Keskiviikkona käytiin toiseksi viimeisellä tokon alkeitten tunnilla. Teemana oli noutokapulan pito ja kaukot. Tassu oli suunnilleen koko tunnin ylikierroksilla, joten kapulan pito meni ihan häsläämiseksi, se pomppi vasten, reuhasi ja sitä rataa. Välillä leikitin, mutta siitähän sen kierrokset vaan nousivat. Perusasentoa se kyllä teki hienosti, pyörähti sivulle ilman apuja, selvästi jotenkin tykkäsi kun osasi. Kaukokäskyissä opeteltiin takapalkkaa ja muutaman toiston jälkeen Tassu alkoi hiffata jutun juonen. Tehtiin istu - maa vaihtoja, sillä on ihan hyvä tekniikka mutta vielä aika epävarmaa hommaa. Vaikka Tassu kävi kierroksilla se ei ollut yhtään kiinnostunut muista koirista, on tainnut jo alkaa oppia miten koulutuskentällä käyttäydytään.
Tänään käytiin rallitreeneissä hallilla. Raikun oikealla seuraaminen on selvästi nyt kolahtanut, tehtiin pujottelua ja spiraalia ja puolen vaihtoja jalkojen välistä. Välillä merkin kiertoa, joka menikin yllättävän hyvin. Puolta vaihtavia täyskäännöksiäkin kokeiltiin, niissä emännän hahmotuskyky on suurin ongelma. Raikun pahin ongelma on pyöriminen, joka suuntaa oikealta vasemmalle. Se ei yksinkertaisesti pysty tekemään sitä, ei osaa pyörittään takapäätään. Vieläköhän tämä(kin) ongelma onnistutaan ratkaisemaan vai joko tuli juttu jota Raiku ei opi. Yritettiin sitten niin, että minäkin pyörin paikallani ja hetkittäin Raiku heitti takapuoltaan, mutta semmoinen pyöriminen alkaa itselle käydä aika vaativaksi. No, katsotaan.
Ryhmässä oli meidän lisäksi vain yksi muu paikalla, joten otin sitten Tassunkin halliin. Ensin kahden lelun leikkiä, mutta halusi tällä kerralla omia molemmat. Muutaman kerran onnistui kuitenkin. Pari vauhtinoutoa, ne edelleen hyviä. Tassu juoksi kovaa vauhtia myös pitkän agilityputken läpi ensin mun luokse ja sitten samantien takaisin treenikaverin luokse. Reipas koiranpoika se on, tykkää tehdä mutta aika helposti sillä menee ylikierroksille. Todennäköisesti se on kuitenkin vika joka vanhetessa vähenee.
Metsälenkeillä Tassu on vallan villiintynyt. Juoksee ensin puolen tunnin ajan sellaisen kolmenkymmenen metrin säteellä suuntaansa edestakaisin eikä kuule mitään. Sitten kun enimmät höyryt on juostu se alkaa jopa kuunnella luoksetulokutsuja sekä kieltoja lähteä omille retkilleen. Kun se on kuulolla, se tulee luokse kovaa vauhtia joka kutsusta, mutta niitä kuulollaolohetkiä on aika monilla lenkeillä vain noin suunnilleen puolen aikaa puolentoistatunnin lenkistä - toisinaan se kyllä on koko ajankin kuulolla, ilmeisesti riipuu sekä metsän kutsun voimakkuudesta että höyryn määrästä päässä. Se selvästi on tullut ikään, jolloin suuri maailma houkuttaa jäniksineen ja ilman ja päässä on ajatus, että pystyy ihan mihin vaan. Hohhoi. Tulee niin nuori Aihki mieleen, se oli ihan samanlainen. Raiku on aina ollut herkempi tottelemaan, vaikka on sekin aikanaan reviirinsä rajoja kokeillut. Täytyy kai alkaa muistella niitä Aihkin nuoruuden aikaisia kurikeinoja, joilla sen sai tottelevaiseksi.
Viimeisen kappaleen toinen lause: niin kirjoititko Taimin pentuajasta? :D Heh, kuulostaa tutulle. Musteen kanssa tavattiin eilen ekaa kertaa kauriita, ne ovat nyt saapuneet kesäpaikoistaan tänne iloksemme pelloille kirmailemaan. Tällä kertaa meni niin, että kauriit 0 - Laura 1. Näin ne ennen koiria, mutta saman tien, kun Muste näki kauriit niin ei miettinyt, mitä tekisi (muut pysähtyivät vaan!). Huusin "EEEII" ja "TUULEE", ja pakitin takaisin puiden taakse metsään vähän näkösuojaan, niin sieltä se penneli juoksi luokseni. Otin hihnaan, ettei saa tuoreilla jäljillä mitään idiksiä. Mutta "ihan lupaavaa" joskaan ei yllättävää - pikkulintujen perässä juoksentelee, kun ne oikein kiusallaan kurvaavat läheltä maata. Mutta aika hyvin korvat silti löytyy, ja se palautuu näistä heti, kun mennään tilanteen ohi. Onneksi täällä näihin saa tottua aika huoletta. :P
VastaaPoistaJaa jaa, Tassu taitaa sitten olla mummun poika :) Tassu on pari kertaa valitettavasti päässyt jäniksenajoon useamman koiran jengissä, ja sehän on niin palkitsevaa, että yksinkin kannattaa yrittää. Ei se yksin kauas mene eikä ole kauaa, ja hätääntyy aika helposti jos ei heti löydä mihin minä olen mennyt kun tulee takaisin, mutta mentävä on kun päässä alkaa surrata. Pari kertaa olen ajanut sitä pois kun on tullut lähelle mutta ei kontaktiin, sillä on välitön karkailua estävä vaikutus - kuulo paranee kerralla ja sen jälkeen uskoo hyvin kieltoja lähteä rundaamaan, tulee luokse heti kun kutsutaan ja muutenkin vähän mielistelee. Siitä voisi päätellä että sillä kuitenkin on aika vahva laumavietti, ylipäätään se tykkää tehdä yhdessä. Kyllä sen todennäköisesti saa kohtuullisilla ponnisteluilla riittävään hallintaan. Ehkä jos itse olisi koko ajan skarppina ja jotenkin aktiivinen niin sille ei tulisi tarvetta keksiä omaa aktiviteettia, mutta kun sitä niin monesti kulkee ajatellen ihan muita asioita. Mutta hyväkuntoinen pentu se kyllä on :)
Poista