Aloitettiin vuosi reippaasti rallitokon vakiovuorolla. Pakkasta oli toistakymmentä astetta ja koska halli ei ole lämmin, ei kovin kauheasti treenattu. Raiku kokeili mestariluokan liikettä merkille lähettäminen, siitä kutsu seuraamaan. Alkuun se ei ymmärtänyt, että miten voidaan mennä merkille, joka on sivusuunnassa eikä edessä, mutta kun älysi, meni monta kertaa. Kutsu seuraamaan ei ollut ongelma, sitähän se on ruutuliikkeessä treenannut. Kohta se kyllä varmaan menee ihan sekaisin näistä erilaisista merkeistä ja aina erilaisiin tehtäviin ohjaamisista, edessä peruuttamisesta ja toisaalta seisomasta istumaan menemisistä muusta aiemmin varmaksi tiedetyn maailmanjärjestyksen hajoamisesta. Se varmaan kauhistelee mielessään, että kaikki minkä piti olla pysyvää näyttää sulavan ilmaan. Reippaasti se kuitenkin teki ja kovasti yritti.
Tassu pääsi halliin kun siellä treenasi kaksi muutakin koiraa. Alkuun piti niitä tuijotella ja haukkua, mutta ihan muutaman naksautuksen jälkeen se olikin kontaktissa. Tehtiin aika pitkää seuraamista kaikkine käännöksineen ja sitten leikkiä. Eteen istumisia ja leikkiä. Jalkojen välistä pujottelua ja leikkiä. Kaukoja ja leikkiä. Edessä peruuttamista ja leikkiä. Kerran se kesken tekemisen ryhtyi tuijottamaan keinua treenaavaa koiraa, mutta huomautin aika tiukasti ja se palasi heti kontaktiin ja kun siitä kehuin ja palkkasin, alkoi tehdä oikein innolla. Ehkä sen päähän on tullut ajatus siitä, että itse tekeminen on hauskempaa kuin toisten tekemisten kyttääminen.
Aattona tultiin yhdeksän aikaan kotiin maalta kyläilemästä ja paukutus oli jo alkanut. Ensimmäinen sähisevä ja ritisevä, melkein ikkunan alla ammuttu raketti sai Tassun haukkumaan ja menemään ikkunan eteen. Haukun lopetti käskystä mutta hetken siinä istui ja pöhki kiukkuisesti. Sitten rupesi nukkumaan eikä enää kiinnittänyt mitään huomiota sotatilan kaltaiseen paukkeeseen. Puolenyön jälkeen meni takapihalle pissalle ja vaikka pauke jatkui, Tassu ei välittänyt siitä vähääkään - alkoi räyskätä vasta kun aidan takana kulki iso ja meluava joukko ihmisiä. Siis ihan normaalia. Että ainakin toistaiseksi voi huokaista helpotuksesta ja iloita tästäkin koirasta, joka ei saa paniikkia kovista äänistä. Tosin eihän sitä tiedä mitä vuodet tässäkin suhteessa tuovat, mutta lähtökohta näyttää hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti