Koirat saivat tänään kokeilla verijälkea eli metsäjälkeä. Värkättiin jälkiä Jaamalle: lähtöön maan pinnan rikkomista ja veriroiskeita, sienen perässä vetämistä, kulmiin "makaukset" eli maan rikkomista ja veriroiskeita ja loppuun peuransorkka. Jälkien pituus oli varmaan jotain parisataa metriä ja ne vanhenivat vain vajaan tunnin, mikä oli selvästi liian vähän. Raiku sai aloittaa. Lähtöpaikkaa se haisteli huolellisesti ja lähti sitten etenemään ihan nenä maassa ja aika hitaasti. Vähitellen se nopeutti, ensimmäisessä makauksessa (jotka siis ovat kulmia) se haisteli vähän aikaa ja jatkoi sitten oikeaan suuntaan. Toisessa kulmassa sille tuli hetkeksi hukka mutta löysi aika pian. Lopun jäljen se ajoi todella kovaa ja aika huolimattomasti. Haju oli varmaan vielä levällään, mutta kyllä sille selvästi tuli vaan kiire. Sorkalle se kuitenkin löysi vähän kiemurrellen ja tutki sitä hyvin huolellisesti. Se oli kyllä selvästi todella innoissaan tästä uudesta kokemuksestaan.
Tassu ajoi jälkensä viimeisenä. Lähtöpaikkaa se haisteli pitkään ja huolellisesti ja lähti sitten etenemään hyvin varovasti ja aivan matalana, maha melkein maata viistäen. Välillä se pysähtyi ja katseli ympärilleen - sitä selvästi vähän jänskätti, että mitä tällaisen jäljen päässä mahtaakaan olla. Kulmien makaukset se tarkasteli huolella ja jatkoi aika tarkkaan jäljen päällä. Toisessa kulmassa sillekin oli tulla hukka mutta aika heti se löysi jäljen uudestaan. Loppua kohti sen vauhti kiihtyi ja kiihtyi niin että sitä piti toppuutella, vaikka se edelleen ajoi ihan matalana. Peuran sorkkaa se haisteli huolellisesti ja vähän yritti maistellakin eikä huolinut loppupalkkana ollutta HauHau-koiranmakkaraa, haisteli vaan ja käänsi päänsä pois. Mitä se sellainen koiranmakkara on peuran sorkan rinnalla? Kun päästin Tassun jäljen jälkeen irti, se lähti juoksentelemaan sinne tänne etsien jäljen jatkoa ja sitä, mikä sen oli jättänyt. Kun ei löytänyt, älysi että sorkka oli Hannelen kantamassa muovipussissa ja jäi siihen pyörimään. Taisi Tassu löytää kutsumushommansa :)
Oli hauska kokeilla uutta lajia etenkin kun koirat olivat niin innoissaan. Sotkuista hommaa se kyllä oli, vaatii selvästi harjaannusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti