lyhyt mutta kokonaan juuri auratulla hakkuaukiolla, jossa pohjana siis pelkkä hiekka ja risukasoja. Yksi puunrunko keskellä aukkoa oli ainoa maamerkki. Jana oli vain noin kolme metriä. Raiku haistoi jäljen mutta sillä oli selvästi vaikeuksia paikantaa se hiekalta. Lähti kuitenkin oikeaan suuntaan vaikka mielestäni väärästä kohdasta, mutta jälleen olin väärässä kun ensimmäinen keppi nousi. Siitä se sai varmuutta ja alko ajaa hyvin määrätietoisesti ja nopeasti nostaen kaikki kepit. Pari kertaa olin taas varma että se menee väärin ja melkein aloin ohjailla. Onneksi en kuitenkaan, Raiku selvitti hankalan jälkensä tosi hienosti.

Perjantaina oltiin rallitreeneissä. Raiku oli ihan uuvelo, seuraamisissa käänsi päätään pois, käännöksissä jäi suunnilleen paikoilleen. Herättelin sitten nopeilla ja paljon palkatuilla seuraamisilla ja sitten se tekikin ihan kohtalaisesti, vaikka huonolla vireellä. Mikähän sitä nyt viiraa?

Rallitreenin ja lenkin jälkeen Joan hallilla ei ollut enää ketään, joten ajattelin vähän leikittää Raikua. Tassu leikki hiekkakasassa (se kiipeää kasan päälle ja liukuu sieltä tassut edellä alas niin että hiekka valuu sen edessä. Sitä se tekee kaikissa hiekkaisissa paikoissa). Ensin vähän revittiin lelua ja sitten heitin sen. Tämän bongasi myös Tassu ja jätti hiekkakasansa rynnäten lelulle. Raiku kun huomasi Tassun tulevan, luopui lelusta ja Tassu nappasi sen ja kuljetti kasalleen. Yritin toisen lelun kanssa, sama toistui. Onkohan kyseessä Raikun syvällisesti oppima "sisäistetty Aihkiherruus", Aihkille kun Raikun oli aina pakko antaa kaikki mitä se halusi, vai mikä? Aloin heittää kummallekin leluja eri suuntiin ja silloin Raikukin toi lelun ja alettiin vetää - jolloin tietenkin myös Tassu ryntäsi vetoleikkiin. Jonkun aikaa heittelin molemmille leluja ja välillä revittiin mutta siinä alkoivat tunteet kuumeta joten ei kauhean kauaa arvannut tätä kolme kiinni lelussa -taistelua tehdä. Näissä tilanteissa kun Tassukin taistelee heti tosissaan, ottaa kiinni ja alkaa vetää. Muulloinhan se helposti ottaa lelua suuhun, läpsii sitä tassuillaan ja odottaa että minä vedän. Kun Raiku oli pantu autoon, tehtiin Tassun kanssa vielä vähän perusasentoja ja askelseuraamisia. Ei se niistä kauhean innostunut ollut, mutta kun aloin palkata silittämällä ja kehumalla se selvästi tykkäsi ja jatkoi perusasentoon tulemista. Täytyy kokeilla toistekin.

Kotona on treenattu istumista. Maahanmenon Tassu on älynnyt ja tarjoaa sitä nyt sitten joka tilanteessa. Kun käsken istua ja otan askeleen taaksepäin, Tassu menee maahan. Kyllä se sitten muutaman toiston jälkeen pysyy hetken istuma-asennossakin mutta sen ajatus on kyllä että maahan. Seisominen on toistaiseksi jätetty vielä, jos nyt tämä istuminen ensin.

