Ukkosjälki

Tänään taas Josepan jälkiryhmässä Jaamalla. Pyysin jälkeä, jossa olisi paljon kulmia ja yksi terävä kulmakin. Heti kun jäljet oli poljettu tuli ukkonen, kaatosade ja rakeitakin. Aikamme odotettiin autoissa, sitten lähdettiin lähellä asuvan ryhmäläisen kotiin kahville. Puolitoista tuntia siinä odoteltiin, sitten sade vähän hellitti vaikka ukkonen vielä jyrisikin. Ajettiin takaisin metsään ja päätettiin, että jokainen ajaa samaan aikaan oman jälkensä ennen uuden ukkoskuuron alkua. Ja niin jouduttiin Raikun kanssa ihan kaksin metsään ihan oudolle jäljelle. Huh. Samalla alkoi uudestaan sataa. Nosto oli vähän haparoiva ja Raiku tarkisteli sinne tänne. Sitten se lähti ajamaan, mutta edelleen tarkistellen. Edettiin kiemurrellen ja olin ihan varma, että se ei ole koko aikana ollut jäljellä kun keppejäkään ei noussut ja menimme mielestäni ympyrää. Kulmia oli paljon, ja yhdessä kohdassa se kääntyi lähes tulosuuntaan. Sitten lopulta kun olin jo aikeissa viedä sen pois metsästä harhailemasta se nosti kepin. Jatkettiin yhtä epämääräisen tuntuisesti kunnes se nosti toisen, kolmannen ja neljännen kepin ja sitten tuli vielä loppupurkillekin. Ilmeisesti kaksi ensimmäistä keppiä jäi nostamatta. Koko ajan satoi ja salamoi ja ukkonen ryskäsi melkein kohdalla, mutta ei se Raikua näyttänyt haittaavan. Oli opettavainen jälki - ei ehkä niinkään Raikulle kuin emännälleen. Kun se jäljestää niin se oikeesti jäljestää, on se vaan uskottava.

Rallirataa

Ahkeran treeniviikon päätti rallytokotuntinen. Tehtiin avoimen luokan rataa, eli sai tehdä ilman hihnaa. Rata oli mukavan vaihteleva, ja kun taskussa oli juuri keitettyjä maksapaloja, Raiku oli ihan liekeissä. Emäntäkin onnistui olemaan tarkkana, joten tehtiin rata kaksi kertaa varsin hyvin spiraaleineen, houkutuksineen ja kaikenlaisine käännöksineen ja pyörimisineen.

Rallin jälkeen käytiin lenkillä ja sitten tunnaria. Ensimmäisellä ei meinannut lähteä ja kun sitten meni, haisteli kapulat, kosketti omaa ja jäi siihen seisomaan. Onneksi vain hetkeksi, nosti oman ja toi. Siis toinen yritys seurauksena. Nyt lähti hyvin, haisteli ja nosti oman. Hyvä. Vielä kolmas tarkistukseksi, ja se oli sitten ihan täydellinen. Ei se näköjään auta muu kuin vain tehdä näitä.

Oppikirjajälki

Josepan jälkiryhmän treeneissä tällä kertaa jälki kuivassa mäntymetsässä. Pituus noin 700 metriä, kuusi keppiä, noin 15 m jana. Vanheni vähän toista tuntia, ilma täysin tuuleton. Suoritus: jana suora, nosto täsmällinen ja jälki tarkkaan, kaikki kepit ja kulmat. Siinä ei ollut mitään korjattavaa.

Esineruudussa 8 esinettä, neljä takana ja neljä keskellä täysmittaista ruutua. Lähti hyvin ja nosti ensimmäisen esineen takakulmasta. En palkannut ja lähetin uudestaan. Vähän hitaammin eteni, mutta nosti esineen ruudun keskeltä, toi laukalla ja sitten palkkasin. Se oli hyvä esineruutu, meni kerrankin ihan kuin päässäni suunnittelin :)

Ja lopuksi vielä pienen lenkin jälkeen mikäs muu kuin tunnari. Ja tällä kertaa vain yksi tunnari, se kun meni kerralla oikein. Meni kapuloille, haisteli, nosti oman ja toi. Jee!

Tottista

Tänään päästiin ekaa kertaa Linnunlahden kentälle jälkiryhmän tottiksiin. Kentällä treenasi iso joukko muitakin koiria ja vilskettä ja meteliä piisasi. Yksi treenaavista ryhmistä ampui ainakin parikymmentä kertaa. Raikulle, joka on tottunut treenaamaan niin, että yksi koira kerrallaan on kentällä, tämä oli selvästi outo ja vähän huolestuttavakin tilanne. Kaikesta huolimatta Raiku tottisteli ihan hyvin, ei parhaimmillaan mutta ei mitenkään huonostikaan, eivätkä ampumiset haitanneet sitä ollenkaan. Tehtiin seuraamista, jääviä, luoksetuloa, eteenmenoa ja lopuksi vielä estenoudot ja paikallamakuu. Palkkasin paljon taistelulla, joka aivan selvästi nosti Raikun virettä. Vähän sitä näytti stressaavan kun estenoutojen aikana sakemannit haukkuivat melkein vieressä kumeilla äänillään, mutta silti ne menivät kerralla niin hyvin ettei tarvinnut jäädä hinkkaamaan. Pitäisi käydä useammin tällaisissa treeneissä, joissa kaikkialla tapahtuu koko ajan jotain, eikä aina vaan rauhallisissa paikoissa ja tutuissa porukoissa. Yksi kuitenkin unohtui, se tunnari. Tämä oli sitten tunnariton treeni.

Treenin jälkeen mentiin kanavalle lenkille ja kuljettiin raunioradan poikki. Laitoin koiria ketteryystikkaille, ja vielä se Aihkikin tassujensa koordinoinnin tikapuilla selvitti. Samoin teräsputken ja keinulaudan. Ja oli kyllä todella tohkeissaan.

Jälki joka melkein katosi

Hannelen kanssa jälkeilemässä. Raikulle kohtalaisen pitkä jälki kohtalaisen hankalaan maastoon, jyrkkiä nousuja ja laskuja, ryteikköjä, tienvartta ja sen sellaista. Nosti jäljen hyvin, mutta kadotti aika nopeasti kun jälki siirtyi polulta metsään. Löysi aika pitkän etsimisen jälkeen uudestaan, sitten ajoi ihan hyvin vähän aikaa, kunnes taas tultiin polun pohjalle ja se lähti vaan seuraamaan sitä ja päätyi haahuilemaan tielle. Kutsuin takaisin ja annoin sen vapaasti etsiä jälkeä, jonka kulkua jäljentekijäkään ei muistanut. Siinä se pyöri kunnes katosi näkyvistä. Jostain kuului ritinää ja pyysin Raikua odottamaan. Mäen alta se löytyi seisomassa keppi suussa. Siitä jatkettiin ja taas se ylitti tien vaikka jälki meni tien laitaa. Otin takaisin ja sitten jälki taas löytyi ja loppuun ajoi hyvin. Kolme keppiä kuudesta tältä jäljeltä löytyi. Mutta ei se luovuttanut vaikka jälki katosikin useamman kerran. Se on aina kiva nähdä.

Esineitä etsittiin näytöllä niin, että palkka vasta toisen jälkeen. Meno oli reipasta molemmilla kerroilla. Ehkä täytyy tätä vähän aikaa jatkaa.

Ja esineruudun ja jäljen välissä - tunnaria. Vire oli taas liian korkea, ryntäsi kapuloille ja otti ensimmäisen suuhun sattuneen. Korjasi kyllä kun huomautin eikä onneksi lannistunut. Vasta kolmannella kerralla se haisteli, jolloin tietenkin toi oman. Neljäs oli ihan täydellinen, siitä sitten hyvä palkka. Voi huh.

