Vähän jotain

Hellesäät ovat pahasti verottaneet koulutusintoa. Jotain on kuitenkin puuhailtu parin viime viikonkin aikana. Agilityssa pari kertaa, mutta paahtavassa kuumuudessa Raiku ei oikein tahdo jaksaa. Se tekee kyllä ja ihan ohjauksen mukaisestikin, mutta vauhti on aika vähissä. Uiminen ennen treenejä voisi auttaa, mutta kun ei ole ehtinyt. Toisaalta se selvästi tykkää agilitysta kun haluaa kuumuudesta huolimatta tehdä eikä ryhdy rettelöimään.

Tottelemista eri muodoissaan on kanssa tehty muutamana iltana, kerran jopa Linnunlahden kentällä. Siellä tottiseste ja hyppy sujuvat kohtalaisesti, useimmiten tekee oikein, ja ihan innokkaastikin. Ruutua on taidettu tehdä kerran, silloin se ei kauhean hyvin taas sujunut. Aina välillä näyttää, että Raiku olisi älynnyt, sitten taas ei. Varmaan useammin treenaaminen auttaisi. Voittajan kaukoissa voi jo ottaa vähän matkaa ainakin maa-seiso ja istu-seiso -vaihtoihin. Luoksarissa molemmat pysäytykset onnistuvat, mutta nyt (vasta) se on alkanut ennakoida niitä. Läpijuoksut ovatkin jääneet vähän vähälle, täytyy yrittää muistaa. Jäävät ovat ainakin tällä hetkellä aika varmat. Nouto on selvästi mielentilalaji, hyvällä fiiliksellä se on nopea ja innokas, vähän huonommalla aika vaisu. Pitäisi varmaan korottaa palkkaa jos se motivoisi. Laukauksia pitäisi treenata enemmän, Raikun seuraaminen herpaantuu selvästi ammuttaessa. Paljon siis pitäisi.

Yhden kerran tein sille jäljen Jaamalle, yhtä rinnettä alas ja toista ylös, välillä metsätien reunaa ja sitten yli. Se on hyvä jälki, vain yksi keppi jäi matkan varrelle kun se ajoi vähän sivussa. Sitten tehtiin esinepisto, esine noin 50 metrin päässä, ei ollut ongelmia. Aihki haki oman esineensä välissä vähän lähempää, ja Raikulle vielä toinen esine kauemmas, meni ja tuli oikein innolla. Aihkilla on selvästi positiivinen vaikutus Raikun esinemotivaatioon.

Saisivat säät edes vähän viiletä tästä jatkuvasta 30 asteesta niin omakin treeni-into voisi lisääntyä :)

Puuhailua Pärnällä

Emännällä on ollut niin työkiireitä ja -matkoja, että ei olla ehditty treenailla mitään. Tänään kuitenkin suunnattiin illalla Pärnävaaralle tekemään tottelemisia ja jälki. Tottelemisissa sekä tokoa että tottista, ei kai niillä koiralle ole mitään eroa? Aloitettiin pitkällä seuraamisella, oikein hyvää. Tasamaanoutoja, kahdella ekalla varasti, mutta kun palautus oli täyttä laukkaa, palkkasin. Kolmannella pidin namin avulla paikoillaan edelleen hieno paluuvauhti, joka kerralla leluun. Sitten tunnaria, vähän tahmeeta. Ruutua, appari näytti vinkulelun kanssa, meni kovaa ja sai lelun. Toisella kerralla eri suunnasta ilman näyttöä, jälleen kovaa suoraan ruutuun. Vielä kerta kiellon päälle eri suunnasta ilman apuja, hienosti ruutuun ja lentävä lihapulla palkaksi. Siirryttiin tottisesteille. Estenoudossa jäi taas harjalle ihailemaan maisemia, ekalla kerralla tuli takaisin ilman kapulaa, toinen hyvin. Hyppynouto hyvä pienellä lisäavulla. Kun kerran oli alettu treenata, tehtiin vielä luoksetulon maahanmenoa Takapalkalla meni maahan kuono takapalkkaa kohti. Ilman takapalkka jäi ensin seisomaan mutta toisella kerralla hienosti maahan. Vielä metallinouto hetsattuna, vauhtia oli paluussakin, eikä mitään kalisuttelua. Kaikkineen paljon ihan hyvää, paljon kaikkea epämääräistä. Pitäisi varmaan treenata edes kerran viikkoon?

Jäli kulki sekametsässä, oli vanhentnut pari tuntia. Nosto oli taas hakala, mutta sitten itse jäljen kanssa ei ollut ongelmia, mutta kuudesta kepistä jätti taas kolme metsään. Yhtä kohtaa tarkasteli, mutta kun en tiennyt onko siinä keppiä niin jatkoi matkaa ilman. Siitä se varmaan sitten päätteli että väliäkö noilla ja paineli menemään suoraan keppien yli. Yhden bongasin ja pakotin nostamaan. Pitää ruveta merkkaamaan kepit ja pakottaa se nostamaan ne. Jälki loppui hiekkatien laitaan, seuraten sitä vähän matkaa. Raiku yritti väkisin tien yli, siitä jäljentekijä oli tullut, eli siis vanhaan takajälkeen. Kyllä se sitten lopulta nosti jäljen hiekkasoralta ja tosi tarkkaan ajoi loppupalkalle. Metsässä se ei jälkeä kadota, ei edes pyöriskellyt, pari kertaa tarkisti metrin verran. Mutta ne kepit.

Aihkilainen etsi purkin Unan jäljeltä, jäljestäen aika tarkkaan (ilman liinaa tietenkin) jälkeä pitkin. Se oli taas niiiin tohkeissaan. Vähän se tokoilikin, haukkui ja intoili Raikun vinkulelun perään.

Tokokokeessa

Raiku kävi tänään kolmannen kerran avoimen luokan kokeessa Joensuussa, tuomarina Marko Puranen. Tällä kertaa tämmöinen rivi:

Paikalla makaaminen 8 (ennakoi perusasennon)
Seuraaminen 8.5 (lähti vähän huonosti mutta paransi)
Liikkeestä maahan 9
Luoksetulo 8.5 (pysähtyminen hyvä, loppuasento ei)
Liikkeestä seisominen 10
Noutaminen 5 (lähti käskystä,palautus laukalla, pudotti kapulan eteeni ja jäi siihen istumaan)
Kauko-ohjaus 9 (hitaat vaihdot)
Estehyppy 8.5 (muuten hyvä, mutta lopussa alkoi haukkua, mitä se ei ole koskaan aiemmin tehnyt)
Kokonaisvaikutelma 9
Pisteet yhteensä 167.5. Eli kolmas ykköstulos ja TK2  :)

Sää oli helteinen ja kenttä paahteessa. Raiku oli koko kokeen ajan vähän sitä mieltä, että porokoiran ei tarvitse tällaisella helteellä töitä tehdä. Kaukokäskyjen alussa se näytti siltä, että nyt jään tähän makaamaan enkä tee mitään, mutta sitten kuuliaisuus voitti ja se suoritti kuin suorittikin vaihdot. Hypyn päätteeksi haukkuminen kuulosti kuin se olisi sanonut, että "nyt kuule loppui jo, paras ymmärtää!"

Agilitya

Vaikka jo luulin helteiden hellittäneen enkä kiiruhtanut ennen agituntia uittamaan Raikua, liian kuumana se säätä piti agilityn harrastamiseen. Alkuun se kyllä oli innoissaan, mutta kun puoli rataa oli tehty kolmeen kertaan kaikkine takaakiertoineen ja persjättöineen, sen vauhti alkoi hiipua. Jatkettiin kuitenkin niin, että sille laitettiin aina noin viiden esteen perään namikuppi ja kummasti se piristi Raikun suoritusta. Päästiin kaikki koukerot 20 esteen radassa lopulta ihan kunniallisesti ja loppusuoralla Raiku irtosi tosi vauhdilla huomattuaan suoran päässä namikupin. Mutta kyllä se on vähän sitä mieltä, että poropaimenet työskentelevät vain talvela, kesät viettävät pihalla loikoillen.

Pari viikkoa sitten Taivaanrannan kurssilla otettiin agilityradoista kuvia, ja niinpä Raikunkin agilityharrastuksesta on nyt ensimmäisiä kuvatodisteita. Kaikki kuvat on ottanut Johanna Raki.

Jälkeä ja tottelemista ja hellett

Tänään käytiin pitkästä aikaa ajamassa jälki. Pituus ehkä noin 700 metriä, kuusikkoa ja metsätien laitaa. Lämpöasteita noin 25. 6 keppiä. Vanheni noin puolitoista tuntia. Jäljen nosto epäröivä, oli lähdössä takajälkeen, mutta korjasi. Alkuun ajoi löysällä liinalla ja nosteli keppejä, mutta puolivälissä oli saanut jäljen kuvan päähänsä jolloin vauhti alkoi kiihtyä vetämiseksi, ja meni yhden kepin yli, toisenkin olisi mennyt ellen olisi pysäyttänyt. Kulmissa ei mitään epäröintiä, mutta kun jälki kulki kahdesti metsätien laitaa menemättä yli, Raiku jälleen merkkasi mutta sitten vaan yli. Näitä enemmän. Kerran se sai jonkun ilmahajun ties mistä, pysähtyi ja katseli, mutta palasi itse jäljelle. Mitähän tuolle vauhdin kiihdyttämiselle ja sitä mukaa keppien yli kulkemiselle pitäisi tehdä, kun liinasta hidastaminenkaan ei auta? Jäljestämisessä sinänsä ei ollut minkäänlaista ongelmaa. Sen yhden unohtuneen kepin kävi sitten hakemassa metsän reunasta kun jäljen jälkeen mentiin lenkille sitä samaa metsätietä. Oikein otti suuhunsa ja toi.

Aihki sai etsiä maalimiestä, joka piiloutui Nukan jäljelle poistaessan puihin jääneitä merkkejä. Aihki luuli etsivänsä purkkia ja kuli nenä maassa. Maalimiehen bongatessaan jäi hämmästyneenä paikoilleen ja hetken mietti haukkumistakin, mutta sieltä se irtosi ja purkki löytyi maalimiehen kädestä.

Eilen mentiin kokeilemaan tottelemista Linnunlahdelle. Sitä ennen lenkkeiltiin ja uiskenneltiín

Aihki iloitsee kun ollaan veden äärellä

Raikulla on outo tapa hieroa itseään puita vasten

Totteleminen aloitettiin tottisnoudoilla. Raiku oli lähes riehakkaalla päällä, joten tasamaanoudossa oli suorastaan mahdotonta odottaa noutokäskyä. Tehtiin kolme peräkkäin ja joka kerta varasti, mutta paluuvauhti oli hieno. Myös estenoudolle varasti ekalla, toisella pysyi, sitten hyvä. Hyppynoudolla sama, ja ekalla myös kiertäen takaisin. Toisella pysyi lähdössä, mutta jäi esteen taakse haistelemaan jotain, ja kun menin esteen lähelle, hyppäsi ilman kapulaan melkein syliin. Kolmas sitten tosi hyvä. Pitkä seuraaminen suunnanvaihtoineen takapalkalla oikein hyvää. Jäävät hyvät. Tokon avoimen luoksarissa jälleen päätti, että pitäisi kutsua kahdesti, mutta siitä päästiin pienellä uhkailulla. Stopit hyvät. Tehtiin useampi toisto, loppuun kokonainen liike, ihan kohtuullinen. Avon kaukoissa ei ongelmaa. Hyppyä muutama kerta, ei oikein muistanut mihin pitää lopussa tulla. Siihen lopetettiin, tuli jo hiki emännälle ja koiralle vaikka kello oli melkein kahdeksan illalle.

Hellepäivän agia

Lämpötila edelleen +25 vaikka kello oli jo kuusi. Päätin tormistautua ja lähdettiin sen verran aikaisin, että koirat kerkesivät käydä uimassa ennen harkkoja. Siitä huolimatta Raiku käveli uinnin jälkeisen lenkin läähättäen hyvin hitaasti. Huono merkki, joka ei pitänytkään paikkaansa. Radalle lähtiessään Raiku oli suorastaan riehakas. Rata oli tämmöinen:

Alku mentiin ihan kerralla ja hyvällä vauhdilla puomin loppuun asti. Siihen oli käsketty viimeistään pysäyttää, koska sen jälkeen tehtiin irtoamisharjoitusta putkesta hypylle 7. Ohjaaja vei hypyn taakse namialustan, ja Raikuhan irtosi. Sain jäädä putken alkuun seisomaan ja huutamaan käskyä kun Raiku eteni. No, radan keskellä ollut pyöritys ei sitten niin sujuvasti mennytkään, aina olivat sekä käskyt että muu ohjaus myöhässä. Kepit piti tehdä vasemmalta, mitä ei olla harjoiteltu juuri yhtään. Ohjaaja käski palkata joka välissä ja sitten joka toisessa, ja kyllähän Raiku ihan selvästi alkoi pujotella. Loppuradan jälkeen vielä vähän hiottiin välistävetoja ja tehtiin irtoamiskohta ilman nameja. Muuten meni hyvin, mutta minä olin edelleen koko ajan myöhässä. Eli hyvin Raiku jaksoi helteestä huolimatta. Oliko sitten motivaatio, tuttu kenttä, uiminen vai kaikki tai jokin muu. Mene tiedä.

Sunnuntaina Aihkikin pääsi agiradalle, mikä unohtui kirjata. Yhdellä tauolla otin Aihkin ja tehtiin radanpätkiä minihypyillä, putkia, keppejä ja keinua. Aihkilla ei ollut motivaatio-ongelmia, kauhealla räyskällä säestettynä se painalsi rataa niin kovaa kuin pääsi ja ihan ohjauksen mukaisesti. Pallonkiilto silmissä, ja saihan se sen sitten lopulta. Se on jotenkin liikuttava.

Agin jälkeen lenkkeiltiin víelä Ylämyllyn maastoissa ja koirat kävivät uudelleen laavulla uimassa. Tuomet, kielot, mustikat ja mansikat jo kukkivat.

Agia, tokoa, tokoa, agia

Eli käytiin Kiteellä Taivaannastassa kahtena päivänä koulutuksissa. Kumpanakin päivänä oli sekä agia että tokoa, lauantaina ensin agia, sunnuntaina ensin tokoa. Tokossa koulutti Hertta Mikkonen, agissa Maiju Parviainen.

Lauantain tokossa aloitettiin ohjatulla seuraamisella, vähän voittajaluokan malliin. Raiku teki ihan hyvin, vinkkejä saatiin sivuaskeleitten ottamisesta. Sitten ruutua, ensin läheltä niin kuin ollaan tehty, mutta kouluttaja oli sitä mieltä, että se ajautuu sinne ruutuun vähän sattumalta. Tehtiin niin, että Hertta kävi ruudussa pallon kanssa ja lähetys vähän kauempaa, pallo kun koira ruudussa. Sitten lähetys tyhjään ja pallo lensi sivusta. Ohjeeksi tehdä myös tällaisia näyttöjä, että se oppii menemään suoraan ruutuun. Täytyy kokeilla. Voittajan luoksari tehtiin puolittain kokonaisena, eli molemmat pysäytykset. Seisomaan jäi kuin seinään, maahanmeno vähän epävarmempi, mutta yhdellä käskyllä meni! Ja tämän se oli tehnyt vain kerran ennen, ihan erillisenä. Loppuun Hertta tarkisti kaukot. Tehtiin ihan läheltä ja kaikki muut kelpasivat paitsi seiso-maa, jossa se etenee. Etenemisen estämiseen ei kuulemma ole muuta tietä kuin namiohjaus, joten kai se on sitten siihen lopultakin ryhdyttävä. Muuten Raikun tekniikkaa kehuttiin. Kun Raiku oli jo aamulla tehnyt aglitya ja lämpötila oli +25, ei juuri muuta tehty, Raiku alkoi jo olla aika kypsä.

Sunnuntaina tehtiin tokoa heti aamusta. Aloitettiin avon hypyllä, ensin haisteli hypyn takana ja istui vasta toisella käskyllä, seuraavalla kerralla tälläsi istumaan ennen käskyä. No joo. Sitten siirryttiin tunnariin, ensin kuten ollaan tehty. Vieraat olivat ympyrässä ja oma niitten takana ruohikossa, vieraitten väleissä nameja. Namien syönnin jälkeen käsky omalle, hyvin nosti. Seuraava kierros niin, että nameja ei ollut ja oma oli melkein samassa ympyrässä kuin vieraat. Raiku haisteli hetken vieraitten välejä ja meni nostamaan oman! Olisikohan se alkanut älytä. Näin käskettiin jatkaa, välillä nameja väleissä, välillä ei, ja tuoda omaa vähitellen samaan rinkiin vieraitten kanssa. Sitten tehtiin jääviä, joissa istumisen seisoi ekalla kerralla, mutta sitten kaikki ok. Loppuun tottiksen eteenmenoa, pallo oli viety etukäteen. Hienosti eteni, suoraa linjaa. Sitten tehtiin niin, että pallo oli Hertalla joka kutsui Raikua, ja minä käskin maahan juuri vähän ennen. Onnistui sekin. Vielä yksi eteenmeno näkyvälle pallolle, seuraamisessa edisti ihan mahottomasti, mutta sillä nyt ei ole väliä. Hertan mielestä Raikun voittajaliikkeet ovat hyvällä alulla :)

Agissa oli pitkiä ja vaikeita ratoja. Lauantaina Raiku teki agia aamulla, ihan reippaasti. Tehtiin kahdessa osassa 30 esteen rata, jossa takaakiertoja ja saksalaisia ja muita. Kerran onnistuin tekmään takaakierrosta persjätön ihan tosta noin vaan. Loppusuoralla oli hyppy, kaksi suoraa putkea ja okseri ja kun kouluttaja meni vinkuketun kanssa suoran päähän, Raiku kehitti tosissaan vauhtia. Sunnuntaina oltiin ensin tokoiltu, lämpöä oli edelleen +25, ja Raiku päätti, että nyt tämä trenaaminen meni jo liiallisuuksiin. Tehtiin sitten vaan keppejä, pari rengasta ja hyppysuora, johon se vielä innostui vinkuketun avustuksella.

Hyvä koulutus, etenkin tokoon saatiin sekä hyviä vinkkejä että vahvistusta sille, että ei olla tehty juttuja ihan pieleen. Eli jatketaan harjoitusta, tosin ei nyt ihan lähipäivinä :)