Lomamatkalla ja peltojäljet

Käytiin koirien kanssa Kolarissa pienellä lomamatkalla. Yhdet peltojäljet tehtiin, muuten koirat viettivät paratiisilomaa isolla aitaamattomalla pihalla, jolta Tassukaan ei kertaakaan poistunut omia aikojaan. Käytiin metsissä lenkeillä ja muun ajan Raiku ja Tassu leikkivät ja leikkivät. Sen lisäksi Tassu pyydysteli perhosia, hyttysiä ja ensimmäisen illan juoksi matalalla lennelleiden pääskysten perässä kunnes huomasi homman turhaksi. Koirat kohtasivat myös villieläimiä: ensimmäisenä aamuna Tassu alkoi kauhean haukun saunan portaitten alle. Ensin kuulin myös sihinää ja sitten näin kyyn luikertelevan portaitten alta. Onneksi sekä Tassu että paikalle kiiruhtanut Raiku molemmat perääntyivät ja tulivat suosiolla sisälle siksi aikaa kun kyyparka listittiin. Toinen villieläinkohtaaminen tapahtui kärpän kanssa, joka oli eksynyt ulkovajassa kallellaan olleeseen katiskaan. Kärpälle ei käynyt yhtä huonosti kuin kyylle, se päästettiin vapauteen kauhean räyskän saattelemana. Tassu myös tappoi ja ilmeisesti myös söi ensimmäisen pikkujyrsijänsä - poiskaan se ei sitä antanut eikä siitä enää pitkällisen käsittelyn jälkeen näkynyt karvaakaan pihalla. Poroja nähtiin onneksi vain auton ikkunasta, meteli autossa lähes halkaisi ihmisen tärykalvot. Kyllä Raiku niitä vanhalta muistilta koko ajan ahkerasti skannaili, mutta onneksi ei lähistöltä löytänyt. Yhtä jänistä Raiku ajoi aika pitkään. Metsät olivat kuitenkin Tassulle täysin outoja ja ehkä vähän pelottaviakin joten se ei lähtenyt metsästysretkelle vaan pysytteli emännän lähellä (naruun otettuna), kovasti kiihkoissaan kyllä.

Ne peltojäljet tehtiin ihan pihan viereisellä lyhytruohoisella pellolla. Tassun jälki oli sellainen savupiippumallinen eli kaksi kulmaa, pituutta noin 40-50 metriä. Nameja alussa joka askeleella, välillä useampia ilman, kulmissa ei nameja. Jälki vanheni peräti neljä tuntia, koska heti tekemisen jälkeen alkoi neljän tunnin kova sade. Vähän arvelutti, mutta kun oli tehty niin lähdettiin kokeilemaan. Samalla kokeiltiin upouusia jälkivaljaita, joihin Tassu ei kiinnittänyt mitään huomiota. Jee kaikkien Raikun kanssa koettujen valjasvaikeuksien jälkeen. Tassu bongasi jäljen heti, namit olivat mukavasti pehmenneet ja se ajoi enimmäkseen hyvin keskittyneesti. Pari kertaa se kyllä huomasi jotain liikettä jäljen sivuilla ja aikoi sinne mutta kun ei päässyt jatkoi jäljestämistä. Kulmissa ei mitään ongelmaa ja siististi ajoi nameja syöden eikä kiihdyttänyt tyhjilläkään askelilla.

Raikun jälki ei ollut paljoakaan pitempi mutta siinä oli enemmän kulmia. Peltojälki ei ole koskaan ollut Raikun juttu ja tämäkin oli varsinaista haahuilua ja sinne tänne kulkemista. Kulmat vähän sinne päin ja neljästä kepistä vain kolme löytyi. Loppupurkille kuitenkin löysi.

Jälkien päälle tein pienen esine-etsinnän tai siis esineen hakemisen. Koirat puuhun, esine noin 20 metrin päähän ja koirat vuoronperään hakemaan. Raiku tietenkin osasi, haki ja toi reippaasti. Tassu lähti kovaa mutta harhautui vähän sivuun ja bongasi ötökän mutta heti toisella käskyllä lähti uudestaan etsimään, löysi ja toi kovaa ravia perille asti.

Muutama kuva koirien kesäparatiisista. Tassu viihtyi vaikka kuinka kauan matalarantaisessa Vaattojärvessä lätkytellen vettä ja saalistaen vesikirppuja

Pihaleikkejä kuvattuna suunnilleen keskiyöllä

 

Raiku epäili että lähistöllä on poroja, kuten todennäköisesti olikin

Vaattovaaran laella

Sireenit olivat vasta alkaneet kukkia

Viikon puuhailuja

Viime viikonloppuna käytiin kokeilemassa tokokokeessa, eikä siitä juuri enempää mainittavaa. Raiku oli kuin nukkuneen rukous ja pisteet sen mukaisia. Nollille menivät liikkeestä istuminen (!) kun jäi seisomaan ja ruutu, jossa harhaantui kymmenen senttiä ruutunauhojen ulkopuolelle. Kaikista muista liikkeistä saatiin pisteitä, mutta aika huonosti. Positiivista kuitenkin, että toi metallikapulan ja oman kapulan tunnaririvistä eikä edennyt kaukoissa kuin seiso - maa siirtymässä vähän. Mutta nekin suoritukset olivat aika ponnettomia ja epävarmoja. Me kuitenkin voitettiin luokka, saatiin paras nollatulos seitsemästä koirasta ja kassillinen palkintoja. Se kai se on tärkeintä?