Juhannuksena tavattiin sukulaiskoiria, Pipari, Mansi ja pentu Unna.

Jälkitreeneissä

Tänään käytiin taas Josepan jälkitreeneissä. Raikulle tehtiin jälki, joka kulki välillä metsässä, välillä tienvarren ojassa ja välillä tien laidassa. Se oli sellaista siksakkia metsän, ojan ja tien välillä. Kuusi keppiä. Nosto hyvä, ensimmäinen metsäosuus ihan normaali. Ensimmäisellä tie-ojaosuudella kulki tien laitaa ja keppi oli ojassa, palasi parin metrin päästä. Ensimmäinen metsään siirtyminen hyvin, toisella kerralla kulki vaan eteenpäin, sitten pysähtyi, mietti ja palasi nelisen metriä takaisinpäin ja jatkoi metsään. Kaikki kepit nousivat ja viimeisellä tie - oja osuudella oli jo tosi varmaa työtä. Hauska toisenlainen jälki.

Jälkien vanhetessa tehtiin kaksisteen mitäs muuta kuin tunnaria. Kahdella ensimmäisellä lähetyksellä roiskaisi kapuloille ja otti ensimmäisen suuhun sattuneen. Kahdella viimeisellä teki taas täydellisen suorituksen. Varmaan vaan lisää ja lisää treeniä.

Jäljen jälkeen tehtiin esineruutua palaamalla alkuun: Raiku puuhun, esine kauas metsään, Raiku esineelle. Todella nopeaa ja innokasta, mutta en palkannut vaan kehuin vaan ja vein Raikun seuraavaan puuhun ja uuden esineen vielä kauemmas. Näitä me nyt aiotaan tehdä; esine näytöllä ja palkka vasta toisesta esineestä. Joo.

Jälki soralla ja muuta

Tänään Pärnällä ajatuksella vähän jotain. Ensin etsittiin esineitä. Kapea pitkä ruutu, paljo esineitä, myös aika edessä. Raiku haki ensimmäisen aika laiskasti aika edestä. Kehuin vaan ja lähetin uudestaan. Meni vielä laiskemmin, mutta toi toisenkin. Sitten iso palkka. Voi voi.

Jälki oli kokonaan sora- ja hiekkapohjalla. Aika lyhyt, neljä keppiä. Vanheni vähän yli tunnin, tuuli oli todella navakka. Jana aika lyhyt, eteni suoraan ja nosti jäljen heti. Ajoi tarkkaan nenä sorassa, teki kulmat ja ylitti vanerisillan. Ei yhtään epäröintiä ja kaikki kepit nousivat. Olisi ajanut pidempäänkin, oli vähän hämmästynyt kun jälki loppui. Kyllä sen kanssa täytyy alkaa tehdä tällaisia haastaviakin jälkiä, niin ei ala hutiloida kun joutuu oikein miettimään.

Kun ajatuksena oli vähän jotain, mentiin vielä esteille. Ensin 50 askeleen edestakainen seuraaminen, joka hyvää työtä. Sitten hyppy- ja estenouto, molemmat kerran kun niissä ei ollut mitään hinkattavaa. Eikä sitten treeniä ilman tunnaria :) Tällä kertaa täydellinen suoritus, meni reippaasti, haisteli kapulat, otti oman ja toi reippaasti. Kun tietäisi mikä tähän vaikuttaa, tähtien konstellaatiot vai mikä? Loppuun vielä eteenmeno etukäteen viedylle pallolle. Ainoa vika eteenmenossa on seuraamisen edistäminen, muuten tosi hyvä.

Se oli se vähän jotain. Aihki kävi tauotta haukkuen tyhjentämässä esineruudun, tai siis kuljettiin ruutua yhdessä ja Aihki noukki esineitä, tavattoman tohkeissaan.