Torstaina mentiin Kiihtelysvaaran tietä lammen maisemiin jälkeilemään. Tassulle tein puolikaaren kangasmetsään, ehkä noin 40 metriä ja aina välillä joitakin namittomia askeleita. Jälki vanheni puolitoista tuntia jona aikana Tassu riehui lammen rannassa Takun kanssa ja emännät joivat kahvia. Kannoin Tassun jäljen päähän (ei sitä tosin enää kauaa pysty kantamaan, sen verran iso se jo on) ja Tassu nappasi jäljen heti. Se ajoi alkuun hihna kireällä, melkein mahallaan kun jarruttelin, söi hyvin nameja. Tyhjät askeleet menivät siinä missä namitetutkin. Loppupuolella vetäminen alkoi vähetä ja se söi aika tarkastikin. Jäljen päässä oli iltapäiväruoka, joten kerrankin onnistuin periaatteessa "koiran tulee ansaita ruokansa". Se oli hyvä jälki todella hyvällä motivaatiolla.

Raikun jäljentekijä oli kuljeskellut metsässä sinne tänne muistamatta juuri mitään. Janaa etsittäessä Raiku selvästi jo bongasi jäljen ja olisi lähtenyt, joten lähetyksessä se sitten menikin kovaa ja nosti jäljen heti. Muutamia kertoja se vähän joutui tarkentelemaan ja alkujäljelle jäi yksi keppi nostamatta. Loppua kohti se ei enää tarkennellut vaan meni kuin juna, nosti keppejä ja selvitti kaikki omituiset kiemurat ihan tuosta vaan. Kun jäljentekijäkään ei muistanut mistä jälki meni, jäljestettiin ihan Raikun varassa. Emännälle hyvä harjoitus :)

Tänään käytiin rallissa, pieni rata jossa avoimen kylttejä ja niiden lisäksi muutama voittajan käännös (molemmat kääntyvät yhtäaikaa oikeaan ja yhtäaikaa vasempaan, miten se voikin olla itselle niin vaikeaa). Raiku oli alkuun aika nukuksissa mutta kun huomautin, paransi huomattavasti, ihan normaalille tasolleen. Avoimen rataosuudella ei mitään ongelmia, hyvin se teki.

Tassu pääsi kanssa kentälle kun treenissä oli vain kolme koiraa. Sillä oli ihan häiriötäkin, rallikyltit ja niitä poistavat ihmiset. Alkuun vähän yritti niitten perään, mutta kun alettiin leikkiä, unohti ne kokonaan. Tehtiin vauhtinoutoleikkiä metallikapulalla, kovaa meni ja tuli, kapula suussa. Kotona yksi sen lempileluista onkin varrellinen teräskattila ... Vähän perusasentoa ja yhden askeleen seuraamisia. Niissä se meinaa turhautua ja silloin on haukku herkässä. Tehtiin kuitenkin jonkun aikaa ihan hyvinkin. Edessä ollessaan se osaa mennä maahan, pitäisi varmaan yrittää sivullakin. Ei kyllä oikein ymmärtänyt kun heitin pallon palkaksi maahanmenosta, pitää sekin näköjään opettaa. Ja osaa se pyöriä itsensä ympäri namilla avustettuna, tärkeä taito.

Torstaina otettiin kuviakin Tassun ja Takun leikeistä. Raiku osui kuviin aina kita ammollaan, Nukka ei edelleenkään halua ystävällisiä välejä Tassun kanssa, tosin ei kimppuunkaan enää yrittänyt, joten kyllä sekin siitä. Siis kuvia:

Takku ja Raiku laiturilla, Tassu alapuolella

Tassu

Takku ja Tassu

Tassulla on aina kiire

Raiku ei hauku ja korvatkin ovat pystyssä

Nukka

Raikulle viimeinen sana

Tokoiluja

Tänään ihanteellisessa kesäsäässä (18 astetta ja puolipilvistä) Linnunlahden kentällä. Tassu hommaili ensin noutoleikkiä, joka sujuukin jo oikein hienosti: heitän kapulan, Tassu juoksee kovaa, ottaa kapulan ja juoksee kovaa kohti ja vaihtaa kapulan patukkaan. Tehtiin näitä muutama, aina leikkiä välissä. Pentuluoksetulo, vauhtia ei puuttunut. Eteenmenoa narupallolle jonka toinen vei - meni pallolle ja tuli takaisin kun kehuttiin. Ihan se ei tätä vielä ole älynnyt. Hetki seuraamista imuttamalla. Sitten Tassu alkoikin vaikuttaa valmiilta lopettamaan, janokin oli kova. Hyvin se tulee leikkiin ja vaikka välillä tekisikin mieli alkaa haistella maata se silti leikkii mieluummin. Ainakin vielä (sanoo realisti).

Raiku teki voittajasettiä. Metalli hyppynä ok, kohtalainen tasamaana. Ruutua monta lähetystä eri suunnista, ne olivat kaikki todella hyviä, meni suoraan maahan. Pari ruudun loppuosaakin. Tunnari muuten hyvä, mutta vauhti huono ja se luovutuspaikka. Raiku on niin kauhean epävarma tunnarista. Luoksarissa alkoi ennakoida. Kaukoissa homma hajosi: seisomasta istumisessa alkoi tarjota maahanmenoa uudestaan ja uudestaan. Onkohan sitä vähän hinkattu? Hyvällä vireellä teki kuitenkin koko setin. Huh taas. Näillä mennään.

Treenin jälkeen Tassu sai vähän aikaa leikkiä Takun kanssa ja Raikukin innostui yhteisleikeistä. Muuten Tassun katukävelyt ovat huimasti edistyneet. Polkupyörät, lastenvaunut ja jalankulkijat ohittuvat ihan coolisti, rullaluistelijat vielä vähän terävöittävät Tassua mutta niistäkin päästään kun sanon että katsoo vain. Koirat sen sijaan ...

Tokotunnilla

Treenattaviksi liikkeiksi valittiin ensin seuraaminen, luoksari ja ruutu. Tehtiin kokeenomaisesti ei ilman palkkaa. Seuraaminen ihan kohtalaista, juosten käännöksissä väljeni ja askelsiirtymiä käskettiin hioa, niissä perusasento jää taakse ja Raiku siirtyy vähän hitaasti. Lähdön perusasentoa ei saisi hyväksyä vinona myöskään. Mutta vire oli hyvä, Raiku teki innokkaasti. Luoksarissa molemmat stopit vähän löysiä, täytyy treenata taas enemmän palkkaamalla kumpaakin erikseen. Ruutu oli hieno. Juoksi kovaa suoraan keskelle, meni maahan ja pysyi siinä kunnes käskettiin seurata. Ihan loppuseuraamiseen käskettiin kiinnittää huomiota, Raiku kuulemma näyttää siltä, että johan tämä tehtiin.

Toisella setillä tehtiin merkin kiertämistä. Olen nyt päätynyt siihen, että merkki kannattaa Raikulle opettaa kiertämällä ja vain joskus ottaa pysäytys takana. Raiku oli aika kiinni käden liikkeissä ja runsaan palkkaamisen jälkeen myös kädessä. Muutama tosi onnistunut tehtiin, kiersi myös kahta merkkiä kahdeksikkona, siitä se selvästi innostui. Loppuun paikallaistuminen joka ihan moitteeton, sitten häiriköityä paikkamakuuta. Kaiken muun kesti paitsi sen, että toinen ihminen meni sen viereen ja käski istumaan. Huomautuksen jälkeen ei enää sortunut.

Tassu harjoitteli vain autossa odottamista ja lenkillä eksymistä. Lähti pusikkoon haukkumaan lintuja ja Raikun kanssa jatkettiin polkua pitkälle jyrkän mutkan taakse niin kauan kuin haukkua kuului. Sitten pysähdyttiin. Hetken päästä haukku kuului selvästi polulta, juoksenteli sitä edestakaisin. Lopulta haukku loppui ja oli pitkään hiljaista, sitten eksynyt pentu alkoi hätäänytneenä itkeä. Kutsuin, ja sieltä tuli Tassu niin kovaa kuin pääsi. Kun löysi taas jengiin, piti pitkään selittää ja pyöriä jaloissa. No, tuskin se paljoakaan oppi, vähän päästä oli uudessa pusikossa haukkumassa, tosin tuli huomattavasti nopeammin sieltä pois.